Puoliso tepasteli alasti keittiössä. Anoppi neuvoi lastenhoidossa. Työkaverit neuvoivat parempaa elämää. Lääkäri katsoi mielestäni väärin. Kaupassa ei jonot vetänyt ja kissallakin on saatana kiima.
Oikeasti rakkaat ihmiset, mikä teitä vaivaa? Rauhoittukaa vähän ja huomaatte, että ilman stressiä tulee myös kaikki asiat hoidettua.
Itsehän olen pahan onnettomuuden jälkeen jäänyt eläkkeelle joten pojat ja tytöt, minä tiedän mistä kerron, koska ennen käännekohtaa tein työtä yötäpäivää.
Pitääkö olla huolissaan?
7
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Se on varmaan dramaattista huomata tuolla tavalla.
Jos on ollut syntymästä asti rauhallinen, niin eniten ihmetetyttää, miten tämä on joillekin niin vaikeaa tajuta. Hyvä kirjoitus Timo. Komppaan sua tässä, ja lisään että kun pakollinen pysähdys tulee, sitä on pakko oppia hyväksymään ettei kaikkia ja kaikkea voi aina tehdä silloin ja siten kuin haluaisi. Ei maailma kaadu jos ei saakaan jotain tehtyä tai valmiiksi juuri silloin kun niin on suunnitellut.
Omalla kohdalla jouduin pakosta opettelemaan sen, että lepäämiselle on annettava silloin aikaa kun kroppa sitä vaatii, tai muuten sairastuu vielä pahemmin. Ei se ollut helppoa oppia, kun oli tottunut tulemaan ja menemään jatkuvasti, enkä esimerkiksi osannut lepuuttaa polveani ellen ottanut päiväunia, koska en malttanut olla paikallani. Hypyn jälkeen tuo taito oli opittava.
Samoin on ollut pakko oppia priorisoimaan mitkä ovat niitä tärkeitä tehtäviä jotka pitää ehdottomasti tehdä ja mitkä voi jättää myöhemmin tehtäväksi.
Tuosta on hyvä esimerkki alkuvuodesta. Kävin keskussairaalassa (matkaa kotoa noin 50km) magneettistimulaatiohoidoissa reilu vuosi sitten, ja sain sen lisäksi tammikuusta maaliskuuhun yhden viikon per kuukausi ylläpitohoitoa. Bussissa juttelin entisen opettajani kanssa, ja vastasin hänelle kun hän kyseli vointiani hermokipujen suhteen, että en olisi edellisenä enkä sinä päivänä lähtenyt ulko-ovesta pihalle ellei olisi ollut hoitoviikko kyseessä. Tarkoittaen sitä, että jos olisi ollut jokin muu kuin lääkäri- tai hoitokäynti, olisin perunut ja jättänyt menemättä ollessani yhtä kipeänä mitä sinä ja edellisenä päivänä olin.
Bussissa istuminen oli tuskaa, ja sitä se on ollut joka kerta senkin jälkeen mitä kaupungissa olen kesän jälkeen käynyt. Koska ne kaupunkimatkat lääkärissä kerran kuussa tai kahdessa ovat olleet psyykkeelle tärkeitä ns. pään tuuletusta (päässyt muuallekin kuin ruokakauppaan), olen kestänyt sen ylimääräisen rasituksen, sekä seuraavan päivän vielä kipeämmän olon.
Siis olkaa itsellenne lempeämpiä sen suhteen, ettette vaadi itseltänne tai toiselta liikoja, vaan etenette rauhallisemmin ja jaksamisen mukaan. Ettei tulisi sitä pakollista stoppia, joka tulee terveyden menettämisestä. Silloin on jo myöhäistä yrittää ottaa rauhallisemmin. Olkaa myös lempeämpiä itseänne kohtaan, älkääkä vaatiko itseltänne sellaista mitä ette sillä hetkellä jaksa.Puhut ilmeisesti kokemuksesta. Niin minäkin ja tuosta hermokivusta... Kaikkeen ntottuu tai sitten on liian lievät lääkkeet. Itselläni on kroppa ryhtynyt hylkimäään kipuja koska akuuttia on . Pärjään ihan normi kipulääkkeillä. Panacodinkin lopetin
Timosi kirjoitti:
Puhut ilmeisesti kokemuksesta. Niin minäkin ja tuosta hermokivusta... Kaikkeen ntottuu tai sitten on liian lievät lääkkeet. Itselläni on kroppa ryhtynyt hylkimäään kipuja koska akuuttia on . Pärjään ihan normi kipulääkkeillä. Panacodinkin lopetin
Jep, valitettavasti ainakin 16 vuoden kokemuksesta. Aina kun toivoo jotain että helpottuisi, taas saa hakata lisää päätä seinään.
Mun on ollu pakko tottua jatkuvaan kipuun, kun kuulun niihin harvoihin joille yhdestäkään lääkkeestä tai lääkkeettömästä hoidosta kivunlievityksen suhteen ei ole apua. Aikanaan on ollu kipulääkkeet panacodista fentanyyliin asti apuna, mutta lopulta niistäkään ei pitkän ajan jälkeen ollut apua. Enää opiaatteja ei mulle saa edes määrätä, enkä niitä vahvoja mömmöjä edes halua.
