vai onko elämäneliksiirisi katkeruus ja pahuus ?
Saatko elinvoimasi ja elämänvoimasi myönteisestä ajattelusta ja uskosta hyvään
Anonyymi
7355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Olematta naiivi uskon hyviin asioihin vastoinkäymisistä huolimatta,
että asiat tulevat silti menemään parhain päin ja ihmisten hyvyyteen uskon lähtökohtaisesti. En ole pahemmin pettynyt ihmisiin ja toivottavasti kukaan
ei pahasti minuun.
Olen ainakin yrittänyt olla reilu ja rehti tyyppi ja oikeudenmukainen.
Niin tekee tietenkin jokainen.
Hyvä omatunto on hyvä päänalunen.
Positiivisista asioista ehdottomasti saan voimani.
Mitä voimaa negatiivisuus voisi antaa ?
Ellei asiaa ajattele niin, että vastoinkäyminenkin voi antaa sisua eli sitä voimaa.
Raamatun mukaan menen: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Raamatusta saan paljon voimaannuttavia ajatuksia,
vaikka en jeesuksiin uskokaan. Raamatun sananlaskut ovat nykypäiväänkin ihan
sopivia:
Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu mitä saat niellä.
Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.
Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.
Etkö keksi mitään virkeää ja uutta omasta päästäsi? Vaan pitää siteerata kaikkea valmiiksi jauhettua vanhaa.
Mitä sinä itse "keksit" ? Et mitään. Muuta kuin moittia ihmistä, joka lukee ja ajattelee.
Kuulut siihen happamaan "toiseen ryhmää", joka voimansa pahuudesta.
Jos sinun ainoa "sivistys" on pelkkä raamattu, olet pahasti jälkeenjäänyt kehikko.
Jos sinun käsityksesi on se, että se mitä ihminen täällä kirjoittaa
on ainoat hänen ajatuksensa, sinulla on vintti pimeenä.
Realismilla mennään. En ole tähän mennessä oppinut millään meditaatiolla vääntämään mieltäni valoisaksi jos nyppii. LIsään vielä mielikuvituksella ja pelkään etukäteen miten pahaksi tämän hekinen harmi voisi äityäkään. Lumipalloefektiä pahimmillaan. Jostakin se on luonteeseeni vahvasti periytynyt. Mutta kun sen kertainen paha olo ja pelko on koettu, katkeruutta ei jää muruakaan.
Kiitollisuutta osaan tuntea hyvästä mitä ympärillä on. Ja silloin kun mieli on vapaa ja rauhallinen. Mikään hyvä ei ole jäänyt huomaamatta, usein sanotaan, huomaa hyvän vasta kun on sen menettänyt.
Mutta sen enempää avaamatta. Jos joku rukoilee, voisitteko esirukoilla läheiseni puolesta, siirtyi saattohoitoon torstaina. Ei kuulemma yhtään tuleva pelota, eikä ole mitään selvittämättä. On elänyt pitkään eikä arvioi loppupäivien määrää. Tyynesti ottaa tulevan vastaan.
Pyrin myönteisyyteen mutta elämä joskus nakkaa eteen asioita jotka jos nyt ei katkeruutta tai pahuutta niin tummia pilviä taivaalle tai alakuloa. Mutta paistaa se päivä aina vielä risukasaankin loihe äitini parempina päivinään sanomaan.
Olen elänyt elämän, joka on ollut vaihtelevaa ja tapahtumarikasta, muttei koskaan onnellista ja turvallista. En luota ihmisiin, ainoastaan itseeni.
Pakkohan sitä on myönteisesti ajatella ja itseensä iloisesti uskoa, koska muuta ei ole.
Elinvoimani saan ravinnosta ja ulkoilusta.
Henkisiä voimia saan läheisiltä ja ystäviltä.
Yleiset, yhteiset asiat kiinnostavat, joten kaikki jonkun suomalaisen onnistumiset ilahduttavat.
