Vahva väittämä,
vanhuus on sairaus !
Jos joku on toistamieltä ,,, perustelu !
vanhuus on sairaus !
Jos joku on toistamieltä ,,, perustelu !
Vanhuus on sairaus !
Anonyymi
70170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
ON se sairaus,
joka muuta väittää valehtelee,
vanaha ei tervettä päivää ole nähny,
Ei ole nähnyt ei, kun on unohtanut terveet päivänsä, ja jauhaa vain samaa!
Vanhuus on ainakin elämänvaihe,
jossa moni ennemmin tai myöhemmin alkaa tuntea itsensä sairaaksi.
Kroppa alkaa rappeutua vähän vähältä,
jos ei ei rappeutuisi emme voisi kuolla.
Kropan rappeutuminen on kuoleman valmistelua,
kun se on vaan niin, että kaikkien on kuoltava.
Kiitos,
hyvin ilmaisit,
vanhuutta on vaikea hyväksyä,
vielä huonommin jos joutuu loppuvaiheessa huonon kohtelun
( hoidon, hoitamattomuuden ) piiriin,
kuten viimevuosia on tullut julkisuudessa ilmi joitaki tapauksia,
vanhaksi , avuttomaksi tuleminen pelottaa,
sote valmistelut meneillään,
mikä kohtalo lopulta mahtaa vanhuksia odottaa
suhteessa sotesuunittelun valmistuessaan,
niin ja saadaanko koko sotea meidän elinaikana valmiiksi,,,
Erään lauluntekijän sanoja muokaten: "Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on sairautta."
Nyt pomppasi kyllä ihan pieleen!
Juha Vainion sanoin sitaatti jatkuu: Nuoruus on lahja, mutta
vanhuus on taidetta ❤️
"juttele sinä vaan
kyllä sinut tunnetaan"
Hyvä kun oikaisit, kiitos!
Minähän kirjoitin "sanoja muokaten", ja jokainen muokkaamani sana on totta. Olen nähnyt, mutta onneksi en ole vielä kokenut. Ainoa toiveeni on, että saisin kuolla terveenä, verensyöksy aivoihin niin kuin ennen sanottiin. Uusi termi lienee aivoverenvuoto kohtalokkain seurauksin.
Tai toisin: nuoruus on sairaus, josta paranee vanhetessaan. - Nm. Miten sen ottaa
Miksi kantaa huolta huomisesta ? Miksi leimata kypsin ikävaihe taudiksi!
"Siihen asti mä kuitenkin taivallan
ja katselen ihmeitä maan,..."
siinäpä aloittajalle perustelut, ja vankka perusta se onkin
Sitä tarkoitin, että eletään "täysillä", kun vielä voidaan.
Kun on siinä vaiheessa, normaali elämä on mahdotonta ja kuolema on antanut merkkejään,
ei ole enää huoletonta päivää.
Iäkkäitä ihmisiä tulisi kohdella ymmärtäen ja ystävällisesti.
Iäkkäällä voi olla henkisesti hyvin raskasta tietäessään,
että elämä loppuu kohta.
Minua ei enää ole..
Moni joutuu yksin kestämään tuskansa ja pelkonsa.
Päivät ovat yksinäisen ihmisen kuolemanodotusta.
Kun toimintakyky on lähes mennyt
ja kipua on joka päivä,
pysähtyy joskus miettimään
milloinkohan minä kuolen ja millainen kuolemani tulee olemaan.
Saanko kuolla äkkiä, tietämättäni
vai...miten....letkuissako...ennusteena viikko tai kuukausi.
Tai muistisairaana avuttomana muumiona.
