"Ollaan kuin oltais sen kavereita"- ilmiö nuorten/lasten keskuudessa?

Pari vuotta sitten kuulin junassa 12-16(?) vuotiaiden tyttöjen juttelevan junan käytävällä: yksi tytöistä kysyi vähän huolestuneena, että kuinka he aikovat toimia. Tähän toiset tytöt vastasivat että "ollaan kuin oltais sen kavereita". Samassa junassa junan ravintolavaunun henkilökunta jutteli ihmetellen jostakusta meikatusta lapsesta ja/tai aikuismaisesti pukeutuneesta lapsesta, joka oli käyttäytynyt jotenkin erikoisesti (poistunut yhtäkkiä hätäisesti paikalta jättäen lastenaterian ilmeisesti pahasti kesken) tms. Raportoin tuolloin poliisille kuulemistani keskusteluista, sillä minulle tuli vaikutelma jostakin mikä ei kestä päivänvaloa. Luulen, että Koskelan tapahtumat eivät ole ainoa nuorten/lasten toiseen nuoreen/lapseen kohdistuva rikos.

Jutelkaa omien lastenne kanssa, onko heillä ollut tilanteita, joissa joku, tuttu tai ehkä tuntematon otetaan ryhmään "kuin olisi kaveri", ja tilanteessa on jotakin outoa (ohjailua, fyysistä tai psyykkistä kiusaamista, liikkumisen/kommunikoinnin seuraamista/rajoittamista, "kuin kaverin" yhtäkkisiä paikalta poistumisia taikka "kuin kaverin" olemuksessa ja olemisessa jotain sellaista, mikä saa toisen lapsen huolestumaan). Pohjoisen junassa tuolloin nämä tytöt saattoivat pitää jotakuta suojatonta lasta porukassaan, jotta ulkopuoliset eivät havaitsisi mitään erikoista. Lapsi saattaa olla jopa esimerkiksi pakotettu seksityöhön tms., nuorisorikollisuudella on monia muotoja - ja kun Suomessa lapset ja nuoret liikkuvat harvinaisen itsenäisesti, nuoret ja lapset saattavat hyvin helposti ja huomaamattomasti joutua mukaan rikollisuuteen, jossa myös aikuiset ovat mukana taustalla ohjailemassa.