Tule luokseni sillon,
kun aurinko laskee.
Tule pelastamaan minut pimeältä.
Pysy luonani kunnes,
valo aamulla saapuu.
En haluaisi olla enää yksin.
Ehkä sinäkin pelkäät,
ehkä yksin valvot..
Tule.
Olen valona sinulle.
kun aurinko laskee.
Tule pelastamaan minut pimeältä.
Pysy luonani kunnes,
valo aamulla saapuu.
En haluaisi olla enää yksin.
Ehkä sinäkin pelkäät,
ehkä yksin valvot..
Tule.
Olen valona sinulle.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sun runosi tähden,
mä tunturiin lähden.
Etsin kaikki kurut,
en löydä kuin surut.
Laellako sä luuraat,
kivikekoako muuraat.
Ihanaa olisi tavata,
keskusteluamme avata.
laella vaaran,
tuulessa seison,
sua odotan.
Voisitko tosiaan
luokseni tulla?
Niin että valo,
ois myös mulla..
Ero on tunturilla, vaaralla,
ihankuin Mersulla ja Ladalla.
Menin tietysti Levitunturiin,
sorruinpa siellä kulttuuriin.
Olisinkin kiivennyt vaaraan,
tutustunut olisin jo Saaraan.
Pidä nuotioa vaaranlaen yllä,
porolla sinne tulen mä kyllä.
Kerrotko vielä sen vaaranlaen,
sieltä minä kyllä sinut haen.
tunturi hämäsi.
Vaaralle tulin
kun ilta jo hämärsi.
Voin minä tänne
tulenkin tekaista.
että luokseni näet
tänne kipasta.
Mutta voinko
varma mä olla,
ettet kiusaa tee.
Sillon sydän särjetty,
tunturiin pakenee.
Tahtoisin silti,
sinuun tutustua.
Oman Aslakin kainaloon,
turvaan, painautua!
Tyttö sä tunturista,
haastanko suurista.
Enpä olekaan parka,
vaikka lienen arka.
Nuotiosi se hohtaa.
miksi emme kohtaa.
Kangastustako vain,
silti mä sinua hain.
En sulle kiusaa tee,
juodaan yhdessä tee.
Täällä on syli avoin,
tunnen samoin tavoin.
En paljoa sinusta tiedä,
lupaan tunturiin viedä.
Kesällä syömme lohta,
jos me tapaamme kohta.
Aika sitten näyttää,
miten yhdessä käyttää.
Unelmat on tehty
toteutettaviksi.
Ehkäpä viestiini vastasit
juuri siksi.
Olen kanssasi valmis
tunturiin vaeltamaan.
Kunhan ensin opin
sinut tuntemaan.
Minä kangastusta ole en,
vaan aito, oikea ihminen.
Täällä tulta pidän yllä,
vielä luokseni löydät kyllä.
Vain hetki kesään aikaa on,
olen kovin malttamaton.
Polkupyörälläni polkaisen,
kurvit kiireellä oikaisen.
Kangastusta sinä olet yhä,
oliko tunturin nimi Pyhä?
Pallas, Luosto, Kaunispää,
mitä niitä nimeämättä jää.
Olen kai vielä eksyksissä,
Laita valokuva kehyksissä.
Tässä ei ole enää laitaa,
kuljen ihan ilman paitaa.
Tulen kajo kaukaa loistaa,
aloinkos mä samaa toistaa.
Toivottavasti me tavataan,
lämpimästi tietty halataan.
Tulesi loiste lämmittää,
siltikin vähän jännittää.
Vaaraa, tunturia en tiedä,
arvailua en oikein siedä.
Kangastukseksi mä luulin,
kunnes todeksi sut kuulin.
Kesä se vauhdilla lähenee,
mun syömmein syke tihenee.
Taidat kohta hermostua,
jos en yhtään ohjaa sua.
Katsopa hetki Kolariin päin,
joko tuleni loisteen näit?
Mutta täällä enää hetken
olla saan.
Sitten mua muualla tarvitaan.
On ensi viikolla koulutus mulla,
Silloin täytyy mun Ouluun tulla.
Sinua siellä mä ajattelen,
vaikka viikkon nettiin pääse en.
Toivottavasti jaksat odottaa,
että viestini jälleen saat.
Mutta vielä päiviä lähtööni on
ja tunteeni sama, muuttumaton.
Minä joskus kun sinua halata saan,
olis elämäni silloin valoisaa.
Kolmio Ylläs, Dallas ja Pallas,
tunturit nuot on säiden vallas.
Käymättä ovat ne tunturikohteet,
Kauempana tuntureideni hohteet.
Pilkillä joskus Rostojärvellä,
sää vain yritti lomaa tärvellä.
Tosikkomainenpa on juttuni tää,
koita nyt kuitenkin ymmärtää.
Halaus koulutukseen menijälle,
suloiselle runojen tekijälle.
tietäisitpä miten iloinen olen,
joka kerta kun viestisi luen.
Ei tosikkomaisia ole juttusi nuo,
joka kerta ne hymyn huulille tuo.
Mutta nyt mun täytyy nukkumaan mennä,
muuten ei ajatus huomenna lennä.
(hah,hah..)
Unessa aijon luoksesi tulla,
kainaloosi käpertyä,
lämpöä tuoda.
Kylläpä se on somaa,
kun voi iloa tuottaa.
Puhutella kuin omaa,
kiva siis on luottaa.
Kainalossani ollut et,
vaikka sinä niin aioit.
Unessasi niin tuntenet,
helliä tunteita taioit.
Lämpöäsi olen kaivannut,
hehkua pienen nuotion.
Päätäni olen vaivannut,
koska näen sen tuokion.
Alussa kaipasit valoa,
pimeästäkin pelastusta.
Yksinäisen ajatus jaloa,
kaipaan niin armastusta.
Heräsin liian aikaisin,
sinustakohan se johtuu.
Miten sinut taikoisin,
tuomaan minulle lohtuu.
Tässäpä on halaus hellä,
toivottavasti tunnet sen.
Silittelen sua kämmenellä,
muuta nyt tehdä voine en.
Minä aamulla melkein tunsin sen,
lämpimän hellän halauksen.
Vaikkei unien taijat mua luoksesi tuoneet.
Ei yksinäisiltä tuntuneet huoneet.
Oli ihana aamulla viestisi saada,
kunhan vain ei univelka sinua kaada.
Olen huomannut saman oireilun,
päivän töissäkin mielessä viestit sun.
Sinusta tärkeä minulle tullut on
ja siksi taas sytytän nuotion.
Ehkä loiste sen sinut luokseni johtaa,
ehkä joskus kaksi yksinäistä kohtaa.
Tyttö tunturista openako häärit,
siitä suuria seteleitä käärit.
Opintoja ehkä päättelet vasta,
koulussasi onko montakin lasta.
Ehkä sittenkin turisteja passaat,
lasketteluun tienestisi hassaat.
Ethän ainakaan kunnassa häärää,
lempeasti siellä alaisia määrää.
Valtiotakin palvella sä voisit,
byrokraatti siis silloin oisit.
Ammatteja on tietystikin monia,
monet niistä jopa varsin somia.
Uteliaisuus ei kuulu sivistykseen,
vastata voitko moneen kysymykseen.
Vastata sulle kyllä voin,
kun keksin miten sanani valikoin.
En ole ope, en oppilaskaan.
En valtion hommissa tule vastaan.
Minä metsistä itselleni elannon saan
ja turistitkin osin kuuluu kuvaan.
On työni varsin monipuolinen,
siitä tässä pysty kaikkea kertomaan en.
Mutta entäs sinä, mitä työksesi teet?
Toki vastata voit mun kysymykseen.
Olisi kiva susta muutakin tietää,
varsinkin jos jatkuu ystävyys tää.
Poroja paimensin entisaikaan,
käyttivät e-pillereitä taikaan.
Yhtä vähempää ei voi pittää,
minä en tee nyt ihan mittää.
Kalastelen isoja lohia kesällä,
muulloin oon ihan kotipesällä.
Välillä valtiollakin pännännyt,
tilien täsmäämistä jännännyt.
On tullut juttuakin väännettyä,
äidinkielelle sitten käännettyä.
Työttömyyspäiviä ei ole tullut,
töitä siis paiskinut kuni hullut.
Palstan otsikossa mitähän lukee ,
kai rivien välit ajatusta tukee.
Vedinköhän mä nyt yltä vaatteet,
mutta tällaiset nyt ovat aatteet.
Monenlaista olet elämässäs ehtinyt tehdä.
Minulla ei ole ollut kuin tuo metsä.
Sinä oletko siis pohjoisesta kotoisin,
vai asutko siellä vieläkin?
Sinä tarkkaan kyselit vaarani paikan,
nyt toivon sun vaarastas selvyyden saavan.
Vihjeitä varmaan useita annoin,
Tärppejä sinun eteesi kannoin.
Tässähän kaksi isoa jokea yhtyy,
paikan selville saa kun ryhtyy.
Tunturi tuossa on, ei siis vaara,
Sillat yli vie jokien, tienhaara.
Sielläkin kai kulkee valtatie,
täältä se myös ulkomaahan vie.
Aha,johan selvis tämä juttu,
paikka on minulle ihan tuttu.
Sinun tärpeistäsi jotain aavistin,
kunhan asian varmistin.
Ties vaikka on joskus tavattu,
ei vain toisiamme tunnettu.
Nyt taidan vaaralleni kipittää
ja sieltä sinne päin tähystää.
Jospa näkisin sinusta vilahduksen,
että saisin asiaan varmistuksen..
Milloin vaikutit täällä ja miten?
voitko kertoa siitäkin pikimmiten.
En illalla kehtaa tunturiin juosta,
löydän vielä itseni jostakin suosta.
Vilkutusta en näin alhaalta nyt nää,
on näet vähän nuhruinen taas tuo sää.
Mitäpä nyt siitä, eihän aika kiellä,
vaikka olen täällä, sinä yhä siellä.
Olen lomaillut siellä, kesällä kerran
ja töitäkin tehnyt jonkin verran.
Isän perintönä veren pohjoisen sain,
siksi paikka moni on minulle tuttu kai.
Kesät kaikki mä lapissa rannalla lahden,
vietän porokeisarin kanssa kahden.
Vaikka ystävä se on verraton,
puuttuu kosketus ihmisen korvaamaton.
Polut kohdanneet silloin ei,
kai ne vain eri suuntiin vei.
Mitä mietit sä, mitä teet sä,
runojako rakkaudesta yleensä.
Hempeä aamuhalaus sinulle taas,
siellä sun rakkauden metsämaas.
..sinullekin sinne ystävä.
Tänä aamuna taidan olla myöhässä,
samalla kun sinulle runoa rustaan,
farkkuja jalkaani kiireellä pustaan.
Vielä kun hiukseni kammatuksi saan,
töihin olen valmis juoksemaan.
Kysymyksiisi kunnolla en ehdi vastaamaan,
sanan parin verran vaan.
Rakkausrunoa montakaan,
en ole pystynyt kirjoittamaan.
Siitä kokemuksia on mulla vain huonoja,
yksinäisyydestä tiedän useitakin puolia.
Siksipä nuotion sulle sytytin
ja sinä viestiini vastasitkin.
Nyt yksinäinen enää ole en,
rakkaudesta haaveilen.
Palvelin tää varoittelee kai,
vai mikä lampun syttymään sai.
Runot minulle asia ihan uusi,
sun pimeän pelkosi kai huusi.
Yksinäisyyttäsi minä mietin,
siksi aikaa näytöllä vietin.
Tilanteet elämän usein johtaa,
ettei ihmiset toisiaan kohtaa.
Meilläkin kohtauspaikkana on tää,
ikävä ettemme toisiamme edes nää.
Rakkaus kyllä tulee jos amor suo,
toivottavasti sylin täyden se tuo.
Taisi viestien määrä suuri,
lampun sytyttää juuri.
Voisin oikeastaan,
runon uuden kirjoittaa.
Nimeksi nimesi tallettaa,
sivun alusta sillon löydät sen
ja vältämme suuren julkisuuden.
Tietenkin vain jos tahdot sä jatkaa,
tätä yhteistä hassua runoilu matkaa?
Itse en tästä vielä tahtoisi luopua,
vaan katsoa aikooko amor saapua..
odotan vielä jatkoa,
emme kai ala katkoa.
Uudista otsikko soma,
nimimerkkisi ihan oma.
Aslak ei kai ehkä sovi,
mieti uutta pieni tovi.
Paljon olis sanottavaa,
toisillemme kerrottavaa.
Siis tietoa rivi tai pari,
olkoon merkki vaikka Jari.