Sairastuin psykoosiin pari vuotta sitten. Sain parin kuukauden oireilun jälkeen skitsofrenia-diagnoosin ja 8 kuukauden sairausloman. Paranin kuitenkin nopeasti ja jo 5 kuukautta ennen sairausloman loppumista, päätin lähteä töihin. Sain määräaikaisen työpaikan ja keskeytin sairausloman. Onnekseni sairastumiseni ajoittui "nivel-vaiheeseen" opintojen päätyttyä, joten kukaan ei huomannut, että olen ollut mt-potilaana puolisen vuotta. Määräaikaisen pätkän jälkeen sain toisen määräaikaisen työn parin kuukauden työttömyyden jälkeen ja edelleen määräaikaisen työn päätyttyä onnistuin nappaamaan vakituisen viran, jota yhä teen. Skitsofrenia ei ole oireillut mitenkään.
Sairastuttuani olen perehtynyt skitsofreniasta, psykooseista ja mielenterveyden ongelmista kertovaan kirjallisuuteen sekä tutkimusartikkeleihin (haluaisin kirjoittaa, että maanisesti, mutta se voi antaa kiinnostuksestani väärän kuvan) kattavasti. Mitään skitsofrenian selittäviä tekijöitä taustastani ei löydy: ei sukuhistoriaa, ei kannabista, ei äidin influenssasairautta raskauden aikana eikä traumoja lapsuudessa tai nuoruudessa.
Artikkeleihin pohjautuvien päätelmieni mukaan olen käyttänyt lääkkeitä (Abilify ja parin kuukauden ajan Olatsapiini) sen verran, että niiden käyttö pitäisi näkyä aivoissani. Kognitiivisia ongelmia minulla ei ole tai en ole ainakaan huomannut. Nyt 7 kuukautta lääkkeiden lopetuksen jälkeen, koen, että aivoni toimivat paremmin mitä ikinä ennen. Ja siksi kirjoitan tänne palstalle. Oletteko psykoosin kokeneet ja lääkitystäkin käyttäneet (koska Suomessa harvemmin psykoosista saa toipua rauhassa lääkkeittä) huomanneet mielialan, huomiokyvyn, keskittymiskyvyn, suunnitelmallisuuden, ongelmanratkaisukyvyn ja jopa sosiaalisuuden parantuneen sairauden jälkeen ja lääkityksen loputtua? Nämä "parannukset" olen itsessäni havainnut. En ole eläessäni koskaan ollut näin tyytyväinen kuin nyt. Teen asiantuntijatason työtä, joka on hyvin helppoa ja mukavaa. Minulla jää energiaa vapaa-aikaan. Opiskelen. Luen. Liikun. Voi olla, että tein oikeita valintoja sairastumiseni jälkeen, minkä takia olen löytänyt itselleni sopivan "laatikon" ja siksi voin näin hyvin. Toinen vaihtoehto on, että psyykelääkitys vaurioitti aivojani sen verran, että olen tyhmistynyt - ja siksi maailma olkapäilläni tuntuu kevyeltä. Kolmas vaihtoehto liittyy itse psykoosiin: voiko psykoosi olla mekanismi, joka jollakin tavalla kalibroi aivoja? (Käytän termiä kalibroi, kun en keksi tähän muutakaan.) En halua sano, että psykoosi parantaa, koska sairastuessani en ollut huonovointinen ennakkoon, en stressaantunut tai ahdistunut tai edes masentunut. Muistaakseni olin vain turhautunut, koska olin epävarma siitä olinko valinnut opiskelualani väärin ja tajusinko sen liian myöhään valmistuessani maisteriksi. Tai sitten syynä on jokin vaihtoehto, jota en hoksaa ajatella? Herääkö ajatuksia?
Sairastuttuani olen perehtynyt skitsofreniasta, psykooseista ja mielenterveyden ongelmista kertovaan kirjallisuuteen sekä tutkimusartikkeleihin (haluaisin kirjoittaa, että maanisesti, mutta se voi antaa kiinnostuksestani väärän kuvan) kattavasti. Mitään skitsofrenian selittäviä tekijöitä taustastani ei löydy: ei sukuhistoriaa, ei kannabista, ei äidin influenssasairautta raskauden aikana eikä traumoja lapsuudessa tai nuoruudessa.
