Tehosairaanhoitajan televisioesiintyminen ala-arvoista

Siksi ei nähdä, koska raksalaiset tienaavat kaksi kertaa enemmän kuin sairaanhoitajat ja lisäksi raksalla on säiden suhteen, niin kuumuuden kuin kylmyyden suhteen säännokset.
Toisaalta, siksihän Suomeen tuodaankin raksoille halpatyövoimaa ettei tarvitse maksaa sellaista palkkaa, jolla pärjää Suomessa vaan voi maksaa palkkaa jolla pärjää Romaniassa.
Huvitti kun muutama vyosi sitten uhittiin, kuinka suomalaiset sairaanhoitajat voidaan korvata thaimaalaisilla ja espanjalaisilla. Huvitti sekin vouhkaaminen. Paitsu, että muksi ihmeessä thaikut tai espanjalaiset jäisivät töihin Suomeen paskapalkalla jun vouvat mennä Ruotsiin tai Norjaan ja elää hyvin kunnon palkalla. Mutta pelkästään se, että jotain niin typerää edes ehdotetaan...eli Suomi kouluttaa kalliisti omat suomalaiset sairaanhoitajat verovaroin, antaa näiden korkeast koulutettujen ja ammattitaitoisten sekä suomen kieltä osaavien sitten valua muiden maiden työmarkkinnoille ja yrittää paikata vajetta kielitaidottomilla ja koulutuksensa puolesta heikompi tasoisilla työntekijöillä !?! Onko siinä mitään järkeä? No sama järki kuin yksityisill, eli ahneus, halutaan mahdollisimman halpaa ja kuuliaista tuövoimaa sinne Attendon ja Esperin osastoille vanhusten vaippoja punnitsemaan tai vaikkapa kierrättämään että tulisi entistäkin halvemmaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi ei nähdä, koska raksalaiset tienaavat kaksi kertaa enemmän kuin sairaanhoitajat ja lisäksi raksalla on säiden suhteen, niin kuumuuden kuin kylmyyden suhteen säännokset.
Toisaalta, siksihän Suomeen tuodaankin raksoille halpatyövoimaa ettei tarvitse maksaa sellaista palkkaa, jolla pärjää Suomessa vaan voi maksaa palkkaa jolla pärjää Romaniassa.
Huvitti kun muutama vyosi sitten uhittiin, kuinka suomalaiset sairaanhoitajat voidaan korvata thaimaalaisilla ja espanjalaisilla. Huvitti sekin vouhkaaminen. Paitsu, että muksi ihmeessä thaikut tai espanjalaiset jäisivät töihin Suomeen paskapalkalla jun vouvat mennä Ruotsiin tai Norjaan ja elää hyvin kunnon palkalla. Mutta pelkästään se, että jotain niin typerää edes ehdotetaan...eli Suomi kouluttaa kalliisti omat suomalaiset sairaanhoitajat verovaroin, antaa näiden korkeast koulutettujen ja ammattitaitoisten sekä suomen kieltä osaavien sitten valua muiden maiden työmarkkinnoille ja yrittää paikata vajetta kielitaidottomilla ja koulutuksensa puolesta heikompi tasoisilla työntekijöillä !?! Onko siinä mitään järkeä? No sama järki kuin yksityisill, eli ahneus, halutaan mahdollisimman halpaa ja kuuliaista tuövoimaa sinne Attendon ja Esperin osastoille vanhusten vaippoja punnitsemaan tai vaikkapa kierrättämään että tulisi entistäkin halvemmaksi.

Lue lisää

Jouduin tässä yllättäen muutamaksi päiväksi sairaalaan ja ainakin Meilahdessa on aika iso osa henkilökunnasta osastoilla maahanmuuttajataustaisia, mutta hoitoon tuo ei vaikuttanut kun hoito oli hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Jouduin tässä yllättäen muutamaksi päiväksi sairaalaan ja ainakin Meilahdessa on aika iso osa henkilökunnasta osastoilla maahanmuuttajataustaisia, mutta hoitoon tuo ei vaikuttanut kun hoito oli hyvää.

Lue lisää

Potilaan on mahdoton tietää hoidon tasosta jos ei ole alan ammattilainen., Et voi tietää saitko puhtaasti käsitellyt lääkkeet vai sormeiltiinko niitä likaisilla sormilla, et myöskään miten hyvin koko sinun terveydenkuvasi on käyty läpi sillä lääkärikierroksella, joka käydä toimiston puolella, onko kaikki oireesi huomattu ja välitetty tieto niistä lääkärille, otettu oikeat ja vaivaasi selvittävät verikokeet vaiko ainoastaan jotkut rutiinikokeet. Jo pelkästään veren paineen mittauksen kuin veren sokerinkin mittaustapahtuman voi tehdä väärin, ihan vaan tiedoksesi että veren painetta ei saa mitata jos potilas on juuri ollut ylhäällä, yskinyt, itkenyt, nauranut tai vaikka puhunut kiihtyneenä puhelimessa vaan mittaus tehdään mieluiten väh 15 istuen tai maaten levänneest potilaasta ja aina samalla tavoin. Muuten tulos voi olla mitä sattuu ja lääkäri määrätä aivan väärän esim verenpainelääkkeen annoksen. Mistä siten seuraa liian alhainen verenpaine, pyörtyilyä ja pahimmillaan kaatumisia. Tavallista vanhusten kohdalla että lähihoitajat eivät viitsi mitata verenpainetta kunnolla ja lääkäri määrä vaikkapa vettä poistavaa lääkitystä tai nostaa sellaisen annosta, jolloin potilas alkaa kotiutumisen jälkeä voida huonosti, menettä liikaa nestettä, on täysin vedoton, kaatuu ja joutuu kohta taas uudelleen päivystykseen. On hienoa, että kehut hoitohenkilöäkuntaa, mutta oikeasti potilas mudostaa mielikuvansa hoidon tasosta useimmiten sen perusteella että onko joku jaksanut hymyillä ja jutella mukavia samalla kun tuo ruokaa, vaihtaa vaippaa tai mitä nyt tekeekin. Eli pelkän mututuntuman ja viihdekertoimen avuilla mikä ei ole sama kuin hoidon taso.

