Onko teillä unelmia ja millaisia, eli mitä haluaisitte vielä tehdä?
Joku vanha sanonta sanoo että ihmisen pitäisi elämänsä aikana: -istuttaa puu, rakentaa talo ja kirjoittaa kirja-.
Puun olen istuttanut, taloa vaan laajentanut ja peruskorjannut (tuskin enää rakennan) ja kirja on kirjoittamatta(tuskin?).
Muu unelma liittyy matkustamiseen niin, että näkisin vanhan kotitaloni ja sen pihapiirin, seisoisin pihamaalla ja kokisin ne lapsuuden polut.
Kauas on pitkä matka, eli näkisin Jäämeren vielä aurinkoisena, silloin kun näkyvyys on enemmän kuin 10m.
beataB ( haasteita piisaa..!)
Joku vanha sanonta sanoo että ihmisen pitäisi elämänsä aikana: -istuttaa puu, rakentaa talo ja kirjoittaa kirja-.
Puun olen istuttanut, taloa vaan laajentanut ja peruskorjannut (tuskin enää rakennan) ja kirja on kirjoittamatta(tuskin?).
Muu unelma liittyy matkustamiseen niin, että näkisin vanhan kotitaloni ja sen pihapiirin, seisoisin pihamaalla ja kokisin ne lapsuuden polut.
Kauas on pitkä matka, eli näkisin Jäämeren vielä aurinkoisena, silloin kun näkyvyys on enemmän kuin 10m.
beataB ( haasteita piisaa..!)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä olen aina haaveillut Pariisiin ,mutta ohi on vaan ajettu on liian suuri mennä autolla,koko eurooppa myös,nyt kävin ameriikassakin.Mutta onhan kunnalliskodissa aitten muistelemista "JOS MUISTAA"
meillä oli myös koti espanjassa 11 vuotta.
Mutta suomen koti on paras paikka.
Yksi haave on vielä ylitse muiden ,että voisin hypätä "10:stä metristä niikuin nuorena"
oi sitä ihanuutta kun liitelisin sieltä, mutta ehkä pää irtoaisi ilman haaveita.
Pariisi kuulostaa todella mukavalta.
Mutta huh, huh, minua huimaa pelkkä 10 m ajattelukin. Mitenkähän benjihypyssä tai laskuvarjon kanssa kävisikään?
Linnanmäen vuoristorataan minua ei enää saisi.
Muutama vuosi sitten kokeilin maailmanpyörää, ylhäällä piti siirtyä korin keskelle istumaan ja vain varovasti laidan yli taivaan rantaa vilkaista. Alas ei saa kuulemma katsoa.
beatB ( pyörryyttää…)
Kammoan korkeita paikkoja, mutta unelmissani istuskelen turvallisessa koneessa yölennolla.
Katselen alhaalla näkyviä valomeriä ja ihailen tähtikirkasta taivasta.
Siellä lentokoneessa ei oikeastikaan pelota yhtään.
Ei lentokoneessa yleensä pelota kun silloin vaan jos tulee oikein pahoja ilmakuoppia ja pomppuja, tai yöllä salamoi ja myrskyää ja kone ryskää.
Silloin ajattelee, että ihmisen oikea olotila ei ole ilmassa eikä merellä, vaan tukevasti jalat maassa.
Tuota turbulenssia en ole onneksi joutunut kokemaan. Sen pelkotilan olen nähnyt kuinka raavas mies jo kentällä nousua odotellessa katseli koneen keittiöstä pursuavaa höyryä ja kyseli nenänpää valkoisena lentoemolta että 'pitääkö tuon vehkeen savuta tuolla tavoin'. D
Ei se konjakkitarjoilu taida aivan turhaa olla. :)
Se ukonilma onkin mukavampi kokea jalat maassa, toisinaan aivan sykähdyttävä näytelmä.
”Tanssia tangoa ruusu suussa” sanoi Elina (Anneli Sauli) ja yliviivasi asian päiväkirjastaan.