Kyllä kuolema pyörii mielessä,
nykyisin mietin läheisteni kuolemaa,
kuinka he ovat vain poistuneet äkkiä keskuudestamme,
äskettäin kuoli yski sisarrusparveen kuuluvista,
mietin hänen lähtöään,
soitin hänelle ihan kuolemaan asti jokapäivä,
kuulin hänen ääntään jossain muodossa loppuun asti,
hänen poismenosa oli nopea,
muutaman päivän vietti sairaalassa,
tiesi lopun tulevan,
yritti vielä kotiin päästä
mutta ei pysyny pystyssa,
kaatui ja oli jokapaikasta mustelmilla,
hän sanoi nyt taitaa lähtötulla,
lohdutin häntä sen minkä osasin,
hän sanoi ettei jalatkaa enään liiku,
sitten hän sanoi jotain nähneensä tuonpuoleisesta,
siellä häntä jo odotettiin,
sanoin minä tulen kohta perässä, olenhan itsekki huonossa kunnossa,
luojan siunausta toivotin ,
vaikka kuolema oli luonnollinen
silti suru valtaa mielen,
ei voi enään soittaa hänelle, hän nukuu nyt oman kiven muistomerkin alla,
on silellä missä on vanhempamme ja pari muuta sisarrusta jo,
ja lukuisia muita sukulaisia jotka vaikuttivat paljon elämäämme,
heitä kaikkia on ikävä,
-- olen vielä täällä, mutta kuinka kauan sitä en tiedä,
lopun merkit on kyllä elämään ilmestyny sairauksien muodossa,
jotka aikanaan vie hautaan,
Yhtä pötköä annat tulla ajatuksesi, koko sukusi kuolemia miettien!
Läheisen kuolemaa seuranneena, ymmärrän
miten poismenon järkytys vie alussa ajatukset.
Silti ei se loppuelämän arkista elämänmenoa voi estää, omine iloineen, joskus pikkuharmeineenkin meille rakasta.
Kerran syntyneen, on kerran kuoltava, eipä siitä kukaan pääse, mutta tehdä siitä numeroa ,,,on turhaa.
Vanhuus kuuluu elämän kaareen niinkuin syntyminen ja sitten se kuolema. Ei se vanhuus itsessään ole sairaus, elimistö kuluu ja tulee kremppaa, toisille enemmän , toisille vähemmän.
Joku on sanonut: "Kuolen jonakin päivänä, mutta sitä ennen elän jokainen päivä." Jotenkin noin se meni, en ihan muista tarkalleen, mutta ajatus tuli kai selville.
Terve/sairas.
Terve ihminen vanhanakin on aktiivinen yhteiskunnan asioista kiinnostunut, päivän politiikkan keskusteluihin kantaaottava. Hallitsee tietoteknisiä laitteita ja oppii uutta.
Liikkuu ja osallistuu. Liikuntakyky ei luonnollisesti ole enää vanhana yhtä joustavaa kuin nuorena, mutta sairautta se ei ole vaan kehon normaalia vanhuuteen kuuluvaa prosessia.
Sairas ihminen ei useinkaan jaksa osallistua ympäröivän yhteiskunnan asioihin olipa hän nuori tai vanha. Sairaalla on kiputiloja, jotka estävät normaalin liikunnan.
Eli tyrmään aloituksen "tähtiajatuksen" vanhuus on sairaus.
Vanhuus on kuin syksyn tulo hiljaista valmistautumista talvilepoon.
Sairaus/terveys ovat toistensa vastakohtia.
Niin,,,
vanha ihminen voi hyvinki olla ajantasalla, elää tavallaan politiikassa mukana,
tätä hetkeä, ajattelee, toivoo ja on mielipiteitä,
mutta
uupumus, sairaus, estää kaikenlaisen osaanottamisen asioitten kulkuun,
vanhus tavallaan jää syrjästä katsojaksi,
toivoisi vaan että uusi sote osaa arvostaa ja pitää oikeesti huolen vanuksista, he /siis me olemme se ikäpolvi jotka teki työtä suomen hyvinvoinnin hyväksi, jotka uurasti 40-50 v töissä
sodan jälkeen syntynyt sukupolvi,
sotaveteraanit, isämme ovat jo pois,
heistä suomi piti hyvän huolen loppuun asti,
-- nyt toivoisin että mekin suuret ikäluokat saamme kohtuulisen hyvä huolenpidon loppuun asti,
mielestäni me olemme sen ansainneet,
No, jos puhut itsestäsi, niin mikäpä siinä, jaksat aikasi, mutta vääjäämättä tulee se aika, ettei nuo sanomasi asiat enää jaksa kiinnostaa. Kun huomaat, että kaikki on turhaa toohottamista, opettelet elämään ja hitaasti kiirehtimään, ja kuinka ollakaan huomaat, että oikeassa olen!
Tosi on.
Ano 12:53 ja 13:09
puhutte niin asiaa, sydämestänne, niinkuin se on,
70-palstalainen on teitä jäljessä henkisesti, vaikka osaisi kaikki nippelinappelidigihommat.
