Polvillaan.
Odottaen seuraavaa sivallusta.
Silmissä kipua ja tuskaa.
Laskee päänsä luovuttaen.
Luovuttajan katse maahan.
Maa hohkaa jäisenä.
Ei tunne vilua.
Sydämessä hyytävä kylmyys.
Ote irtoaa.
Odottaen seuraavaa sivallusta.
Silmissä kipua ja tuskaa.
Laskee päänsä luovuttaen.
Luovuttajan katse maahan.
Maa hohkaa jäisenä.
Ei tunne vilua.
Sydämessä hyytävä kylmyys.
Ote irtoaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juuri kun olet vajoamassa
syvään tiedottomuuteen
ja tuntemattomaan
tunnet jonkun tarttuvan
kädestäsi.
Väsyneenä nostat katseesi
ja näet hänet
joka onkin ollut koko ajan
vierelläsi sinun häntä huomaamatta.
Nouse jaloillesi.
Ei ole vielä aikasi mennä.
Nouse.
Mennään yhdessä
tämänkin suon ylitse.
Sen käsi on kylmä ja hikinen.
Aina,
se puhuu katsetta vältellen.
Se syö mua sisältä niin kuin loinen.
Katson.
On murtunut sen siipi toinen.
On poissa se muiden elämästä.
Tyhmää.
Mäkin luulin, kyllä tämä tästä.
Mutta silloin kun ei näe kukaan,
lähden,
vetää se mut aivan väkisin mukaan.
JENNI, Pidän paljon runoistasi. Ne antavat aihetta ajatella elämää. Kaikessa arkisuudessaankin ne ovat varsin kauniita ja tarkkanäköisiä. Hienosti yritit antaa toivoa jatkamalla runoani. Valitettavasti kaikki loput eivät ole onnellisia, mutta kamalan kliseisestikin: niin kauan kuin on elämää on toivoa!!