Hei, meillä taitaa olla isohko ongelma kun 5 kk ikäinen beaglenarttu pomottaa 9 vuotiasta poikaa. Saimme kasvattajalta ohjeen että pojan tulisi alistaa koira mutta kuinka se käytännössä onnistuu kun koira suhtautuu poikaan agressiivisesti ja on jo kaksi kertaa ihan tosissaan puraissut.
Tyypillisiä pomotustilanteita on kun poika laittaa hihnaa, kun hän on istahtamassa ruokapöytään tai kun koira haluaa pojan pois sohvalta.Koira juoksee vauhdilla paikalle, hyppää ja rähähtää vihaisesti ja käy usein myös kiinni.
Toivottavasti joku osaisi antaa neuvoa vai pitääkö koira viedä pojan kanssa ammattikouluttajalle...
Tyypillisiä pomotustilanteita on kun poika laittaa hihnaa, kun hän on istahtamassa ruokapöytään tai kun koira haluaa pojan pois sohvalta.Koira juoksee vauhdilla paikalle, hyppää ja rähähtää vihaisesti ja käy usein myös kiinni.
Toivottavasti joku osaisi antaa neuvoa vai pitääkö koira viedä pojan kanssa ammattikouluttajalle...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sori vaan mutta ei tossa usein muu auta kun hankkuiutua eroon koirasta - mitä pikimmin sen parempi. OIKEESTI lapsi on tärkeempi...
Kyllä minä ainakin ensin ottaisin yhteyttä koirien käyttäytymisasiantuntijaan ennenkun alkaisin koirasta hankkiutua eroon. Ja koska lapsi on kuitenkin jo 9 vuotias niin hän voisi mainiosti olla mukana juttelemassa asiantuntijan kanssa, kyllä 9- vuotias jo sen verran ymmärtää koirista ja tämä koirapsykologi tms voisi selittää asiat niin että lapsikin ymmärtää miten tulee koiran kanssa toimia tällaisessa tilanteessa. Ja koska koira on vasta 5 kuukautta, on hyvät mahdollisuudet saada tämä ongelma ratkaistua nopeastikin.
Ja joo, lapsi varmasti on tärkeämpi (itse en voi sanoa kun ei ole kuin koiria), mutta mikä ihme siinä on että koirasta pitäisi heti olla luopumassa jos ärähtää lapselle, ensin tosiaan yhteys asiantuntijaan jolta saa neuvoja tilanteeseen ja jos neuvot ei auta niin sitten harkitaan uudestaan!
Niin, kyllä meillä tietysti lapsi on tärkeämpi kuin koira mutta eiköhän tähän pulmaan löydy ihan asiallisiakin ratkaisuja. Kysehän on lauman sisäisestä hierarkiasta ja kaipaisimme tässä asiasta tietäviltä pojalle keinoja ottaa oma paikkansa koiran yläpuolelta. Meillä on aina ollut metsästyskoiria eikä niiden kanssa ole ollut tämän tyyppistä ongelmaa.
kokeilkaapa ensin niin että poika antaa koiralle ruuan. Niin että poika laittaa koiran ruuan vallmiiksi,ja sitten kun beagle katselee mitäs se poika touhuaa,niin sitten poika ottaa ruokakupin käteen ja muka mässyttää jotain,vaikka annat keksin tai purkkaa suhun. Ja sitten komennolla poika käskee koiran odottamaan ennen kuin saa syödä. Jos koira ei tottele ensin niin ei saa ruokaakaan,ja sinä voit olla varmistamassa siinä että koira todellakin odottaa..
Entiää suoraan sanoen jos meidän koirat ärähtäis nuin meidän pojalle niin minä ärähtäisin kahta kauheammin koirille/koiralle. Niskasta kiinni ja kantaisiin omaan paikkaan.Mutta näin kun koiramme ovat isompia ja vanhempia ja tietävät mitä saa tehdä ja mitä ei. mieheni varmaan ampuisi koirani jos ne ärähtäsivät pojallemme.Mutta minähän en antaisi näin tapahtua.
kokeilkaa huomaamattomuutta,eli silloin kun poika tulee kotiin ei edes vilkaise koiraan,ei koske ei mitään. Ja jos koira ärähtää tai hyppii niin poika on vaan huomaamatta. Tällainen hienosäätöinen johtajuuden vieminen. Ja sitten kun koira rauhottuu ja paiskaa maate ilman käskyä odotatte n.10min ja sitten poika kutsuu koiran luokse ja kun koira tulee niin makupala suuhun.
