Lueskelin täs tän mestan viestejä ja täytyy ihmetellä tätä vihan ja katkeruuden ilmapiiriä. On joitakin kivoja juttui mut suurin osa ihme kiihkoilua.
Mikä täs yh jutus on niin kamalaa? Onhan sit kaikenlaisia elämänkohtaloita, mullakin sellainen että jotkut ihmettelevät miten olen niin ok.. Ehkä mulla vaan on asiat sitte paremmin kuin monella. En tahdo kehua itseäni, mut jotenki koen että suhtaudun niin eri tavalla..
Vaikka olen jäänyt yh:ksi, jo kahdesti, hyvin eri tilanteista ja syistä, ja nyt vielä tilanteessa kun olen raskaana en ole silti täynnä vihaa. Mulla on neljä ihanaa lasta, välillä tosi rasittavia niinku kaikilla, mut niin rakkaita että teen heidän eteensä kaiken mitä voin. He opettavat minua päivittäin olemaan parempi ihminen ja päivittäin saan tuntea elämän kaikki värit. Tiedän että minulla on jotain kultaakin kalliimpaa.
He tietävät ja tulevat aina tietämään, että olen onnellinen heidän olemassa olostaan.
Silti ajattelen itseänikin, pidän itsestäni huolta, olen opiskellut, tehnyt töitä ja vietän välillä vapaailtoja. Ostan vaatteita, laittaudun ja olen saannut kuulla mielettömän monta kertaa että "Onks sul muka lapsia?". Siis ihan hyväntahtoisesti tarkoitettuna. En ymmärrä miks ihmisen pitäis muuttua lihavaks harmaa varpuseks saatuaan lapsia?! Se on kuva mikä tuntuu monella olevan monen lapsen äideistä, ikävä kyllä.
Joku voi ajatella tätä mun itse ylistykseks, mut toivon monen löytävän sen sanoman mitä yritän viestittää, eli, elämä muuttuu, aika kuluu, koetetaan elää sitä lapsistamme välittäen, itsestämme välittäen, ymmärtäen ettei mikään kestä ikuisesti. Pyydetään apua jos sitä tarvitsemme, eikä katkeroiduta, se pilaa ihmisen. Ja muistakaa että kaikki eivät ole vain eron kautta yksinhuoltajia, joillakin voi olla puoliso kuollut.
Yritetään ajatella positiivisesti, hyvää kevättä kaikille.
Mikä täs yh jutus on niin kamalaa? Onhan sit kaikenlaisia elämänkohtaloita, mullakin sellainen että jotkut ihmettelevät miten olen niin ok.. Ehkä mulla vaan on asiat sitte paremmin kuin monella. En tahdo kehua itseäni, mut jotenki koen että suhtaudun niin eri tavalla..
Vaikka olen jäänyt yh:ksi, jo kahdesti, hyvin eri tilanteista ja syistä, ja nyt vielä tilanteessa kun olen raskaana en ole silti täynnä vihaa. Mulla on neljä ihanaa lasta, välillä tosi rasittavia niinku kaikilla, mut niin rakkaita että teen heidän eteensä kaiken mitä voin. He opettavat minua päivittäin olemaan parempi ihminen ja päivittäin saan tuntea elämän kaikki värit. Tiedän että minulla on jotain kultaakin kalliimpaa.
He tietävät ja tulevat aina tietämään, että olen onnellinen heidän olemassa olostaan.
Silti ajattelen itseänikin, pidän itsestäni huolta, olen opiskellut, tehnyt töitä ja vietän välillä vapaailtoja. Ostan vaatteita, laittaudun ja olen saannut kuulla mielettömän monta kertaa että "Onks sul muka lapsia?". Siis ihan hyväntahtoisesti tarkoitettuna. En ymmärrä miks ihmisen pitäis muuttua lihavaks harmaa varpuseks saatuaan lapsia?! Se on kuva mikä tuntuu monella olevan monen lapsen äideistä, ikävä kyllä.
Joku voi ajatella tätä mun itse ylistykseks, mut toivon monen löytävän sen sanoman mitä yritän viestittää, eli, elämä muuttuu, aika kuluu, koetetaan elää sitä lapsistamme välittäen, itsestämme välittäen, ymmärtäen ettei mikään kestä ikuisesti. Pyydetään apua jos sitä tarvitsemme, eikä katkeroiduta, se pilaa ihmisen. Ja muistakaa että kaikki eivät ole vain eron kautta yksinhuoltajia, joillakin voi olla puoliso kuollut.
Yritetään ajatella positiivisesti, hyvää kevättä kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä on kuitenkin parempi, purkaa negatiivisia tunteitaan tänne keskustelupalstalle, kuin omiin lapsiin tai x-puolisoon.
kunhan luet myös vastaukset.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000007519355
Niinpä. Ensiksikin kiva, kun joku aina välillä muistuttaa, etteivät kaikki ole todellakaan edes eron kautta yksinhuoltajia. Myös leskiä on.
Joku tuossa vastasi sulle, että parempihan se on purkaa ikäviä asioita ja mieltään näillä palstoilla, joita toivottavasti kukaan ei ota niin "vakavasti ja henk.koht.". Parempi kuin purkaa pahaa oloaan juuri niihin lapsiinsa esimerkiksi. Mun mielestäni on tosi hyvä asia, että tällaisia paikkoja asioiden purkamiseen on. Ennen sitä joku saattoi pitää sisällään liian paljon murhetta - tai sitten todellakin purkaa kaiken lähimmäistensä niskaan. ...Eihän tämä tietenkään hyvälle ystävälle puhumista korvaa, mutta yksinäisiäkin on. Tai sellaisia, jotka eivät halua aivan kaikkea kertoa tuttavilleen.
Hyvä siis näin.
Itsekin teen kaikkeni lasteni eteen. Yritän olla niin hyvä äiti kuin vain pystyn. Ja siihen tyydyn, kun parhaani teen. Muuten, olen juuri aloittanut seurustelun ihanan miehen kanssa. Hänellä edellisestä avioliitostaan kaksi lasta kuten itsellänikin. Hiljalleen tutustumme toisiimme ja toivottavasti se päivä koittaa, että lapset astuvat kuvaan mukaan!
ELÄMÄ HYMYILKÖÖN KAIKILLE!!
Missä ne ovat vapaat naiset joilla lapsia?Itse en vielä löytänyt.Pitäisikö mennä baariin tai ravintolaan ?Tuskinpa ikinä menen juopottelemaan,haluan tutustua naiseen selvinpäin ja jutella kaikessa rauhassa kahden kesken.