Osaisikohan joku kokemuksen omaava kertoa miten on sujunut vastasyntyneen vauvan ja koiran/koirien kanssa?
Lähinnä siis tarkoitan ihan näitä käytännön asioita kuten ulkoilua ym. Eli siis miten hoitaa ulkoiluttaminen ja vastasyntynyt jos mies on esim. päivät töissä?
Entä miten koirat ovat yleensäkin suhtautuneet uuteen tulokkaaseen?
Onko ollut kova vaiva vahtia, että koirat eivät tee liiallista tuttavuutta vauvaan?
Lähinnä siis tarkoitan ihan näitä käytännön asioita kuten ulkoilua ym. Eli siis miten hoitaa ulkoiluttaminen ja vastasyntynyt jos mies on esim. päivät töissä?
Entä miten koirat ovat yleensäkin suhtautuneet uuteen tulokkaaseen?
Onko ollut kova vaiva vahtia, että koirat eivät tee liiallista tuttavuutta vauvaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
samaa oon ite myös ajatellut :) joten odotellaan vastauksia...
Nyt 2 kk ikäinen vauva ja kaikki mennyt tähän asti moitteettomasti. Mies käyttää koiraa ulkona ennen kuin lähtee töihin ja antaa ruoan. Sitten siinä iltapäivällä lähdemme kärryttelemään ja otan koiran mukaan jos mahdollista. Aluksihan se oli opettelemista ettei koira koko ajan kierrä kärryä ympäri narunsa kans, mutta siihenkin pikkuhiljaa totutaan.
Yksin en jätä vauvaa ja koiraa vartioimatta vaikka minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole havaittu. Se onkin sitten eri juttu kun lapsi alkaa konttaamaan ja kävelemään.
Hei minulla on nyt vajaa9kk vanha poika ja 2koiraa.
Me asumme omakoti talossa joten koirat sai olla päivät pihalla ja mies ulkoilutti sitten kun tuli kotia(siis alussa näin).
Sitten siirryimme niin että kävin päivällä kerran päivässä ulkoiluttamassa koiriani vauva vaunuissa.
Koirani ei ensiksi ymmärtänyt että kun olivat sisällä ja päästin ne pihalle pikapisulle niin eivät ymmärtäneet että piti käydä pisulla,mutta kyllä ne äkkiä oppi.
Nyt mietin kun todennäköisesti ero tulee miehen välillä,ja koirat ovat minun. Niin mites sitte jos kerrostaloon muutetaan. No uskon olipa asia mikä hyvänsä niin sitä vaan omaksuu uudet tavat.
Äkkiäpä tuosta kävis aamulla pika lenkki niin että koirat tekisivät tarpeensa,ja sitten töitten jälkeen kävis pitemmän lenkin ja illemmalla uusi pitkä lenkki ja ennen nukkumaan se pika lenkki. NÄin olen suunnitellut päässäni tekeväni.
Nythän en käy kuin 2-3 kertaa lenkillä koirieni kanssa. Päivällä vaunujen kanssa ja sitten kun mies on kotona käyn koirien kanssa mettässä peuhaamassa. Harjotetaan pimeässä vähän jälkeä ja sun muuta.
Entiedä miten tämä auttoi teitä,mutta toivotaan ett jotenkin.
Ja kyllä se vaan tulee sitten,ei ne koirat kuole siihen jos ette pääse niille pitkille lenkille heti. Ja oppivat nopeasti. Meillä kun käydään sellanen pika pisu lenkki jos ollaan lähössä jonnekin ja koirat tietävät sen reitin ja ymmärtävät että tämä on se lyhyt ja jos on hätä parasta tehä se heti.
Eli ottakaa rutiiniksi se jok lyhyempi lenkki ja sitten joku toinen reitti joka on se liikunnallinen lenkki. oliko sekava?
niin missä asutte?omakoti,rivitalo vai kerrostalossa? miten muuten ootte lenkkeillyt?
Ja vielä piti mainita miten nuo käyttäytyy vauvaani kohtaan.
Aluksi emme päästäneet lähelle,olivat toisessa huoneessa aina,annoimme niitten tottua vauvan itkuun ja hajuun.