Jos tuota noudattaa niin ei voi mennä 1,5viikkoa kauemmin niin johtajuus on viety. Herkemmillä koirilla ei kestä päivääkään.
ja kun kuljette ovesta phalle/sisälle poika aina ensin,jopa ennen teitä.
Hyvä kirja muistaakseni missä oli näitä oli Jan Fennell kuuntelen koiraani...olikohan se tuo..
No käyppä kirjastossa kahtomassa.
Kiitti neuvoista. Tota ruoka hommaa ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti tehty jo jonkin aikaa jotenkin kehnolla menestyksellä: Koira hoksaa kyllä perääntyä ja istua kun ruokaa on tiedossa ja poika antaa kupin OTA komennolla saateltuna. Kuitenkin se jotenkin pitää sitä muonaa itsestään selvyytenä... Kokeilemme nyt muutaman päivän ideaasi että poika on ensin syövinään kupista. Myös huomaamattomuus-juttu kuulosti tosi johdonmukaiselta joten kokeilemme myös sitä.
Pieni lisäys vielä hyviin vinkkeihin. Sohvatilanteessa komentaisin itse koiraa ja häätäisin pois kiusaamasta poikaa.
Meillä poika oli 5v. kun belgi tuli taloon 4kk vanhana. Pari kuukautta siitä yritti koira nousta "arvoasteikossa" pojan yläpuolelle rähisemällä leluista, luista yms. Poika alkoi joka kerta koiran muristessa rähähtää takaisin sanomalla tiukasti lopeta tai sitten irti jos koiran suussa oli jotain. Koira oli jo oppinut irti-sanan merkityksen ja irroittaessaan poika otti lelun/luun, kehui heti ja sanoi ole hyvä, joka meillä tarkoittaa että kyseisen jutun sai ottaa takaisin. Itse vahdittiin tietysti lähellä. Ei tarvittu montaa toistoa ja ärisemiset loppuivat.
Nyt poika 6v. ja koira tottelee häntä aivan samoin kuin meitä aikuisiakin.
Kun täällä aina toitotetaan näitä iänikuisia johtajuusharjoituksia, on syytä myös tietää se ettei näillä harjoituksilla pelkästään saada ongelmaa pois ruodittua. Ei se että tekee viikon sitä että antaa koiralle ruoan vasta sitten kun itse on syönyt (mihin tämä edes perustuu? Siihenkö, kun sudet tekevät tarhoissa näin?) eikä se että kuljet ovista ennen kuin koira (tämähän vain opettaa koiralle kärsivällisyyttä, mikä on tietenkin hyväksikin) Huomioimattomuus sopii koiralle joka on yli-innokas kun omistajat tulee kotiin, tässä harjoituksessa opetetaan myös kärsivällisyyttä.
Johtajuus on kuitenkin käsite joka pitää ymmärtää. Esimerkiksi susilaumassa (tämä nyt on kuitenkin se lähin vertailukohde) alfa-pari on saanut johtajan asemansa ilman väkivaltaa. Susilla kuitenkin on enään todettu olevan ns. tilannejohtajuutta, ei mitään hirmudiktaattorin superhiarakiaa. Sudet syövät yhdessä, ja jos on niukasti ruokaa, annetaan se pennuille. Sudet elävät kuitenkin perheyhteisössä.
Se että sinä määräät mitä sinun talossasi saa ja mitä ei saa tehdä, asettaa tietenkin tiettyjä toimintamalleja sille miten koira saa siellä toimia. Jos se ei saa purra lasta, niin silloin se ei saa. Aseta jotakin, pidä siitä myös kiinni. Kyse on johtajuuden vastuusta.
Minun mielipiteeni on se ettei koira kykene näkemään meitä ihmisiä "koirina", joten en todellakaan usko laumanjohtajuuteen. Johtajuus on silti tärkeä käsite.
Koiran täytyy saada luottaa sinuun 100%, ei enempää ei vähempää. Tuo kaikki mainitsemasi toiminta osoittaa vain sen ettei koirasi luota sinuun, saati poikaasi. Se siis pelkää että viette sen etuudet, resurssit pois.
Nyt tähdennän siis sitä ettet missään nimessä käy koiraasi fyysisesti käsiksi, et edes "lempeästi", tämä viestittää koirallesi sinun suurta epävarmuutta johtajana. Huono johtaja joutuu käyttämään hyväkseen voimakeinoja. Tähdennän nyt myös että alat opettamaan koiraasi luottamaan itseesi.
Miten se oikein tapahtuu,
tai miten itse olet tehnyt/jonkun muun olet tiennyt
tekevän vastaavassa tilanteessa.
