Aihe

Täydentävää paria etsimässä

Anonyymi

Oletteko suhteessa olevat joskus kokeneet, että joku toinen voisi täydentää teitä kumppanianne enemmän? Joku, jonka tunnette kohtuullisen hyvin, alkaa yllättäen tuntumaan itsenne puuttuvalta palalta. Se ei tapahdu hetkessä ihastuksen tapaan, vaan hitaasti ajan myötä. Onko kokemusta tuon kaltaisesta?

Sohva- Filosofi

41

324

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En suhteessa ollessani päästä ikinä ketään ulkopuolista niin lähelle että voisin kiintyä. Se ei ole reilua kumppania kohtaan.
      Sinkkuna voi sitten tehdä mitä parhaaksi näkee.

      • Anonyymi

        Rakastuminen voi tapahtua, vaikkei päästäisi lähelle (esim. tanssiminen, halaaminen) ja vaikkei iskisi ketään eikä kävisi edes baareissa. Itse olen noudattanut varattuna samaa sääntöä, mutta silti rakkaus osui yllättäen.Suuri rakkaus kolahtaa kauempaa kuin ”tavalliset rakkaudet”. Se ei poistu odottamalla (omakohtaisesti 2.5v kärsitty)(BTW: kaiken se kärsii on suuressa rakkaudessa totta hyvin konkreettisesti).

        Se miksi suuri rakkaus voi varoittamatta iskeä parisuhteessa ollessa, johtuu siitä että parisuhde voi huonosti. Vaikka ei ole itse tajunnut, tila uudelle rakkaudelle löytyy, koska vanhan tyhjiö niin suuri. Jos kumpikin pitää suhteesta huolta, kuuntelee, arvostaa, on empaattinen, antaa itsestään/uskaltaa luottaa ja puhuu avoimesti omista tarpeistaan ja tunteistaan, antaa läsnäoloa, aikaa ja hellyyttä, on aika epätodennäköistä että vahinkorakastumisia sattuu...Omalta osaltaan tuohon voi vaikuttaa paljonkin, mutta toisen osalta ei.

        Itse rakastuminen sai huomaamaan miten vajaa olin suhteessani ollut vuosia. Enää en ole huonossa suhteessa (kulissi, mies totaalikieltäytyy vikat ~3v kosketuksesta, seksistä tai henkistä yhteydestä ja läsnäolosta). En ole vielä aloittanut uuttakaan suhdetta.


    • Anonyymi

      Olen kokenut. Parhaillaan.

      • Anonyymi

        Kerro lisää tästä miten sen tunnet tai koet? Näetkö häntä vai onko se joku haavekuva jossain esim. somessa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro lisää tästä miten sen tunnet tai koet? Näetkö häntä vai onko se joku haavekuva jossain esim. somessa?

        Aloittaja kysyy samaa.


      • Anonyymi

        Miksi antaa muille mahdollisuutta puuttua sun yksityisiin asioihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi antaa muille mahdollisuutta puuttua sun yksityisiin asioihin?

        Miksi kommentoida edes anonyyminä, jos ei halua lisäkysymyksiä? Yksityisyys säilyy täälläkin, kun ei paljasta henkilöstään liikaa.


    • Anonyymi

      En ole kokenut sellaista tunnetta. Kauan kestäneen parisuhteen loppuvuosina minulla oli ihastumisen tunteita muutamaan ihmiseen, mutta en koskaan ajatellut tai toivonut olevani yhdessä heidän kanssaan, enkä ollut missään tekemisissä heidän kanssaan koskaan. Ihastumiset johtuivat siitä, että parisuhteesta puuttui paljon sellaista mitä olisin halunnut siinä olevan.

      • Anonyymi

        Tähän on helppo samaistua oman tilanteen vuoksi.
        Olen (vielä) kauan kestäneessä suhteessa, joka on ollut loppunsa edellä jo vuosia. Ihastumisia on ollut pari tapausta juuri noiden puutteiden vuoksi. Tarkoitin aloituksella kuitenkin eri tyyppistä tunnetta, jonka kokenut osaa erottaa.

        Sohva Filosofi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän on helppo samaistua oman tilanteen vuoksi.
        Olen (vielä) kauan kestäneessä suhteessa, joka on ollut loppunsa edellä jo vuosia. Ihastumisia on ollut pari tapausta juuri noiden puutteiden vuoksi. Tarkoitin aloituksella kuitenkin eri tyyppistä tunnetta, jonka kokenut osaa erottaa.

