Katselin koivikosta kuinka pissasit polvillasi nokkospusikon laidassa. Elettiin polttavan keltaista kesää -78. Minä olin silloin seitsentoistakesäinen kaupunkilaispoika ja olin tullut auttamaan perhettäsi heinätöihin agrologiharjoittelijana. Sinä taas olit maanviljelijän vanhempi tytär, jota myös tuttavallisemmin Lissuksi kutsuttin.
Ihailin salaa reheviä kurvejasi, jotka tursuivat ruudullisen leninkisi alta kun annoit tulla lorottaa oikein urakalla. Pissaa riitti litratolkulla, koska päivät olivat kuumia ja marjamehua kului paljon.
Kun nousit ylös lähteäksesi, niin tuijotin kulkuasi kuin mykkä pillua. Painoit varmaan toista tonnia! Kun kohta kompastuit männyn juureen ja lensit turvallesi lehmänlantaläjään, ryntäsin aloittelevana herrasmiehenä heti hätiin.
- Liisa, oi Liisa, eihän sinuun sattunut? kyselin minä melkein anellen.
Sain samalla tilaisuuden hipelöidä hetken vehnäisiä kutrejasi.
- Paskan marjat! tiuskaisi Liisa. - Tekevälle sattuu!
Totta Mooses, ajattelin minä. Liisan hamonen oli mukavasti livennyt pakaranjuureen paljastaen työtä tehneen naisihmisen raavaan potkan. Kerrassaan ihastuttavaa!
- Mikä tämä on? kysyin minä muka hämilläni, kun kuljetin kättä reittä pitkin kankullesi. - Paarma, pannahinen! jatkoin minä.
- Oi, sinä olet niin huolehtivainen! voihkaisi Liisa ja kääntyi ympäri.
Hän tarrasi kaksin käsin kiinni pellavaisesta päästäni ja suuteli minua suoraan suulle. Tunsin kuinka haaroissani alkoi pullottaa. Kun Liisa työnsi kuuman kielensä kitalakeeni, oksensin - lannanmaku oli yksinkertaisesti liikaa.
Siitä alkoikin varsinainen lantakuoriaisten kevätkäärintä, jolle vetää vertoja vain vuosi, jonka vietin tarkastusinsinöörinä vedenpuhdistamolla, olenko kertonut siitä?
Ihailin salaa reheviä kurvejasi, jotka tursuivat ruudullisen leninkisi alta kun annoit tulla lorottaa oikein urakalla. Pissaa riitti litratolkulla, koska päivät olivat kuumia ja marjamehua kului paljon.
Kun nousit ylös lähteäksesi, niin tuijotin kulkuasi kuin mykkä pillua. Painoit varmaan toista tonnia! Kun kohta kompastuit männyn juureen ja lensit turvallesi lehmänlantaläjään, ryntäsin aloittelevana herrasmiehenä heti hätiin.
- Liisa, oi Liisa, eihän sinuun sattunut? kyselin minä melkein anellen.
Sain samalla tilaisuuden hipelöidä hetken vehnäisiä kutrejasi.
- Paskan marjat! tiuskaisi Liisa. - Tekevälle sattuu!
Totta Mooses, ajattelin minä. Liisan hamonen oli mukavasti livennyt pakaranjuureen paljastaen työtä tehneen naisihmisen raavaan potkan. Kerrassaan ihastuttavaa!
- Mikä tämä on? kysyin minä muka hämilläni, kun kuljetin kättä reittä pitkin kankullesi. - Paarma, pannahinen! jatkoin minä.
- Oi, sinä olet niin huolehtivainen! voihkaisi Liisa ja kääntyi ympäri.
Hän tarrasi kaksin käsin kiinni pellavaisesta päästäni ja suuteli minua suoraan suulle. Tunsin kuinka haaroissani alkoi pullottaa. Kun Liisa työnsi kuuman kielensä kitalakeeni, oksensin - lannanmaku oli yksinkertaisesti liikaa.
Siitä alkoikin varsinainen lantakuoriaisten kevätkäärintä, jolle vetää vertoja vain vuosi, jonka vietin tarkastusinsinöörinä vedenpuhdistamolla, olenko kertonut siitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Missä loppu?
Mitä siellä pellolla sitten oli?
pissaa litratolkulla,ei vittu varmana tullu.
agrologi oikeastikin?