Mustasukkainenko?

Miehelläni on edellisestä suhteesta 3v poika ja minä odotan meidän ensimmäistä yhteistä lastamme (laskettuun aikaan vajaa viikko).. Olemme aina tulleet pojan kanssa hyvin toimeen ja olemme hyväksyneet toisemme, yhdessä leikitään ja erikoisen ihanalta tuntuu kun hän kurottaa antamaan minulle suukon, halaa tai tulee ihan kylkeen kiinni istumaan :)

Hän tietää että hänestä tulee isoveli, puhumme hänelle asiasta jatkuvasti, jotta hän ymmärtää asian. Emme ole tehneet vauvan tulon vuoksi mitään merkittäviä muutoksia asunnossamme emmekä muutenkaan, jottei poika tuntisi itseään vauvan synnyttyä millään tavalla kakkoseksi.. Nyt tässä parin kolmen kuukauden aikana poika on ruvennut sanomaan minulle että: "Ootko mun kaveri?" ja toistelee sitä koko ajan, hän kertoo myös isälleen että "me ollaan kavereita".
Mutta onkohan hän jollain tavalla epävarma?

Ja kerran kun kerroin hänelle, että vauva tulee pian tuolta masusta pois, hän sanoi että "joo ja sitten se menee sinne takaisin". Täytyi siinä vaiheessa selvittää että eipä se sinne taida takaisin mennä :)
Mielestäni emme kuitenkaan liikaa puhu vauvasta ja puhuminen tapahtuu aina muutenkin jotenkin sillä tyylillä, että me kaikki kolme sitten hoidamme vauvaa jne.

Pelottaa kovasti jos pojasta tulee kauhean mustasukkainen, varsinkin kun hän on meillä vain joka toinen v-loppu.. eipä hänestä varmaan kivalta tunnu lähteä äitinsä luo kun toinen saa jäädä meidän kanssa.. Hän ei koskaan haluaisi lähteä täältä pois, mutta sitten kun hän näkee äitinsä niin on kyllä aina iloinen.

En yritä olla pojalle äiti, hänellä on jo yksi sellainen.. mutta on mielestäni hienoa että me tullaan hyvin toimeen, mieheni on kuitenkin se joka aina viimekädessä päättää, että miten pojan kanssa menetellään.. :)

Joo tässä oli nyt tällänen "sekava" ajatusten tulva, kiitos kun jaksoitte lukea. :) Hyvää kevättä!
1294
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tuota tuota. Lapsien ajatuksenkulku onkin melko
ongelmallinen, sitä ei tiedä varmaksi mitä tämä
pikku poikanen ajattelee uudesta tulokkaasta :)

Mutta kun tämä pikku ihme sitten syntyy,
luulempa että pojasta tulee ykkös hoitaja :))
Pojalle kannattaa antaa lapsenhoidossa
ns."tärkeitä tehtäviä" ja kehua miten "iso poika
jo osaa, ja näyttää" Jolloin hän pääsee mukaan
juttuihin ja kehuminen saa hänet iloiseksi.

Kyllä se siitä alkaa sujua, ei sitä niin kannata
surra etukäteen. :) Yleensä kaikilla lapsilla on
muutenkin tapana käydä läpi "innostumis"- ja
"mustasukkaisuus"-vaihe, jotka ovat ihan
normaalit ja osoittavat että Lapsi on kypsä
ajattelemaan asiaa monelta kannalta..

Kyllä kaikki hyvin tulee sujumaan ja
Sylillinen onnea vielä kevätvauvan johdosta! :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kevätkäärö* kirjoitti:

Miehelläni on edellisestä suhteesta 3v poika ja minä odotan meidän ensimmäistä yhteistä lastamme (laskettuun aikaan vajaa viikko).. Olemme aina tulleet pojan kanssa hyvin toimeen ja olemme hyväksyneet toisemme, yhdessä leikitään ja erikoisen ihanalta tuntuu kun hän kurottaa antamaan minulle suukon, halaa tai tulee ihan kylkeen kiinni istumaan :)

Hän tietää että hänestä tulee isoveli, puhumme hänelle asiasta jatkuvasti, jotta hän ymmärtää asian. Emme ole tehneet vauvan tulon vuoksi mitään merkittäviä muutoksia asunnossamme emmekä muutenkaan, jottei poika tuntisi itseään vauvan synnyttyä millään tavalla kakkoseksi.. Nyt tässä parin kolmen kuukauden aikana poika on ruvennut sanomaan minulle että: "Ootko mun kaveri?" ja toistelee sitä koko ajan, hän kertoo myös isälleen että "me ollaan kavereita".
Mutta onkohan hän jollain tavalla epävarma?

Ja kerran kun kerroin hänelle, että vauva tulee pian tuolta masusta pois, hän sanoi että "joo ja sitten se menee sinne takaisin". Täytyi siinä vaiheessa selvittää että eipä se sinne taida takaisin mennä :)
Mielestäni emme kuitenkaan liikaa puhu vauvasta ja puhuminen tapahtuu aina muutenkin jotenkin sillä tyylillä, että me kaikki kolme sitten hoidamme vauvaa jne.

Pelottaa kovasti jos pojasta tulee kauhean mustasukkainen, varsinkin kun hän on meillä vain joka toinen v-loppu.. eipä hänestä varmaan kivalta tunnu lähteä äitinsä luo kun toinen saa jäädä meidän kanssa.. Hän ei koskaan haluaisi lähteä täältä pois, mutta sitten kun hän näkee äitinsä niin on kyllä aina iloinen.

En yritä olla pojalle äiti, hänellä on jo yksi sellainen.. mutta on mielestäni hienoa että me tullaan hyvin toimeen, mieheni on kuitenkin se joka aina viimekädessä päättää, että miten pojan kanssa menetellään.. :)

Joo tässä oli nyt tällänen "sekava" ajatusten tulva, kiitos kun jaksoitte lukea. :) Hyvää kevättä!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu