Kumpi on pahempi pakko?

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen pointti. Omat kokemukseni tietenkin eroavat jonkin verran, muta eipä mennä niihin.

Vaan kertokaapas liittyykö tähän laitoksen jälkeiseen lääkkeiden pakottamiseen, nimenomaan laitoksella pelottelu? Vai millä tavalla "pakkoa" toteutetaan?

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen pointti. Omat kokemukseni tietenkin eroavat jonkin verran, muta eipä mennä niihin.

Vaan kertokaapas liittyykö tähän laitoksen jälkeiseen lääkkeiden pakottamiseen, nimenomaan laitoksella pelottelu? Vai millä tavalla "pakkoa" toteutetaan?

Lue lisää

Juuri niin, pakkoa toteutetaan avohoidossa pelottelemalla laitoksella.

"Psykoosiepäily" riittää perusteeksi vapaudenriistoon vähintään neljäksi päiväksi, ja diagnoosina se on niin epämääräistä huttua, että sen voi kuka tahansa terveyskeskuslääkärikin kirjoittaa melkein minkälaisilla perusteilla tahansa. Jos ihminen on kerran saanut psykoosidiagnoosin, hänen "hulluuttaan" ei sen jälkeen käytännössä enää tarvitse perustella.

Psykiatria on pseudotiedettä muutenkin, mutta joku kontrollikeino tarvitaan jotta kunnon ihmiset voivat erottaa heidät itsensä ja "ne muut."

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin, pakkoa toteutetaan avohoidossa pelottelemalla laitoksella.

"Psykoosiepäily" riittää perusteeksi vapaudenriistoon vähintään neljäksi päiväksi, ja diagnoosina se on niin epämääräistä huttua, että sen voi kuka tahansa terveyskeskuslääkärikin kirjoittaa melkein minkälaisilla perusteilla tahansa. Jos ihminen on kerran saanut psykoosidiagnoosin, hänen "hulluuttaan" ei sen jälkeen käytännössä enää tarvitse perustella.

Psykiatria on pseudotiedettä muutenkin, mutta joku kontrollikeino tarvitaan jotta kunnon ihmiset voivat erottaa heidät itsensä ja "ne muut."

Lue lisää

Ja jos kyseessä olisikin vain vapaudenriisto, niin siitä selviäisi puremalla hammasta ja tiedostamalla tilanteen, ja asemansa yhteiskunnassa. Mutta kun siinä menee samalla oikeus omaan ruumiiseen. Lääkkeitä pistetään suoneen, halusit tai et. Se ei ole mikään pikkujuttu.

En ole itse ollut kyseisessä tilanteessa, enkä saanut em. diagnoosia, mutta tunnen ihmisiä jotka ovat. Olen kauan ihmetellyt, miten tämmöinen on mahdollista oikeusvaltiossa, sivistysvaltiossa ja vieläpä "hyvinvointiyhteiskunnassa. "

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos kyseessä olisikin vain vapaudenriisto, niin siitä selviäisi puremalla hammasta ja tiedostamalla tilanteen, ja asemansa yhteiskunnassa. Mutta kun siinä menee samalla oikeus omaan ruumiiseen. Lääkkeitä pistetään suoneen, halusit tai et. Se ei ole mikään pikkujuttu.

En ole itse ollut kyseisessä tilanteessa, enkä saanut em. diagnoosia, mutta tunnen ihmisiä jotka ovat. Olen kauan ihmetellyt, miten tämmöinen on mahdollista oikeusvaltiossa, sivistysvaltiossa ja vieläpä "hyvinvointiyhteiskunnassa. "

Lue lisää

Luulisi, että näennäisesti hyvinvointivaltiossa ei joitakin ihmisiä lääkittäisi mömmöillä turraksi väkisin (monet kuvaa esim. antipsykootteja turruttavina) ja riskeerattaisi heille esimerkiksi erilaisia jopa vakavia haittoja tai traumoja tästä, mutta näin vain tehdään. Mikä voisi mennä pieleen, kun ihmisten oikeutta päättää ja tehdä valintoja rikotaan? Kyseessä on kuitenkin oma mieli ja keho.
Veikkaan, että moni ei ihan heti toivukaan siitä henkisellä tasolla, että tulee vaikkapa jotain haittaa väkisin määrätyistä lääkkeistä, joka on määrännyt taho joka esittää tekevänsä auttamistyötä. Lääkkeet nimitys pitäisi laittaa lainausmerkkeihin, koska kyseiset mömmöt ei hoida kehossa mitään biologisen tason ongelmaa.

Tällä voi olla hyvin kauaskantoisia traumatisoivia seurauksia ihmisten elämässä. Mutta niistä psykiatria ei ole ollenkaan kiinnostunut. Luulee varmaan, että potilaat vaan kiittelee jälkikäteen. Ei ole ihme, että psykiatriaa vastaan kumpuaa kritiikkiä. Moni potilas varmaan päättää tuollaisten kokemusten jälkeen jättää asioinnin kyseisen lääketieteen haaran luona ja pysyä heistä mahdollisimman kaukana.

Pakkolääkintä on häpeäpiste koko yhteiskunnassa. Eettisimpiäkin tapoja auttaa ihmisiä olisi, mutta psykiatria ei yleensä koskaan ole ollut hirveän kiinnostunut eettisyydestä tai potilaiden tahdosta. Raha ratkaisee muutenkin. Jos rahaa on rajoitetusti, hoito voi olla vähän mitä sattuu.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin, pakkoa toteutetaan avohoidossa pelottelemalla laitoksella.

"Psykoosiepäily" riittää perusteeksi vapaudenriistoon vähintään neljäksi päiväksi, ja diagnoosina se on niin epämääräistä huttua, että sen voi kuka tahansa terveyskeskuslääkärikin kirjoittaa melkein minkälaisilla perusteilla tahansa. Jos ihminen on kerran saanut psykoosidiagnoosin, hänen "hulluuttaan" ei sen jälkeen käytännössä enää tarvitse perustella.

Psykiatria on pseudotiedettä muutenkin, mutta joku kontrollikeino tarvitaan jotta kunnon ihmiset voivat erottaa heidät itsensä ja "ne muut."

Lue lisää

Jotkut nurisee siitä, että puhutaan edes mahdollisuudesta pakkorokotuksiin koska ihmiset pitää itsestäänselvänä että he saa päättää mitä heidän kehoonsa laitetaan ja kokevat tosi loukkaavaksi ajatuksen että eivät saisi päättää. On kyse merkittävästä yksilön oikeudesta, oikeudesta päättää mitä lääkkeitä käyttää. Silti osaa ihmisistä väkisin lääkitään hoidossa paljon hirveämmillä mömmöillä kuin rokote joiden haitat on todella paljon pahempia jotka vaikuttavat niinkin intiimiin omaan asiaan kuin mieli - siihen kuka olet. Joudut väkisin esimerkiksi turrutetuksi, tai joudut väkisin riskeeraaman kehossasi erilaisia haittoja. Sinusta voi tuntua eriltä. Ihan eriltä mihin olet tottunut kun olet mömmöissä eikä välttämättä yhtään paremmalta tai "terveemmältä" millä psykiatria oikeuttaa hoitamisen. Hoito on aina oikeutettua, ihan minkälaiset tulokset sillä olisi. Edistymisen määrittelee psykiatri.
Kunnon ihmiset oikeuttavat muille tehtävän pakkolääkintää koska ne on niitä "muita". Ja koska kyse on "lääkkeistä" jotka hoitaa sairautta.
Jos se olisi omalla kohdalla niin näkisivät sen suureksi loukkaukseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Luulisi, että näennäisesti hyvinvointivaltiossa ei joitakin ihmisiä lääkittäisi mömmöillä turraksi väkisin (monet kuvaa esim. antipsykootteja turruttavina) ja riskeerattaisi heille esimerkiksi erilaisia jopa vakavia haittoja tai traumoja tästä, mutta näin vain tehdään. Mikä voisi mennä pieleen, kun ihmisten oikeutta päättää ja tehdä valintoja rikotaan? Kyseessä on kuitenkin oma mieli ja keho.
Veikkaan, että moni ei ihan heti toivukaan siitä henkisellä tasolla, että tulee vaikkapa jotain haittaa väkisin määrätyistä lääkkeistä, joka on määrännyt taho joka esittää tekevänsä auttamistyötä. Lääkkeet nimitys pitäisi laittaa lainausmerkkeihin, koska kyseiset mömmöt ei hoida kehossa mitään biologisen tason ongelmaa.

Tällä voi olla hyvin kauaskantoisia traumatisoivia seurauksia ihmisten elämässä. Mutta niistä psykiatria ei ole ollenkaan kiinnostunut. Luulee varmaan, että potilaat vaan kiittelee jälkikäteen. Ei ole ihme, että psykiatriaa vastaan kumpuaa kritiikkiä. Moni potilas varmaan päättää tuollaisten kokemusten jälkeen jättää asioinnin kyseisen lääketieteen haaran luona ja pysyä heistä mahdollisimman kaukana.

Pakkolääkintä on häpeäpiste koko yhteiskunnassa. Eettisimpiäkin tapoja auttaa ihmisiä olisi, mutta psykiatria ei yleensä koskaan ole ollut hirveän kiinnostunut eettisyydestä tai potilaiden tahdosta. Raha ratkaisee muutenkin. Jos rahaa on rajoitetusti, hoito voi olla vähän mitä sattuu.

Lue lisää

Voi kun maailma paranisikin vain sillä että lääkkeiden käyttö lopetettaisiin. Mutta eihän se mene niin, ja tiedät sen itsekkin.

Utopiaa ei ole olemassa, ja parannettavaa löytyy. Skitsofreanian lääkehoidossakaan, ei varsinaisia läpimurtoja ole tapahtunut sitten seitsemänkymmentä luvun, jos vertaa vaikka syöpähoitojen kehitykseen viimeisen kymmenen vuoden saralta.

Mutta aina kun puhutaan hyvinvointivaltiosta, ja siitä missä ollaan nyt pakkolääkinnässä, niin kannattaa verrata vähän muihinkin maihin, ja siihen historiaan mitä hoito on ollut vaikkapa viimevuosituhannen puolella. Kadulla kerjäävä skitsofrenikko ei ole kaunis näky, enkä itse usko mäntymetsän parantavaan vaikutukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos kyseessä olisikin vain vapaudenriisto, niin siitä selviäisi puremalla hammasta ja tiedostamalla tilanteen, ja asemansa yhteiskunnassa. Mutta kun siinä menee samalla oikeus omaan ruumiiseen. Lääkkeitä pistetään suoneen, halusit tai et. Se ei ole mikään pikkujuttu.

En ole itse ollut kyseisessä tilanteessa, enkä saanut em. diagnoosia, mutta tunnen ihmisiä jotka ovat. Olen kauan ihmetellyt, miten tämmöinen on mahdollista oikeusvaltiossa, sivistysvaltiossa ja vieläpä "hyvinvointiyhteiskunnassa. "

Lue lisää

Kun sairaus ja senmukainen käytös haittaa ainakin ympäristöä, tilanteeseen on puututtava. Aika moni päätyy tekojensa vuoksi vankilaan, kun hoito ei kelpaa.

Yhteisessä yhteiskunnassa asioita ei voida ajatella vain yhden yksilön kannalta, on otettava huomioon muutkin. Mutta tätähän ei
tyhmempi millään käsitä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kun maailma paranisikin vain sillä että lääkkeiden käyttö lopetettaisiin. Mutta eihän se mene niin, ja tiedät sen itsekkin.

Utopiaa ei ole olemassa, ja parannettavaa löytyy. Skitsofreanian lääkehoidossakaan, ei varsinaisia läpimurtoja ole tapahtunut sitten seitsemänkymmentä luvun, jos vertaa vaikka syöpähoitojen kehitykseen viimeisen kymmenen vuoden saralta.

Mutta aina kun puhutaan hyvinvointivaltiosta, ja siitä missä ollaan nyt pakkolääkinnässä, niin kannattaa verrata vähän muihinkin maihin, ja siihen historiaan mitä hoito on ollut vaikkapa viimevuosituhannen puolella. Kadulla kerjäävä skitsofrenikko ei ole kaunis näky, enkä itse usko mäntymetsän parantavaan vaikutukseen.

Lue lisää

Minulla itselläni ei ole skitsofreniaa, ja minusta ei lääkkeettömänä skitsofreenikkoa tullut psykoottisen masennuksen jälkeen (joka diagnosoitiin kun kärsin lääkkeen vieroitusoireista ja uusien määrättyjen lääkkeiden haitoista joita määrättiin tuossa tilanteessa). Ajauduin tämän seurauksen huonoon jamaan ja vaikka en reagoinut lääkkeisiin mitenkään kovin positiivisella tavalla, niiden käyttöä pidettiin itsestäänselvänä. Lääkäri kertoi minulle kamalia tarinoita kuinka entisaikaan skitsofreenikot joutuivat ilman lääkkeitä pysyvästi laitokseen ja kuinka psykoosi vaurioittaa aivoja. Kuin minulla olisi ollut joku aivosairaus nimeltä psykoosi joka voisi edetä tuohon pisteeseen.

Lääkkeiden ja vieroitusoireiden jälkeen huomasin merkittävää kohentumista ajattelukyvyssä, motivaatiossa, luonnollisessa palauttavassa unessa ja itseni ymmärtämisessä. Tunsin tämän hyvin helpottavana. Ne oireet mitä pidettiin psykoosina lähtivät aika nopeaa pois lääkityksen jälkeen mutta jäljelle jäi ahdistavia muistoja jotka vaikuttaa psyykkeeseen vieläkin. Lääkittynä olin kokoajan sekava, lamaantunut ja useinkin hätääntynyt ja levoton. Yksi asia mikä lisäsi hätää oli se, että en tuntenut olevani oma itseni lääkkeissä ja ne jotenkin jarruttivat kykyä ajatella. Tunsin pakkolääkinnän pääsääntöisesti ahdistavana ja traumatisoivana.

Lopetin lääkkeet lääkärin suosituksen vastaisesti heti kun pystyin, koska lääkkeet laukaisi extrapyramidaalioiretta ja inhimillistä kärsimystä. Tämän kokemukseni jälkeen tulen aina vastustamaan pakkolääkintää ja puhumaan yksilön oikeuksista valita. Kun pakkokeinoja tehdään, riskeerataan että jotkut saattavat todellisuudessa kärsiä lääkeiden haitoista, ja silti heitä pidetään sairaina ja ratkaisuksi nähdään lääke. Pakkokeinot olisivat saattaneet jopa tappaa minut, koska minulla ei ollut hyvä olla lääkkeissä ja kärsin liikkumispakon tunteesta, ynnä muusta hädästä mitä tuo aiheutti. Se aiheutti myös hätää, että ei kyennyt kunnolla ajattelemaan lääkittynä. Tämä haitta alkoi helpottaa kun pääsin lääkkeistä eroon.

On aika kusista puolustella nykyisiä keinoja sillä, että jossain maassa tehdään vielä huonommin. Nykyinen hoito on aivan liian lääkekeskeistä ja biologiskeskeistä. Muita keinoja auttaa ei edes haluta nähdä. Tutkimusrahoituskin valuu lääkekeskeiseen hoitoon. Niiden kokemukset ei pääse tapetille, jotka on saaneet hoidosta jopa merkittävää harmia tai kärsimystä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla itselläni ei ole skitsofreniaa, ja minusta ei lääkkeettömänä skitsofreenikkoa tullut psykoottisen masennuksen jälkeen (joka diagnosoitiin kun kärsin lääkkeen vieroitusoireista ja uusien määrättyjen lääkkeiden haitoista joita määrättiin tuossa tilanteessa). Ajauduin tämän seurauksen huonoon jamaan ja vaikka en reagoinut lääkkeisiin mitenkään kovin positiivisella tavalla, niiden käyttöä pidettiin itsestäänselvänä. Lääkäri kertoi minulle kamalia tarinoita kuinka entisaikaan skitsofreenikot joutuivat ilman lääkkeitä pysyvästi laitokseen ja kuinka psykoosi vaurioittaa aivoja. Kuin minulla olisi ollut joku aivosairaus nimeltä psykoosi joka voisi edetä tuohon pisteeseen.

