Kirjoittakaa tänne paranormaaleja kokemuksianne ja muitakin pelottavia kokemuksianne.

Anonyymi kirjoitti:

Itsel ei oo mitään paranormaaleja kokemuksia, mutta pelottava tarina silti on. Olin palkattu käymään yks iso alue läpi. Alueen omisti ja varmaan omistaa vieläkin eläköityneet mummo ja pappa ja he halusivat että kierrän alueen illalla, aamulla ja käyn muutenkin satunnaisesti paikalla ja raportoin jos rakennusten kunnossa tai pihassa on tapahtunut muutoksia. En saa paljastaa enempää, mutta alueen kaikki rakennukset ovat tiilistä tehtyjä ja vanhoja. Alueella on neljän asunnon rivitalo, iso tiilirakennus korkealla savupiipulla ja yksi rapattu omakotitalo. Alue jäi pois käytöstä 1980luvun alussa ja sen jälkeen sielä toimi muutamia yrityksiä ja tiloja oli vuokrattuna, mutta rakennusten kunto heikkeni nopeasti puutteellisen jopa olemattoman ylläpidon takia ja sen takia lopulta kaikki toiminta loppui ja portit suljettiin. Rakennusten iän ja historian takia ne jätettiin tontille seisomaan eikä purettu. Kierros sielä oli pelottava minulle koska sähköt oli kaikista muista paitsi siitä omakotitalosta kytketty pois ja omakotitalon pihavalon valo oli ainut valo alueella. Olin 2018 normaalisti kävelemässä tontilla, kun mieleeni tuli ajatus et menisin sen ison tiilirakennuksen sisään. Siis sen missä on se iso tiilipiippu. Rakennus on vähintään 800neliötä ja aloitin yläkerrasta ja menin kohti rakennuksen alempia kerroksia. Pariskunnalta en ollut saanut lupaa käydä sisällä, mutta teininä halusin tehdä jotain luvatonta. Ei sillä että olisin siitä halusta vieläkään päässyt😂. Kellarissa minun iphonen akku loppui ja taskulamppu sammui. Kellarissa ei ollut ikkunoita joten yritin vain jotenkin suunnistaa ulos. Törmäilin vanhoihin koneisiin ja putkiin ja jos sinne olis sähkö mennyt niin varmaan olisin jonkin koneen käynnistänyt vahingossa. Kellarissa oli lähes polviin asti vettä ja se teki tilanteesta vielä paljon pelottavemman. Yli 100vuotiaassa pimeessä rakennuksessa mielikuvitus alkoi välittömästi laukkaamaan ja olin aika paniikissa. Lopulta löysin tien pois. Se ei ollut sama ovi mistä olin kellariin tullut mutta siitäkin pääsi pois kellarista 1kerrokseen. Ovi oli aika lujasti kiinni, mutta adrenaliiniryöppy ja nuoren kuntosalilla säännöllisesti käyvän minun voima riitti repitämään yli 30vuotta paikoillaan olleen metallioven saranat liikkeelle. Juoksin rappuset ylös. Tuulen humina rikkinäisissä ikkunoissa oli alkanut kuulostamaan kuiskinnalta ja mielikuvitus laukkasi yhä. Jatkoin alueen läpikäyntiä. Kävin neljän asunnon rivitalon läpi ja vielä oli jäljellä muutama vaja ja se jo mainittu omakotitalo. Omakotitaloonkin oli pakko mennä käymään. Menin kellarin ovesta sillä se oli ainut ovi johon minulle annettu avain kävi. Senkin kellari oli veden vallassa ja vettä oli taas polviin asti. Kipusin rappuset ylös ja menin kerrokseen joka oli 1kerros tai keskikerros jos kellari on 1kerros. Kävelin ylimpään eli 2kerrokseen ja sielä oli sänky, televisio ja vanha matkaradio paikallaan. Pölyä lukuunottamatta huone olisi voinut olla käytössä. Mietin että nämä mukavuudet vanhemmillani on ollut. Radio, televisio ja joku kasettinauhuri. Pystyin kuvittelemaan äitini nauhoittamassa siitä radiosta lempibiisejään kasetille ja isäni pelaamaan mun ikäisenä jotain peliä sen telkan ääressä. Olin väsynyt ja avattuani silmät näin tämän näyn vielä silmieni edessä ja pelästyin taas. Aloin olemaan jo unen ja todellisuuden rajalla. Lähdin kulkemaan alas keskikerrokseen. Menin keittiöön sillä olohuoneen yläpuolella olevan huoneen lattia oli pettänyt ja rojahtanut olohuoneeseen. Vessakin olisi ollut mutta en kaikkia huoneita käynyt läpi sillä piti pian päästä kotiin lataamaan puhelin ja kirjoittaa normaali raportti omistajille. Keittiö oli selvästi 1970luvulta. Vanha ruskea Rosenlew jääkaappi ja Strömberg liesi ja uuni. Vanha puuhella ja uuni oltiin jätetty koristeeksi. Poistuin rakennuksesta ja alueelta ja en ole enää vakituisesti töissä sillä pariskunnalla. Ihmettelen miten he luottivat niin moneen rakennukseen käyvät avaimet tällaiselle teinipojalle mutta kai se oli se kun je eivät enää jaksaneet käydä itse vahtimassa ja tunsivat minut syntymästäni asti ja saattoivat luottaa minuun.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä