No niin.
Olen 25 vuotias tyttö/nainen. Mulla ei ole ympärilläni ketään joka ymmärtäs mua tässä seuraavassa asiassa, ja joskus luulet että ehkä mun pitäs mennä hakemaan ammattiapua kun tää asia mikä mulle ongelma on, on mun mielestä niin sairaan typerä, mutta se pilaa mun elämän ja vaikuttaa haitallisesti ainakin yhteen itselleni pirun tärkeään ihmiseen. Joka tapauksessa siksi kirjotan kun tää asia on pakko jollekkin kertoa ja ehkä joku jotain rakentavaa osaa sanoa.
Ai että asiaan.
Kysymys on seksuaalisuudesta.
Menetin neitsyyteni siinä 13 vuotiaana silloiselle poikaystävälle. Painostusta ei ollu sen taholta- päin vastoin, mutta minä halusin jo tietää. Kun olin tyttönen, jotakin mun päässä vinksahti siihen malliin että vedin itseni kaatohumalaan pari kertaa viikossa ja joka ikinen kerta varmasti päädyin eri miehen sänkyyn. Sattui siinä joskus niinkin että eräs nuori mies otti omin lupinensa kun olin liian humalassa vastaan panemaan, lähetti kaverinsakin huoneeseen jälkeenpäin osingoille, mutta sillon kääriydyin jo lujaa peittojen sisään. Tajusin vasta paljon myöhemmin mistä siinäkin oli kysymys. Tätä menoa jatkui kutakuinkin läpi lukioaikojen. Muutin pois kotoota tuppukylästä helsinkiin lukion jälkeen. Siinä sitten seuras masennus.. itseni viiltelyä, suht hyödytöntä kriisiterapiaa ja lievää mielialalääkitystäkin.
Kerran tuolla hengailin humalapäissäni kalliossa jo muutamaa vuotta lukion jälkeen (enkä niin antelias nainen edes niinä päivinä enää ollut ollut) ja joku mies pysähty viereen autolla ja pyys kyytiin. Minä menin. Ja ajoi mut jonkin sillan alle ja alko ronkkimaan. Ja minä annoin ronkkia. Ja sitten kysyi paljon maksaa. Ja minä tarjouduin tekemään palveluksia. Enkä varmasti rahan takia. Mutta tässä vaiheessa mies muuttui epäileväksi ja ajoi mut yhtäkkiä kotiin. Ei mitään hajua miks. Joo, varsinainen torjunta. Jälkeenpäin en ole koskaan tajunnut miks toimin niinkun toimin. Tottakai tunsin itseni rumaksi, likaiseksi. (Kaikki mistä nyt kerron kulkevat mun jossain takaraivossa ja muistuttavat siitä kuinka typerätyperätyperä likainen ihminen mä olen. Ja jos kukaan teistä nyt näkis mua, ette ikinä arvais että tämä olen minä. Mä olen kiltin, fiksun ja hillityn oloinen tunnollinen kouluja käynyt ja maailmalla matkustanut nuori nainen.)
Sitten näinä samoina aikoina tapasin yhden tuttuni joka pyys jatkoille tyttöystävänsä kanssa. Kolmistaan. Ja mä menin. Mä ihastuin siihen tyttöön ihan ikihyviksi. En mä sen miehen kanssa juuri mitään tehnytkään. Vieläkin kun sitä neitoa nään tunnen jotain ihmeellistä. Mutta tämä pari tietysti jatkoi seurustelua. Mä ajattelin että olen lesbo. Vähän aikaa. Mä aloin harrastaa seksiä yhden ystäväni kanssa ja sen poikaystävän ja kaksin ja kolmin. Ja se oli ihan kivaakin. (Siinä vaiheessa mulla oli aina poikapuolisia ystäviä,jotka olivat myös siinä ymmäryksessä että olen lesbo.. joiden kainalossa nukuin, mutta jotka jättivät muuten rauhaan. Antoivat läheisyyttä. Ja jos pyysivät enemmän mä tietysti pakenin häntä koipien välissä.) Mutta niin, se tuli kun pelastuksena se ajatus että mä voin olla myös naisten kanssa.