Sitten paripäivää kotiutumisen jäkeen pidin vauvaa sylissä ja annoin koirien tehä tuttävuutta. NO aluksi ne eivät tajunneet olivat niin iloisia kun minä olin kotona. Sitte husky uros tajusi että siinä oli joku muu,se haisteli ja käänteli päätään ja ihmetteli suureesti. Sakemanni narttu ei tajunnut kuin vasta paripäivää myöhemmin. Ja sekään ei kummemmin välittänyt.
Nykyäänhän uroksemme on niin vauvamme perässä,se on nyt anopilla hoijossa kun nartullamme on kiima ja sillä viimeksi meinasi seota pää,niin se on ulvonut siellä päivät pitkät ikävyksissään ja kun eilen kävimme niin se oli ensin ilosta soikeana kun se minut näki hyvä kun ei hypännyt nahoistaan..ja sittenkun oli sisäll' ja vauva oli lattialla niin se ryntäsi luokse(luulin että se kaataa kumoon) mutta heitti jarrut päälle ja laittoi kyljelleen niin että pikkuinen sai repiä korvista ja maistella kuonoa. Oli se näky.
Taidetaan huomenna hakea se sieltä pois kun se on ulvonu koko ajan siitä asti kun lähimme.
Sakemanni narttumme on sellanen että se nukkuu vaunujen vieressä ja ei päästä ihmisiä lhelle ellei ole tuttu.
mutta hyvinpä nuo on suhtautunut pienokaiseemme.
Ei vielä ole mitään kummempaa tapahtunut...
Itselläni on lähes 16 vuotta nuorempi veli, ja meillä oli koira kun hän syntyi. Koiramme oli olosuhteiden pakosta tottunut olemaan päivät (n. 6h) yksin, joten sille mammaloma oli luksusta. Lenkit hoidettiin aluksi niin kuin ennenki (isä tai sisarukset lenkitti aamulla, töistä/koulusta tullessa ja illalla). Vähän myöhemmin äiti rupesi lenkkeilemään päivisin rattaiden kanssa ja illalla joku jäi lapsenvahdiksi että äiti pääsi tuuletumaan. Ihan hyvin meni, itsekin kävin useita kertoja lenkillä rattaiden ja koiran kanssa. Kun koira on hyvin koulutettu ja rauhallinen, ei ongelmia pahemmin tule, vaikka vauhti tietty hidastuu eikä metsälenkeille voi mennä.
Koiramme suhtautui tulokkaaseen loistavasti. Emme hätistelleet sitä pois tai pitäneet erossa vauvasta, vaan koira sai vapaasti haistella ja olla mukana kaikessa. Nuolemistakaan emme kieltäneet, vaan yritimme kiinnittää koiran huomion muualle (tosiasia on, ettei vauva pariin lipaisuun kuole). Tietenkään pikkuvauvaa ja koiraa ei saa jättää valvomatta kaksin, mutta meillä ei ikinä ollut ongelmia. Koira oli vauvan kanssa hyvin rauhallinen ja huolehti kovasti sen hyvinvoinnista. Nykyään kuusivuotias veljeni pitää koiraa parhaana kaverinaan. Hän oppi kävelemään nojaten koiraan ja pienenä kun hän oli pidempiä aikoja mummolassa hoidossa, piti koira ottaa mukaan siltä varalta, että koti-ikävä iskee.
Meillä on 8kk vauva ja kaksi koiraa.
Toinen koiristamme on jo vanha ja tämän kanssa tuli aika paljonkin ongelmia vauvan ja minun tultua sairaalasta. Nuoremman kanssa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
Vanhemman kanssa ongelmana oli että ensimmäisinä kahtena viikkona koira ei suostunut tulemaan pois sängyn alta, liekö murjottanut siellä. Kun tämä vihdoin tuli pois alkoi se murisemaan ja näyttelymään hampaita minulle ja vauvalle. Tämä kuitenkin meni ohi. Ja nyt jo vanha rouvakin on tykästynyt vauvaan. Ulkoilun meillä hoiti mieheni varmaan ensimmäisten parin viikon aikana.