Tanssittaja oli lisäksi oikea komistus ja nuori uros!! Mitä siitä mahtaa seuratakaan?
Oliko komistus ehkä vanhemman naisen oletetun rahan perään?
Niinpä tuontyyppiset nuorempien komistusten erilaiset tarjoukset on tässä iässä viisainta yliviivata.
tuollaisesta komistuksesta. Tanssin unissani
saman tyyppisen urhon kanssa, mutta en ruusu
suussa. Enkä uskaltanut siipalleni kertoa unen
kulkua, vaikka yleensä aina kerron
Hymylytti kokko juttu. Kaikkea se unimaailma
tuokin tuonne aivokoppaan.
Mistä sitten johtuneekaan yhteydenottajat ovat kaikki olleet huomattavasti nuorempia enkä ole vastannut olen vain ihmetellyt syitä.
Sinun laillasi puun olen istuttanut, mökin olen rakentanut s.o. rakennuttanut, kirjaa tuskin saan kirjoitetuksi, ehkä jonkinlaisia tallenteita kuitenkin.
Paljastaisinko nyt sitten yhden haaveeni? Se on, ei sen kummempi kuin: Jos vielä joskus näkisin itseni ohjailemassa omaa pikku-paattiani paikastaa A paikkaan B! En aikanaan halunnut oppia sen käyttöä. Vuosia olen nyt katsellut sen menoa nuorten käsissä - ja hyvä niinkin - sisälläni myllerrys: kyllä minäkin vielä kerran!
Haaveita, unelmaa vain taitaa olla. Tulipahan todettua.
Kulkeeko se räteillä, puksuttain, pikakiitäen tai ruista ranteissa systeemillä.
Kuulostaa tosi haasteelliselta!
BeataB ( vinkkejä kaipaan..)
Nopsaa se kulkee, mutta hiljalleenkin pääsee.
Mutta se siitä. Ei sen ajaminen kuulemma vaikeaa ole... mutta ymmärrykseni mukaan tekniikka ei ole vahvimpia puoliani.;) Mutta jos oikein yrittäisin...
Yritetään, yritetään, otetaan aluksi pojat mukaan turvaksi ja teknikoiksi, kyllä se siitä hyvin jatkuu.
Tuonpa minäkin lisään listaani ja hyppään kyytiin, ja ei kun menoksi.
Vesille venosen mieli! Niinpä. Rassukka, saanutkin turhan monta kesää vajassa majailla, ihailtavanani olla. Haaveilujeni kohteena.
Ihailtavan lennokasta on kannustuksesi, kiitos, ja tekisi mieleni yhtyä. Tuloksista en menisi kuitenkaan niinkään takuuseen. "Pojat"?
Mutta yritän, yritän ja yritän parhaani mukaan.
Kerron sitten syssymmällä, miten kävi.
... jutustelustasi päätellen, olenko tullut "tunnistetuksi"??????????????????
Haluaisin minäkin tuntea vesipisaroiden hyppelyjä ihollani.
Et ole tullut ”tunnistetuksi”
Kunhan jutustelin.
Olisiko sittenkin noin onnellisesti!? Voin jatkaa nimimerkilläni! :)))
Eihän tuo muuta kuin hymyillytti; vastaus oli vain niin osuva, niin pisti epäilemään - tiedän, että lapseni haluaisi minunkin hallitsevan tuon härvelin... kunhan en ajaisi karille! ;)
auttaisi sinua veneiden kanssa:
Joskus nuoruudessa jouduin veljelle verkkoja soutamaan.
Osaamiseni oli suunnilleen näin: Souda pe:le, huopaa pe:le!
Mikään ei mennyt oikein. Teki mieli hypätä uimaan.
beataB ( ja hyppäsinkin..)
... jos nyt ei aivan noilla voimasanoilla. Siksi minusta lopulta tuli se verkkojen nostaja.
Yksinkin jo hoituu - tyynellä.
Aurinkoista Huomenta vaan sinullekin.
Joo, voit huoletta jatkaa nimimerkilläsi.