Sitten mä lähdin töihin ulkomaille.Olin 21 vuotias siis. Ja rakastuin oikeen tosissani elämäni ensimmäistä kertaa. Mieheen. Jonka kanssa alkoi intensiivinen huuma hollywood romanssi. Mä kävelin ilmassa. Mutta sitä iloa kesti puol vuotta. Se mies sekotti kaikenlaisilla päihteillä päätään ja paranoidina kuvitteli että sekoilen sen seläntakana ties kenen kanssa. Haukkui pystyyn, heitteli välillä vähän seinillekkin, petti usein. Ja varmasti arvata saattaa etta ei tukenut jo valmiiksi täysin rikkinäisen naisellisuuteni ja naiseuteni kasvua. Löysi musta ne samat viat jotka jo itsekkin tiesin. Mutta minä rakastin ja annoin anteeksi. Reilut kaksi vuotta.
Tästä erosta on nyt aikaa pari vuotta. Mä olen tavannut sinä aikana kaksi miestä joiden kanssa homma on edennyt keskustelua pidemmälle. Toinen jätti puuhat kesken. Ja sanoi aamulla selitykseksi että olin kuin pikkutyttö käytökseltäni kun käytiin itse asiaan.. (oltiin humalassa, tottakai..) ja sitten toinen tapaus oli illalla ihan kiihkeää puolin ja toisin, mutta aamulla, selvinpäin, kun tämä mies mua kosketti mä suorastaan jäykistyin kauhusta vaikka mieleni halusi vastata kosketuksiin.
Sitten mulla on ollut tämä eräs tietty (miespuolinen) kaveri jo vuosia, jonka kanssa olemme ystävystyneet viimeisten vuosien aikana, jonka kanssa vuosi sitten suhde otti askeleen kohti.. jotakin. Ma halusin. Ja sitten, yhtäkkiä mä peräännyin. Ja sitten tein sen vielä uudestaan. Ahdistuin täysin suudelmista. Kukista. Huomiosta. Ollaan jatkettu ystävinä.
Ja nyt pääsemmekin nykypäivään. Tapasin edellämainitun naisen jälleen vähän aikaa sitten. Tunteeni ovat romanttiset. Ja samalla tämä miespuolinen ystävä, me tapaamme harvase päivä. Aina meillä on hauskaa. Viihdymme loistavasti toistemme seurassa. Ja juuri kun tunnen olevani vakuuttunut siitä että voisin nyt tosissani koittaa vaikkapa varovasti edetä johonkin tämän miehen kanssa (jos hän sitä vielä haluaisi) niin jokin iskee kuin nyrkki naamaan. Ja tämä ystäväni on varmasti pihalla ristiriitaisista merkeistä joita osoitan, ja pahimmassa tapauksessa menetän tässä itselleni tärkeän ihmisen.
Ongelmani siis on, että olen 25 vuotias nainen joka on kai seksuaaliselta itsetunnoltaan/tuntemukseltaan kolmetoistavuotiaan kengissä ja orientoitumiseltaankin aika hukassa siis. Alkoholista ja muista olen pysytelly erossa viimeiset kuukaudet toiveenani se että pääni selkiäis. Tätä häpeän, vihaan ja tästä ongelmasta haluan eroon.Haluan kyetä läheisyyteen, haluan nauttia seksistä muidenkin kuin itseni kanssa. En tiedä miten toimia. Toisaalta ajattelen että ei se auta kun kokeilla, mutta mitä missä ja kenen kanssa. Ja mitä jos pää siitä vaan lisää sekoaa.
Huh nyt kun tämäm tähän on kirjottanu ja sen äsken luki, lähes kammoksuttaa edes lähettää, on se niin henkilökohtasta tekstiä että karvat nousee pystyyn. Mutta tarve vaatii. Ei ole ketään kenelle tästä asiasta puhua.
Ehkäpä joku tän järkyttävän pitkän vuodatuksen luki loppuun ja tahtoo takoa jotain järkeä tähän päähän..
Olen 25 vuotias tyttö/nainen. Mulla ei ole ympärilläni ketään joka ymmärtäs mua tässä seuraavassa asiassa, ja joskus luulet että ehkä mun pitäs mennä hakemaan ammattiapua kun tää asia mikä mulle ongelma on, on mun mielestä niin sairaan typerä, mutta se pilaa mun elämän ja vaikuttaa haitallisesti ainakin yhteen itselleni pirun tärkeään ihmiseen. Joka tapauksessa siksi kirjotan kun tää asia on pakko jollekkin kertoa ja ehkä joku jotain rakentavaa osaa sanoa.
Ai että asiaan.
Kysymys on seksuaalisuudesta.
Menetin neitsyyteni siinä 13 vuotiaana silloiselle poikaystävälle. Painostusta ei ollu sen taholta- päin vastoin, mutta minä halusin jo tietää. Kun olin tyttönen, jotakin mun päässä vinksahti siihen malliin että vedin itseni kaatohumalaan pari kertaa viikossa ja joka ikinen kerta varmasti päädyin eri miehen sänkyyn. Sattui siinä joskus niinkin että eräs nuori mies otti omin lupinensa kun olin liian humalassa vastaan panemaan, lähetti kaverinsakin huoneeseen jälkeenpäin osingoille, mutta sillon kääriydyin jo lujaa peittojen sisään. Tajusin vasta paljon myöhemmin mistä siinäkin oli kysymys. Tätä menoa jatkui kutakuinkin läpi lukioaikojen. Muutin pois kotoota tuppukylästä helsinkiin lukion jälkeen. Siinä sitten seuras masennus.. itseni viiltelyä, suht hyödytöntä kriisiterapiaa ja lievää mielialalääkitystäkin.
Kerran tuolla hengailin humalapäissäni kalliossa jo muutamaa vuotta lukion jälkeen (enkä niin antelias nainen edes niinä päivinä enää ollut ollut) ja joku mies pysähty viereen autolla ja pyys kyytiin. Minä menin. Ja ajoi mut jonkin sillan alle ja alko ronkkimaan. Ja minä annoin ronkkia. Ja sitten kysyi paljon maksaa. Ja minä tarjouduin tekemään palveluksia. Enkä varmasti rahan takia. Mutta tässä vaiheessa mies muuttui epäileväksi ja ajoi mut yhtäkkiä kotiin. Ei mitään hajua miks. Joo, varsinainen torjunta. Jälkeenpäin en ole koskaan tajunnut miks toimin niinkun toimin. Tottakai tunsin itseni rumaksi, likaiseksi. (Kaikki mistä nyt kerron kulkevat mun jossain takaraivossa ja muistuttavat siitä kuinka typerätyperätyperä likainen ihminen mä olen. Ja jos kukaan teistä nyt näkis mua, ette ikinä arvais että tämä olen minä. Mä olen kiltin, fiksun ja hillityn oloinen tunnollinen kouluja käynyt ja maailmalla matkustanut nuori nainen.)
Sitten näinä samoina aikoina tapasin yhden tuttuni joka pyys jatkoille tyttöystävänsä kanssa. Kolmistaan. Ja mä menin. Mä ihastuin siihen tyttöön ihan ikihyviksi. En mä sen miehen kanssa juuri mitään tehnytkään. Vieläkin kun sitä neitoa nään tunnen jotain ihmeellistä. Mutta tämä pari tietysti jatkoi seurustelua. Mä ajattelin että olen lesbo. Vähän aikaa. Mä aloin harrastaa seksiä yhden ystäväni kanssa ja sen poikaystävän ja kaksin ja kolmin. Ja se oli ihan kivaakin. (Siinä vaiheessa mulla oli aina poikapuolisia ystäviä,jotka olivat myös siinä ymmäryksessä että olen lesbo.. joiden kainalossa nukuin, mutta jotka jättivät muuten rauhaan. Antoivat läheisyyttä. Ja jos pyysivät enemmän mä tietysti pakenin häntä koipien välissä.) Mutta niin, se tuli kun pelastuksena se ajatus että mä voin olla myös naisten kanssa.
