Kysyn vaan vaan on jollain tavalla tavalla, itsellä kuiteskii läheisyys merkitsee sidonnaisuutta nyky hetkeen.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Moro Pertikki ! Miten on aatto mennyt ? Toivottavasti mukavasti.
En ihan päässyt jyvälle aloituksestasi...voisitko vähän täsmentää ?
Kiitos sulle.
Sukukulaisuus on olelemassa vaikka et halua, onko se mitä haluat. Kuulut tietoisesti siihen.
Jokaisella on menneisyys haluatko et vai et.
Perhe kävi. Harmittaa kun laitoin puuroon mantelin ja sen sai koko sakin kuopus. En ollut muistanut mitään lahjaa ostaa. Sanoin sen kyllä etukäteen, sanoin että on onnea saada manteli monen joukosta. Nyt syyllinen olo jos lapselle tuli paha mieli. Ei vaan muista kaikkea.
Onks Viljoo näkyny kantomäellä aimomien seurassa.
Ei manteista tullu kipuja.?
On läheisiäkin sukulaisia joiden kanssa ei tule juttuun. Tai siis tulee, käytöstavat on eli kohteliaasti vaan ei lämpimästi. Viileisiin väleihin on menneisyyden erimielisyydet.
Ystävät pystyy valitsemaan ja torjumaan aika hyvin. Sukulaiset ovat sukulaisia, joista osa on yhdentekeviä ja joku on vihattu. Ei kaikkien kanssa tarvitse tulla juttuun, mutta parempi pysyä etäällä viileävälisiin sukulaisiin.
Ennenvanhaan kyselin puolalaiselta pitääkö venäläistä ystävänä tai veljenä ? Vastas että veljenä .........katsos ystävääs voit valita veljeä et !
Lapsuuden aikana sukulaisuus suhde oli läheistä, tultiin kylään kuin kotiin. muistan kun saaressa käytiin aitta oli aina varattu käyttöön. Nykyään on tuntematonta hyvä että tunnetaan.
Jos joku sukulainen kuollu tieto tulee kautta rantain.
Vanhin sisarus on elossa senkin kuulin äskettäin.
Naapuri oli kuolleena viikon ennen kuin tiesin hyvä ettei haju tullu siis näin.
Eipä ole kohta eläkeikäisiä sukulaisia. Joulukortteja kirjoittaessa "sai" osoitekirjasta vetää taas kolme yli, tämän vuoden aikana tuonpuoleisiin siirtyneitä.
Ystävistä viimeiset kaksi. Läheisiä ystäviä ei enää ole. Itse on poistumivuorossa.
Ei kannata ryppyillä turhista niitten kanssa, jotka vielä on vielä hengissä.
Jätin tasapuolisesti kortit kirjoittamatta.
En yhtäkään lähettänyt, en sukulaisille, en tuttaville, en ystävillekään.
Pidän yhteyttä muuta kautta, jos tarpeen tai siltä tuntuu.
Lähetin joulukortit, vaikka ensin ajattelin ei, mutta muutin mieltä. Kiva oli saada myös itse muutama kortti. Niitä viivoja on joutunut muistikirjaan vetelemään ja puhelimen muistista poistaa.
Mikä on, ettei enää oikein viitsi soitella kuin korkeintaan asian perästä, aiemmin tuli juteltua muuten niitä näitä.
Ei silti soi omakaan puhelin kuin tytär pari kertaa kk:ssa.
Myyntimiehet; lehtiä tai sähköä.
Aloittajan tekstirakenne kertoo suuresta sivistyksestä.............
Hah-hah.
Voi olla, että on otettu neuvoa antavaa, mutta muljahti raiteilta.
Vaikuttasi vahvasti että pohjoinen retkikuntamme on löytänyt täydellisen valkoisen rodun edustajan tämän aloituksen tekijäksi.lieneekö mallia hemuli.
Meitä on vielä jäljellä pieni, mutta sitkeä jengi jotka tykkää lähettää ja saada joulukortteja. Luin jostain että nyt tänä jouluna on lähetetty enemmän joulukortteja kuin koskaan, siis ihan livessä. Digitaalisia tervehdyksiä lähetän myös, lähinnä spämmään joulukorttivideoilla Facessa kaverilistaa, etenkinniitä joiden kanssa on ollut enemmän kontaktia, myös kuvatervehdyksiä whatsappissa ja ihan puhelinviestinä. Siskojeni ja veljeni kanssa pidän harvakseen yhteyttä säännöllisesti (minun maailmassani omat sisarukseni ovat edelleen "perhettäni", ei ainoastaan sukua) sisarusten aikuisten lasten ja serkkujen kanssa pidän yhteyttä (spontaanisti tietenkin vain niiden kanssa jotka ovat kiinnostuneita pitämään yhteyttä, en koskaan tyrkytä kaveruutta facessa vaan anna heille vapaat kädet lähestyä jos haluavat). Sain hiljakkoin upean viestin jonkla sanomana oli että pitää osata samalla vaalia läheisiä ihmissuhteita että osata sulkea ovet niille jotka ovat sinut unohtaneet, avata ikkunat uusille tuulille ja elää tässä hetkessä unohtamassa menneisyyttä. Niinhän sen pitäisi mennä.
Tottakai sisarukset on samaa perhettä. Samojen vanhempien lapsia edelleen,
vaikka on omakin perhe. Samaa isoa perhettä kaikki.
Tietojeni mukaan perhe asuu samassa asunnossa.
Ydinperhe (asuu samassa asunnossa) yleistyi teollistumisen myötä ja on sinänsä uusi ilmiö yhteiskunnassa. Suurperhe, johon kuuluu isovanhemmat ja usein naimaton täti tai setä on varmaan tavallisempi ilmiö esim. kehitysmaissa, joissa ei ole hyvintivointivaltion tarjoamaa suojavekostoa, vaan perheet elättävät myös nekin, jotka eivät enää tee työtä.
Minä katson "perheeksi" paitsi omat lapseni, myös sisarukseni ja isovanhemmat (tosin heitä ei ole enää elossa), kun taas esimerkiksi sisareni Suomessa kutsuvat sisarustensa perheitä sukulaisiksi.
Lapsuusperhe on eri asia kuin perhe. Onneksi sisarukseni ovat eri perhettä, en kestäisi heitä kanssani asumassa, en kyllä olisi omia vanhempianikaan!
Mistähän mahtaa johtua, ettei aikuiset sisarukset ole väleissä, eikä heidän isänsäkkään ole heidän kanssa väleissä.
Yleensä rahasta, omaisuudesta tai siitä että vanhemmat ovat olleet puolueellisia ja suosineet jotain lapsista enemmän kuin muita.
Mistä sen kukaan täällä palstalla tietää. Ihan turhaa edes arvuutella.