Tuntuu kamalan vaikealta ajatella _konkreettisesti_
miten tämän epävarmuus/johtajuus/oma epävarmuus -jutun voisi handlata kunnialla.
Ja älä nyt käsitä tätä kyselyä väärin,
aiemmin kun on esitetty (mielestäni) samoja kysymyksiä ivalliseen sävyyn.
Minä olen vain selkeästi tiedonhaluinen.
Lisä oppi ei ole koskaan pahasta.
KL
Jep, voitko hieman täsmentää missä kohdalla siis mennään vikaan? Voin kyllä ymmärtää ajatuskuviota, jossa koira ei luottaisi poikaan ja osoittaisi sen vihaisuutena tietyissä tilanteissa. Tilanne on käsittääkseni muotoutunut sen myötä ettei lapsi ole kyennyt olemaan riittävän johdonmukainen vaan on toiminut koiran kanssa liian impulsiivisesti. Koiraa ei ole lyöty. Sitä on joitakin kertoja otettu niskanahasta ja ravistettu "hallitusti" ja määrätietoisesti.Poika on selättänyt koiraa ja pitänyt sitä lattiassa kunnes koira on antanut periksi. Se on myös välillä eristetty toiseen huoneeseen max. 10 min. Kaikki tämä välittömästi vihaisen käytöksen seuraamuksena. Ja sitä on palkittu kehumalla ja paijjaamalla kun se on rauhoittunut. Hankalia tilanteita on 2-3 päivässä. Voitko esittää jotain konkreettista, millä "ongelma saataisiin pois ruodittua"? On hankala "asettaa jotain, josta pitää kiinni" jos ei pysty olemaan joka hetki aisankannattajana.
Ensimmäisenä kokreettisena asiana pidän asenteen muutosta siihen mitä koira yrittää teille viestiä. Ota huomioon kuitenkin se että kaikki tämä murina, hampaiden näyttö, pureminenkin on viimeisiä kommunikaatio keinoja koiran puolelta. Siis jotakin on mennyt jo ohi silmien. Kun alat kiinnittämään koiraan ja sen kertomiin asiohin enemmän huomiota, ymmärrät ja huomaat asiat paremmin ja aikaisemmin, ennen siis kun koiran täytyy alkaa puremaan.
Tilanne jossa koira puolustaa jotakin leluaan/luutaan/ruokaansa johtuu normaalisti siitä että koira yksinkertaisesti pelkää että se viedään siltä pois. Mahdollisesti myös yrittää rauhoittaa ympäristöään ennen murinaa. Se mitä olisi hyvä tehdä tilanteessa on se että opettaa koiralle ettei aijokkaan viedä sitä aarretta pois. Eli kun tilanne on päällä, koira murisee vaikka ruokakippoaan, lisää herkkuruokaa (vaikka jauhelihaa) kippoon, tämä siis vaikka koira yrittäisikin napata kädestä kiinni (jos niin tekee, on huomiomatta) Tämä opettaa koiralle sen ettei lähestyvästä kädestä ole syytä hermostua/huolestua. Tehkää vaikka molemmat sitä, sinä ja poika.
Luu/lelu opetetaan samaan tyyliin, mutta esimerkiksi voit tiputtaa pari lihapullaa koiran kuonon eteen. Aloita ihan siitä, jos koira on hanakka puolustamaan, että vain tiputat ne pullat siihen eteen kun se syö luutaan/leikkii lelullaan. Vähitellen voit jopa alkaa hivelemään luuta hitaasti kädelläsi.
Edetkää hitaasti. Tämä huono tapa saattaa myös olla osaksi opittua käyttäytymistä.
Puremiseen pätee juuri "ai" ja poistuminen tilanteesta.
Selättäminen loppuu heti, se on vain epävarmuden esittelyä, ei siis suositeltavaa, ellei halua juuri sitä koiralle viestittää ;)
Tuntuu olevan vielä niin vaikeaa ymmärtääkkin tätä, jospa tämä artikkeli (joka on muuten pyörinyt tiuhaan likkinä täällä) auttaisi.
http://www.canismythos.fi/koiraolohuoneessasi.htm
missäs oot susia seuraillut?
siis kun sanoit että alfaparin ei tarvitse käyttää väkivaltaa. Niinhän se on ettei tarvitse väkivaltaa käyttää mutta kyllä ne alistavat ja selättävät toisia jotka hyppii silmiin. Ärähtävät jos on pakko,varsinkin pennuille. Pennuille ärähtävät monet,opettavat tapoja.