Luin hetki sitten niitä tarinoita, kun ihmiset lomautusuhan alla löysivät yritys- tai oikeammin tuoteideoita, millä ovat sompailleet tässä ajassa hyvinkin.
Noiden selviytyjäihmisten geenit pitäisi tutkia.
Kirjoista ja musiikista tai taidenäyttelystä nappaan myös voimia.
Beng
Myös seksiä pitää olla, kuin kruunuksi, muuten näivettyy.
Ilman seksiäkin pärjää.
Riippuu tyypistä. Jotkut pärjää, mutta ei jokainen ihminen.
On ihmisiä, joilla pääasia tuntuu olevan seksi.
Täysin seksiin keskittyvät, huh. Ovat vähemmistö kuitenkin.
Tavallaan kyllä. Pyrin ajattelemaan positiivisesti. Eteen työntyy kuitenkin välillä aikamoisia kivenmurikoita, siinä ne möllöttää keskellä polkua. Siinä hetken kynsii päätä ja miettii, että pääsenköhän kiertämään ne, mutta joskus on vaan rohkeasti klompsittava ylitte. Kyllä olis polvilumpiot ruvella, jos joka kiven jälkeen kaatuis polvilleen. Siihen, kaatumattomuuteen, auttaa positiivinen suhtautuminen ja ymmärrys, että vastoinkäymisiäkin jokaiselle tupsahtaa.
Ryömin niissä kivissä ottaen kaiken irti. Pääsee äkkiempää ohi ja seesteisempään mielentilaan.
Oikea suhtutuminen tuommoisiin asioihin auttaa.
Kun menetin mieheni, niin silloin meinas tulla vähä kinkkinen paikka. Polun kivet tuntuivat vuoren kokoisilta ja ylitsepääsemättömiltä. Nyt ihmettelen, että miten oikein pääsinkään sen hetken yli. Yli oon kuitenkin nyt päässyt. Olen siitä onnellinen. Olin varma että kuolen siihen suruun. Silloin ei olis ollut mitään väliä, vaikka olisinkin kuollut. Toivoin sitä. Nyt ajattelen, että oli kuitenkin hyvä, että en kuollut.
Heikunkeikku
On hölmöä kiintyä kehenkään ihmiseen niin, että sen menettäessään suru ja kaipuu nujertaa jopa tappaa itsensäkin. Läheisriippuvuus on vakava sairaus.
Pitää opetella valmiina menetykseen myös eläessään, niin ei putoa polvilleen toden realisoituessa. Oma elämä on kuitenkin kaiken a ja o vaikka puolikkaana.
Miten "oma elämä" tai yhtään mitään eletään "puolikkaana" ? - Nm. Kokonainen
Varmaan siis jos pitkässä suhteessa toinen lähtee tai kuolee, siinä on tavallaan puolet pois se toinen puolikas. Niin silloinhan sitä jatkaa puolikkaana omaa elämää tai ehkä etsii uuden?
Kaikkea hyvää sinulle(kin) ! Oletko sinä se iloinen pianonpimputtaja ?
Itse ajattelen ja lähden siitä, että hyvässä parisuhteessa on kaksi kokonaista ja aikuiseksi kasvanutta vapaata ihmistä, jotka eivät pode omistussairauksia eivätkä mitään muitakaan persoonaa rajoittavia tauteja. - Nm. Kokonaisena on helpompi jatkaa
Myönteinen elämänasenne auttaa useimmissa asioissa. Elämässä pitää olla tavoitteita, mutta ei liian suuria odotuksia. Kannattaa löytää niin eri asioista kuin eri ihmisitä myönteisiä puolia. Eikä pidä olla kenestäkään toisesta riippuvainen, mutta ei pidä myöskään olla täysin välinpitämätön.