        Sohva Filosofi

        Ymmärsin mitä tarkoitit, mutta en ole kokenut sellaista tunnetta. Kukaan ei silloin tuntunut sellaiselta, että hän olisi ollut minun puuttuva palanen. En kiinny ihmisiin kovin helposti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsin mitä tarkoitit, mutta en ole kokenut sellaista tunnetta. Kukaan ei silloin tuntunut sellaiselta, että hän olisi ollut minun puuttuva palanen. En kiinny ihmisiin kovin helposti.

        Puuttuva palanen. En minäkään jokaiseen kiinny, vaikka paljonkin olisi tekemisissä. Se vaati sitä jotakin, sanatonta yhteyttä tai avointa sanallista erityisyyttä, kuten ajatusten yhteenjuokseminen. Sellaisesta voi hioutua myös kyseinen täydentävän parin tunne. Hioutua ajan kuluessa ja välien syventyessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puuttuva palanen. En minäkään jokaiseen kiinny, vaikka paljonkin olisi tekemisissä. Se vaati sitä jotakin, sanatonta yhteyttä tai avointa sanallista erityisyyttä, kuten ajatusten yhteenjuokseminen. Sellaisesta voi hioutua myös kyseinen täydentävän parin tunne. Hioutua ajan kuluessa ja välien syventyessä.

        Olla vapaa, ilman fyysistä läheisyyttä niin kuin mies ja nainen. Mutta silti ymmärtää mitä on olla ihminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olla vapaa, ilman fyysistä läheisyyttä niin kuin mies ja nainen. Mutta silti ymmärtää mitä on olla ihminen.

        Noinkin. Siinä on jotain syvempää, kuin pelkkä seksuaalisen vetovoiman luoma yhteys. Uskallan sanoa, vaikka mies olenkin ja tuo henkilö nainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinkin. Siinä on jotain syvempää, kuin pelkkä seksuaalisen vetovoiman luoma yhteys. Uskallan sanoa, vaikka mies olenkin ja tuo henkilö nainen.

        Samaa mieltä, vaikka nainen olenkin.

        Suurin osa meistä ymmärtää mikä on ihastumisen (se menee yleensä ohi kun odottaa hetken), ystävyyden, tavallisen rakkauden (avioliittokin voi olla näitä ja usein ovatkin), seksuaalisen halun ja jonkun suuremman välillä.

        Silloin kun on kyseessä suuri rakkaus, Se oikea ja sielun kumppani, ollaan ihan eri fääreissä. Silloin ei tarvita kosketusta ja seksiä tunteiden syttymiseen (niin kuin tavallisessa rakkaudessa). Silloin erossaolo ei lopeta tai vähennä tunteita, vaan ne melkeinpä syventyy. Ainakin omalla kohdalla rakastumiseen liittyy myös voimakas seksuaalinen halu, mutta silti se ei ole niin tärkeä kaiken muun tärkeämmän rinnalla.


    • Anonyymi

      Kyllä sinkkukin voi tuon kokea. Sitä luulee aiemmin tavanneensa sen sielunkumppanin, ihastuu ja jopa rakastuukin, mutta aikaa myöten huomaakin, että se tunne ei ollutkaan niin vahva kuin voisi olla. Iän karttuessa sitä huomaa oppivansa itsensä eri tavalla ja ymmärtää, että nuorempana jossakin viehätti se idea tietynlaisestä elämäntyylistä hänen kanssaan. Ihmiset olivat kuin vaatteita, joilla rakentaa imagoa.

      Sitten sitä joku päivä tapaakin ihmisen, jonka seura on niin mukavaa ja luontevaa, että ymmärtää etsineensä juuri tätä ihmistä ja tätä tunnetta. Sitä pitää itsestään enemmän hänen seurassaan ja olo on kuin saapuisi kotiin.

      • Anonyymi

        Tähänkin on pakko sanoa; samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähänkin on pakko sanoa; samaa mieltä.

        Jotain tämän tapaista olen kokenut jo aika kauan.
        Kamppailen nyt sen kanssa että voisin hänet jo unohtaa jokapäiväisestä ikävästä kärsien. Ikäänkuin pakkomielle tai narkkari joka tarvitsee aineensa mutta pelkään että kyse on kuitenkin aidoista tunteista.
        Melkein tulen hulluksi etsiessäni sisältäni tähän jotain ratkaisua ja selvyyttä. Luoja minua auttakoon...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotain tämän tapaista olen kokenut jo aika kauan.
        Kamppailen nyt sen kanssa että voisin hänet jo unohtaa jokapäiväisestä ikävästä kärsien. Ikäänkuin pakkomielle tai narkkari joka tarvitsee aineensa mutta pelkään että kyse on kuitenkin aidoista tunteista.
        Melkein tulen hulluksi etsiessäni sisältäni tähän jotain ratkaisua ja selvyyttä. Luoja minua auttakoon...

