https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/21/varikset-ovat-lintumaailman-alykkoja-joilla-on-turhaan-huono-maine-kaupungeissa
Viime keväänä tutustuin Varikseen. Aloin ruokkia sitä ja sain hyvän kaverin. Se istui viereisessä puussa kun minä virkkasin ulkona. Jutteli kauniilla äänellään kaikenlaista. Ei pelännyt minua yhtään, laski ihan lähelle.
Jos pihalla oli lisäkseni muita niin pysytteli kaukana eikä ollut tuntevinaan.
Sitten se vain hävisi, kuulin että jossain lähettyvillä oli joku ammuskellut lintuja, lieneekö tappanut kaverinikin. Ihan ikävä tuli.
Oravatkin ovat aika kesyjä, jos ruoka on vähissä niin alkavat pitää ääntä kun menen ulos.
Viime keväänä tutustuin Varikseen. Aloin ruokkia sitä ja sain hyvän kaverin. Se istui viereisessä puussa kun minä virkkasin ulkona. Jutteli kauniilla äänellään kaikenlaista. Ei pelännyt minua yhtään, laski ihan lähelle.
Jos pihalla oli lisäkseni muita niin pysytteli kaukana eikä ollut tuntevinaan.
Sitten se vain hävisi, kuulin että jossain lähettyvillä oli joku ammuskellut lintuja, lieneekö tappanut kaverinikin. Ihan ikävä tuli.
Oravatkin ovat aika kesyjä, jos ruoka on vähissä niin alkavat pitää ääntä kun menen ulos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuoruudessa jotain 13 vuotiaana meillä päin keväisin mentiin auringon nousun aikaan kiikari ja lintukirja mukana tekee havaintoja muuttolinnuista, kaverien muistiin panoja vertailtiin mitä oli tullu nähdyksi.
Kiinostus säilyny siitä lähtien, varislinnut seuraa ihmisten liikkeitä maaseudulla ruuan toivossa, korppi eroaa pari ja paikkauskollisena muista varislinnuista, mökillä närhet ilmestyivät syksymyöhäällä maisemiin, keväällä häipyvät omille teilleen, variksilla tapa vaelella mutta korppi piti reviiriä.
En tiedä onko Mustarastaat vuodesta toiseen samoilla paikoilla, mutta kymmeniä vuosia heitä pyöri mökin ympäristössä, sittemmin alkoivat talvehtimaan leutoida talvina, veikein rastaista.
Vesilinnut sit erikseen.
Minulta mustarastaspari söi 3 isoa herukkapensasta marjattomaksi kun lähdin Lapin itäkairaan setääni rakennustöissä auttamaan.
Kun tulin suomen etelään kotiini. Vain jokunen marja oli jäljellä. Pensaat oli huolellisesti verkotettu.
Saattoi siinä tosi räkättiserkutkin auttaa, mut mustarosvorastaat pahimman kiukkuni perivät.
Ne sanoivat; meidän marjat talosi ulkopuolella, sinun sisäpuolella. Niin kai siit, senkin paskiaiset minä siihen. Ei niitä raski ampuakaan, kun se herramustis niin nätisti keväällä kaikille ilmatteeks lauleloo.