Terveisin: Puolireuho
JOO, ON
Kiintymys toiseen ihmiseen on siis muutettu terminä "läheisriippuvaisuudeksi" ?
Ihan uusi asia minulle.
Miten parielämästä voi mitään tulla, jos toinen tai molemmat elää sitä koko ajan varuillaan,
ettei vaan kiinny, jos tää loppuukin ?
Eikö se sillai lopu melko varmasti, ja aika pian kun ei olla mukana kuin noin 50 prosenttisesti ?
Ai, että Mantilalla on k a u n i s, k a u n i s ääni.
Ihan sama minne mäestä hyppäävät.
Ma olen nirvanas.
Voisikohan hän lukea jonkin äänikirjan:"Olipa kerran kauan kauan sitten...".
Ostaisin het.
Minulla ei ole ainuttakaan äänikirjaa.
En tiedä, miltä murrealueelta on.
Jokin murrelaulu on taustalla.
Beng
Tuossa joku aikaisemmin tyrmäsi Raamatun opetuksia. Laitanpa kuitenkin vielä yhden: "Kaikella on aikansa." Eli on aika rakastaa, aika luopua jne...
Voiko katkeruudesta ylipäätään saada elinvoimaa, pikemmin päinvastoin. Ei katkeruus sinällään ole paha asia, jos siihen löytyy syitä. Katkera voi olla ja silti uskoa hyvään ja olla hyvä muita kohtaan. Ei katkeruus ja pahuus kulje käsi kädessä.
Pitäisi varmaan vähän miettiä, mitä katkeruus on, mistä se tulee ja miksi.
Beng
Kirjoitan tännekin "Uniikin" haastattelun. Suosittelen (Areenasta)
Persut on yksi esimerkki, vaikka en haluaisi sitä tuoda tänne. Ne kai saa elinvoimansa
vihasta, joka kumpuaa katkeruudesta, kateudesta ja ties mistä.
Vihan voimalla ei tunnu saavan aikaan mitään hyvää kuitenkaan.
Enemmän vain pahaa.
Politiikka ei liity tähän aiheeseen, tietääkseni.
Täällä tungetaan politiikkaa melkein joka kohtaan.
Katkeruus voi johtua siitä, että ihminen kuvittelee, että itselle käy aina huono tuuri, ja toisille käy aina hyvä tuuri.
Terveisin: Puolireuho
Niinpä. Eivätkä ihmiset aivan yleisesti keksi sellaista juttua, että ne tyypit, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan elämässään jotain suurta, kaunista ja hyvää, ovat osanneet ottaa opiksi huonosta tuurista ja epäonnesta. - Nm. Eivät jääneet tuleen makaamaan
Persut ovat oiva ukkosenjohdatin katkerille laumasuojaa hakeville "virallista" linjaa myötäileville elämäänsä tyytymättömille, tahdottomille sieluille.
Tuossa ajatuksessasi on itua.
Beng
Kyl sekin tavallaan liittyy. Pahaa oloa ulos puskiessa huuto johonkin suuntaan voi auttaa. Tällaista satuin just pohdiskelemaan eräästä tutusta, joka uskoo, että mamut saa kaiken, hän ei mitään. Mietin jo testamenttinikin muuttamista johonkin terveempään suuntaan. Piytääkö ymmärtää vai olla ihan vaan asialinjalla ja valita täyspäineni edunsaaja.
Joo-o, niin on. Aika usein lehdissä yms. medioissa on juttuja ko. laisista tyypeistä, jotka ihan kertovat ääneen, millaisten vaikeuksien kautta 'voittoon' on päästy. Eivätkö ihmiset kuule / kuuntele / ymmärrä ... mistä jutuissa ja esimerkeissä on kysymys? - Nm. Sisäistämisprobleema(ko?)
On olemassa sellainen terapiamuotokin kuin huutoterapia. Kuulostaa varsin hyvältä keinolta päästää sisältönsä ulos, jos se täyttyy liiaksi. - Nm. Paineet pihalle
Paineet on aiheellista purkaa, toki maltillisesti, rauhallisesti.
Kuka niin on määrännyt, että "maltillisesti, rauhallisesti" ? 'Riehumisessa' ja huutamisessakaan ei ole mitään pahaa, kun ei tee muille pahaa eikä satuta ketään. - Nm. Maailmaan mahtuu mölyä
On hyvin vaikeaa miettiä myönteisesti jos elämän perusasiat eivät ole kunnossa ja jos on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, huomioimatta henkilön omaa mielipidettä hänen elämäänsä liittyviin asioihin.
Ihmisellä on aivot sitä varten, että voi pohtia vaikeuksiaan ja ulospääsytietä.
Moni monissa liemissä ja henkisissä vaikeuksissa keitetty ihminen ei ole katkeroitunut
eikä "pistänyt vahinkoa kiertämään" vihaamalla muita ihmisiä.
Ihminen pystyy ihmeisiin, menemään vaikka
"läpi harmaan kiven", jos päättää, että minä hoidan tämän homman,
minä selviän tästä, vaikka mikä olisi. Mihin uskoo, se tapahtuu.
"Entisenä nuorena" näin riittävästi ympärilläni katkeroituneita ihmisiä
tiedostaakseni millaista katkeran ihmisen elämä on
ja katkera ihminen myrkyttää ympäristönsäkin.
Oli helppo päättää, että tuollaiseksi minä en halua tulla,
vaikka olosuhteet ovat vaikeat en anna itseni katkeroitua.
Miksi "kostaisin"vaikeat olosuhteet itselleni katkeroitumalla,
ne ovat jo itsessään "kosto", jota en ole ansainnut.
Ovatko ihmiset tulleet "laiskoiksi" taistelemaan elämänsä puolesta ja eteen
vai eikö löydy uskoa omaan itseen ?
Nykyään sentään mielenterveyssairaudetkin kuten masennus, "tunnustetaan",
ei pidetä "hulluna" kuin joskus ennen ja voi saada ammattiapuakin
Ennen piti yksin selviytyä itsekurin avulla, itse itseään tsempata ja "ruoskia"
ylös, ulos ja elämään "tulta päin" !
"Ennen" oli ennen, ei ollut vaihtoehtoja. Oli pakko pärjätä. Pakko/sisu puski ihmistä eteenpäin.
Hyvä, että asiat on menneet eteenpäin, apua saa "sotesta", mutta ei sitä sisua.
Sossun apu selvästi vähentää "sitä sisua". - Nm. Helppous ei ole hyväksi
Niin, liiallinen helppous ei ole mielekästä.
Yeap, kun on ikävyyksiä, ei ole ikävää. - Nm. Joku sutkaus
Kannata löytää asioista hyvät puolet, eikä kannata etsiä huonoja puolia. Toki mielipiteensä voi kertoa, eikä asioita tarvitse kaunistella.
Aivan niin. Rehellisyys on hyvä asia. Asiat voi kertoa rehellisesti, mutta ei kiukkuisesti.
Niin, rehellisyys parempi vaihtoehto kuin asioiden "pyörittely".
Saan.
Tulee hyvä mieli kun näkee nuoria joilla vauva vaunussa , vanhalla jo eessä hämäräinen tie , joka tuntemattomahan vie .....
Et voi olla kuuttakymmentä. X käy liidelissä.
Satunnaiset kivat kohtaamiset tuovat hyvää mieltä: hassu taksikuski, Cittari-kaupassa autettiin erään tuotteen löytämisessä, kassa vinkkasi tyhjälle kassalle jne. DNA:n kaveri selvitteli eri juttuja eli sain hyvää palvelua.
Pikkiriikkisiä juttuja, semmoista elämän suolaa.
Beng
Pienet hauskat sattumat ovat mainioita elämän hauskuttajia.
