Katselen jään sulamista.
Näen veden virtaavan.
Olen keskellä taistelua.
Taistelen oman itseni kanssa.
Tunnen kylmyyden,
tunnen rakkauden.
Tunteeko minua kukaan?
Kaivataanko seuraani missään?
Onko kukaan sielustani hädissään?
Olisinpa ikijää,
kylmä, tunteeton, ikuinen.
Ehkä enempi sittenkin,
tahtoisin olla lämpö rakkauden.
Tunteeni ovat tulvillaan,
niin kuin keväinen joki.
Hetken kuohahtaa ja
palaa uomaansa virtaamaan.
Olen kuin murrosikäinen mukula.
En tiedä mitä tahdon,
silti haluan paljon ja nopeasti.
Onko minulla keski-iänkriisi,
vain olenko ihmeellinen noviisi?
Kunpa tietäisin,
niin itseäni sietäisin.
Näen veden virtaavan.
Olen keskellä taistelua.
Taistelen oman itseni kanssa.
Tunnen kylmyyden,
tunnen rakkauden.
Tunteeko minua kukaan?
Kaivataanko seuraani missään?
Onko kukaan sielustani hädissään?
Olisinpa ikijää,
kylmä, tunteeton, ikuinen.
Ehkä enempi sittenkin,
tahtoisin olla lämpö rakkauden.
Tunteeni ovat tulvillaan,
niin kuin keväinen joki.
Hetken kuohahtaa ja
palaa uomaansa virtaamaan.
Olen kuin murrosikäinen mukula.
En tiedä mitä tahdon,
silti haluan paljon ja nopeasti.
Onko minulla keski-iänkriisi,
vain olenko ihmeellinen noviisi?
Kunpa tietäisin,
niin itseäni sietäisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aina. Paljon lohduttanut. T.yks masennuslainen
palautetta joskus. KIITOS!
kans laittaa tuskat sanoiksi paperille ja tuuletan päätänikin välillä vähän samallai ku sinäkin. Hyvää jatkoa sulle. Toivon että jatkat niitä terapiarunoja!