        Hyvin kuvattu tuo narkkari. Jäin kiinni siihen tunteeseen, mitä mies sai minussa aikaan. Kuin narkkari, tuntuu etten voi elää ilman sitä tunnetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin kuvattu tuo narkkari. Jäin kiinni siihen tunteeseen, mitä mies sai minussa aikaan. Kuin narkkari, tuntuu etten voi elää ilman sitä tunnetta.

        Kyllä, olen yhtä hukassa kuin huumetta huutava mieli.
        En voi ymmärtää miten hänen äänensä saa jo minut haluamaan häntä. Hän on outo, pitää pitkiä taukoja, viestittelee jatkuvasti naisten kanssa mutta minä sen kun vain olen jäänyt häneen kiinni. Miksi??? Sitä kysyn itseltäni yhä uudestaan eikä rakkaus tahdo millään luovuttaa. Kun vain voisin lopettaa


      • Anonyymi

        En halua kuullostaa negatiiviselta mutta se, että pitää itsestään enemmän jonkun uuden kumppanin tai vaikka uuden ystävän seurassa voi johtua myös siitä, että se uusi kumppani tai ystävä tms ei vielä tunne sinua ja sinun huonoja puolia ja joutunut niiden kohteeksi ja päinvastoin.

        Siitä uudesta kumppanista tai ystävästä voi myös puuttua ne piirteet, jotka aktivoi ja tuo esille itsessä ne voimakkaasti huonot piirteet, vaikka ne pinnan alla yhä olisikin. Esimerkiksi ihminen, joka on hyvin kilpailuhenkinen ja jolla on valtava tarve päteä, ei koe vaatimatonta ja ei-kilpailuhenkistä kumppania ja ystävää uhkana eikä koe tarvetta lähteä kilpailemaan. Ei-kilpailuhenkinen kumppani ja ystävä voi myös kokea kilpailuhenkisen ystävän ja kumppanin tavattoman vastenmielisenä, mikäli toisessa se ominaisuus on korostettuna. Tietysti aina on niitä, jotka saavat molemminpuolisia kiksejä niistä toisten negatiivisistä ja toksisista ominaisuuksista, jotka on myös itsessä ja ne aktivoituvat myös huippuunsa samankaltaisen ihmisen kanssa, näin myös positiivisten ominaisuuksien kanssa.

        Kumppanin vaihto ei siis riitä siihen, että oikeasti olisi itse muuttunut positiiviseen suuntaan tai tarkoita sitä, että siinä ex:ssä olisi ollut se "syy". Kumppanin vaihto ei myöskään tarkoita sitä, että olisi itse välttämättä kasvanut. Jos ei itse uskalla ja osaa kohdata itseään ja kipukohtiaan ja niitä kohtia, joissa tulee kasvaa ja joista tulee päästä eroon, elämä voi olla sitä ikuista kumppanin vaihtamista. Jokainen joutuu tekemään sen päätöksen itsensä kanssa, että haluaa kohdata itsensä ja lähteä kasvun tielle. Tietysti sellaisen uuden kumppanin tai ystävän tms kanssa voi olla helpompaa, joka ei haasta eikä tuo omia negatiivisia piirteitä esiin niin kuin ne on tullut edellisissä suhteissa. Uusi kumppani ei välttämättä ole niistä myöskään (vielä) tietoinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin kuvattu tuo narkkari. Jäin kiinni siihen tunteeseen, mitä mies sai minussa aikaan. Kuin narkkari, tuntuu etten voi elää ilman sitä tunnetta.

        Jokainen voi olla paras versio itsestään ja kehittyä ilman parisuhdetta. Tuo on usein piirre läheisriippuvuudesta, jos kokee toisen ihmisen addiktiona, jota ilman ei voi elää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen voi olla paras versio itsestään ja kehittyä ilman parisuhdetta. Tuo on usein piirre läheisriippuvuudesta, jos kokee toisen ihmisen addiktiona, jota ilman ei voi elää.

        Paras versio yksin ja/tai paras versio parisuhde.

        Kaksi minän eri osiota, jotka kehittävät ja tuovat esiin erilaisia mahdollisuuksia ja tunnetiloja. Paras versio yksin ei aina kuitenkaan riitä suhteessa. Hyvä kysymys voisi olla: paras missä?

        Kehittyä voi tietenkin yksinkin mutta valitettavasti ellei tiedä mitä on hyödyllistä kehittää, se on turhaa ajatellen seuraavaa suhdetta. Joskus käy niinkin että paras versio itsestä tuo huonoimman version esiin suhteessa. Kehitysmentaliteetti on kuitenkin tietenkin ainoa oikea lähtökohta :)

        08:47 hyvää pohdintaa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras versio yksin ja/tai paras versio parisuhde.