Kaikkeen tottuu, eikä jonkin asian tekemättömyys tarkoita aina sitä, että on laiska. Tekee sen minkä pystyy, ja jos joku rupee valittamaan jostain tekemättömästä asiasta, silloin pitää vain tokaista että tee sitten itse. Aina kannattaa kysyä myös itseltään, jos pohtii kumman asian kahdesta vaihtoehdosta tekee, että kumpi niistä on tärkeämpi tai kiireellisempi tehdä.Ihan_sivusta kirjoitti:
Jep, valitettavasti ainakin 16 vuoden kokemuksesta. Aina kun toivoo jotain että helpottuisi, taas saa hakata lisää päätä seinään.
Mun on ollu pakko tottua jatkuvaan kipuun, kun kuulun niihin harvoihin joille yhdestäkään lääkkeestä tai lääkkeettömästä hoidosta kivunlievityksen suhteen ei ole apua. Aikanaan on ollu kipulääkkeet panacodista fentanyyliin asti apuna, mutta lopulta niistäkään ei pitkän ajan jälkeen ollut apua. Enää opiaatteja ei mulle saa edes määrätä, enkä niitä vahvoja mömmöjä edes halua.
Kaikkeen tottuu, eikä jonkin asian tekemättömyys tarkoita aina sitä, että on laiska. Tekee sen minkä pystyy, ja jos joku rupee valittamaan jostain tekemättömästä asiasta, silloin pitää vain tokaista että tee sitten itse. Aina kannattaa kysyä myös itseltään, jos pohtii kumman asian kahdesta vaihtoehdosta tekee, että kumpi niistä on tärkeämpi tai kiireellisempi tehdä.Tuo ei ole kivaa kuulla. Mutta itselläni taasen on aivovaurio johtanut toiseen suuntaan. Verikokeita ottaessaan tietenkin hoitajat varoittavat.
Pisto ei tunnu kertakaikkiaan miltään. Aavistuksen kosketuksen saatoin aistia. Hammaslääkärissä lekuri otti isot pihdit, ja tuumasi, että tämä saattaa tuntua.
No ei vittu tuntunut ja puudutuskin oli ihan turhaa.Timosi kirjoitti:
Tuo ei ole kivaa kuulla. Mutta itselläni taasen on aivovaurio johtanut toiseen suuntaan. Verikokeita ottaessaan tietenkin hoitajat varoittavat.
Pisto ei tunnu kertakaikkiaan miltään. Aavistuksen kosketuksen saatoin aistia. Hammaslääkärissä lekuri otti isot pihdit, ja tuumasi, että tämä saattaa tuntua.
No ei vittu tuntunut ja puudutuskin oli ihan turhaa.Ei tuokaan ole kivaa ettei tunne, mutta joskus sitä toivoo -etenkin äkillisten sään ja lämpötilojen vaihtelun aikaan- ettei tuntisi mitään. Tosin ei se kipu ole aina se pahin tunne. Jatkuva uupumus on pahin, kun tuntee ettei koskaan ole pirteä. Siks mun on pakko pitää suht tarkat rytmit sen suhteen milloin herää ja milloin menee nukkumaan, että saisi sen tarvittavan unimäärän jotta jaksaa painaa eteenpäin.
Onneks tossa oli nelisen vuotta välissä vähän parempaa kautta, jolloin suurin osa vuodesta oli hermokivutonta aikaa, ja sai elää edes vähän normaalimpaa elämää. Tai mitä se normaali sitten on? Elämisen arvoista, vois pikemminkin sanoa. Pysty käymään keikoilla, näki kavereita ja sukulaisia enemmän. Ylipäätään nautti elämästä ja sen tarjoamista tilaisuuksista. Ja se etten näitä ole viime aikoina pystynyt tekemään, ei todellakaan johdu koronasta.
Oon aika varma joitakin kyllästyttää tai ärsyttää, kun kerromme sun kanssa huonoista päivistä. Aattelen kuitenkin niin että kun puhumme näistä, moni jotka ajattelevat elämänsä olevan kurjaa ja surkeaa kun mikään ei kiinnosta jne. huomaavat meidän kummankin elämäntarinoita kuullessa, että heillähän on paljon asioita mitkä ovat paremmin kuin hyvin, ja mitä voisi olla jos asiat olisi toisin. En väheksy kenenkään murheita ja ongelmia, kunhan tiedostaa että elämässä on paljon hyvääkin.
Sanoinkin eräässä toisessa ketjussa meidän, siis sinun ja minun, osaavan ottaa ilon irti sieltä mistä sen saa luovuttamatta. Pidetään pää pystyssä eikä luovuteta, vaikka elämä välillä päähän potkiikin. 😎
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä881785Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa
Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.2761667Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava2881434Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.1751349- 50938
- 57935
Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em69914- 66904
Miksi mies tuntee näin?
Eli olen mies ja ihastuin naiseen. Tykkään hänestä ja koskaan hän ei ole ollut minulle ilkeä. Silti ajoittain tunnen kui40881Se nainen näyttää hyvältä vaikka painaisi 150kg
parempi vaan jos on vähän muhkeammassa kunnossa 🤤48858