Anonyymi kirjoitti:

Potilaan on mahdoton tietää hoidon tasosta jos ei ole alan ammattilainen., Et voi tietää saitko puhtaasti käsitellyt lääkkeet vai sormeiltiinko niitä likaisilla sormilla, et myöskään miten hyvin koko sinun terveydenkuvasi on käyty läpi sillä lääkärikierroksella, joka käydä toimiston puolella, onko kaikki oireesi huomattu ja välitetty tieto niistä lääkärille, otettu oikeat ja vaivaasi selvittävät verikokeet vaiko ainoastaan jotkut rutiinikokeet. Jo pelkästään veren paineen mittauksen kuin veren sokerinkin mittaustapahtuman voi tehdä väärin, ihan vaan tiedoksesi että veren painetta ei saa mitata jos potilas on juuri ollut ylhäällä, yskinyt, itkenyt, nauranut tai vaikka puhunut kiihtyneenä puhelimessa vaan mittaus tehdään mieluiten väh 15 istuen tai maaten levänneest potilaasta ja aina samalla tavoin. Muuten tulos voi olla mitä sattuu ja lääkäri määrätä aivan väärän esim verenpainelääkkeen annoksen. Mistä siten seuraa liian alhainen verenpaine, pyörtyilyä ja pahimmillaan kaatumisia. Tavallista vanhusten kohdalla että lähihoitajat eivät viitsi mitata verenpainetta kunnolla ja lääkäri määrä vaikkapa vettä poistavaa lääkitystä tai nostaa sellaisen annosta, jolloin potilas alkaa kotiutumisen jälkeä voida huonosti, menettä liikaa nestettä, on täysin vedoton, kaatuu ja joutuu kohta taas uudelleen päivystykseen. On hienoa, että kehut hoitohenkilöäkuntaa, mutta oikeasti potilas mudostaa mielikuvansa hoidon tasosta useimmiten sen perusteella että onko joku jaksanut hymyillä ja jutella mukavia samalla kun tuo ruokaa, vaihtaa vaippaa tai mitä nyt tekeekin. Eli pelkän mututuntuman ja viihdekertoimen avuilla mikä ei ole sama kuin hoidon taso.

Lue lisää

Helpottiko? Pääsit taas oikein kunnolla haukkumaan sairaanhoitoa - niin sitä pitää.

Potilaalle tai hienommin sanottuna asiakkaalle on samantekevää miten hyvään hoitotulokseen on päästy. Pääasia että on saanut asiallisen hoidon ja parantunut sairaudestaan, diagnoosit etsitty pitkienkin tutkimusjaksojen kautta ja hoito määritelty niiden avulla.
Kyllähän lipsahduksiakin sattuu, mutta eiköhän hoitotulos ole kuitenkin enimmältään onnistunutta.

Anonyymi kirjoitti:

Helpottiko? Pääsit taas oikein kunnolla haukkumaan sairaanhoitoa - niin sitä pitää.

Potilaalle tai hienommin sanottuna asiakkaalle on samantekevää miten hyvään hoitotulokseen on päästy. Pääasia että on saanut asiallisen hoidon ja parantunut sairaudestaan, diagnoosit etsitty pitkienkin tutkimusjaksojen kautta ja hoito määritelty niiden avulla.
Kyllähän lipsahduksiakin sattuu, mutta eiköhän hoitotulos ole kuitenkin enimmältään onnistunutta.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, itse asiakkaana en ammattilaisena, useimmiten olen saanut asiallista hoitoa, toki poikkeuksiakin on.

Eikä tarvitse olla ammattilainen ymmärtääkseen tuotakaan puolta josta tuo 04:47, ilmeisesti hoitaja, kirjoitti, että asiakas/potilas ei voisi muka millään tietää hoidon tasosta.
Monilla asiakkailla/potilailla on itselläänkin jonkin verran tietoa monista asioista etenkin koskien heidän omaa sairauttaan.

Tiedän itsekin ettei aina tieto kulje edes hoitajalta lääkärille asti, oireet tms.
Ja mittauksissakin voi tapahtua, ja tapahtuukin joskus virheitä.

Myöskin monet asiat ainakin omalla kohdallani on joskus jäänyt kokonaan ottamatta huomioon koska on tuntunut siltä ettei kuunnella tai edes välitetä.