        Kaksi minän eri osiota, jotka kehittävät ja tuovat esiin erilaisia mahdollisuuksia ja tunnetiloja. Paras versio yksin ei aina kuitenkaan riitä suhteessa. Hyvä kysymys voisi olla: paras missä?

        Kehittyä voi tietenkin yksinkin mutta valitettavasti ellei tiedä mitä on hyödyllistä kehittää, se on turhaa ajatellen seuraavaa suhdetta. Joskus käy niinkin että paras versio itsestä tuo huonoimman version esiin suhteessa. Kehitysmentaliteetti on kuitenkin tietenkin ainoa oikea lähtökohta :)

        08:47 hyvää pohdintaa...

        Ei nuo ole mielestäni erillään ja ristiriidassa. Paras versio on hyveellinen tai hyveitä harjoittava ihminen. Hyveellisen ihmisen tunnistaa kyllä kaikissa ihmissuhteissa. Ihminen oppii tuntemaan itsensä ja kasvaa ihmiseksi ja tulee "esiin" suhteessa muihin ihmisiin. Jos ihmisen ympärillä on alusta saakka ehjiä peilejä ja "terveitä" ihmisiä eli tervepersoonaisia kasvattajia, ihminen saa hyvät lähtökohdat kasvaa sellaiseksi kuin hänen persoonana on tarkoitus kasvaa. Toki kasvu jatkuu läpi elämän ja siihen tarvitaan muutakin kuin varhaiskontaktit ja -kasvattajat.

        Ihminen voi, toivottavasti ja todennäköisesti kasvaa parisuhteessa, jos siihen on halua, olipa kasvuun halua sillä parisuhteen toisella osapuolella tai ei. Ihminen kasvaa ja kehittyy itse ja tulee tietoiseksi itsestään ja ihminen kasvaa ihmissuhteissa. Tietysti erilleen kasvaminenkin tukahtuneessa ilmapiirissä on mahdollista mutta myös paikallaan jumiminen.

        Parisuhteessa voi olla yksi tai kaksi rikkinäistä peiliä tai kaksi suhteellisen ehjää peiliä. Seurusteluaika on tarkoitettu siihen, että otetaan selvää, kuinka ehjä tai sirpaleinen tai pahimmassa tapauksessa kieroutunut se toinen on. Joillekin se oma rikkinäisyys myös tulee esiin jo tuossa vaiheessa tai siitä voi tulla tietoiseksi. Tietysti joillekin se toisen ja/tai oma rikkinäisyys selviää vasta vuosien päästä, kun sen kohtaamiseen on valmis, tai ei välttämättä koskaan, jos ei ole kykyä tai halua tai ymmärrystä kasvuun tai jos ilmapiiri ei ole suotuisa (ja turvallinen) aitoon itsensä kohtaamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En halua kuullostaa negatiiviselta mutta se, että pitää itsestään enemmän jonkun uuden kumppanin tai vaikka uuden ystävän seurassa voi johtua myös siitä, että se uusi kumppani tai ystävä tms ei vielä tunne sinua ja sinun huonoja puolia ja joutunut niiden kohteeksi ja päinvastoin.

        Siitä uudesta kumppanista tai ystävästä voi myös puuttua ne piirteet, jotka aktivoi ja tuo esille itsessä ne voimakkaasti huonot piirteet, vaikka ne pinnan alla yhä olisikin. Esimerkiksi ihminen, joka on hyvin kilpailuhenkinen ja jolla on valtava tarve päteä, ei koe vaatimatonta ja ei-kilpailuhenkistä kumppania ja ystävää uhkana eikä koe tarvetta lähteä kilpailemaan. Ei-kilpailuhenkinen kumppani ja ystävä voi myös kokea kilpailuhenkisen ystävän ja kumppanin tavattoman vastenmielisenä, mikäli toisessa se ominaisuus on korostettuna. Tietysti aina on niitä, jotka saavat molemminpuolisia kiksejä niistä toisten negatiivisistä ja toksisista ominaisuuksista, jotka on myös itsessä ja ne aktivoituvat myös huippuunsa samankaltaisen ihmisen kanssa, näin myös positiivisten ominaisuuksien kanssa.

