Mullanetsintää Lemmenjoella: Pyramidin korkuinen harkkopino!

Multaa!!!
Isoja multakimpaleita ja hienoa multahiekkaa!
Kuumeinen kiire iski kolmikkoon.
Peräkärryssä olleista laudanpätkistä saatiin nopeasti muutama harkkomuotti, kun porukan ammattitimpuri vuosikymmenten kokemuksella nikkaroi ne kasaan.
Työnjako oli selkeä:

Ylermi lapioi kärryynsä multapitoista maa-ainesta ja kärräsi kuormansa alas joelle.
Siellä Räjähtänyt huljutteli sitä soppalautasessa ja survoi multakimpaleet muotteihin ja Maaria puolestaan kippasi valmiit harkot tiiviiseen kekoon.
Koko pitkän päivän he jaksoivat uurastaa.
Lopulta päivänvalo hiipui.
Lopeteltiin hommat ja syotiin kattilallinen herkullista soppaa.

Maarian keitti vielä makoisat Gevalia-kahveet.
Sumppia ryystäessään Ylermi kirjoitteli jotakin muistikirjaansa.
Toisten ihmetellessä tämän touhuja, hän sanoi itsevarman näköisenä:
"Kröh...krööh...hömhöm...Tein tässä meille huomisen Kuljetus-Suunnitelman.
Multaharkot lastataan Rekka-Autoon.
Saattueeseen kuuluu yläpuolella lentelevä Rajavartio-laitoksen keskiraskas Taistelu-Helikopteri.
Molemmin puolin rekkaa on 2 Panssari-Vaunua.

Saattueen kärjessä ajaa 6 Moottori-Pyörä-poliisia.
Ja lisäksi jälkivarmistuksena marssii vielä Joensuun Martat!"
Tuli hiljainen hetki.
Sitten Maaria tokaisi kyllästyneellä äänellä, että jukopliut vähempikin riittää!
"Mennään vaan ihan hissukseen, että kukaan ei huomaa arvolastia.
Jookosta joo?"

Ylermi suostui vastahakoisesti ehdotukseen, mutta lopulta hän myöntyi.
Raskas työpäivä vaati veronsa ja huuhtojat kömpivät omiin telttoihinsa unimaan.
Pian ei kuulunut kuin Ylermin teltasta kaikuva kuorsaus.
Ääni oli laakerivikaisen separaattorin ja lumihankeen juuttuneen Ladan kaasutuksen yhdistelmä.
Sitten sekin vaikeni ja pimeys laskeutui valtauksen ylle.

Aamuyöstä alkoi vesisade.
Ensin tuli vain muutama pisara, sitten sade yltyi.
Raskaat vesipisarat piiskasivat isoa multaharkkokasaa, harkot muuttuivat mutavelliksi ja levisi tasaiseksi pinnaksi kalliolle.
Muutaman tunnin kuluttua sade lakkasi.
Harkkokasan tilalla oli vain vastapesty kallionpinta.

Aamulla heräsi Maaria ensimmäisenä.
Innoissaan hän työntyi teltasta kartanolle ja kauhistui näkemäänsä.
Peruukki kiljaisten hän herätti toverinsa:
"Sacrebleu! Kukkelikuu! Rio Grande ja Fiat Panda!
Kaikki ylös ja vähän hitaasti!
Meidät on ryöstetty!"

Kaksi pöllähtäneen näköistä naamataulua ilmestyi viereisistä teltoista.
Hätääntyneen tuntuinen Ylermi kiekaisi:
"Krööh...Zum Teufel! Donnerwetter!
Mitäs nyt ompi tapahtununna?"

Räjähtänyt silmäili tyhjää tilaa edessään.
Mietittyään ankarasti hän sanoi varmalla äänellä, että asialla on tietysti olleet ne heidän sitkeät seuraajansa.
"Nukkuessamme ovat sitten ryövänneet kallisarvoiset harkot.
Hitsivitsi!Tsattsatsaa!
Ne tunnottomat moukat, kerettiläiset, salajuopot ja lustokuoriaiset!"

Myöskin Ylermi tuumaili tapahtunutta ja sanoi asiantuntevasti:
"Nythän on...kröh...käynyt niin, että täällä on ollutkin oikein Ammattilais-Varastelijoita.
Katsokaa vaikka itse. Ei edes yhtä paljastavaa jalanjälkeä ole jäänyt, vaan rikospaikka on kuin sadevedellä pesty!""

Vahinko oli käynyt ja tilanne surkea.
Päätettiin lähteä suosiolla kotimatkalle ja naiset alkoivat pakata tavaroita kasaan.
Ylermi löntysteli autonsa luokse ja nosti konepellin ylös.
Tiirailtuaan jäähdytysnesteen hän lisäsi vielä 12 litraa moottoriöljyä kotimatkaa varten.
Yhtäaikaa auton konepellin kanssa paukahti hänen päähänsä muuan ajatus.
Saatuaan sormensa konepellin puristuksesta, hän köpötti toisten luokse.
"Juhuu! Hei mummelit!"

Toiset kääntyivät katsomaan innostaa puhisevaa Ylermiä.
Saatuaan hengityksensä tasaantumaan ja kielensä työnnettyä takaisin suuhunsa, hän kertoi uuden ideansa:
"Krööh...Hommataan meille sukelluslaitteet ja mennään Floridaan!
Siellä on merenpohjat täynnä uponneita aarrelaivoja.
Kultaharkkoja! Hopeaa! Kolikoita, helmiä, timantteja, smaragdeja, safiireja, Inkojen kuolinnaamioita ja vaikka mitä!"

Kolmikon kasvoille kohosi onnellinen hymy.
Kyllä vaan!
Jees! Jees!
Mutta miten nyt menetellään tämän mullanhuuhdontavaltauksen kanssa?
Kun tuli luvattua sille isännällekin osuus saaliista.

Asia vaati nyt tarkkaa harkintaa ja perinpohjaista miettimistä.
Valtaukselle jä istuskelemaan vakavan näköinen kolmikko.
Jääkö luu vetäjän käteen?
Päästäänkö kuin koira veräjästä?
Vai käykö heidän ohraisesti?

HUOM!

Tarina oli täysin kuvitteellinen ja sillä ei ole mitää yhteyttä olemassa oleviin henkilöihin.
Juoni on keksitty ja kokonaan mielikuvituksen tuotetta!
Mahdolliset yhtymäkohdat ovat pelkkää sattumaa.