Tuo edellä mainittu hoitaja vaikuttaa luonteeltaan ja asenteeltaan kuin olisi sama kuin aloittaja, toivottavasti vältyn hänen kohtaamiseltaan. Mutta hän taisikin olla töissä jossain muussa maassa kuin Suomessa, kiitos siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä, itse asiakkaana en ammattilaisena, useimmiten olen saanut asiallista hoitoa, toki poikkeuksiakin on.

Eikä tarvitse olla ammattilainen ymmärtääkseen tuotakaan puolta josta tuo 04:47, ilmeisesti hoitaja, kirjoitti, että asiakas/potilas ei voisi muka millään tietää hoidon tasosta.
Monilla asiakkailla/potilailla on itselläänkin jonkin verran tietoa monista asioista etenkin koskien heidän omaa sairauttaan.

Tiedän itsekin ettei aina tieto kulje edes hoitajalta lääkärille asti, oireet tms.
Ja mittauksissakin voi tapahtua, ja tapahtuukin joskus virheitä.

Myöskin monet asiat ainakin omalla kohdallani on joskus jäänyt kokonaan ottamatta huomioon koska on tuntunut siltä ettei kuunnella tai edes välitetä.

Tuo edellä mainittu hoitaja vaikuttaa luonteeltaan ja asenteeltaan kuin olisi sama kuin aloittaja, toivottavasti vältyn hänen kohtaamiseltaan. Mutta hän taisikin olla töissä jossain muussa maassa kuin Suomessa, kiitos siitä.

Lue lisää

Kyllä siinä on vinha perä, että potilaat eivät oikeasti pysty näkemään kuin rajallisen osan siitä, miten hänen hoitonsa tapahtuu, mitä seikkoja huomiodaan, otettiinko vaikkapa verikoe oikein, käsiteltiinkö sitä otettua verikoetta oikein, esim joitakin koepulloja ei ei saa ravistella, jotkut vietävä saman tien labraan ja jos näyte unohtuu seisomaan vaikka toimistoon tai lähihoitajan taskuun lämpenemään niin koetulos ei näytä oikeita arvoja. Tiettyä verikoetta otettaessa ei myöskään saa käyttää käsivarren puristusta koska se vaikuttaa hyytymistulokseen, esim veren hyytymislääkitystä seurattaessa ei koetta saa ottaa verestä, jota on puristussiteen avulla kerrytetty käsivarren laskimoon.

Tällaisia hoitoon liittyviä työtapahtumia on jokaisen työvuoron aikana lukemattomia ja jokaisen niistä voi tehdä väärin ilman että potilas ymmärtää sitä.
Helppona ja yksinkertaisena esimerkkinä voin mainita veren sokerin mittauksen. Sen tutkimuksen eteen useimmat ihmiset joutuvat joskus elämässään. Mutta kuinka moni potilas tietää, että kun sormen päähän on tehty se pieni pistos, josta veri alkaa sitten pursuamaan ja kerätään mittauslevylle niin sormen päätäb ei saa puristaa veren vuodon nopeuttamiseksi. Koska puristettaessa kudosta pistoskohdan ympäriltä vereen sekoittuu kudosnestettä jolloin sokerin mittaustulos voi muodostua vääräksi, yleensä alhaisemmaksi kuin mitä verensokeri oikein mitattuna olisi ollut.

Kuinka moni lukijoista tiesi ainuttakaan näistä mainitsemistani faktoista ? Luultavasti ei moni.
Kuitenkin oli kyse hyvin tavallisista hoiti tai paremminkin tutkimustoimenpiteistä.
Eikä potilaan tarvikkaan niistä tietää mutta hoitohenkilökunnan tarvitsee niin tietää kuin noudattaa oikeita käytäntöjä. Mitä he eivät, lähihoitajat etenkään, aina todellakaan noudata. Seuratkaapa jatkossa huviksenne, että tehdäänkö nuo mainitsemani verikokeiden ottotoimenpiteet oikein. Tai antaako lähihoitaja sinun istua tai maata ennen verenpaineen mittaamista edes vaikkapa 5/min niin että mittaustulos saataisiin oikeita työrutiinia noudattamalla.
Tulette huomaamaan että useimmiten se verenpaine mitataan vaikka olisit juuri käynyt vessassa, kierrellyt sairaalan käytävillä tai vaikka kiemurrellut kovan yskänpuuskan kourissa. Lähihoitajasi ei edes kysy että oletko ollut juuri jalkeilla vaan suorittaa mittauksen "oman päänsä mukaan" lähes aina ja täysin huolimatta siitä miten se oikeasti tulisi tehdä.