        Kumppanin vaihto ei siis riitä siihen, että oikeasti olisi itse muuttunut positiiviseen suuntaan tai tarkoita sitä, että siinä ex:ssä olisi ollut se "syy". Kumppanin vaihto ei myöskään tarkoita sitä, että olisi itse välttämättä kasvanut. Jos ei itse uskalla ja osaa kohdata itseään ja kipukohtiaan ja niitä kohtia, joissa tulee kasvaa ja joista tulee päästä eroon, elämä voi olla sitä ikuista kumppanin vaihtamista. Jokainen joutuu tekemään sen päätöksen itsensä kanssa, että haluaa kohdata itsensä ja lähteä kasvun tielle. Tietysti sellaisen uuden kumppanin tai ystävän tms kanssa voi olla helpompaa, joka ei haasta eikä tuo omia negatiivisia piirteitä esiin niin kuin ne on tullut edellisissä suhteissa. Uusi kumppani ei välttämättä ole niistä myöskään (vielä) tietoinen.

        Kumppani voi mennä myös vaihtoon syistä johon ei voi kovin paljon vaikuttaa. Ja ero voi tapahtua ihan syystä! Kaikki nämä syyt on omasta tai lähimpien ystävien elämästä ja sattuneet vahvoille pärjääville naisille:
        - väkivalta, terveys uhattuna
        - henkinen ja taloudellinen väkivalta
        - viina, lääkkeet ja huumeiden käyttö
        - puoliso sairastuu bipolaarisuuteen: 4 naista kierroksissa, raivokohtauksia ja omaisuuden tuhlaaminen
        - nuoruuden eriaikainen kasvaminen, toinen aikuistuu, toinen jatkaa biletystä ja hölmöilee tapaturma-alttiisti, arvomaailman eroaa
        - puoliso kieltäytyy kosketuksesta, puhumisesta, läsnäolosta, hellyydestä ja seksistä (vuosia ennen eroa)

        Tiedän, että kasvamista on tapahtunut paljonkin, vaikka ero on tulos, eikä jääminen olisi ollut parempi vaihtoehto yhdessäkään noista tapauksista.

        Hyvästä terveestä suhteesta harva lähtee vain vaihtelun vuoksi. Miksi lähtisi kun kaikki on hyvin!

        Sekin on mahdollista ettei vielä nuorena aikuisena tai varhaiskeski-iän biologisen kellon paineessa ole osannut valita puolisoansa oikein (sielunkumppani, se oikea, sama aaltopituus, suuri rakkaus). Ainakin itse totesin suhteen olevan riittävä hyvä (ennen lapsia ei ongelmia näkynyt). Erehtyminen on inhimillistä ja arkipäiväisempää rakkautta pitää suurena kunnes huomaa löytäneensä sen puuttuvan palasensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumppani voi mennä myös vaihtoon syistä johon ei voi kovin paljon vaikuttaa. Ja ero voi tapahtua ihan syystä! Kaikki nämä syyt on omasta tai lähimpien ystävien elämästä ja sattuneet vahvoille pärjääville naisille:
        - väkivalta, terveys uhattuna
        - henkinen ja taloudellinen väkivalta
        - viina, lääkkeet ja huumeiden käyttö
        - puoliso sairastuu bipolaarisuuteen: 4 naista kierroksissa, raivokohtauksia ja omaisuuden tuhlaaminen
        - nuoruuden eriaikainen kasvaminen, toinen aikuistuu, toinen jatkaa biletystä ja hölmöilee tapaturma-alttiisti, arvomaailman eroaa
        - puoliso kieltäytyy kosketuksesta, puhumisesta, läsnäolosta, hellyydestä ja seksistä (vuosia ennen eroa)

        Tiedän, että kasvamista on tapahtunut paljonkin, vaikka ero on tulos, eikä jääminen olisi ollut parempi vaihtoehto yhdessäkään noista tapauksista.

        Hyvästä terveestä suhteesta harva lähtee vain vaihtelun vuoksi. Miksi lähtisi kun kaikki on hyvin!

        Sekin on mahdollista ettei vielä nuorena aikuisena tai varhaiskeski-iän biologisen kellon paineessa ole osannut valita puolisoansa oikein (sielunkumppani, se oikea, sama aaltopituus, suuri rakkaus). Ainakin itse totesin suhteen olevan riittävä hyvä (ennen lapsia ei ongelmia näkynyt). Erehtyminen on inhimillistä ja arkipäiväisempää rakkautta pitää suurena kunnes huomaa löytäneensä sen puuttuvan palasensa.

        Omalla kohdalla näkyviä syitä ovat(oma miehen näkökulmani):

        - erilaisuus, näkökulmaerot, kuin eri maata
        - kommunikaation ongelmat alusta pitäen
        -tunnelukot, etäisyys
        - läheisyyden, kosketuksen ja seksin totaalinen loppuminen pitkiksi (jopa 1-2 vuotta) ajoiksi.