Onko mielestäsi vanhuus sairaus? Nän käsitin, aloituksen väiteen.
Vai, kysyy Korppis
Ei vanhuus ole sairaus, terveelläkin voi olla sairaus, mutta vanhuudessa eläviltä löytyy myös terveyttä siltä osin, että voi hyväksyä ikänsä ja osallistumisensa rajallisuuden.
Jokaisessa+ihmisessä+on+terveyden+lisäksi+sairautta,+100%+tervettä+ei+ole.+aina+on+pientä+poikkemaa,+löydöstä+lapsillakin.+Vanhuus+sinällään+ei+ole+sairaus,+mutta+sairaudet+yleistyvät,+mitä+vanhemmiksi+tullaan.
Hienosti vastattu.
Vanhuus on alkanut, kun ei kaipaa enää seksiä.
Perustele ensin, miten päädyt sanomaan, että vanhuus on sairaus. Mikä lääke siihen auttaa,? Mikä on hoito?
Kun olet sen ensin perustellut, niin voit odottaa muiden mielipiteitä.
Moni kysyy vielä 86-vuotiaanakin, koska ihmisestä tulee vanhus.
Makriina sinäkin olet vanhus näsäviisaudestasi huolimatta.
Olenko minä näsäviisas, jos pyydän, että tarkemmin selostetaan, miten mainittu sairaus parannetaan ja millä konsteilla. Vai tarkoitatko, että vanhuus on sairaus, joka johtaa kuolemaan. Missä iässä vanhuuden tauti sinuun on iskenyt? Entäpä, jos joku elää 100-vuotiaaksi? Entä, jos joku asuu yli 90-vuotiaana itsekseen omassa taloudessaan? Entä, jos joku 77-vuotiaan pyrkii ja pääsee USA:n presidentiksi? Ovatko he sairaita?
Minä kieltäydyn olemasta sairas, kaikki sairastamani taudit olen voittanut, eikä minulla ole mitään syytä nimittää itseäni sairaaksi, vaikka ikää onkin, varmaan enemmän kuin kenelläkään muulla tässä ketjussa.
Onhan minulla toki verenpainelääkitys ja kolesterolilääkitys, ja uni on kiven alla, mutta mikään näistä ei ole ehdoton vanhuuden vaiva. Jos on, niin sitten moni 40-vuotias on vanhus.
Kyllä sitä varmasti ikälopuksi itsensä moni tunteekin, kun alkaa keski-iästä alkaen valittaa vanhuuden vaivoja ja innostuu jokaisesta nipistyksestä. Se tosiaan on sairaus.
Ehkä aloittaja tarkoittaa, että jossain vaiheessa jollekin vanhalle
vanhuus on pelkkää sairautta. Siihen yhdyn, olen samaa mieltä.
Ja paskat, ikinä ei kannattaisi ääliöitä myötäillä!
Provosoi taas jotta hörökorvat heiluu, ja kihertää hampaattomana piileskellessään!.
Turha kiistellä,
vanhuus on sairaus,
kaikki toiminnot vaikeutuu vääjäämättä,
mikään ei onnistu niin kuin ennen
voimat katoaa, tarkkus katoaa, hahmotustaito heikkenee,
loukkaa itteään milloin mihinkin kaapin nurkkaan tai oven kulmaan,
kävely vaikeutuu hidastuu, jopa pysäyttää pienen matkan välein,
vanha voi kyllä nauttia näkemästään elämästä, raitiista ilmasta,
kokea sun muuta näkemisen nautintoa
on pilvinpimein TV:ssä ulkona jos jaksaa mennä ulos,
siis kaikialla ympäristössä,
- ajatus maailma lentää kuin lintu maailman ääriin,
moni vanha seuraa politiikaa ym yhteiskunnalisia tapahtumia uutisineen,
MUTTA SYRJÄSTÄ KATSOEN,
kaikki on ohi
väitti joku mitä muuta tahansa ,
se on ohi,
vanha ON syrjästä seuraaja ajattelia,
joskus ääneen lausuu mielipiteitään,
mutta kaikki on ohi,
Totta kirjoitat, mutta on oma tulkintasi, että vanhuus on sairaus,
sairaus ja kivut kuuluvat vanhuuteen,
kun kaikki ihmisessä rappeutuu vähitellen ja joskus nopeastikin,
jos emme rappeutuisi, emme kuolisi. Ihmisen on pakko kuolla,
vaikka tekee pahaa ajatella sitä.
Jotkut onnelliset saavat vanhentua melko terveenä ja kuolla laakista
esimerkiksi sydänkohtaukseen.
Tuli vanhat ajat mieleen sanasta " laakista "
sanottiin " se sai laakin " kun joku kylällä oli äkisti kuollut,
Tuo kömpelö laaki on jäänne ruotsinkielestä
slag=isku
Ei se mikään kömpelö jäänne ole. Kaikissa maissa pruukaa olla käyttökieleen muokkautuneita lainasanoja. Hospodipomiloi :)))
Laakista vainaa!
tänäänki on niin vaikeeta
kyllä on tullu mieleen
kumpa laakista kaikki päättyis nyt
ei vaan pääty
ties kuinka kauan pitää vanhuuden vaivoja vielä kärsiä ennkuin laaki päättää kaiken,,,,
Oletko koskaan kuullut, että kun oikein toivoo, niiin toive toteutuu. - Nm. Varo
hymmm,
toteutuuhan tommonen toive jokatapauksessa joskus,
kukaan ei vielä ole maanpäälle jääny,
kaikki on lähteny ja lähtee vuorollaan,
mieti tätäki ikä-porukkaa,
on harvinaista että näin moni on saanu elää jo näinki pitkän elämän,
kun katsoo taakseen
siellä nukkuu jo tuhannet kaverit nuoremmat ikuista untaan,
suruen heitä,
niin turhaa on elämä niin turhaa,
" turhaa pyörimistä hyvän tavaran ympärillä "
tuumasi muuanki kaveri
sanoi aikoinaan kun kävi tansseissa,
Bruka = tiedät kylläparemmin!
Vaan pruukaahan ne asiat
murteellisen omalaatuisesti kuta kuinkin lutviutua :D - sekakieleksi .
Bruka = on suomeksi ruukaa,,,,
esm,, murteella ruukaa tehdä ,,,,
Ihmeikäisetpä, ja taas on kaksi vaihtoehtoa.
On surullista, kun pienelle lapselle joutuu kertomaan, että jokainen joka on syntynyt, kuolee joskus. Asiaa voidaan onneksi pehmentää näyttämällä lapsille, pienestä pitäen vanhoja ihmisiä. Samalla voidaan näyttää kuvia ja kertoa lapselle, että tämäkin meidän mummi oli joskus lapsi, nuori, aikuinen ja nyt vanha.
Joten kyllä me vanhat olemme tarpeellisia, joten älkää piilottako meitä hoivakotien synkkiin kopperoihin, vaan antakaa meille inhimillinen koti loppuun saakka.
Kun lapsi ei mitään vielä ymmärrä, lapsille ei kai ole pakko kertoa kuolemasta ?
Lapsi oppii itsekin tajuamaan asioita ja kun hän alkaa kyselemään tarkemmin
eli kun hän on jo osan asiaa jollain lailla sisäistänyt, silloin voisi selittää.
En oikein ymmärrä, että lapsille "näytetään pienestä pitäen vanhoja ihmisiä",
mitä ihmettä ? Varmaan hyvää tarkoitat kuitenkin.
Tottakai vanhat on tarpeellisia ja heille kuuluu inhimillinen hoiva loppuun asti.
Se ei vain ole itsestäänselvyys .
Lapset ymmärtävät asioita ja aiheita paljon paremmin ja laajemmin kuin aikauiset tajuavatkaan. Siksi lapselle on vastattava myös kuolema-aiheesta viimeistään, kun hän siitä osaa kysyä. Aiheesta voi puhua muutenkin, kertoa silloin, kun asia tulee omaa elämää lähelle.
Vastauksen sisältö riippuu tietenkin siitä, minkä ikäinen kysyy, missä vaiheessa omaa kehityskaartaan hän ilmaisee tiedon janonsa. Valveutunut vanhempi osaa vastata oikealla tavalla oikeassa kohdassa ja se on myös vanhemman vastuu, että vastaus on oikea ja tyhjentävä ja lapsi pääsee sillä ajatuksessa eteenpäin. - Nm. Ihan "pakko"
Onko sinulla pieniä lapsia vai luuletko että meillä muilla on
vai miksi katsot tärkeäksi korostaa meiile 80 miten ja milloin lapsille kuolemasta kerrotaan ?
Kommentoin edellistä tekstiä, kuten täällä keskustelusivulla on tapana. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin
Ei se ole mitenkään vaikeata. Lapsi osaa ottaa asiat paljon realistisemmin kuin aikuinen, varsinkin, jos on juuri tuota ruikuttavaa sorttia, joka alkaa vanheta jo viiskymppisenä, vetää tukkansa nutturalle ja kulkee liian pitkissä hameissa, ja jos sattuu olemaan ruikuttavaa sorttia mies, niin antaa tukan kasvaa korvallisilla, pitää karvalakkia syyskuusta Vappuun, ja käyttää kumiteräsaappaita.
Lapsi kysyy, kuoletko sinä kohta. Vastaat, että et ihan vielä, ja hän ilahtuu: "Elät vielä 10 vuotta!"
Se on lapsen ikä kaksinkertaisesti. Tosi pitkä aika.
Hoivakotien "kopperoissa" ei kuka tahansa vanhus elele. Sinne on pitkät jonot, niin että me toimeentulevat seniorit kyllä saamme elää kodeissamme niin kauan kuin on mahdollista ja vielä sen jälkeenkin.
Jos iäkäs ihminen on sairas, sitten vanhuus voi olla sairautta, mutta ei välttämättä, jos mielenlaatu pysyy positiivisena. Miksi numero, joka kertoo iän, tekisi vanhaksi, jos ihminen on terve ja toimintakykyinen? Ja varsinkaan, jos syränkin käy vielä oppikoulua. - Nm. Asenne ratkaisee
Moni vanhus jolla on esm. alzhaimerin alku
sairas EI itse tajua olevansa sairas,
eikä tajua minkä ikänen oikeesti on, elää ikuista nuoruuttaan,
alzh. sairas
on esm. YLI-seksuaalinen
se on oire joka kuuluu alzhaimer sairauteen,
ympäristö ei osaa arvatakkaan hurmaavan ylisekuaalisen ihmisen olevan sairas, silmän iskut ja flirttilu menee täydestä ,
ainoastaan lähiomaiset kärsii alzia sairasavan henkilön aiheuttamasta vaikeuksita omaishoitajan työ on erittäin raskas, ympärivuorokauden työ,
työ muuttuu erittäin raskaaksi loppuvaiheessa,
Oletko sinä ano10:19 hoitanut alzheimer-potilaita missään taudin vaiheessa?
Kyllä se sairaan joskus korostunut seksuaalisuus nähdään sairaudesta johtuvaksi.
Hoitohenkilökunta ja omaiset tietävät tosiaan, miten vaikeaa on hoitaa loppuvaiheen potilasta. Usein sairas on jo sairaalassa ja loppuvaiheessa on ihan vuodepotilas ja usein sikiöasentoon käpertynyt ihminen.
Vaikeaa se on. Enpä haluaisi itse tuota kohtaloa, vaan mistäpä sen tietää.
Sairaudentunnottomuus kuulunee monen Alzheimeria sairastavan taudin alkutaipaleelle. Yliseksuaalisuus kuuluu taudin kuvaan joillakin, ei kaikilla. Normijärjellä varustettu terve ihminen kyllä huomaa eron sairaan ja terveen yliseksuaalisen touhujen välillä.
Toivottavasti yksikään omaishoitaja ei enää nykyaikana hoida Alzheimer-potilasta kotona sairauden loppuvaiheessa. Eikä se kyllä ole mitenkään edes mahdollista muuta kuin sellaisten mielestä, jotka eivät oikeasti tiedä aiheesta yhtikäs mitään. - Nm. Tutustu tarkemmin
Alzheimer voi alkaa jo viisikymppisellä ja viedä hänet hautaan muutamassa vuodessa. Se on vakava sairaus, joka ei suinkaan iske jokaiseen, joka on ikääntynyt.
Aloittaja ei tarkoita tällaista muistisairautta, Hän sanoo, että me ikäihmiset olemme KAIKKI sairaita.
Se ei pidä paikkaansa.
Nyt nukkumaan kaikki sairaat vanhukset hyvää yötä !
Vanhuus on vaiva ja sairaus,
nytki pissavaiva, saapa nähdä saako hoitoa, vai pitääkö juosta vielä yksityslääkäriin,
suomen terveyden hoito on hieman kyseenalaista,
jotkut hoidetaan jotkut jäteään hoitamatta, sanotaan vaan se on vanhuutta, kuuluu vanhuuteen,
Se on ihmisen mitätöintiä, jos ei muuta tehdä kuin sanotaan "se kuuluu vanhuuteen".
Kipu tms. voi johtua sairaudestakin. Ei kaikki kipu tai vaiva ole "vanhuutta".
Mitä jos nuoremmille kipeille sanottaisiin: "Se kuuluu nuoruuteen" ?
Kyllä nuorille niin sanotaankin, esimerkiksi kun kärsivät ahdistusta ja pelkoja.
juuu, muuten noiki olen kuullut aikoinaan lääkärin sanovan,
mutta
kipu ja pitkäaikaiset huono ole ei takuulla kuulu vanhuuteen eikä nuoruuteen
taustalla on varmasti jokin sairaus joka aiheuttaa kipua,
mutta varsinkaan nyt vanhoja sairaita ei terveyskeksuksessa enään tutkita
tai ainakaan mielellään laiteta tutkimuksiin,
annetaan niisanottu o i r e e n mukaista lievitstä vaivoihin,
kyllä vanhuus alkaa tuntua toivottomalta,
kun ei edes saa parannusta vaivoihin,
loppuelämä on tosi vaikeeta,
Sinun pitää painostaa, vaatia ja jyrätä, niin pääset tutkimuksiin ja hoitoihin.
Onko sulla omat hampaat?
Eräs vanhuusiän professori totesi ja neuvoi, "valmistautukaa vanhuuteen, iäkäs ihminen tuntee kipua joka päivä".
Siksi kai iäkkäille yritetään syöttää kipulääkettä 1-3 kertaa päivässä,
ettei kipu tunnu, niin ei tuntisi itseään sairaaksi.
Seurauksena voi toisaalta olla mahakivut tai mahahaava kipulääkkeistä.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mainittavia kipuja.
Oletan, että esimerkiksi heikentyvä luusto voi aiheuttaa kipuilua. Rintaranka ja lanneranka kipuilee ainakin itselläni.
Kevytjumppanikin seuraus on kipuilu.
Kaiken kivun taustalla ei välttämättä ole sairaus.
Ihminen tuntee kipua ja tulee kipeäksi vuorenvarmasti, kun lakkaa syömästä ja juomasta. - Nm. Ravitkaa itseänne
Pitää sitten alkaa oikein mässääämään ja dokaamaan vai ?
Nm. Ei täällä kukaan ole kertonut paastoavansa kolmatta vuotta.
Ravitsevan ruuan syöminen ei tarkoita mässäämistä eikä juominen tarkoita dokaamista. Paitsi ehkä niille kaikista kipeimmille. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin
No ei tietenkään ole sairaus vaan vanhuus on osa kokonaisuutta nimeltä elämä, johon voi liittyä sairautta.
niimpä,,, ja liittyyki,,,,,
ikäväkyllä elämä on takanapäin,
nyt vaan odottaa milloin saa sen laakin,,,
toivottavasti saa laakin,
kituminen on maanpäällistä helvettiä,
Ruikuttava vanhus voisi hetken miettiä, millä mielellä lähipiiri suhtautuu laakin ja kitumisen jälkeen vanhuksensa poistumiseen.
hah hah haaa, miksi miettiä,,
sillä ei ole enään mitään väliä miten kuoleman jälkeen lähipiiri suhtautuu kuolleeseen läiheiseensä,
salli mun nauraa,,,
NORMAALIT ihmiset kokee SURUA lähimmäisensä kuolemasta,
--
kysymys sinulle ,
sinä anonyymi 11:33
oletko normaali, vai psykopaatti ?
Lapsuus, nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Ne ovat ihmisen elämänkaaren vaiheet.
Niillä ei ole diagnoosia. Sairauksilla on.
Todennäköisyys sairauksiin kasvaa iän myötä. Myös fyysinen olemuksemme muuttuu niin sisältä, kuin päältä, koska olemme kuolevaisia.