Terveisin: Puolireuho
Älä vaan sorru DNA:han. Muilla on halvempia liittymävaihtoehtoja, etkä pääse helpolla irti DNA:sta. Tosi huonot kokemukset. Huijausta suorastaan.
Illalla hiffasin, miksi taksinkuljettaja vastasi hyvään huomeneeni mmmm:llä. Toistin huomenen ja sama mmmm. Tästä vastauksesta väänsimme jutut. Hän oli hienotunteinen.
Klo oli nimittäin n. 13.00 iltapäivällä. Ei raaskinut räjäyttää tajuntaani totuudella ajasta.
Beng
Olen mennyt tooosi monta kertaa työhön iltavuoroon klo 13. - 14. kohdalla ja toivottanut huomenet. - Nm. Haittaax se
Ei kait.
Katsos tuo "mmmm" vain sai ihmettelemään taksin käytöstä....kun taas olisi pitänyt...
Beng
Olen usein sanonut kello 22 aikoihin: "Päivää".
Ei haittaa, vaikka kello 22 sanoisi päivää.
Joskus vaistomaisesti sanon päivää-sanan jopa puolenyön aikaan.
Juu, pääasia, että tervehtii iloisesti.
Elämäniloa tulee jo siitä, kun näkee, että toiset ovat iloisia. Kun yksi tuttu oli ostanut uuden auton, niin hänellä oli iloinen kasvojen-ilme, ja minäkin tulin iloiseksi, koska hän oli iloinen.
Hyvä asenne sulla, kun iloitset uuden auton hankkineen tutun iloisuudesta.
Itse ajattelen ensisijaisesti hyvää kohtaamistani uusista ihmisistä. On nimittäin hyväksi terveydelle toimia niin. Olen myös oppinut, että ei kannata tutustua kaikkiin ihmisiin paremmin. Näin maailma pysyy kauniimpana ja parempana paikkana elää. Sekin on terveydelle hyväksi.
Hieman aseteltu kysymys, mutta yritäppä palandeerailla. https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/6d034aa4-45c5-43cf-a427-75ad2dd7a655
On liukasta, että kävelkää varoen. https://www.dadropitoff.com/?ctry=fi&gclid=EAIaIQobChMIhsLguvTw7QIVV4gYCh3VnggHEAEYASAAEgJDp_D_BwE
Jumalan armosta ,muijan sapuskasta ja Tapsan laulusta : " Menen enkä meinaa!´" :D
Per-kel
Näkeekö katkera ja paha olevansa katkera ja paha. Siis myöntääkö olevansa katkera ja paha vai kokeeko olevansa paha ja muiden yläpuolella ja paras? Kas siinäpä pulma.
En mieti toisia ollenkaan katkeruusvinkkelistä. Se olisi vähän kuin korottaisi itsensä ja mitens se menee, ken itsens ylentää...
Ei len, kun 'oli jouluaatto', pikkuinen oli välttämättä halunnut Stigansa mukaan, minkä jolupuki toi viime vuonna. Ei kun laskemaan. Lunta ei ollut kuin niukka kerros ja ruoho pilkisti.
Voi sitä riemua ja ilonhuutoja.
Hymyilytti.
Miten lapsi jaksoi kiskoa rattikelkkaansa ylös ja laskea alas. Eihän se edes kovin hyvin luistanut.
Ja mitä energiaa lapsi kulutti ja sai.
Beng
Lapsissa on vielä aioto ilo ja viattomuus. Eiät vielä tiedä maailman pahuudsta ja katkeruudesta. Kunpa se säilyisi mahdollisimman pitkään.
Katkeruus on turhaa. Katkera ihminen kuvittelee, että muilla menee paremmin kuin itsellä. Oikeasti katkera ihminen ei ymmärrä, että lähes kaikilla on joskus vastoinkäymisiä.
Terveisin: Puolireuho