Käytti paljon metsässä juoksemassa että saivat purkaa energiaa. Ja mieheni kävi myös päivätöissä. Tämä käytti koirat ulkona ennen kuin lähti töihin. Töitten jälkeen juoksutettiin koirat uuvuksiin metsässä ja illalla koirat vielä telmivät omalla pihalla. Kun sinulla on mies apuna pärjäätte varmasti hyvin. Ja meillä ainakin tuo nuorempi on aivan kiinni tuossa vauvassa (en tiedä onko kuitenkaan se paras vaihtoehto) se pysyttelee kotona vauvan lähellä ja kun vauva itkee, se "hoivaa" tätä nuolemalla.
Onnea teille uuden perheenjäsenen johdosta :)
Meille annettin ohje: kun tulet kotiin sairaalasta,ota koira vastaan yksin. Kun riehumiset on riehuttu,laita vauva sängylle/lattialle (riippuu tietty kuinka villi koira on) ja mene vauvan luokse koiran kanssa.(tarkkaile käytöstä) Anna koiran tutkia vauva rauhassa...
Meillä homma sujui,vaikkei koiramme (villi 2v dopperi) ensin edes huomannut nyyttiä, kunnes se alkoi pitämään ääntä. Koiramme meni yllättävän rauhallisesti ja varovasti kurkistamaan korvat höröllä ja häntä heiluen. haisteli aikansa ja katseli välillä minua huolissaan ("tee nyt sille jotain kun se kitisee") =)
Loistavasti on mennyt ! Täytyy vain muistaa, että koiraa ei saa eristää uuden perheenjäsenen tieltä!
Lenkille vaunujen kanssa ja metsässä vauvan voi laittaa vaikka kantoreppuun.
Kiitos kaikille, jotka vastasitte.
Oli mukava lukea, ja nyt tuli hiukan positiivisempi mieli siitä, että varmaan mekin pärjäämme.
Asumme rivitalossa, ja koiramme (2kpl) ovat jo nyt tottuneet käymään pikapissalla tarpeen vaatiessa.
Uskon, että koiramme pärjäävät lapsen kanssa vaikka ovatkin vielä suht nuoria ja energiaa riittää.
Sisareni vauvan kanssa he ovat tulleet hyvin toimeen. Jos vauva on ollut lattialla niin nämä ovat jo pitkältä ryömineet hiljaa viereen ja laittaneet nukkumaan :)
HEIJ! Meillä äitini kertoi, että kun olin pieni, yksi koira jouduttiin lopettamaan.. Niitä oli siis aluksi kolme. koska se yksi oli todella huonluonteinen-> pelättiin, että se käy kimppuuni.
Toiset kaksi koiraa olivat toista maata. Kun itkin, koirat tulivat katsomaan, mikä minulla on. Oveen laitettiin aita, etteivät koirat pääsisi sinne. Kuvakin on otettu: Koirat istuvat aidan takana, 'vahtivat' minua...
Se riippuu koirasta, niinkuin tuolla jo näkeekin...
meillä on kaksi lasta ja kaksi koiraa. lapset ovat iältään 5 ja 2 vuotiaat. silloin kun vanhempi lapseni syntyi, oli minulla silloin pieni pippurinen sekarotuinen koira, joka otti aikas vakavasti tämän vauvan tulon. se alkoi vahtia vauvaa. tuntemattomat eivät saaneet vauvan lähelle mennä. hyvin läheinen se ei muuten ollut vauvan kanssa. varovainen vain.
sitten se alkoi vieraille lapsille kuikkuilemaan. vahtiko vai mitä, mutta joka tapauksessa se ei ollut enää luotettava lapsiperheen koira ja sen lonkatkin oli jo niin huonot, että se lähti koirien taivaaseen.
meillä on ulkoiluasia ollut helppoa kyllä aina, kun koirat ovat pysyneet tuossa omassa pihassa vapaana.
