Mitä tästä pitäisi ajatella?

Olen melko tuoreessa (n.1v) suhteessa naisen kanssa. Vaikka suhde ei ole pitkä koemme sen olevan vakaalla pohjalla. Naiseni on minua hieman vanhempi ja olemme molemmat iässä, jossa lasten hankinta on ajankohtaista. Hän on minua vanhempi joten on ollut alusta asti selvää että hän tulee olemaan biologinen äiti.
Nyt hän on kuitenkin tullut lopputulokseen, että haluaa lähteä prosessiin yksin. Haluaa siis olla kanssani, mutta niin että hankkisi lapsen "yksin" ja minun osuuteni lisättäisiin myöhemmin adoptiolla. Päätöstä hän perustelee juurikin suhteen tuoreudella ja prosessin rasittavuudella.
Itse en ymmärrä miten tällainen päätös vaikuttaa mihinkään, kun kuitenkin elämme sitä yhdessä.
Mitä te tekisitte tai ajattelisitte tilanteessa?
Onko tämä merkki siitä, ettei kumppanini luota minuun tai että hän on epävarma suhteesta, vai ylireagoinko?
Olen suhteessa onnellinen, mutta tämä vaikuttaa paljon mielialaani ja minun on vaikea asennoitua koko asiaan. En haluaisi jättää hyvää suhdetta pelon takia, mutta koen oloni suojattomaksi ja epävarmaksi.
552
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Varmaan hän on realistisen varovainen mutta hieman erikoinen päätös silti.
Ehkä voisi kuvitella että jos ei ole vielä yhdessä valmis lapsen hankintaan, niin sitten odotetaan sen verran että olisi valmis, eikä niin että hankinpa lapsen sitten yksin..vaikka yhdessä ollaan.

Äänestä

Loukkaantuisin syvästi. En lähtisi tuollaiseen prosessiin jos kumppani on noin epävarma.

Äänestä

Kyllä minäkin loukkaantuisin ja tahtoisin selvittää suhteen todellisen tason. Lapsen toivominen ja saaminen on niin iso asia, että jos tossa haave vaiheessa toinen on vetää tuollaista rajaa, ei kiva. Lapsi tulee vaikuttamaan tiedä suhteeseen ja sinun elämään hurjan paljon. Kuuntele Erobodi siinä oli lesbo pari, joille tullut ero ja se ei biologinen oli joutunut eroon lapsesta johon tietenkin kiintynyt ja ollut täysipainoinen vanhempi. Ihan kauhee tarina. Älä suostu tuollaiseen, jos yhdessä saatte lapsen sulla pitää olla alusta asti juridiset oikeudet! Tänäpäivänä sun on mahdollista tunnistaa vanhemmuus neuvolassa.

Äänestä

Vaikea tilanne. Hänellä varmaan pelottaa se, että ero tulee ja hän joutuu jakamaan biologisen lapsensa kanssasi. Sinulla pelko on, että olet täysillä mukana ja eron tullessa ei olisi ehditty laillista oikeutta sinulle saada.

Jos teillä on aikaa odottaa esim vuosi niin pyytäisin odottamaan ja vaikkapa menemään naimisiin sitten ennen lapsen mukaan tuloa osoittamaan että sinä sitoudut ja asia tehdään yhdessä.

Sun on varmasti vaikea olla oikeasti täysillä mukana jos et saa mitään laillista turvaa. Ikäviä tarinoita on runsaasti näistä tapauksista missä ei-biologinen lapsi on viety kokonaan pois toisen vanhemman elämästä vaikka lapsi/lapset ovat olleet jo 10-vuotiaita.

Tai mitä jos yrittäisitte raskautua samaan aikaan ilman laillisia sitoumuksia toistenne lapsiin. Eron sattuessa, ette ehkä haluaisi lapsia toisistaan erottaa jos sattuisi molemmilla vuoden sisään onnistumaan.

Äänestä

Vuosi on todella vähän aikaa.. En lähtisi vielä perustamaan perhettä, ja itse vuosien hedelmöityshoidot läpi käyneenä, pelkään suuresti että suhteenne ei vielä kestä sen tuomaa rasitusta. Totta kai joskus onnistuu helposti, mutta usein ei. Tiedän myös sen realiteetin, että yli 35- vuotiaana se kääntyy vielä tuplasti vaikeamman prosessin suuntaan. Mutta jos tuohon ikään on vielä matkaa, niin odottakaa. Muuten itse unohtaisin tuollaisen suhteen kokonaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen melko tuoreessa (n.1v) suhteessa naisen kanssa. Vaikka suhde ei ole pitkä koemme sen olevan vakaalla pohjalla. Naiseni on minua hieman vanhempi ja olemme molemmat iässä, jossa lasten hankinta on ajankohtaista. Hän on minua vanhempi joten on ollut alusta asti selvää että hän tulee olemaan biologinen äiti.
Nyt hän on kuitenkin tullut lopputulokseen, että haluaa lähteä prosessiin yksin. Haluaa siis olla kanssani, mutta niin että hankkisi lapsen "yksin" ja minun osuuteni lisättäisiin myöhemmin adoptiolla. Päätöstä hän perustelee juurikin suhteen tuoreudella ja prosessin rasittavuudella.
Itse en ymmärrä miten tällainen päätös vaikuttaa mihinkään, kun kuitenkin elämme sitä yhdessä.
Mitä te tekisitte tai ajattelisitte tilanteessa?
Onko tämä merkki siitä, ettei kumppanini luota minuun tai että hän on epävarma suhteesta, vai ylireagoinko?
Olen suhteessa onnellinen, mutta tämä vaikuttaa paljon mielialaani ja minun on vaikea asennoitua koko asiaan. En haluaisi jättää hyvää suhdetta pelon takia, mutta koen oloni suojattomaksi ja epävarmaksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu