Suomenlinnan kallioita
ja hiekkadyyneillä kuloheinää.
Sinun hiuksesi koleassa tuulessa
ja alhaalla meren aaltoilu.
Niin suloista kaikki sentään -
käsivarteni olkapäittesi ymärillä
ja ruumiittemme lämpö
toista varten.
Sinä, muistatko kalliot,
joilla kävelimme yhdessä,
eikä kätesi paennut omaani -
ja sateen, jota juoksimme pakoon?
Luulen,
että olimme silloin onnellisia,
mutta sellaiset asiat
ymmärtää vasta myöhemmin.
ja hiekkadyyneillä kuloheinää.
Sinun hiuksesi koleassa tuulessa
ja alhaalla meren aaltoilu.
Niin suloista kaikki sentään -
käsivarteni olkapäittesi ymärillä
ja ruumiittemme lämpö
toista varten.
Sinä, muistatko kalliot,
joilla kävelimme yhdessä,
eikä kätesi paennut omaani -
ja sateen, jota juoksimme pakoon?
Luulen,
että olimme silloin onnellisia,
mutta sellaiset asiat
ymmärtää vasta myöhemmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ehdottoman rehellinen ja kaunis. Aivan samanlainen minkä olisin itse kirjoittanut jos olisin Suomenlinnan kalliolla ollut. :D
Jatkat kauniiden ja herkkien runojesi sarjaa tässäkin.
Luin profiilisi.Olet siis sama ,kuin "lemtee". En ole tiennytkään.Ilmankos olen aina pitänyt hänenkin runoistaan.
Tunnustus lämmittää. Silti olen taipuvainen uskomaan, että vain jotkut pitävät runoistani. Ne jotka ovat kokeneet samaa tai muuten ovat samalla "värähtelytasolla". Runo kun on aika henkiökohtainen asia. Ja makuasiakin.