Psykoosin (ja skitsofrenia diagnoosin) jälkeinen ajattelun ja olon paraneminen - voiko olla totta?

Minulla ei todellakaan parantunut kognitiivinen suorituskyky psykoosin jälkeen. Ennen psykoosia olin autistisen sulkeutunut, mutta psykoosi purki kaikki mieleni padot ja aiheutti hirvittävän hälinän mieleeni. Se oli funktionaalista ja tavallaan paransi älykkyyttäni, eli vapautti kapasiteettia käyttööni, mutta heikensi pitkäksi aikaa rajusti keskittymiskykyäni ja muistiani. Mutta olen varma, että ilman psykoosia en olisi yhtä älykäs, koska olin lapsena mieleltäni liian sulkeutunut ja en kyennyt käsittelemään ympärilläni olevaa informaatiota rakentavasti, mieleni ei kypsynyt normaalisti. Olin toki normaalisti pärjäävä kaikin puolin koulussa ja muutenkin, en vain kyennyt käsittelemään kunnolla sosiaalista informaatiota. Siksi käsitykseni mukaan menin psykoosiin, käsitän että se oli jotenkin ohjelmoitu aivoihini ja että se oli funktionaalinen prosessi, ei mieletön sairauden oire. Jotenkin tulee mieleen analogia uneen ja unennnäköön liittyviin teorioihin, että unilla on tietty oppimiseen ja selviytymiseen liittyvä funktio. Sellaisena koin oman psykoosini. Jos olisin mennyt psykoosiin toisenlaisessa ympäristössä, se olisi ollut ehkä hallitumpi prosessi. Minullakaan ei ole minkäänlaisia riskitekijöitä psykoosiin, mitä nyt lieviä psykososiaalisia traumoja, mitä monilla on. Mutta ehkä erityisesti skitsofreniadiagnoosin saaneilla ihmisillä psykoosiin voi liittyä jonkinlainen kehityspoikkeama, joka ei itsessään ole sairaus, mutta joka voi johtaa voimakkaaseenkin taantumiseen, jos sitä hoidetaan väärin. Tai sitten se voi jopa parantaa toimintakykyä, jos siihen reagoidaan oikein. Kyse ei ole mistään ympäristöstä riippumattomasta, vaan voimakkaasti sen ehdollistamasta prosessista.

Nykyajan "kylähenki". Otin opsetsomatsorypälebanaania ja marxilais-anglosaksistinen psaikoosini sai kytiä.

Hyvä, että toivuit noin hyvin. Itse sairastuin opiskeluaikana psykoosiin, joka oli enemmänkin masennuksen sekaista. Noin vuodessa palasin entiselleen, mutten ylittänyt entistä tasoani. Lääkkeiden nimiä en enää muista, tapauksesta on aikaa. Työelämässä olen pärjännyt ok, kun olen välttänyt kovin vastuullisia tehtäviä.

Minullakaan ei ole sukurasitusta. Olen myöhemmin ajatellut, että opiskeluajalle ja nuoruudelle tyypillinen stressi laukaisee tilanteen ja puhkeamista edesauttaa jonkinlainen fiksuus. Tulee pohdittua sellaisia opiskeluun ja omaan tulevaisuuteen liittyviä asioita, joita tyhmempi ei ajattele.

Yleisesti ottaen, ajattelen niin, että diagnoosi antaa aina enemmän työkaluja käydä asiaa läpi, niin itsensä kuin lähiympäristönkin kanssa. Se auttaa vaikeasti mitattavissa asioissa, kuten termistö, käsitteet, jne. Millä voi vaikka hakea vertaistukea.

Minullakin oli vuosia sitten psykooseja, jotka tulivat päihteiden käytön seurauksena.
Päihteiden lisäksi käytin samaan aikaan monia erilaisia neuroleptejä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia jne.

Nuo kaikki kun jäivät taakse niin olen osannut ajatella paljon selkeämmin ja elämä tuntuu paremmalta, miellyttävämmältä.
On myös helppoa käsitellä vaikeampiakin asioita itsekseen kun aivot toimivat paremmin, eli ajatustoiminta onnistuu.

Tosin minullekin jäi kognitiivisia vaikeuksia sekä hermostoon vikaa, mutta pääasia ainakin itselleni on, että psyyke on paremmassa kunnossa.

Ymmärrän hyvin tuota aloittajan kirjoitusta, tuntui olevan jonkin verran samanlaisia kokemuksia kuin itsellänikin.

Oikeastaan psykoosi tarkoittaa skitsofreenikolla harhojen lisääntymistä tietyksi aikaväliksi. Lääkkeet pitävät psykoosin erossa. Skitsofreenikko voi olla pienessä psykoosissa kaiken aikaa vaikka käyttäisi lääkettä päivittäin.

Pieni psykoosi on Suomessa ihan normalisoitu mielentila. Uskotaan kuumotuksissa enkeleihin ja kuolemanjälkeiseen elämään ja pelätään J:llä alkavaa raamatun sivuilla seikkailevaa jäbää vaikkei pelkoon ole muuta konkreettista syytä kuin luulot ja voimakas pelkoreaktio kehossa. Ja sitten kun puhutaan näistä asioista suoraan niin mennään jäihin. Sitten ihmetellään kun ihmisiä sekoaa spontaanisti kun henkinen pohja on se että kansalle syötetään oletuksena raamatulliset pelkotilat vaikka raamattua ei ole todistettu fiktiota kummemmaksi

Skitsofreniahan on "tauti", johon aiemmin pistettiin kaikki normaalista poikkeava käytös. Psykoosikin voi olla kohtuu normaali reaktio stressiin. Aiemmin ihmisen kehityksessä saattoi olla ihan hyvä, jos joku huomioi pienimmänkin rasahduksen ja meni katsomaan tai näki salaliittoja, jos sellaiseen oli oikeat mahdollisuudet. Tietysti riippuu vähän asteesta. Mutta itse katsoisin sen skitsefrenian parantuneeksi ja menneen talven lumiksi, jos oireita ei ole ollut vaikka vuoteen. Jos ei mekanismia ei oikeasti tiedetä, niin ei sitä tiedetä, miten kauan se kestääkään - ihan puppua, jos joku sanoo muuta ja tuosta leimasta on paljon haittaa.

Lääkkeettömänä olo tai vain akuutissa tilanteessa käyttö on antanut paremmat tulokset useimmille pitkässä juoksussa. Neuroleptit vähentävät aivojen yhteyksiä, ja tämä on hermosolujen luonnollinen karsintamekanismi, jolloin hermosolujakin kuolee 0,5% aivomassasta lisää ensimmäisinä vuosina. Vähän kuin olisit lievissä rauhoittavissa koko ajan. Siellä oon tietysti taloudellisia paineita ja tutkimusrahoituksia, jotka varsinkin USA:ssa tahtoo puoltaa liikaa määräämistä.

Et kertonut kuinka kauan olet ollut ilman lääkkeitä. Itselläni olo oli mahtava noin kolme kk lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Tämän jälkeen sitten erään positiivisen, mutta tunteita herättävän asian johdosta psykoosin ensioireet alkoivat uudelleen. Lääkkeillä piti taas stopata tuleva psykoosi.

Toivottavasti sinulle ei käy näin. Tilanteemme tosin muutenkin poikkeavat toisistaan sillä olen lähes toimintakyvytön vielä reilut kaksi vuotta sairastamisen jälkeen myös muisti on huononpi mitä ennen psykoosia.