Artikkeleihin pohjautuvien päätelmieni mukaan olen käyttänyt lääkkeitä (Abilify ja parin kuukauden ajan Olatsapiini) sen verran, että niiden käyttö pitäisi näkyä aivoissani. Kognitiivisia ongelmia minulla ei ole tai en ole ainakaan huomannut. Nyt 7 kuukautta lääkkeiden lopetuksen jälkeen, koen, että aivoni toimivat paremmin mitä ikinä ennen. Ja siksi kirjoitan tänne palstalle. Oletteko psykoosin kokeneet ja lääkitystäkin käyttäneet (koska Suomessa harvemmin psykoosista saa toipua rauhassa lääkkeittä) huomanneet mielialan, huomiokyvyn, keskittymiskyvyn, suunnitelmallisuuden, ongelmanratkaisukyvyn ja jopa sosiaalisuuden parantuneen sairauden jälkeen ja lääkityksen loputtua? Nämä "parannukset" olen itsessäni havainnut. En ole eläessäni koskaan ollut näin tyytyväinen kuin nyt. Teen asiantuntijatason työtä, joka on hyvin helppoa ja mukavaa. Minulla jää energiaa vapaa-aikaan. Opiskelen. Luen. Liikun. Voi olla, että tein oikeita valintoja sairastumiseni jälkeen, minkä takia olen löytänyt itselleni sopivan "laatikon" ja siksi voin näin hyvin. Toinen vaihtoehto on, että psyykelääkitys vaurioitti aivojani sen verran, että olen tyhmistynyt - ja siksi maailma olkapäilläni tuntuu kevyeltä. Kolmas vaihtoehto liittyy itse psykoosiin: voiko psykoosi olla mekanismi, joka jollakin tavalla kalibroi aivoja? (Käytän termiä kalibroi, kun en keksi tähän muutakaan.) En halua sano, että psykoosi parantaa, koska sairastuessani en ollut huonovointinen ennakkoon, en stressaantunut tai ahdistunut tai edes masentunut. Muistaakseni olin vain turhautunut, koska olin epävarma siitä olinko valinnut opiskelualani väärin ja tajusinko sen liian myöhään valmistuessani maisteriksi. Tai sitten syynä on jokin vaihtoehto, jota en hoksaa ajatella? Herääkö ajatuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla ei todellakaan parantunut kognitiivinen suorituskyky psykoosin jälkeen. Ennen psykoosia olin autistisen sulkeutunut, mutta psykoosi purki kaikki mieleni padot ja aiheutti hirvittävän hälinän mieleeni. Se oli funktionaalista ja tavallaan paransi älykkyyttäni, eli vapautti kapasiteettia käyttööni, mutta heikensi pitkäksi aikaa rajusti keskittymiskykyäni ja muistiani. Mutta olen varma, että ilman psykoosia en olisi yhtä älykäs, koska olin lapsena mieleltäni liian sulkeutunut ja en kyennyt käsittelemään ympärilläni olevaa informaatiota rakentavasti, mieleni ei kypsynyt normaalisti. Olin toki normaalisti pärjäävä kaikin puolin koulussa ja muutenkin, en vain kyennyt käsittelemään kunnolla sosiaalista informaatiota. Siksi käsitykseni mukaan menin psykoosiin, käsitän että se oli jotenkin ohjelmoitu aivoihini ja että se oli funktionaalinen prosessi, ei mieletön sairauden oire. Jotenkin tulee mieleen analogia uneen ja unennnäköön liittyviin teorioihin, että unilla on tietty oppimiseen ja selviytymiseen liittyvä funktio. Sellaisena koin oman psykoosini. Jos olisin mennyt psykoosiin toisenlaisessa ympäristössä, se olisi ollut ehkä hallitumpi prosessi. Minullakaan ei ole minkäänlaisia riskitekijöitä psykoosiin, mitä nyt lieviä psykososiaalisia traumoja, mitä monilla on. Mutta ehkä erityisesti skitsofreniadiagnoosin saaneilla ihmisillä psykoosiin voi liittyä jonkinlainen kehityspoikkeama, joka ei itsessään ole sairaus, mutta joka voi johtaa voimakkaaseenkin taantumiseen, jos sitä hoidetaan väärin. Tai sitten se voi jopa parantaa toimintakykyä, jos siihen reagoidaan oikein. Kyse ei ole mistään ympäristöstä riippumattomasta, vaan voimakkaasti sen ehdollistamasta prosessista.
Nykyajan "kylähenki". Otin opsetsomatsorypälebanaania ja marxilais-anglosaksistinen psaikoosini sai kytiä.
AN se kannattaa lukea muutaki ku engelskaa. Tulee päähä patti vaa. Ainaki näi ne huhuilee yo-sentterissä. Jos et tiedä missä. Ni amiksille ranskaa. Ktos.
Hyvä, että toivuit noin hyvin. Itse sairastuin opiskeluaikana psykoosiin, joka oli enemmänkin masennuksen sekaista. Noin vuodessa palasin entiselleen, mutten ylittänyt entistä tasoani. Lääkkeiden nimiä en enää muista, tapauksesta on aikaa. Työelämässä olen pärjännyt ok, kun olen välttänyt kovin vastuullisia tehtäviä.