meillä on tämä nykyinen vanhempi koira niin mieletön lasten kaveri, että parempaa ei voisi olla. se on ihan ylikärsivällinen ja varovainen. toivottavasti pennustakin kasvaa semmoinen vielä. nyt pennulla on ikää noin neljä kuukautta, joten kyllä hermo välillä meinaa mennä, kun penskat ja koira riehuu. ja mikäs sen sopivampi nuolemisen kohde kuin tuommoinen puolikasvuinen ja vielä kun siitä kuuluu silloin semmoinen kiljuva hauska ääni niin... =)
Minulla oli iso aikuinen koira kun vauva syntyi, olin yksinhuoltaja. Asuimme kerrostalon alimmaisessa kerroksessa. Ei ollut mitään ongelmia ulkoilun kanssa, vaunujen kanssahan on ihana lenkkeillä! Vavua saa nukkua ulkona, koira ja emäntä saa liikuntaa. Välillä pikapissat, vauva oli kesällä joskus rintarepussa mukana, välillä pitkät lenkit. Joskus käytin koiran kahden minuutin pikapissalla kun vauva nukkui sisällä. Koira otti vauvan vastaan tosi hyvin, vaikka vähän pelkäsin etukäteen. Mutta jotenkin se näytti ajattelevan, että tollanen nyytti sitten tuli, selvä. Kävi haistelemassa ja se oli siinä. Ei kyllä osannut varoa yhtään, että tarkkana sai olla itse, ettei lapsi jäänyt alle kun oli lattialla jos esim. ovikello soi. Koira oppi nopeasti vaihtamaan paikkaa kun konttaamaan oppinut lapsi lähestyi.
on kaksi koiraa ja lapsi 1v3kk. Aluksi suunniteltiin, että isäntä tuo sairaalaan pyyhkeen tai jonkin muun, johon sitten tarttuisi vauvan haju, jotta koirat voisivat tutustua pelkkään hajuun jo ennen vauvan tuloa. Ei varmaan oo vaikeeta arvata, että rätti ei ikinä tullut sairalaan asti, eli meillä koirat tapasi uuden tulokkaan autossa, kun isäntä oli ottanut ne mukaan meitä hakeen.
Peuhasin hetken koirien kanssa, kun kotiin saavuttiin ja sitten alkoi se vauvan ihmettely. Uros ei ollut alkuunkaan kiinnostunut koko jutusta, mutta narttu valvoi alusta asti lapsen vierellä ja öisinkin se säntäsi makuhuoneeseen, jos kuuli vauvan äänen. Narttu tosiaan oli koko ajan mukana hoitamassa vauvaa ja sen kanssa olinkin varovainen, jottei se menisi liiallisuuksiin vauvaa "helliessään". Urokselta meni viikko, ennen kuin se kiinnostui, ja sittenkin se oli ennemmin kiinnostunut touhuamaan mun kanssa, kuin katselemaan sitä nyyttiä.
Meillä lapsi oli viiden päivän ikäinen, kun ekan kerran lähdin koirien kanssa metsään peuhaamaan. Alussa oli usein niin, että koirien lenkit jäivät miehen huoleksi, itse päästiin niitä vain pissalle pihaan, mutta kun lapsi alkaa nukkua päikkäreitä vaunuissa ulkona, niin meillä ainakin kierrettiin pitkiä lenkkejä vaunujen ja koirien kanssa.
Suuri apu oli sellainen kaarilla varustettu alusta lapselle, se oli helppo opettaa koirille, ettei siihen ole mitään asiaa maate, kun ne kaaret leluineen oli sen alustan päällä. Peiton kun meillä laitto lattialle, niin siinä makas aina kaksi raatoa ennen kuin ehdein edes vauvaa laittaa siihen, eli tuo vauvan alusta oli vauvan ja koirat sai sitten loikoa peitoilla.
Edelleen on ihmisiä, joita meillä narttu ei tahdo hyväksyä lapsen luokse, koska silloin ekoina päivinä sattu hiukan ikävä välikohtaus. Anoppi huitasi koiraa rätillä, kun se oli menossa ihan tavalliseen tapaan lasta katsomaan, ja sen jälkeen menikin pitkä aika, ennen kuin anopilla oli mitään asiaa lapsen luokse. Narttu meni aina lapsen ja anopin väliin ja paljasti hampaansa useaan otteeseen anopille. Niinpä anoppi vietti yhdenkin vierailun istuen hiljaa tuolilla olohuoneen nurkassa... Eli siis kannattaa tehdä säännöt selviksi myös niille vieraille, jotka tulevat vauvaa katsomaan!
sairaalasta, on paras konsti totuttaa koirat vauvan hajuun. Eli käytetty vauvan vaippa iskän mukaan ennen kotiintuloa. Antaa sitten koirien haistella ja ihmetellä. Ei pitäisi tulla mitään ongelmia, kun näin toimii.