        Onhan se perhana, jos vasta yli 15 vuoden jälkeen tajuaa ettei toinen oikeasti välitä tunteiden osoittamisesta, fyysisestä läheisyydestä tai seksistä.
        Kertonut osan itse, loput olen tajunnut muutenkin. Syitä löydän itsestänikin, mutta kaikkea en omaan piikkiin voi laittaa. On niitä hänessäkin.
        Mutta mistäpä niitä voi tietää 19 vuotiaana ihastuessaan.

        Aloittaja


    • Anonyymi

      Olen kokenut. Olen suhteessa, jossa on ongelmia ja olemme puhuneet erosta. En ollut ajatellut erästä ihmistä ikinä siinä mielessä. Sitten tapahtuu jotakin ja ihastuin. Ajattelin, että se menisi ohi, mutta tunnet syventyivät nopeasti ja nyt minulla on vahva tunne yhteenkuuluvuudesta, vaikka emme ole millään tavalla sivunneet tätä asiaa.

    • Anonyymi

      Jotenkin tämä ketju lohduttaa, kun potee huonommuutta pintansa pitävästi rakkaudesta ja miten joku ihminen voi saada yli nelikymppisen pitkien parisuhteiden naisen niin sekaisin? Miten tunne voi olla niin vahva ja syvä, vaikka mitään ei ole koskaan tapahtunutkaan? En olekaan ainoa. ♥️ Se on vaan rakastuminen ja sen oikean (ainakin omalta puoleltaan) kohtaaminen kun tätä tekee. 😂

      • Anonyymi

        Niinpä. Itse myös nelikymppinen mies, jolla oma pitkä (+15v.) parisuhde on rakoillut pahoin jo vuosien ajan. Siksi on hämmentävää kun joku nainen saa aikaan niin vahvoja tuntemuksia. Sellaisia, jotka saavat tuntemaan olevan elossa...Vaikka olen jo pitkälti käsittänyt, että yksin olen tässä junassa, silti kaipaan häntä.
        Miksi? Vai onko sillä väliä? Jos toinen vain saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi.

        -Aloittaja ihan itse


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Itse myös nelikymppinen mies, jolla oma pitkä (+15v.) parisuhde on rakoillut pahoin jo vuosien ajan. Siksi on hämmentävää kun joku nainen saa aikaan niin vahvoja tuntemuksia. Sellaisia, jotka saavat tuntemaan olevan elossa...Vaikka olen jo pitkälti käsittänyt, että yksin olen tässä junassa, silti kaipaan häntä.
        Miksi? Vai onko sillä väliä? Jos toinen vain saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi.

        -Aloittaja ihan itse

        Onhan sillä väliä, jos joku herättää sinussa jotain positiivista, mitä kaipaat omassa suhteessa omalta kumppanilta. Tietysti ensisijaisesti tulisi se oma suhde laittaa kuntoon ja sen kemia ja dynamiikka, jos mahdollista. On hyvä myös kysyä, miten ja miksi ajautui siihen nykyiseen suhteeseen ja herättikö se oma kumppani mitään samanlaista koskaan, mitä tuo ulkopuolinen sinussa saa aikaa ja miksi valitsi aikanaan nykyisen kumppanin. Sekin on tärkeä tietää, kuinka paljon on itse itsensä kanssa tehnyt työtä ja kuinka paljon se oma kumppani on ja mitkä on ne kysymykset ja asiat, mitkä hiertää ja ei toimi ja onko molemmat valmiita tekemään työtä niiden eteen ja onko ylipäätään halua molemmilla jatkaa yhdessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Itse myös nelikymppinen mies, jolla oma pitkä (+15v.) parisuhde on rakoillut pahoin jo vuosien ajan. Siksi on hämmentävää kun joku nainen saa aikaan niin vahvoja tuntemuksia. Sellaisia, jotka saavat tuntemaan olevan elossa...Vaikka olen jo pitkälti käsittänyt, että yksin olen tässä junassa, silti kaipaan häntä.
        Miksi? Vai onko sillä väliä? Jos toinen vain saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi.

        -Aloittaja ihan itse

        Itsellä tuo dilemma oli helpompi, koska oma ex-suhteeni oli huono. Mitään draamaa, väkivaltaa, pettämistä ei ollut, mutta mm. läheisyys, kosketus, läsnäolo, katsekontakti, seksi, kuuntelu, puhuminen olivat kaikki yleellisyyksiä, joita ilman olin jo vuosia joutunut olemaan. Parisuhde tuntui korjaiskelvottomalta. Olin jo yli 4v yrittänyt kertoa, että en voi näin hyvin ja mitä tarvitsisin jotta kompromissi tuntuisi tyydyttävällä tai edes välttävältä. Vastaus oli jyrkkä ehkä, hän heitti vitsiä tarpeistani tai antoi ymmärtää, että ongelma on yksin minun. Oma lähteminen ex-suhteestani ei ollut riippuvainen saanko rakkauteni vai en.

        Jos suhteessasi on myös hyvää, sinun ei auta miettiä haluatko sen vielä korjata? Haluaako myös puolisosi samaa? Jotta korjaus voi onnistua ja pystyt objektiivisesti asiaa miettimään, et voi samalla haikailla jonkun muun perään. Se on todella vaikea päätös, jos tunteet on syvät. Päätös on vain sinun. Joskus, kun tajuaa menettävänsä ihmisen, samalla huomaa kuinka tärkeä hän on. Sama voi sopia uuteen rakkauteen että puolisoon.

        Jos teet oman päätöksesi suhteestasi ensin, et tuo uuteen suhteeseen mahdollista katkeruutta ja painolastia, jos se uusi suhde ei onnistukaan. Siitä ei kukaan voi antaa takuita koskaan.

        Itse odotin nuorena ensirakkautta, suuri rakkaus sekin. Sen jälkeen vain luulin, että se suuri tunne johtui ensikertalaisuudesta. Ei se johtunut! Ajattelin, että riittävän hyvä riittää ja miedompikin rakkaus riittää elämän pituiseen yhteiseloon, jos on tahtoa. Kuitenkin sekä parisuhde että työ vaikuttaa arkeen paljon. On eri asia mennä töihin, jos on ainakin välillä ihan liekeissä siitä mitä tekee ja intohimo säilyy vuodesta toiseen kuin sietää velvollisuudesta jotain mikä ei tunnu omalta eikä tuota hyvää mieltä eikä aiheuta intohimoja. Sama pätee parisuhteeseen vaikkakin vähän eri vivahteilla.

        Olen päättänyt etten enää mene parisuhteeseen ilman suuria tunteita, sanan suuntaista arvoja ja samaa aaltopituutta. Suhteessa pitää myös olla läheisyyttä, seksiä, vuorovaikutusta ja läsnäoloa (kaikkia mielummin enemmän kuin vähemmän).

        Rakkautta sinulle ap toivoen. Itse tiedät mistä sen parhaiten löydät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä tuo dilemma oli helpompi, koska oma ex-suhteeni oli huono. Mitään draamaa, väkivaltaa, pettämistä ei ollut, mutta mm. läheisyys, kosketus, läsnäolo, katsekontakti, seksi, kuuntelu, puhuminen olivat kaikki yleellisyyksiä, joita ilman olin jo vuosia joutunut olemaan. Parisuhde tuntui korjaiskelvottomalta. Olin jo yli 4v yrittänyt kertoa, että en voi näin hyvin ja mitä tarvitsisin jotta kompromissi tuntuisi tyydyttävällä tai edes välttävältä. Vastaus oli jyrkkä ehkä, hän heitti vitsiä tarpeistani tai antoi ymmärtää, että ongelma on yksin minun. Oma lähteminen ex-suhteestani ei ollut riippuvainen saanko rakkauteni vai en.

        Jos suhteessasi on myös hyvää, sinun ei auta miettiä haluatko sen vielä korjata? Haluaako myös puolisosi samaa? Jotta korjaus voi onnistua ja pystyt objektiivisesti asiaa miettimään, et voi samalla haikailla jonkun muun perään. Se on todella vaikea päätös, jos tunteet on syvät. Päätös on vain sinun. Joskus, kun tajuaa menettävänsä ihmisen, samalla huomaa kuinka tärkeä hän on. Sama voi sopia uuteen rakkauteen että puolisoon.

        Jos teet oman päätöksesi suhteestasi ensin, et tuo uuteen suhteeseen mahdollista katkeruutta ja painolastia, jos se uusi suhde ei onnistukaan. Siitä ei kukaan voi antaa takuita koskaan.

        Itse odotin nuorena ensirakkautta, suuri rakkaus sekin. Sen jälkeen vain luulin, että se suuri tunne johtui ensikertalaisuudesta. Ei se johtunut! Ajattelin, että riittävän hyvä riittää ja miedompikin rakkaus riittää elämän pituiseen yhteiseloon, jos on tahtoa. Kuitenkin sekä parisuhde että työ vaikuttaa arkeen paljon. On eri asia mennä töihin, jos on ainakin välillä ihan liekeissä siitä mitä tekee ja intohimo säilyy vuodesta toiseen kuin sietää velvollisuudesta jotain mikä ei tunnu omalta eikä tuota hyvää mieltä eikä aiheuta intohimoja. Sama pätee parisuhteeseen vaikkakin vähän eri vivahteilla.