Eli kun eivät useimmat potilaat tunne edes noinkin tavallisten ja yksinkertaisten tutkimusmuotojen oikeita käytäntöjä niin kuinka ihmeessä he sitten voisivat tuntea niiden paljon vastivimpien tutkimusten ja hoitojen oikeita käytäntöjä voidakseen päätellä, että ovat saanut "hyvää" hoitoa?
Eivät voikkaan. Ja tämä on pointtini, tavallinen potilas muodostaa käsityksensä hoidosta suureksi osaksi mututuntumalla sen mukaan kuinka ystävällisesti tai iloisesti häntä on kohdeltu. Tätä voisi kutsua thaikutusilmiöksi. Tai vaikka helppoheikitykseksi. Kun potilaalle vaan hymyilee leveästi ja koko ajan niin ei ole väliä ymmärtääkö potilaan kieltä kunnolla tai osaako työtänsä edes kohtuullisen luotettavasti, potilas kokee sen hymyilyn merkiksi hyvästä hoidosta. Sama toisinkin päin: vakavan ja keskittyneesti työskentelevän hoitajan koetaan olevan merkki huonosta hoidosta tai välinpitämättömyydestä. Vaikka todellisuudessa se on useinkin juuri päinvastoin.
Niin se meidän psyykkeemme petkuttas meitä ihmisiä. Tai paremminkin auttaa muita petkuttamaan itseämme.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siinä on vinha perä, että potilaat eivät oikeasti pysty näkemään kuin rajallisen osan siitä, miten hänen hoitonsa tapahtuu, mitä seikkoja huomiodaan, otettiinko vaikkapa verikoe oikein, käsiteltiinkö sitä otettua verikoetta oikein, esim joitakin koepulloja ei ei saa ravistella, jotkut vietävä saman tien labraan ja jos näyte unohtuu seisomaan vaikka toimistoon tai lähihoitajan taskuun lämpenemään niin koetulos ei näytä oikeita arvoja. Tiettyä verikoetta otettaessa ei myöskään saa käyttää käsivarren puristusta koska se vaikuttaa hyytymistulokseen, esim veren hyytymislääkitystä seurattaessa ei koetta saa ottaa verestä, jota on puristussiteen avulla kerrytetty käsivarren laskimoon.

Tällaisia hoitoon liittyviä työtapahtumia on jokaisen työvuoron aikana lukemattomia ja jokaisen niistä voi tehdä väärin ilman että potilas ymmärtää sitä.
Helppona ja yksinkertaisena esimerkkinä voin mainita veren sokerin mittauksen. Sen tutkimuksen eteen useimmat ihmiset joutuvat joskus elämässään. Mutta kuinka moni potilas tietää, että kun sormen päähän on tehty se pieni pistos, josta veri alkaa sitten pursuamaan ja kerätään mittauslevylle niin sormen päätäb ei saa puristaa veren vuodon nopeuttamiseksi. Koska puristettaessa kudosta pistoskohdan ympäriltä vereen sekoittuu kudosnestettä jolloin sokerin mittaustulos voi muodostua vääräksi, yleensä alhaisemmaksi kuin mitä verensokeri oikein mitattuna olisi ollut.

Kuinka moni lukijoista tiesi ainuttakaan näistä mainitsemistani faktoista ? Luultavasti ei moni.
Kuitenkin oli kyse hyvin tavallisista hoiti tai paremminkin tutkimustoimenpiteistä.
Eikä potilaan tarvikkaan niistä tietää mutta hoitohenkilökunnan tarvitsee niin tietää kuin noudattaa oikeita käytäntöjä. Mitä he eivät, lähihoitajat etenkään, aina todellakaan noudata. Seuratkaapa jatkossa huviksenne, että tehdäänkö nuo mainitsemani verikokeiden ottotoimenpiteet oikein. Tai antaako lähihoitaja sinun istua tai maata ennen verenpaineen mittaamista edes vaikkapa 5/min niin että mittaustulos saataisiin oikeita työrutiinia noudattamalla.
Tulette huomaamaan että useimmiten se verenpaine mitataan vaikka olisit juuri käynyt vessassa, kierrellyt sairaalan käytävillä tai vaikka kiemurrellut kovan yskänpuuskan kourissa. Lähihoitajasi ei edes kysy että oletko ollut juuri jalkeilla vaan suorittaa mittauksen "oman päänsä mukaan" lähes aina ja täysin huolimatta siitä miten se oikeasti tulisi tehdä.

Eli kun eivät useimmat potilaat tunne edes noinkin tavallisten ja yksinkertaisten tutkimusmuotojen oikeita käytäntöjä niin kuinka ihmeessä he sitten voisivat tuntea niiden paljon vastivimpien tutkimusten ja hoitojen oikeita käytäntöjä voidakseen päätellä, että ovat saanut "hyvää" hoitoa?
Eivät voikkaan. Ja tämä on pointtini, tavallinen potilas muodostaa käsityksensä hoidosta suureksi osaksi mututuntumalla sen mukaan kuinka ystävällisesti tai iloisesti häntä on kohdeltu. Tätä voisi kutsua thaikutusilmiöksi. Tai vaikka helppoheikitykseksi. Kun potilaalle vaan hymyilee leveästi ja koko ajan niin ei ole väliä ymmärtääkö potilaan kieltä kunnolla tai osaako työtänsä edes kohtuullisen luotettavasti, potilas kokee sen hymyilyn merkiksi hyvästä hoidosta. Sama toisinkin päin: vakavan ja keskittyneesti työskentelevän hoitajan koetaan olevan merkki huonosta hoidosta tai välinpitämättömyydestä. Vaikka todellisuudessa se on useinkin juuri päinvastoin.
Niin se meidän psyykkeemme petkuttas meitä ihmisiä. Tai paremminkin auttaa muita petkuttamaan itseämme.

Lue lisää

Ei toki potilaat tarkasti tiedä miten mikäkin juttu toimii, vaan eipä potilaiden noista tarvitse tietääkään, jääköön hoitajien tehtäväksi päättää kuinka tunnollisesti työnsä tekee.

Olen kohdannut hoitajia jotka tekevät työnsä vakavana ja keskittyneesti ja osaavat silti myös hymyillä, kun taas jotkut keskittyvät niin että tiuskivat ja äyskivät potilaille. Kumpi sitten kenenkin mielestä parempi.

Se on totta ettei se pelkkä hymy riitä hoidoksi silloin kun on oikeasti sairas mutta siinä vaiheessa tietää saaneensa hyvää hoitoa kun hoidettava sairaus tai vaiva tulee parannetuksi tai ainakin hoidetuksi.

Lääkäreissäkin on sellaisia jotka ovat todella hyviä työssään mutta huonoja sosiaalisissa taidoissaan, ja sitten taas niitä jotka juuri hymyilevät ja puhuvat nätisti mutta eivät juuri potilaan vaivoista välitä.
Ja parhaita ovat sellaiset joissa yhdistyvät molemmat, eli osaavat kohdata potilaan ihmisenä ja tekevät työnsä kunnolla eli yrittävät saada potilaan kuntoon, tai mitä ikinä tarvitseekaan, tutkia tms.

Potilaita ei todellakaan paranneta pelkällä hymyllä mutta kyllä se vaan hyvältä sekin tuntuu kun myös sen hymyn saa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siinä on vinha perä, että potilaat eivät oikeasti pysty näkemään kuin rajallisen osan siitä, miten hänen hoitonsa tapahtuu, mitä seikkoja huomiodaan, otettiinko vaikkapa verikoe oikein, käsiteltiinkö sitä otettua verikoetta oikein, esim joitakin koepulloja ei ei saa ravistella, jotkut vietävä saman tien labraan ja jos näyte unohtuu seisomaan vaikka toimistoon tai lähihoitajan taskuun lämpenemään niin koetulos ei näytä oikeita arvoja. Tiettyä verikoetta otettaessa ei myöskään saa käyttää käsivarren puristusta koska se vaikuttaa hyytymistulokseen, esim veren hyytymislääkitystä seurattaessa ei koetta saa ottaa verestä, jota on puristussiteen avulla kerrytetty käsivarren laskimoon.

Tällaisia hoitoon liittyviä työtapahtumia on jokaisen työvuoron aikana lukemattomia ja jokaisen niistä voi tehdä väärin ilman että potilas ymmärtää sitä.
Helppona ja yksinkertaisena esimerkkinä voin mainita veren sokerin mittauksen. Sen tutkimuksen eteen useimmat ihmiset joutuvat joskus elämässään. Mutta kuinka moni potilas tietää, että kun sormen päähän on tehty se pieni pistos, josta veri alkaa sitten pursuamaan ja kerätään mittauslevylle niin sormen päätäb ei saa puristaa veren vuodon nopeuttamiseksi. Koska puristettaessa kudosta pistoskohdan ympäriltä vereen sekoittuu kudosnestettä jolloin sokerin mittaustulos voi muodostua vääräksi, yleensä alhaisemmaksi kuin mitä verensokeri oikein mitattuna olisi ollut.

Kuinka moni lukijoista tiesi ainuttakaan näistä mainitsemistani faktoista ? Luultavasti ei moni.
Kuitenkin oli kyse hyvin tavallisista hoiti tai paremminkin tutkimustoimenpiteistä.
Eikä potilaan tarvikkaan niistä tietää mutta hoitohenkilökunnan tarvitsee niin tietää kuin noudattaa oikeita käytäntöjä. Mitä he eivät, lähihoitajat etenkään, aina todellakaan noudata. Seuratkaapa jatkossa huviksenne, että tehdäänkö nuo mainitsemani verikokeiden ottotoimenpiteet oikein. Tai antaako lähihoitaja sinun istua tai maata ennen verenpaineen mittaamista edes vaikkapa 5/min niin että mittaustulos saataisiin oikeita työrutiinia noudattamalla.
Tulette huomaamaan että useimmiten se verenpaine mitataan vaikka olisit juuri käynyt vessassa, kierrellyt sairaalan käytävillä tai vaikka kiemurrellut kovan yskänpuuskan kourissa. Lähihoitajasi ei edes kysy että oletko ollut juuri jalkeilla vaan suorittaa mittauksen "oman päänsä mukaan" lähes aina ja täysin huolimatta siitä miten se oikeasti tulisi tehdä.