Minullakaan ei ole sukurasitusta. Olen myöhemmin ajatellut, että opiskeluajalle ja nuoruudelle tyypillinen stressi laukaisee tilanteen ja puhkeamista edesauttaa jonkinlainen fiksuus. Tulee pohdittua sellaisia opiskeluun ja omaan tulevaisuuteen liittyviä asioita, joita tyhmempi ei ajattele.
Kuinka tuo psykoosi teissä ilmeni kun minä en mielestäni ole ollut koskaan psykoottinen vaikka niin lääkärin papereissa lukeekin enkä siksi tunnista oireita.
Yleisesti ottaen, ajattelen niin, että diagnoosi antaa aina enemmän työkaluja käydä asiaa läpi, niin itsensä kuin lähiympäristönkin kanssa. Se auttaa vaikeasti mitattavissa asioissa, kuten termistö, käsitteet, jne. Millä voi vaikka hakea vertaistukea.
Minullakin oli vuosia sitten psykooseja, jotka tulivat päihteiden käytön seurauksena.
Päihteiden lisäksi käytin samaan aikaan monia erilaisia neuroleptejä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia jne.
Nuo kaikki kun jäivät taakse niin olen osannut ajatella paljon selkeämmin ja elämä tuntuu paremmalta, miellyttävämmältä.
On myös helppoa käsitellä vaikeampiakin asioita itsekseen kun aivot toimivat paremmin, eli ajatustoiminta onnistuu.
Tosin minullekin jäi kognitiivisia vaikeuksia sekä hermostoon vikaa, mutta pääasia ainakin itselleni on, että psyyke on paremmassa kunnossa.
Ymmärrän hyvin tuota aloittajan kirjoitusta, tuntui olevan jonkin verran samanlaisia kokemuksia kuin itsellänikin.
Oikeastaan psykoosi tarkoittaa skitsofreenikolla harhojen lisääntymistä tietyksi aikaväliksi. Lääkkeet pitävät psykoosin erossa. Skitsofreenikko voi olla pienessä psykoosissa kaiken aikaa vaikka käyttäisi lääkettä päivittäin.
Pieni psykoosi on Suomessa ihan normalisoitu mielentila. Uskotaan kuumotuksissa enkeleihin ja kuolemanjälkeiseen elämään ja pelätään J:llä alkavaa raamatun sivuilla seikkailevaa jäbää vaikkei pelkoon ole muuta konkreettista syytä kuin luulot ja voimakas pelkoreaktio kehossa. Ja sitten kun puhutaan näistä asioista suoraan niin mennään jäihin. Sitten ihmetellään kun ihmisiä sekoaa spontaanisti kun henkinen pohja on se että kansalle syötetään oletuksena raamatulliset pelkotilat vaikka raamattua ei ole todistettu fiktiota kummemmaksi
Skitsofreniahan+on+"tauti",+johon+aiemmin+pistettiin+kaikki+normaalista+poikkeava+käytös.+Psykoosikin+voi+olla+kohtuu+normaali+reaktio+stressiin.+Aiemmin+ihmisen+kehityksessä+saattoi+olla+ihan+hyvä,+jos+joku+huomioi+pienimmänkin+rasahduksen+ja+meni+katsomaan+tai+näki+salaliittoja,+jos+sellaiseen+oli+oikeat+mahdollisuudet.+Tietysti+riippuu+vähän+asteesta.+Mutta+itse+katsoisin+sen+skitsefrenian+parantuneeksi+ja+menneen+talven+lumiksi,+jos+oireita+ei+ole+ollut+vaikka+vuoteen.+Jos+ei+mekanismia+ei+oikeasti+tiedetä,+niin+ei+sitä+tiedetä,+miten+kauan+se+kestääkään+-+ihan+puppua,+jos+joku+sanoo+muuta+ja+tuosta+leimasta+on+paljon+haittaa.
Et kertonut kuinka kauan olet ollut ilman lääkkeitä. Itselläni olo oli mahtava noin kolme kk lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Tämän jälkeen sitten erään positiivisen, mutta tunteita herättävän asian johdosta psykoosin ensioireet alkoivat uudelleen. Lääkkeillä piti taas stopata tuleva psykoosi.
Toivottavasti sinulle ei käy näin. Tilanteemme tosin muutenkin poikkeavat toisistaan sillä olen lähes toimintakyvytön vielä reilut kaksi vuotta sairastamisen jälkeen myös muisti on huononpi mitä ennen psykoosia.