Lääkkeiden ja vieroitusoireiden jälkeen huomasin merkittävää kohentumista ajattelukyvyssä, motivaatiossa, luonnollisessa palauttavassa unessa ja itseni ymmärtämisessä. Tunsin tämän hyvin helpottavana. Ne oireet mitä pidettiin psykoosina lähtivät aika nopeaa pois lääkityksen jälkeen mutta jäljelle jäi ahdistavia muistoja jotka vaikuttaa psyykkeeseen vieläkin. Lääkittynä olin kokoajan sekava, lamaantunut ja useinkin hätääntynyt ja levoton. Yksi asia mikä lisäsi hätää oli se, että en tuntenut olevani oma itseni lääkkeissä ja ne jotenkin jarruttivat kykyä ajatella. Tunsin pakkolääkinnän pääsääntöisesti ahdistavana ja traumatisoivana.

Lopetin lääkkeet lääkärin suosituksen vastaisesti heti kun pystyin, koska lääkkeet laukaisi extrapyramidaalioiretta ja inhimillistä kärsimystä. Tämän kokemukseni jälkeen tulen aina vastustamaan pakkolääkintää ja puhumaan yksilön oikeuksista valita. Kun pakkokeinoja tehdään, riskeerataan että jotkut saattavat todellisuudessa kärsiä lääkeiden haitoista, ja silti heitä pidetään sairaina ja ratkaisuksi nähdään lääke. Pakkokeinot olisivat saattaneet jopa tappaa minut, koska minulla ei ollut hyvä olla lääkkeissä ja kärsin liikkumispakon tunteesta, ynnä muusta hädästä mitä tuo aiheutti. Se aiheutti myös hätää, että ei kyennyt kunnolla ajattelemaan lääkittynä. Tämä haitta alkoi helpottaa kun pääsin lääkkeistä eroon.

On aika kusista puolustella nykyisiä keinoja sillä, että jossain maassa tehdään vielä huonommin. Nykyinen hoito on aivan liian lääkekeskeistä ja biologiskeskeistä. Muita keinoja auttaa ei edes haluta nähdä. Tutkimusrahoituskin valuu lääkekeskeiseen hoitoon. Niiden kokemukset ei pääse tapetille, jotka on saaneet hoidosta jopa merkittävää harmia tai kärsimystä.

Lue lisää

Minä itse epäilen, onko edes olemassa skitsofreniaa, joka on aivoihin liittyvä etenevä sairaus joka olisi kaikilla samantyyppinen sairaus ja geneettinen sairaus. Oireet voivat poiketa ihmisillä suuresti. Tietenkin itselläni ei ole skitsofreniaa, en ole esim ikinä kuullut ääniä, että en täten voi kokemuksesta sanoa ja tiedän että jotkut kokevat oikeasti kärsivänsä skitsofreniasta. Se mitä pidetään skitsofreniana voi todellisuudessa pitää sisällään lukuisia erilaisia syitä ja laukaisijoita oireille. Siksi suhtaudun äärimmäisen kriittisesti koko termiin saatika siihen että sille keksittäisiin joku hieno edistynyt hoito joka toimisi tälle ihmisryhmälle johon tämä laaja kirjo ihmisiä on niputettu, koska heillä nyt sattuu olemaan jotain samantyyppisyyttä oireissaan. Tällä hetkellä parhaimpana skitsofrenian hoitokeinona ja ehkäisykeinona pidän sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksien korostamista, köyhyyden ehkäisyä ja avoimen dialogin mallia sekä hyvää päihdehoitoa. Matalan kynnyksen apua ihmisille puida hankalia kokemuksiaan. Toiveikkuuden lisäämistä paranemisen suhteen ihmisille eikä niin että heille sanotaan että heillä tulee olemaan parantumaton sairaus. Pakkohoito pakkolääkintöineen ja biologiaan keskittynyt malli voi aiheuttaa joillekin lisääntynyttä pahaa oloa. Ymmärrän kyllä, että jotkut kokevat lääkkeistään apua, mutta nykymalli jossa skitsofrenia suunnilleen nähdään rappeuttavana aivosairautena joka tarvii loputonta lääkintää, kontrollia ja pakkolääkintää on ahdistva. Loppupeleissä skitsofrenia on myös sairaus jolla on sosiaalisia ulottuvuuksia, jossa se miten ihmiset reagoivat tähän ihmiseen ja miten hän voi olla osana yhteiskuntaa voi vaikuttaa varmastikin myös hänen vointiinsa. http://akukopakkala.fi/hyva-tietaa-skitsofreniasta/

Päihteiden käytön ja pillerien käytön tai joidenkin vieroitusten myötä voi ajautua hyvinkin sekavaan tilaan. Tiedän kuinka raskas prosessi esim lääkevieroitus on, omasta kokemuksesta. En yhtään esimerkiksi ihmettelisi jos osa skitsofreniatapauksista johtuisi tästä ja oireet jopa saattaisi helpottaa kun ihminen asianmukaisesti irrotettaisiin näistä aineista ja aikaa kuluisi. Epäilen myös vahvasti että jatkuva runsas lääkintä voi todellakin pitää joitakin ihmisiä jatkuvassa oireiden kierteessä, jossa irrottautuminen lääkkeistä altistaa psykoosille näitä ihmisiä (dopamine supersensitivity psychosis). Olen lukenut myös tarinan, jossa se mitä pidetään skitsofreniana on oikeasti ollutkin joku merkittävä lapsuuden trauma joka oireilee ja sen käsittely on voinut auttaa oireisiin. Ja tarinoita missä ihminen on voinut lopettaa lääkkeet, tehdä toisin kuin nykymalli suosittelee ja elää hyvää elämää, oppien pärjäämään oireiden kanssa muulla tavoin.

Ja ei en suosittele tässä ketään irrottautumaan lääkkeistään ym. Haluaisin vain lisätä nykyiseen keskusteluun jossa tuntuu olevan yksi todellisuus ; psykoosia pitää pakkolääkitä, skitsofreenikot tarvii lääkkeitään muita näkökulmia. Haluan myös korostaa ihmisoikeusnäkökulmaa tässä yhteydessä. Ei ole mistään ihan pienestä asiasta kyse kun aletaan pakkolääkitä ihmisiä.

Lopetit liian nopeasti. Suositeltu vierotustahti on 10 prosenttia kerrallaan muutaman viikon tai kuukauden ajaksi.

Psyykenlääkevieroitus: uhka vai mahdollisuus?
https://www.youtube.com/watch?v=o4qv_97qXDw

Tiedän monta, jotka sanovat, että menisivät mieluummin putkaan kuin pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Mistä tämä kertoo? Onko yhteiskunnassamme kaikki ok, kun "apua tarvitsevat" kokevat näin?

Jos vaihtoehtona on vielä pakkohulluus? Sopisiko se paremmin?

Vaihtoehdot ovat siis 1. hulluus, 2. lääkitys, 3. osastohoito. Mikä mieluisin?

Anonyymi kirjoitti:

Jos vaihtoehtona on vielä pakkohulluus? Sopisiko se paremmin?

Vaihtoehdot ovat siis 1. hulluus, 2. lääkitys, 3. osastohoito. Mikä mieluisin?

Vaikea sanoa, teoriasta kun on aina niin pitkä matka käytäntöön, mutta ehkä omalla kohdallani se olisi osasto, sinne vaan olisi niin helppo laitostua. Ja nyt kun katsoo ikkunasta ulos, pakkasta ja lunta, niin en kyllä pärjäisi "hulluna" metsässä.