Niin se on Helena. Ihmehärvelit hallintaan.
Tuleekohan meistä niitä ”arjen huimapäitä”?
Karikot me vältellään!
juuri yllätyin (elämä on yllätyksiä täynnä näemma!). Aamusella näin ja luin ruudulta vain viestisi ensimmäisen rivin ja ajattelin, että jaaha vesipeto se toivottelee aurinkoista aamua, ei tuo vain paistele, mutta ehkäpä sydämeen, vastaanpa paremmalla ajalla.
Nyt kun rupean vastailemaan, niin viestisihän jatkuukin useammalla lauseella. Siispä.
Antaas nyt kattoo, toteutuvatko unelmamme "me ja ihmehärvelit"! Olisihan se jotain ensteks-uutta elämässä! "Arjen huimapää", minäkin!? Sinustahan ei ole epäilystäkään, vesipeto lienet.
Vauhdissa upeat, valkoiset peräaallot sinisellä selällä! Aallokossa pelottavan hurjaa menoa - hiljennän! Minne menemme? Torillepa tietenkin. Lue karttaa, ettei ajeta karille! Lupasit, karikot vältetään. (Bensaa kuluu kyllä ja se on kallista nykyisin, mutta säästän muussa.)
Hetken unelmissa tässä.
Helena
Talo on rakennettu, puut on istutettu mutta kirjan kirjoittaminen jää tekemättä. Mutta ne on taakse jäänyttä elämää, nyt puhaltaa uudet tuulet. Haaveeni on päästä uuteen asuntoon ensivuoden puolella, jokaa on kauniilla paikalla veden äärellä. Kunhan saan entisen myytyä, ja "fyrkat" laskettua kokoon. Että näin.
Toivotaan hyviä asunnon myyntimarkkinoita ja luotettavaa ostajaa.
Voimia muuttopuuhiin.
aikaa Petsamossa. Unissani olen usein lapsuuteni maisemissa.
Katsoin netistä selostuksia Petsamon matkoista, upeita kuvia tuntureista ja vuonoista.
"Mutta vieläkin Petsamo on impeä
maa, Jumalan maa, miesten maa.
Kiskottakoon sen syövereistä kala,
revittäköön sen tunturien ryntäistä
metallit, kaadettakoon sen
ikihongikot - sittenkin se on
muinaisten tarujen Petsamo ja
sellaisena pysyy." (K. M. Wallenius)
Sanotaan että unet ovat luontaista itseterapiaa. Olisiko ehkä hyvä pitää unipäiväkirjaa?
Kehkeytyykö tästä: ”Halutaanko Petsamo takaisin” unelma?
Karjalasta enemmän puhutaan.
Nyt minulle tulikin uusi unelma
Koska ymmärrän niin huonosti tuota jääkiekkoa, niin haluan lipun Kärppien otteluun.
Jos katsomo on jo täynnä, niin suurentakoot hallia.
beataB (vaatii..)
Minulla on aina ollut vain pieniä unelmia, siksi kai ovat toteuttamisetkin jääneet melko pieniksi.
Puutakaan en ole istuttanut, lukuunottamatta sireenipensaita.
Mutta noin 20 m:ä pitkän pensasaidan olen kasvattanut aivan siemenistä lähtien. Siemenetkin olivat omasta vanhasta aidasta lähtöisin.Ensivuonna pääsevät kunniakkaaseen 20:neen ikävuoteensa.
Kirjaakaan en ole aikaiseksi saanut ja runonikin ovat jääneet vain CD-tasolle ja enemmistöt ovat vain kaapin lokeroissa.
Uusia unelmia ovat vain uusi yö ja uusi aamu ja vielä uusi aurinkoinen lämmin kesä.
Se kai on pienen ihmisen pienin ja samalla suurin unelma, että saa suhteellisen terveenä herätä uuteen aamun ja aurinkoon.
Ei se ole itsestään selvyys.
Mutta, Luojakaan ei kiellä suurista unelmista