Olen paljon tekemisissä ulkomaalaisten kirjailijoiden kanssa, enkä ole voinut olla huomaamatta, miten erilainen ilmapiiri heidän keskuudessaan vallitsee. Kaikkia kannustetaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Kun joku julkaisee kirjan, kaikki mainostavat sitä kanavissaan.
Tästä hyötyvät lopulta kaikki. Kukapa ei joskus tarvitsisi kannustusta tai apua. Ja kun mainostat muiden kirjoja, myös sinun kirjaasi mainostetaan. Jos meitä olisi suomessa vaikka kahdenkymmenen kirjailijan yhteisö, joka tukisi toisiaan, olisi etu jo aikamoinen esimerkiksi markkinoinnissa.
Toivottavasti tämä herätti positiivisia ajatuksia ja saisi pientä asenneilmapiirin muutosta aikaan. Kannustaminen ja muiden onnistumisista iloitseminen ei ole keneltäkään pois :)
Tästä hyötyvät lopulta kaikki. Kukapa ei joskus tarvitsisi kannustusta tai apua. Ja kun mainostat muiden kirjoja, myös sinun kirjaasi mainostetaan. Jos meitä olisi suomessa vaikka kahdenkymmenen kirjailijan yhteisö, joka tukisi toisiaan, olisi etu jo aikamoinen esimerkiksi markkinoinnissa.
Toivottavasti tämä herätti positiivisia ajatuksia ja saisi pientä asenneilmapiirin muutosta aikaan. Kannustaminen ja muiden onnistumisista iloitseminen ei ole keneltäkään pois :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Haluaisin tosiaan nähdä suomalaisen kahdenkymmenen kirjailijan yhteisön. Siinä olisi joka toisella silmä mustana viikon jälkeen, parilla olisi maksakirroosi eikä kukaan kehuisi kirjoja kun kaikki olisivat sitä mieltä, että muut kirjoittavat täyttä kuraa.
Jopas on asenne.
Voin hyvin kuvitella 20 sopuisaa kirjallisuuden ja kirjoittamisen ystävää, jotka voisivat auttaa toistensa uria. Mukava raikas positiivinen tuulahdus tämä aloitus!
Onhan näitä kirjailijoita, jotka nostavat esiin kollegoidensa teoksia - ainakin spefipiireissä jos ei muualla.
En sitten tiedä, miksi tapa ei ole juurtunut valtavirtakirjallisuuteen? Kenties kun kaikki taistelevat samoista apurahoista ja kirjojen myyntituototkin pienenevät vuosi vuodelta, niin kaverin menestyshän on itseltä pois.
Aikas omanapa-keskeistähän tämä Suomen kirjailija-skene on. Joskus kun pyörin pienkustannuspiireissä yritin lukea kaikki tuttujen ja puolituttujen tekstit ja kehua niitä sopivissa yhteyksissä. Ajattelin että näin joku huomioisi vastavuoroisesti minunkin tekstini, mutta toisin kävi. Kehut kyllä kelpasi ja välillä kirjoiteltiin facebookii pitkiä monologeja omasta erinomaisuudesta, mutta muita ei kehuttu vahingossakaan.
Niinpä lopulta väsyin koko touhun kuppikuntaisuuteen ja ajan myötä kirjoittaminenkin jäi kun tuntui että kirjoitan tyhjille saleille, ilman vastakaikua. Ilman palautetta on vähän vaikea kehittyä.
Ei huonoja tekstejä kukaan kehu. Se on fakta - jos kehuu, se on äiti.
Väitän, että hyvä käsikirjoitus julkaistaan kirjana Suomessa ja ulkomailla.
Eli miksi hyvän kirjan kirjoittaminen on niin pirun vaikeaa???
Eikös tässä ketjussa ollut kyse julkaistuista kirjoista, jotka jäävät ilman huomiota? Ei mistään julkaisukynnyksen alla olevista räpistelijöistä?
Minusta ihan loistava idea.
Facebookissa on Kirjailijanloput- ryhmä. Siellä voi sopia muiden kanssa, että omaa kirjaa kehutaan, kun se ilmestyy.
Tuollaisen sadan kehujan joukon pystyy keräämään hetkessä.
Valitettava tosiasia. Tosin aikansa kutakin. Huono kirja voi nousta kehutuksi ja menestyä, mutta lukijat eivät ole tyhmiä huonosta kirjasta toiseen ja fanittaminen loppuu.
Jep. Mikään ei ole helpommin menetettykuin suosio, jota ei ole ikinä ollutkaan.
Hypettämällä huomoa kirjaa kavereidensa kannustamana kirjailija kusee vastatuuleen. Kun lukija kehuista huolimatta pettyy, ainoa takuuvarma asia on, että hän lakaisee kyseisen pettymyksen aiheuttajan sepustaneen kirjailijan Unohdettujen Kirjailijoiden Pohjattomaan Kaivoon, ja vaistonvaraisesti ymmärtää tulevaisuudessa välttää kaikkea hänen kirjoittamaansa asialla sen enempää mieltään vaivaamatta.
Ei kai tällaista kukaan oikeasti tee...
Osa tekee. Bisnes on bisnestä, myös kirja-alalla.
Ei ehkä ole paras markkinointistrategia, mutta tavallaan ymmärrän, että kaikki keinot yritetään käyttää. Varsinkaan vähemmän tunnetun kirjailijan on aika toivotonta yrittää saada teokselleen näkyvyyttä esim. sanomalehtien kirja-arvosteluiden ym. kautta. Laajaa medianäkyvyyttä saavat osakseen ainoastaan kirjailijat, jotka ovat jo entuudestaan kuuluisuuksia. Kustantamoiden markkinointibudjetitkin jakautuvat varsin epätasaisesti niin, että suurimman osan saavat ne, jotka eivät oikeastaan edes liiemmin markkinointia tarvitsisi myydäkseen hyvin.
Dekkarifacessa näkyy, ketkä sitä harrastavat.
Koska suomalainen kulttuuri rakentuu vahvasti toisten menestyksen kadehtimiselle sen sijaan, että iloittaisiin vilpittömästi omista onnistumisista.
Saati että kyettäisiin iloitsemaan toisen menestyksestä. :(
Todellisuudessa kuitenkin menestyjät vievät omalla menestyksellään koko kirja-alaa eteenpäin lukemisen lisääntyessä ja avaavat sitä kautta ovia myös tuntemattomammille tekijöille.
Jos kirjoittaja on taitava ja lahjakas, niin hän edistää hyvää kirjallisuutta.
Nuo somessa ylistäjien hovin ympärilleen keränneet narskut ja luuserit edistävät valheellisuutta ja hyödyntävät typeryyttä.