Missäs olet, kussas kuljet,
metsässäkö mäkien takana.
Joenko ylitit yksiksesi
järvenkö jätit taaksesi
pakenitko pahuuttasi
villitsikö vietti mielesi
kaipuusi korven syliin
asetti asuinsijaksesi
kosken partaan kodiksesi.
Siellä sylissä salon
korven hiljaisen kainalossa
tunnetko kotisi olevan
rauhan rintaasi tulevan,
vai kaipaatko kerallesi
vierellesi immen ihanan
suden pennuksi syntyneen
korven rintoja imeneen
salojen sylissä varttuneen
ottajaansa odottaneen.
Sellaisen siellä kohtasitko
kainaloseksi kaappasitko
korven sylissä lempiäkses
toisten silmiltä piilottaakses
omiaksesi kokonaan
rinnalles korpia kulkemaan
polkuja kerallas tallaamaan.
Yksin taiatko elääkin
kuunnella kuiskeita korpein
laskea harteilla vetten
kuohuja koskein uhmaten
kokeillen voimia hartein.
Sinne saloihin sukellat
öitten varjoja tutkimaan
päivien valoja vangitsemaan
tunturi puroista juodaksesi
osaksi luontoa tullaksesi.
Missä oletkin, kussa kuljetkin
missä pääsi kallistatkin
sinne havut vuoteeksesi
lämmin talja peitoksesi
eikä ilmoisna ikinä
kovaa tyynyä korvallesi
pahoja sanoja kuullaksesi.
Luonnon keskellä kuuluuhan
paremmin lyönnit sydämen
tuuli tuudittaa unehen.
Velho viereltäs pakenee
silittää vain poskipäätäs
päivällä ei esiin astu
unessa hiipii havuillesi
lämmmittämään kehoasi
pakenee tullessa päivän.
K.J.
metsässäkö mäkien takana.
Joenko ylitit yksiksesi
järvenkö jätit taaksesi
pakenitko pahuuttasi
villitsikö vietti mielesi
kaipuusi korven syliin
asetti asuinsijaksesi
kosken partaan kodiksesi.
Siellä sylissä salon
korven hiljaisen kainalossa
tunnetko kotisi olevan
rauhan rintaasi tulevan,
vai kaipaatko kerallesi
vierellesi immen ihanan
suden pennuksi syntyneen
korven rintoja imeneen
salojen sylissä varttuneen
ottajaansa odottaneen.
Sellaisen siellä kohtasitko
kainaloseksi kaappasitko
korven sylissä lempiäkses
toisten silmiltä piilottaakses
omiaksesi kokonaan
rinnalles korpia kulkemaan
polkuja kerallas tallaamaan.
Yksin taiatko elääkin
kuunnella kuiskeita korpein
laskea harteilla vetten
kuohuja koskein uhmaten
kokeillen voimia hartein.
Sinne saloihin sukellat
öitten varjoja tutkimaan
päivien valoja vangitsemaan
tunturi puroista juodaksesi
osaksi luontoa tullaksesi.
Missä oletkin, kussa kuljetkin
missä pääsi kallistatkin
sinne havut vuoteeksesi
lämmin talja peitoksesi
eikä ilmoisna ikinä
kovaa tyynyä korvallesi
pahoja sanoja kuullaksesi.
Luonnon keskellä kuuluuhan
paremmin lyönnit sydämen
tuuli tuudittaa unehen.
Velho viereltäs pakenee
silittää vain poskipäätäs
päivällä ei esiin astu
unessa hiipii havuillesi
lämmmittämään kehoasi
pakenee tullessa päivän.
K.J.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kalavalaiseen mittaan kirjoitettu. Itsekö runoilit?