Eli kun eivät useimmat potilaat tunne edes noinkin tavallisten ja yksinkertaisten tutkimusmuotojen oikeita käytäntöjä niin kuinka ihmeessä he sitten voisivat tuntea niiden paljon vastivimpien tutkimusten ja hoitojen oikeita käytäntöjä voidakseen päätellä, että ovat saanut "hyvää" hoitoa?
Eivät voikkaan. Ja tämä on pointtini, tavallinen potilas muodostaa käsityksensä hoidosta suureksi osaksi mututuntumalla sen mukaan kuinka ystävällisesti tai iloisesti häntä on kohdeltu. Tätä voisi kutsua thaikutusilmiöksi. Tai vaikka helppoheikitykseksi. Kun potilaalle vaan hymyilee leveästi ja koko ajan niin ei ole väliä ymmärtääkö potilaan kieltä kunnolla tai osaako työtänsä edes kohtuullisen luotettavasti, potilas kokee sen hymyilyn merkiksi hyvästä hoidosta. Sama toisinkin päin: vakavan ja keskittyneesti työskentelevän hoitajan koetaan olevan merkki huonosta hoidosta tai välinpitämättömyydestä. Vaikka todellisuudessa se on useinkin juuri päinvastoin.
Niin se meidän psyykkeemme petkuttas meitä ihmisiä. Tai paremminkin auttaa muita petkuttamaan itseämme.

Lue lisää

Kummankohan " moka " oli yhden kerran osastolla ollessani, hoitajan vai labratädin.

Molemmat tulivat aamusta samaan aikaan, hoitaja otti aamumittauksia ja minun kohdalla ollessaan sattuikin labra samaan aikaan paikalle ja heille meinasi tulla kiistaa kumpi ensin, oli kai molemmilla kiire.
Minä istuin siinä sitten sängyn reunalla verenpainemittari hurisemassa toisessa käsivarressa, labran ottaessa samaan aikaan verikoetta toisesta käsivarresta.

No ei hätää, paineet oli silti ihan normaalit.
Mutta taisi mennä kuitenkin vähän väärin tuo tilanne.....

Anonyymi kirjoitti:

Ei toki potilaat tarkasti tiedä miten mikäkin juttu toimii, vaan eipä potilaiden noista tarvitse tietääkään, jääköön hoitajien tehtäväksi päättää kuinka tunnollisesti työnsä tekee.

Olen kohdannut hoitajia jotka tekevät työnsä vakavana ja keskittyneesti ja osaavat silti myös hymyillä, kun taas jotkut keskittyvät niin että tiuskivat ja äyskivät potilaille. Kumpi sitten kenenkin mielestä parempi.

Se on totta ettei se pelkkä hymy riitä hoidoksi silloin kun on oikeasti sairas mutta siinä vaiheessa tietää saaneensa hyvää hoitoa kun hoidettava sairaus tai vaiva tulee parannetuksi tai ainakin hoidetuksi.

Lääkäreissäkin on sellaisia jotka ovat todella hyviä työssään mutta huonoja sosiaalisissa taidoissaan, ja sitten taas niitä jotka juuri hymyilevät ja puhuvat nätisti mutta eivät juuri potilaan vaivoista välitä.
Ja parhaita ovat sellaiset joissa yhdistyvät molemmat, eli osaavat kohdata potilaan ihmisenä ja tekevät työnsä kunnolla eli yrittävät saada potilaan kuntoon, tai mitä ikinä tarvitseekaan, tutkia tms.

Potilaita ei todellakaan paranneta pelkällä hymyllä mutta kyllä se vaan hyvältä sekin tuntuu kun myös sen hymyn saa.

Lue lisää

Asian ei todellakaan tarvitse olla joko tai, tietysti on parasta jos noheva, luotettava ja tunnollinen työntekijä on myös iloinen tai viihdyttävä, me ihmisethän haluamme usein tulla juurikin nähdyksi ja kohdatuksi, huomioiduksi.
Oma kokemukseni on kuitenkin, että työssään vähemmän nohevat ja ammattitaitoiset kompensoivat osaamisen tai mielenkiinnon puutettaan juuri sillä leveällä hymyilyllä , jutustelulla ja yrittämällä pitää potilasta hyvällä tuulella eli olla potilaiden silmissä pidetty.
Noin vuosi pari sitten paljastui skandaali kun romanialaisen sairaanhoitajakoulun väärennetyillä papereilla oli useita henkilöitä onnistunut pääsemään töihin eurooppalaisiin sairaaloihin. Moni jäi lopulta kiinni kun kolleegat huomasivat, ettei kyseinen henkilö tuntunut hallitsevan ammattiaan. Erikoista oli kuitenkin, että näitä kiinni jääneitä kuvattiin lähes järjestään erittäin miellyttäviksi ja ystävällisiksi ihmisiksi, sekä työtovereiden mutta erityisesti potilaiden taholta. Eli peittääkseen osaamattomuutensa tai jopa rikoksen ovela ihminen käyttäytyy korostetun miellyttävästi ja piiloutuu juurikin mukavan ihmisen imagoon.
Itse arvostan potilaana työntekijöitä, jotka ovat asiallisia, vaikuttavat tietävän mistä puhuvat käydessään läpi oireitani ja hoitojai sekä kuuntelevat mitä itse haluan ottaa esille. Ja samalla tavoin en pidä ollenkaan sellaisesta lääkäristä, joka käyttää työaikaansa tyhjän nauramiseen, potilaiden hauskuttamiseen esim lääkärikierron aikana, jokin fiksu ja hauska sanailu toki on mukavaa, mutta lässyttämunen ja keskittymisen herpauttava mukavien juttelu kuuluu muualle. Eri asia ovat tietysti lähihoitajat, jotka vaikkapa sänkyä pedatessaan tai potilasta pestessään pitävät yllä leppoisaa ja rentouttavaa jutustelua.