        Olen päättänyt etten enää mene parisuhteeseen ilman suuria tunteita, sanan suuntaista arvoja ja samaa aaltopituutta. Suhteessa pitää myös olla läheisyyttä, seksiä, vuorovaikutusta ja läsnäoloa (kaikkia mielummin enemmän kuin vähemmän).

        Rakkautta sinulle ap toivoen. Itse tiedät mistä sen parhaiten löydät.

        Ei se oma parisuhde ole korjaamaton paikka, jos molemmat sitä haluavat ja siitä pystytään puhumaan.
        Ne ehkä kaksi kertaa, kun asiasta on voitu puhua, ovat muuttuneet nopeasti vain minua syyttäväksi. Ei siinä asetelmassa voi edetä mihinkään, saati löytää yhteistä linjaa tilanteen korjaamiseksi. Siksi mietinkin jo vahvasti eroa, ja kaiken rakentamista uudelleen.
        Jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa tuntee olevansa samalla taajuudella heti alkumetreillä. Mistä sellaisen löytää, se on vielä selvittämättä.


    • Anonyymi

      Minulla kävi niin, että olin tuntenut miehen jo vuosia. Mutta sitten yllättäin tuli voimakas ihastuminen ja jopa rakastuminen häneen. Tavallaan ihan puskista tuli. Olin aina hänestä kyllä pitänyt muuten ihmisenä, mutta en ollut ajatellut aiemmin "sillä tavalla" hänestä. En oikein tajua mitä tapahtui.

      • Anonyymi

        Hiukan samaa tapahtui itsellä. Ehkä on helpompaa ihastua ihmiseen, jonka tuntee edes jollakin tavalla. Se ei tapahdu hetkessä, vaan muuntuu yllättäen sellaiseksi.


    • Anonyymi

      Ottaakko aamupalaksi paahtoleivän marmeladilla vai ruisleivän kananmunalla? Siinäpä vasta kysymys. Vai ensin toisen ja sitten toisen?

      • Anonyymi

        Siinäpä vastaava kysymys. Kumpi on sinun vastauksesi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinäpä vastaava kysymys. Kumpi on sinun vastauksesi?

        Ruisleipä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ruisleipä.

        Paahtoleipä marmeladilla on makea ja tasapainottaa hapokasta kahvia. Eikö se olisi täydentävämpi vaihtoehto? Ruisleipä on täyttävää, mutta myös hapanta. Kaksi hapahkoa ainesta tekee helposti mahanpuruja.


    • Anonyymi

      Kyllä.

      Mä nimenomaan koin, että hän on puuttuva palanen.

      Että ainoastaan hän ei täydellistä minua, vaan olen itseasiassa vähän rikki ilman häntä!

    • Anonyymi

      On totta, että syy täydentävän palan etsimiseen löytyy itsestä eikä siitä omasta kumppanista. Koska parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppa, ei syytkään sen toimimattomuuteen ole vain toisessa. Jospa se kauan sitten löydetty palanen onkin tarkoitettu toiseen palapeliin, eikä siksi ole koskaan istunut paikoilleen kunnolla? Se vain jäi siihen jotenkin soveltuvana tyhjän aukon täytteeksi.

    • Anonyymi

      Khih, brinkkala voisi ilmoittaa joulurauhan loppumisesta, kun aikaa ei enää ole. Muuten voi käydä niin, että putki vaan jatkuu.

    • Anonyymi

      Tommola voisi tuurata ellei akkala ehdi. Pröööt

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa Torpan raskausuutisesta...

      Maisa Torppa ilmoitti olevansa raskaana. Yksi asia ihmetyttää ja on ihmetyttänyt aikaisemminkin: Maisa Torpan Instagramissa tykkääjissä/kommentoijiss
      Kotimaiset julkkisjuorut
      332
      21794
    2. Stefun Sofialle tarjoamat luxuskyydit maksamatta, velkaa niistä jo yli 17 000 euroa.

      Seiskan mukaan limusiinikyyteihin erikoistunut yritys hakee Stefun yritykseltä oikeusteitse yli 17 000 € maksamattomista kyydeistä. Useat ajoista ova
      Kotimaiset julkkisjuorut
      337
      6171
    3. Miksei työ kelpaa suomalaisille?

      Rakennus-, siivous-, ja hoiva-alakin täynnä ulkomaista työvoimaa ja kotimaiset vuosis kortistossa. Mistä moinen oikein johtuu. Ovatko korvaukset liia
      Maailman menoa
      362
      4143