Taloni menee alihintaan

Ja mitähän seuraavaksi?

Jaa, parempi kun muutat heti pois. Muiden velkojen päälle sitte 40.000 € lisävelkaa. On se omakotilaon omistaminen muuttotappiopaikkakunalla niin ihqua 😉

Tuohon tilanteeseen ei saisi päästää talouttaan Suomessa jossa norjalainen
perintäbisnes ryöstää niitä jotka eivät osaa pitää puoliaan!
Tiedän tilanteesi vakavuuden ja mikäli talo on moninkerroin arvokkaanpi se tekee kipeää.
Yksi mahdollisuus on jättää tämä oravanpyötä ja muuttaa maalle josta mummonmökkejä saa pienellä rahalla tai ostaa asuntovaunu ja vähän mettänpohjaa.
Jokainen ruumis tässä taloukurimuksessa missä elämme iskee koko yhteiskuntaan
ja myös rikkat ovat kusessa!

Onko tässä nyt käytetty oikeaa arviota paikkakunnan hintatasosta? Ja kuka on näin arvioinut? Onko paperia allekirjoituksella?
Voit vaatia voudilta selvitystä arvonalenemisesta ja syytä siihen, jos näyttää myynti tuolta. Kun omaani yritettiin myydä alle kaiken tason eli vain kuudella tonnilla maat ja mannut, peruskorjattu ja rempattu ok-talo piharakennukset, en suostunut tuohon peliin. Arvo on ulosmitatullakin omaisuudella, vaikka mitä virkamies selittää.

Jos kauppa hyväksytään niin oisko pari viikkoa? Enintään kuukausi.

Lueskelin noita huutokauppailmoituksia niin asunnossa oleva irtamisto on olennaisesti kauppaan kuuluvaa romua joiden hävittämisestä uusi omistaja vastaa. Niistä ei laskua tule. Ja jos uusi omistaja myy ne erikseen tai käyttää itse niin se on hänen asiansa. Vanhan asukkaan ulos kantamiseksi saa kyllä sitten apua vaikka poliisilta.

En laskisi sen varaan että kuukauden kestää, että laske 2vko mukaan ja ylimenevä aika siihen että kantaa vähänkään tärkeitä tai rahanarvoisia romuja sinne yksiöön kun niistähän saa rahaa vaikka kirpputorilla.

Itse ainakin möisin irtaimiston tyhjäksi kirpputorilla ennen kuin asunto menee.

Kai tuossa voi oikaisua pyytää ja mennä vaikka lakimiehiän vähän kreppaamaan.

Kuulostaa aika hurjalta että talo lähtee hintaan mihin hyvänsä ja sitten jää vielä lisää velkaa vaikka kämppäkin on lähtenyt alta.

Oikeustaju sanoo että asunnon arvon verran pitäisi rahaa saada velkoihin jonka jälkeen tälle velalliselle jää ne loput tonnit tai kymppitonnit vielä varallisuutta sekä velat on maksettu. Mikähän siinä oikein on että tälläistä paskatouhua on olemassa?

Talon arvon määräävät siitä kiinnostuneet ostajat, ja korkein tehty tarjous on voittava tarjous.
UO:n (ja mahdollisesti myös velkojan) harkinnasta riippuen se joko hyväksytään, tai sitten hylätään ja määrätään uusi huutokauppa.

Yleensä näitä huutokauppakiinteistöjä ostavat sijoittajat, ja he tietävät että voitto pitää tehdä ostaessa. Siksi he eivät ala tosissaan kisaamaan hinnasta muiden ostajien kanssa, ja niinpä tarjoukset pysyvät erittäin maltillisina. Tarjontaa ja sitä myöten ostomahdollisuuksia on yleensä riittävästi ilman hintakilpailuakin.
Siksi kiinteistöt myydään pakkohuutokaupassa AINA alle käyvän markkinahinnan tai kiinteistön todellisen arvon, ja niinpä velalliselle jää kiinteistöstä vain velat maksettavaksi. Bisnestä sillä kiinteistöllä tekevät sitten rahamiehet.
Kiinteistön kunnosta tai asuinalueesta riippuen, he vaihtavat taloon vain lukot, ja panevat sen sitten vuokralle. Aina tosin ei vaihdeta edes lukkoja.
Todella harvoin kiinteistöön tehdään isompaa remonttia, jonka jälkeen sen voisi myydä hyvällä voitolla.

Uuden omistajan kanssa voi yrittää sopia asumisjärjestelyistä, sillä varaton asumistukea saava vuokralainen on kaikkien kiinteistöhuijareiden unelma. Kela maksaa muutamassa vuodessa kiinteistön kauppahinnan ostajalle, joten kiinteistön voi rauhassa päästää vaikka rapistumaan. Eihän sillä mitään myyntiarvoa kuitenkaan tule koskaan olemaan.
Jos ylpeys antaa myöten asua vuokralaisena entisessä omistusasunnossaan, niin se on yksi varteenotettava vaihtoehto. Tämän soisi yleistyvät myös yhteiskunnan ohjauksella, mutta voutin, pankkien ja verottajan intressit eivät enää kohdistu velalliseen pakkohuutokaupan jälkeen.
Voit asua kiinteistössä hyvin epämääräisen ajan, sillä talvella ei Suomessa kenenkään tavaroita kanneta lumihankeen. Kesälläkin siitä voi olla haittaa uuden omistajan imagolle. Siksi saat hyviä neuvoja ja ohjeita uudesta asumisjärjestelystä, ellet sitten itse halua muuttaa pois mahdollisimman pian huutokaupan jälkeen.

Kun ihminen joutuu kotinsa pakkomyynnin uhriksi, on hän elänyt melkoisessa velkahelvetissä jo pitkään, yleensä useampia vuosia. Näiden vuosien aikana rationaalinen ajattelukyky on tuhoutunut lähes täysin, ja ihminen yrittää vain selvitä jotenkin päivästä toiseen. Siksi pakkohuutokauppa pelottaa kun ei tiedä miten siitä ja sen jälkeisistä päivistä selviää.
Mutta kun pakkohuutokauppa lopultakin on ohi, on ohi myös vuosia kestänyt painajainen ja edessä on kokonainen uusi elämä. Tuntuu vihdoinkin siltä että pöytä on putsattu, vaikka sitä velkaa vielä jäikin. Mieli on kuitenkin kevyt kun ei tarvitse enää pelätä tulevaisuutta.
Pakkohuutokaupastakin selviää, sillä edes kaikkivoimainen yhteiskunta ei voi riistää tavalliselta ihmiseltä elämää. Se voi tehdä siitä helvetin, mutta riistää sitä sitä ei voi.