Sitten mä lähdin töihin ulkomaille.Olin 21 vuotias siis. Ja rakastuin oikeen tosissani elämäni ensimmäistä kertaa. Mieheen. Jonka kanssa alkoi intensiivinen huuma hollywood romanssi. Mä kävelin ilmassa. Mutta sitä iloa kesti puol vuotta. Se mies sekotti kaikenlaisilla päihteillä päätään ja paranoidina kuvitteli että sekoilen sen seläntakana ties kenen kanssa. Haukkui pystyyn, heitteli välillä vähän seinillekkin, petti usein. Ja varmasti arvata saattaa etta ei tukenut jo valmiiksi täysin rikkinäisen naisellisuuteni ja naiseuteni kasvua. Löysi musta ne samat viat jotka jo itsekkin tiesin. Mutta minä rakastin ja annoin anteeksi. Reilut kaksi vuotta.
Tästä erosta on nyt aikaa pari vuotta. Mä olen tavannut sinä aikana kaksi miestä joiden kanssa homma on edennyt keskustelua pidemmälle. Toinen jätti puuhat kesken. Ja sanoi aamulla selitykseksi että olin kuin pikkutyttö käytökseltäni kun käytiin itse asiaan.. (oltiin humalassa, tottakai..) ja sitten toinen tapaus oli illalla ihan kiihkeää puolin ja toisin, mutta aamulla, selvinpäin, kun tämä mies mua kosketti mä suorastaan jäykistyin kauhusta vaikka mieleni halusi vastata kosketuksiin.
Sitten mulla on ollut tämä eräs tietty (miespuolinen) kaveri jo vuosia, jonka kanssa olemme ystävystyneet viimeisten vuosien aikana, jonka kanssa vuosi sitten suhde otti askeleen kohti.. jotakin. Ma halusin. Ja sitten, yhtäkkiä mä peräännyin. Ja sitten tein sen vielä uudestaan. Ahdistuin täysin suudelmista. Kukista. Huomiosta. Ollaan jatkettu ystävinä.
Ja nyt pääsemmekin nykypäivään. Tapasin edellämainitun naisen jälleen vähän aikaa sitten. Tunteeni ovat romanttiset. Ja samalla tämä miespuolinen ystävä, me tapaamme harvase päivä. Aina meillä on hauskaa. Viihdymme loistavasti toistemme seurassa. Ja juuri kun tunnen olevani vakuuttunut siitä että voisin nyt tosissani koittaa vaikkapa varovasti edetä johonkin tämän miehen kanssa (jos hän sitä vielä haluaisi) niin jokin iskee kuin nyrkki naamaan. Ja tämä ystäväni on varmasti pihalla ristiriitaisista merkeistä joita osoitan, ja pahimmassa tapauksessa menetän tässä itselleni tärkeän ihmisen.
Ongelmani siis on, että olen 25 vuotias nainen joka on kai seksuaaliselta itsetunnoltaan/tuntemukseltaan kolmetoistavuotiaan kengissä ja orientoitumiseltaankin aika hukassa siis. Alkoholista ja muista olen pysytelly erossa viimeiset kuukaudet toiveenani se että pääni selkiäis. Tätä häpeän, vihaan ja tästä ongelmasta haluan eroon.Haluan kyetä läheisyyteen, haluan nauttia seksistä muidenkin kuin itseni kanssa. En tiedä miten toimia. Toisaalta ajattelen että ei se auta kun kokeilla, mutta mitä missä ja kenen kanssa. Ja mitä jos pää siitä vaan lisää sekoaa.
Huh nyt kun tämäm tähän on kirjottanu ja sen äsken luki, lähes kammoksuttaa edes lähettää, on se niin henkilökohtasta tekstiä että karvat nousee pystyyn. Mutta tarve vaatii. Ei ole ketään kenelle tästä asiasta puhua.
Ehkäpä joku tän järkyttävän pitkän vuodatuksen luki loppuun ja tahtoo takoa jotain järkeä tähän päähän..
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuli tarinastasi mieleen, että on surullista ettei voi olla lapsi rauhassa. Olen onnellinen ettei minun tarvinnut miettiä seksiasioita tuossa iässä(13v). Hyvä että olet miettinyt käytöstäsi ja elämääsi se on jo kasvun merkki ja osoitus vastuullisuudesta. Hyväksikäyttäjiä on maailma täynnä. Jos sinä et itse arvosta itseäsi, seksuaalisuuttasi, itseäsi ihmisenä niin kuka sen tekee?? Suhteesi kuulostivat todella rikkinäisiltä.Sanoit tuntevasi itsesi likaiseksi. Vain käsittelemällä nuo asiat voi tuntea olevasi taas ehjä ja jättää menneisyyden taakse. Terapia on hyödyllinen siinä. Se on sinun ainutlaatuinen elämäsi. Eikö sinulla ole oikeus saada apua? Haluatko, että kun olet 27,30,45 jne.olet vielä hajalla, että olet teini, että häpeät itseäsi? Kysy itseltäsi osaatko rakastaa, osaatko luottaa ihmisiin, mitä haluat itseltäsi,parisuhteeltasi jne.Olet aikuinen, et lapsi tai teini vaikka siltä tuntuisi. Suuntautumiseen en osaa sanoa muuta kuin että luottamus ja rakkaus on suhteen perusta, ei seksi.Ihmiset kantavat asioita sisällään vuosia turhaan. Sinä ja vain sinä valitset. Toit mieleeni erään ihmisen.Hänen silmänsä tuovat mieleeni joskus tulitikut kädessä yllätetyn pikkutytön. Katsovat maailmaa yhtä varuillaan ja luoksepääsemättöminä.Olet vasta 25 ja sinulla on aikaa. Anna itsellesi se aika ja pidä vaikka etäisyytä suhdeasioissa. Käytä se niin,että voit katsoa itseäsi peilistä vielä huomennakin. Eheä elämä vaatii kasvamisen kipuja..Sinulle hyvää matkaa oikealle tielle.
Tasapainoisempaa huomista ystävä:)
Jaa-a. Kuulostaa siltä, että olet liian nuoresta saakka aloittanut lentämisen paikasta (ihmisestä) toiseen, etkä missään vaiheessa ole oikeasti kuunnellut ja löytänyt itseäsi. Kannattaisi varmaan viimeistään nyt pysähtyä ja rauhoittua joksikin aikaa, pidättäytyä sotkeutumasta kehenkään toiseen ihmiseen, ottaa aikaa omille tunteille. Vain ajan ja rauhoittumisen kautta voit löytää itsestäsi uusia puolia ja syitä asioiden kulkuun, uuden suunnan, jos se on löytyäkseen. Toivottavasti tulevaisuus tosiaan on selkeämpi ja itsekunnioituksen täyttämä.
että avun hakeminen jos mikä on itsensä arvostamista. Todella tärkeä ihminen välittää ja haluaa parastasi,eikö niin?
Pohdin sanojasi ja haluan löytää jonkinlaista ammattiapua. Olen yrittänyt olla oman itseni terapeutti (jep..), enkä ole tästä koskaan kenenkään kanssa varsinaisesti ennen tätä puhunut.Jo rehellisen palautteen saaminen ulkopuolelta tuntuu terapeuttiselta. Kiitos sinulle siitä. Sussa on jollain upea ihminen ystävänä.
Jarrua pohjaan nyt. Olet tähän mennessä kokenut seksin saralla luultavasti enemmän kuin moni ihminen koko elämänsä aikana, mutta oletko toisaalta saanut vastaavia onnistuneita kokemuksia tunnepuolella? Tekstisi pohjalta kuulostaa siltä että sinua on käytetty hyväksi useampaankin kertaan ja olet antanut sen tapahtua, olisiko jossain vaiheessa päässyt käymään niin että yritit/yrität "ostaa" toisen ihmisen läheisyyden, rakkauden ja hyväksynnän seksillä? Sen lisäksi sulla on takana väkivaltainen (sekä fyysisesti että henkisesti) suhde, jo yksistään se voi traumatisoida pahasti.
Sanoit että pelkäät menettäväsi miesystäväsi, tai mikä hän nyt sinulle onkaan tällä hetkellä. Puhu hänen kanssaan, kerro edes pääpiirteittäin sen mitä olet kokenut, jos hän todella välittää sinusta hän sen jälkeen ymmärtää paremmin ristiriitaisen käytöksesi. Se keskustelu voi selventää myös omia tunteitasi häntä kohtaan. Mitä taas tunteisiisi toista naista kohtaan tulee, no, harvoinpa niitä tunteita pystyy kytkemään päältä ja pois oman mielensä mukaan. Jos tunnet voimakkaammin tätä naista kohtaan kuin miesystävääsi, olisi ehkä reilumpaa miestä (ja sinua itseäsi) kohtaan kertoa se. Ehkä olisi ihan hyvä ottaa välimatkaa heihin molempiin, jotta saisit tunteesi selvitettyä. Yksinolo ei tapa. :)
Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö. Sulla on paha olo, ja koska olet elämäsi tärkein henkilö, sinulla on velvollisuus ja etuoikeus pitää itsestäsi huolta. Sinun ei tarvitse tehdä mitään sellaista mitä tuntuu pahalta eikä sinun tarvitse suostua mihinkään vain sen takia että joku sitä pyytää. Pään sisälläsi taitaa kuitenkin käydä niin kova myllerrys nyt kaikkien menneidenkin asoiden takia, että ammattiauttaja voisi olla seuraava järkevä askel. Tulosta vaikka tuo tekstisi ja kävele sen kanssa lääkärille/MIT:tiin niin eiköhän asiat lähde rullaamaan.
Aurinkoista keväänjatkoa sinulle. :)
Luin loppuun saakka kun en muuta voinut, kirjoituksesi vangitsi mun huomioni niin täydellisesti.En osaa vastata vielä oikein mitään, niin ällikällä mut jotenkin löi se miten paljon voin tuntemattoman kokemassa nähdä itseäni...halusin vaan heti vastata tähän, ettet ainakaan ole yksin noiden fiilistesi kanssa maailmassa(paljonpa sekin tietty auttaa...:/) En ole itse välttämättä valmis(varsinkaan julkisella foorumilla) keskustelemaan asiasta, ellen nyt sit sun kirjoitusesi takia ole ainakin askelta lähempänä.
Moi:) kiitos että kirjoitit. Kyllä sillä on merkitystä kuulla että ei ole ainoana ajatustensa kanssa. Jos haluat kirjoitella niin voit osoitteeseen: [email protected].
kyllä. Itse olen ollut lapsi jota kukaan ei koskaan rakastanut/hellinyt. Ajauduin vähän samanlaiseen kierteeseen nuorena. annoin vaikkei oikeesti haluttanut, mutta saipa olla sylissä. Nyt aikuisena olen löytänyt syyt ja selitykset. Kääntänyt kelkkani. Läheisyyden kaipuu ei lopu koskaan mutta en silti anna vahingoittaa itseäni enää. Tee sinäkin piste. Mieti rauhassa. Käy terapeutilla ja löydä itsesi. Nyt olen viimein ja vihdoin selvillä vesillä. Tiedän mikä "minusta isona tulee".
kun aloittaa liian nuorena, liian paljon ja liian äkkiä. Ei ihmistä ole tarkoitettu naimaan kuin kani kenen kanssa, missä tahansa ja milloin tahansa.
Raamatussakin sanotaan; älä herätä,älä häiritse rakkautta ennen aikojaan.
Ilman tunnesuhdetta naiskentelu siellä täällä, pitkin ja poikin rikkoo ihmisen. Kumpa nuoret sen älyäisi, itsekin sekoilin nuorena, mutta älyynnyin sitten.
Rupea selibaattiin kunneka tunteesi ja elämäsi selkenee!