Anonyymi kirjoitti:

Kummankohan " moka " oli yhden kerran osastolla ollessani, hoitajan vai labratädin.

Molemmat tulivat aamusta samaan aikaan, hoitaja otti aamumittauksia ja minun kohdalla ollessaan sattuikin labra samaan aikaan paikalle ja heille meinasi tulla kiistaa kumpi ensin, oli kai molemmilla kiire.
Minä istuin siinä sitten sängyn reunalla verenpainemittari hurisemassa toisessa käsivarressa, labran ottaessa samaan aikaan verikoetta toisesta käsivarresta.

No ei hätää, paineet oli silti ihan normaalit.
Mutta taisi mennä kuitenkin vähän väärin tuo tilanne.....

Lue lisää

En tiedä mitä tämä Suomessa kansan käyttämä yleistitteli "hoitaja" oikeastaan tarkoittaa.
Osastoilla työskentelee käsittääkseni sairaanhoitajia ja lähihoitajia ja näiden kahden ryhmän koulutus kuin vastuualueet potilaan hoidon suhteen ovat täysin erilaiset. Usein näkee, etteivät potilaat ymmärrä tuota eroa vaan kyselevät lähihoitajilta sairauteensa tai hoitoihinsa liittyen sellaisia asioita, joihin vain sairaanhoitajalla ja lääkärillä on oikeus antaa ammatillista ohjausta ja informaastiota. Kurjaa on jos lähihoitaja ei silloin kykene pitäytymään oman työnsä vastuualueella vaan alkaa vastoin parempaa tietoaan vastailla potilaan kysymyksiin. Eri asia ovat toki erityisalueet esim haavojen hoidossa saattavat siihen lisäkoulutusta saaneet ja kokemusta omaavat lähihoitajat olla nohevampia kuin lääkärit ja oikean kokoisen yövaipan valitsemisessa inkontinentille potilaalle ovat kokeneet lähihoitajat varmasti osaavampia kuin lääkärit mutta yleisesti ottaen pitäisi kyetä erottamaan eri ammattikuntien osaamis ja vaatimustaso ja puhua niitä vastaavilla ammattinimikkeillä.

Mitä labratädin ja verenpaineen mittaajan väliseen kilpaan tulee niin kyllä labratädin olusi kuulunut odottaa, käydä vaikka toisen potilaan luonna ensin ja tulla sitten takaisin. Verenpaine tuppaa taatusti nousemaan jos samaan aikaan myös toiseen käsivarteen on laitettu puristin sekä potilasta lisäksi pistetään.

No jos on kerta palamassa loppuun niin sittenhän ei olisi ollut mitään menetettävää, olisi puhunut suunsa puhtaaksi, selkeästi ja kunnon latauksella niin että asia tulee selväksi. Mutta suomalaisnaiset ovat aina olleet tuollaisia, hiljaisia, pelokkaita palvelija asenteisia, ilman itsetuntoa ja ilman rohketta. Sellaisten yli kävellään mennen tullen kuten on Suomessa käveltykin vuosikymnenet. Itse työskentelen enää vain keikkatöissä Ruotsissa ja Norjassa. Suomen terveydenhuollolle sanoin hyvästit kun Vanhasen hallitus pudotti viinaveron alas, osastot täyttyivät pahasti viinan tuhoamista potikaista ja kun sairaanhoitajat taistelivat parempien työolosuhteiden ja palkkojen puolesta uhkaamalla irtisanoutua niin Vanhanen valehteli suorassa lähetyksessä kansalle ja eduskunnalle väittäen, että sairaanhoitajat uhkaavat jättää keskoslapset ilman hoitoa. . Vaikka sen valheeksi tiesikin, koska lasten osastojen kuin muidenkaan kriittisten toimintojen sairaanhoitajat eivät tietenkään olisi irtisanoutuneet.
Muistan miten juuri sinä viinaveron pudottamisvuonna esim Jorvin sairaalassa säästettiin sulkemalla kesälomien aikana puolet osastoista ja kaikki potilaat tungettiin niille auki oleville osastoille. Samaa keinoa käytettiin sairaanhoitajien lakon aikana, töissä oleville siirrettiin kaksinkertainen määrä potilaita, sairaala säästi ja saattoi pyörittää toimintaa monta kuukautta sillä tavoin, ilman että yhteiskunta ja päättäjät havahtuvat kyselemään potilasturvallisuuden tai hoitohenkilökunnan työolojen perään. Jorvin sairaalassa potilaat makasivat saleissa niin että oli reilu puoli metriä sänkyjen välissä, 3 hengen saliin oli tungettu 5 potilasta, saleissa kuumaa ja tunkkaista, bakteerien ja virusten leviäminen sääntö eikä poikkeus. Vaan kuulinko missään esim hygieniavastaavan sairaanhoitajan protesteja? No en. Ruotsissa kuin Norjassakin kyseinen käytäntö olisi ollut täysin kiellettyä, hygiensjuksköterska ja facket eli ammattiliitto olisivat vaatineet osaston sulkemista tai että potilasmäörä puolitetaan.
Murra Suomessa eivät naiset uskaltaneet inahtaakkaan. Tätä alentumista ja myöskin lääkäreiden, erityisesti osaamattomien tai suomea heikosti puhuvien mieslääkäreiden avustamista omalla työajalla ja ilman erityiskorvausta sai myöskin seurata ihan yökötykseen asti.

En tajua mitä suomalaisnaisille ja heidän itsetunnolleen on vuosikymmenten aikana tapahtunut ? Pahoinpidelläänkö heidät kaikki hiljaisiksi ja pelokkaiksi jo lapsena. Kuten eräs amerikalaisturisti, mies, kerran sanoi haastattelussa, ettei ymmärrä sitä ilmiötä, kun Suomessa kauniit ja fiksut, hyvin koulutetut naiset valitsevat ja hyväksyvät mieskaverikseen aivan tasottomia räkänokkia, jotka viihtyvät paremmin kavereiden kanssa räkälässä kuin vastuullisen ja turvallisen puolison tai isän roolissa. Jos naisen itsetunto on surkea niin hän valitsee todellakin miehekseen surkimuksen, joka tekee sitten kaikkensa naisen viimeisenkin itsetunnon nitistämiseksi.
Herätkää suomalaisnaiset ja lähtekää töihin sinne missä teitä arvostetaan!

Olet työkyvyttömyyseläkkellä todennäköisesti juuri siksi, että työkaverisi kuin sairaanhoitajien liittokaan ei kykene ja ehkä ei haluakkaan ajaa parempia työolosuhteita sairaanhoitajille. Ehkä sen ammattikunnan naiset haluavatkin uhriutua, tehdä työtä josta ei palkita, elää miehen kanssa joka on paljon alempana niin älyllisesti kuin sivistystasoltaan.

Minua ei kiinnosta tippaakaan sisar hento valkoisen aura. Minua kiinnistaa saada kunnollinen korvaus vaativasta ja raskaasta työstä, johon olen kouluttautunut opintolainan turvin. Jos saan työstäni saman palkan kuin vaikka trukkikuski, tai rakennusmies, joka ei ole käynyt useita vuosia pitkiä koulutuksia ja joka voi tehdä töissään virheitä virheiden perään, ilman että jää siitä kiinni saati henkilökohtaiseen vastuuseen niin en katso palkkani koulutukseeni ja työni vaativuuteen nähden olevan missään järkevässä tai edes eettisesti hyväksyttävässä suhteessa. Ja silloin en tee työtäni maassa, jolla on vara olla arvostamatta osaamistani ja panostani tälle yhteiskunnalle.

Empatialla ei osteta edes maitolitraa. Minua ei ns empatia kiinnosta vaan oikeudenmukainen ja työn vaativuutta vastaava palkka. Raha on arvostuksen mittari, halusimme tai emme, rahalla ruokitaan ja vaatetetaan lapset.
Suomalaisia sairaanhoitajia ei palkita heidän ansioitaan vastaavalla palkalla koska he eivät osaa vaatia eivätkä ilmaista ja kertoa työn raskaudesta. Siksi aivan järkyttävä lähettää tuollainen inisijä ajamaan sairaanhoitajien asiaa. Jos kerta on sairaslomalla niin sitten olisi parempi ollut vaan pysyä sairaslomalla ja antaa hieman nohevamman kollegan kertoa suoraselkäisesti millaista se työ on. Tämä haastateltu teki oikean karhun palveluksen kolleegoilleen, ei uskaltanut edes sanoa suoraan, että haluaa tehosairaanhoitajille palkkaan lusäkorvauksen työn ylimääräisestä raskaudesta coronan aikaan vaan tuntui, että häpesi ja pelkäsi sanoa mitään rahallisesta korvauksesta.
Jos asenne on tuo niin kannattaa mennä palkattomaksi vapaaehtoistyöntekijäksi vaikkapa seurakuntaan. Minä en halua, että
minua saati ammattikuntaani edustaa ihminen, joka näyttää häpeävän jopa palkan saantia aivan kuin työ pitäisi suorittaa potilaiden empatian ja kiitollisuuden voimin. Ei mikään ihme, että kyseinen uhrautuja on nyt burn outilla.
Sairaanhoitajan työ on kovaa ja rankkaa työtä, jossa tekniikka ja faktat on oltava hallussa sekä fyysinen kunto hyvä. Siinä eivät itkupillit ja idealisti pärjää vaan nohevat ja napakat ihmiset, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan.

Hallitus ei uskalla enää määrätä mitään poikkeuslakia, mutta hoitohenkilökuntaa pakotetaan muuten töihin. Kaikki ajatteli keväällä että rypistetään nyt vielä tämän yhden kerran, lomaillaan sitten kesällä. Kesä tuli ja lomat paloi, lohduttauduttiin sillä että kyllä jouluna sitten lomaillaan koko suvun kanssa. Ei tullut joululomia vaan urakkatöitä jouluksi.

Ajattelen vähän vahingoniloisena että nyt saavat muutkin maistaa joulutöitä kun itse olen joutunut tekemään jatkuvaa kolmivuorotyötä vuosikymmeniä. Eihän se kovin kamalasti mieltä kiehtonut kun lähti aattoillaksi töihin, palkanlisätkin oli vain samat kuin normaaleina viikonloppuina, joten ei se tuntunut pankkitililläkään.

Tuo uutisankka ammuttiin alas jo aikoja sitten. Ei kannata enää levitellä sitä.