Telkkarissa Kivenpyörittäjän kylä

Jäin katsomaan vasta kun perhe oli häissä perillä.

Kauhistelin kylämeininkiä ja tyyppejä ihan tosissani 😅))
Karmeaa kielekäyttöä, leukailuja miesten kesken ja ällöttävän rivoa käytöstä naisille!
En päässyt juonesta perille, miele´tään häiriintynyt tai kehitysvammainen tynteli kivaä raitella, makasi toisen vihittävän morsiamen, joka pyöri häävalsissa silmät tapilla muistellen makaamistaan komean kahelin kanssa. Pyörtyminenhän siitä seurasi, ja sulhasen kanniskellessa morsmaikkua kuin raatoa pää roikkuen ja suu auki autoon.

Lääkärillepä kiireesti heh. miehet tappeli hääpaikan pihassa ärhäkkäästi.

Onneksi vieraani tulivat juuri tervehtimään, poikani sanoi ensimmäisenä "Pane tuo tv kiinni"

Kaikenlaisista metsäläis kyläyhteisöistä kirjoitetaankin ja vielä kuvataankin levitettäväksi suomalaisuudesta! Hävetti.

Kylläpä olet "fiini" hehhehhee mutta pohatan ja taiteilijan kanssa naimisissa ollut tietysti on......

Hyvät näyttelijät ja hauska tarinaa.
terveisin "ei pumpuliin pissaava tekohieno kokotti"

Heikki Turunen tuntee hyvin tämän Itä-Suomalaisen elämän rytmin, , mikä ei sovi hienostoille, mutta on siellä sitä todellista elämää. Valitettavasti.

Toistahan se on elää jossain Ilomantsin maisemissa, kuin Siboon seurapiireissä, mutta sieltäpä vain tuli näitäkin maalais tollukoita jopa Hesaan, puhumattakaan heistä, jotka Ruotsiin muuttivat ja tuliva sitten kotikylälle näillä hienoilla Volvoillaa, kun toiset ajelivat vain Ladoillaan.

Traaginen otos. Sinusta mauton.

Voi tuota korkeasti sivistyneen "Moraalista taantumaa".
Samaa on kai sitten sinun mielestäsi mm. Joel Lehtosen Putkinotko ?
Köyhyys ja kurjuus on "moraalinen taantuma".

Italiassa on paljon samantyyppisiä huippuhyviä arvostettuja maailmallakin palkittuja filmejä, joita joku voisi kutsua "inhorealististisiksi".
Alkaen Vittorio de Sica'n "Polkupyörävarkaasta".
Monissa filmeissä köyhää alistettua lähes ryysyläisnaista näyttelee muuten
Sophia Loren.
Kaikki eivät ymmärrä kaikkia taidelajeja.

Putkinotko ja Kivenpyörittäjän kylä ovat molemmat yhdenpäivänromaaneja, monipolvisia kuvauksia kauniista kesäisestä vuorokaudesta runsaine tapahtumineen . Lehtosen Putkinotko sijoittuu Sääminkiin Saimaan rannalle Etelä-Savoon, Turusen romaani Ilomantsiin lähelle rajaa. Molemmissa teoksissa on maaseudun idyllinen miljöö, henkilöiden esikuvia löytyy kyläläisistä. Putkinotkoa sävyttää köyhyys, iso repaleinen lapsilauma kirjakauppias Muttisen mailla, saamaton isäntä viinankeitossa ja lahoavan mökin emäntä aina raskaana, kuten jo nuori tytärkin.

Kivenpyörittäjässä vietetään kohdunpoiston läpikäyneen naisen häitä, mikä viittaa surullisesti myös kuihtuvaan kylään. Kivenpyörittäjä Tuomo on tarinankertoja Eljas Tiikkajan poika ja ainakin kirjassa viitataan traumaan , että hän olisi ollut lapsena vahingossa osallinen veljensä ison kiven alle kuolemaan. On kauan, kun olen kirjan lukenut ja elokuvan katsonut, eilisestä näin katkelmia muita askareita toimitellessani. Kielenkäyttö on mitä on, eihän se mitenkään korvia hivele, mutta uskon ohjaaja Pölösen tuntevan kuvattavansa. Maisemakuvaus on kaunista : järvi, kukkaniityt ja vaarat ilta- ja yövalaistuksessa unenomaiset. Turusen Simpauttajaa pidin parempana ainakin elokuvana. Siinäkin on syrjäytynyt maaseudun mies, naisen kuvia puusta veistävä lempeä Otto Ryynänen, josta tehtiin naisen raiskaukseen syntipukki. Tälle Otolle on lukemani mukaan ollut esikuva taiteilija Eeva Ryynäsen ateljeen viereisellä tilalla.

Pölösen elokuvista eniten olen pitänyt Huovisen kirjan perusteella tehtyä Koirankynnenleikkaajaa. Siinä on sodassa vammautunut, jolla on armoitettu kyky leikata hankalat koiran kynnet. Kun itselläkin on ollut kolme koiraa, tietää miten herkkä laji se on. Jos pentuna ensimmäinen leikkaaminen epäonnistuu, ei se koskaan kunnolla tahdo onnistua. Jotkut ovat joutuneet turvautumaan jopa eläinlääkärillä nukutuksessa kynsien lyhentämiseen. Valtavan nätti pystykorva se koirapääosan esittäjä!

Naisten sukuelinten rumia nimittelyitä ynnä muuta kamalaa. Sellaistako elämä tuolla idässä on?

Kainuussa on niitä.

Mikä lie nimeltään se vaalea sulojaan saunassa esitellyt nainen.

Turusen Heikki on loistava kirjailija. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa, jotkut 2-3 kertaan. Hän on kuvannut kirjoissaan todella hyvin luontoa, pohjois-karjalaisia ihmisiä ja elämänmenoa.
Enosta kotoisin oleva Markku Pölönen tavoitti minusta Kivenpyörittäjän kylä elokuvassa hyvin kirjan sekä 70 -luvun pohjois-karjalaisen tunnelman. Ei tuota elokuvaa olisi kukaan muu voinut mielestäni ohjatakaan yhtä onnistuneesti.
Olen myös itse syntyisin hyvin läheltä Heikin ja Markun syntymäpaikkoja. Ihmiset olivat siellä ainakin ennen hyvin aitoja "luonnonlapsia" iloine ja suruineen. Joka kylällä oli erikoisia persoonallisuuksia. Kaikkea sattui ja tapahtui. Huumori kukki ja ihmiset kertoivat juttuja ja tarinoita. Nyt monet kylät ovat hiljentyneet, nuoret ovat muuttaneet kaupunkeihin, niin muutin aikoinaan itsekin.