Itse tiedän tämän kun isäni on seuraillut 3erin susilauman toimintoja jo 15vuotta. Dokumentit jotka tulevat susilaumoista manitobassa niin monet ovat juuri näistä samoista laumoista jotka isänikin on seurannut.
Eihän ne satuta toisiaan kun alistavat tai ärähtävät. Ja samaa käyttäytymistä näkee kun on isompi koiralauma. Ja emohan ärähtää pennuilleen jos pennut ovat liian rajuja,ei ne tuo mitään lihapullia nokan alle. ja emohan näykkäsee pentua kuonosta kun/jos pentu puraisee nännistä,tai emo saattaa ottaa niskasta ja antaa pienen ravistuksen.
Tämän olen itse nähnyt kun koiria olen seuraillut.
Hmm. Susilauma? Missähän sellainen luonnonvaraisena ilman ihmisen vaikutusta on?
Ärähtäminen pennuille on kuitenkin eri asia kuin selättäminen.
Ja isäsi silloin varmaan tietää susitutkijana että sosiaalinen alistuminen on se mitä sudet keskenään tekevät. Tämä tapahtuu siis valinnan kautta, ei aktiivisen agression.
luonnonvaraisena ilman ihmisen vaikutusta tuohon sanon että kanadassa. monessakin paikassa.
"Ärähtäminen pennuille on kuitenkin eri asia kuin selättäminen.
Ja isäsi silloin varmaan tietää susitutkijana että sosiaalinen alistuminen on se mitä sudet keskenään tekevät. Tämä tapahtuu siis valinnan kautta, ei aktiivisen agression"
Niin niin. ei ihmisetkään kun ärähtävät koirilleen tee sitä aktiivisena agressiona. Ja monasti kun ärähys ei ole tarpeeksi pennulle aikuiset selättävät. Selättäminen tapahtuu monena eritapana, en tällä tarkoita että väkisin kaadetaan maahan vaikka toki jotkut tekevät niinkin.
En yritä haastaa riitaa,halusin vain tuoda tämän esille. Kun aina sanot että pitäisi makupalojen kanssa vehdata. minusta on ihan normaalia jos omistaja ärähtää koiralle jos tekee jotain todella pahaa. Ja selättäminenkin on ookoo jos se tapahtuu ei agressiivisella tavalla.
capish?
kukaan 100 varmasti sanoa mistä susimuodosta koira on jalostettu,ehkä sillä sudella tai shakaalilla tai kojootilla tai hyeenalla on ollut ihan eri laumakuri kun meidän tuntemalla sudella.
Jokaisessa kirjassa minkä olen lukenut koiran historiasta niin on ympäripyöreästi selitetty mistä ehkä koira on lähtöisin.
Laumassahan aina alempi yrittää ylös päin,jopa tavoitella sitä johtajan paikkaa,eläimillä kyse on lisääntymisestä,yleensä vain johtajat saa lisääntyä.No tämä ei päde ihmiseen.
Mut jos ajatellaan ,että koiran pitää olla se alin,niin mun mielestä olisi aika pelottava tilanne esim.jättää lapsi yksin koiran kanssa.
Meillä on 8 v poika ja 1 v sakemanni uros,ne ottaa välillä kunnolla yhteen,mut koira tietää "tappelee" ihmisen tavalla. Niille tulee yleenäs matsi kun lapsi riehuu isän kanssa ja koira tulee väliin ja kolhasee lasta ,niin sit koira saa osansa ja soppa on valmis.Minä puutun sit kun kumpikin alkaa olla liian kuumana,ja sen jälkeen lapsi käy antamassa koiralle pusun ja halin ja kaikki on taas kunnossa.
Ei koira ymmärrä noista kuka syö ensin ja menee ulos,meillä koira ei mene koskaan ekana ulos jos sataa vettä,sillon se on ihan vapaaehtosesti alamainen.
Tämä on ihan yleensä,kohdistumaton kommentti.
Makupalojen kanssa vehdata?
Vai niin, sinäkin.
On se jumalauta kumma kun puhun pääsääntöiusesti palkitsemisesta, enkä namupalolla vehtaamisesta.
ps. isäsi varmaan sitten myös tietää että vain epävarma susi joutuu käyttämään voimakeinoja "varmistaakseen" asemansa. En aijokkaan haastaa riitaa, tuon vain tämän esille.
ps. kanadassa ei ole luonnonvaraisia susia, joihin ihminen ei olisi vaikuttanut omalla käyttäytymisellään. Ja vaikka olisi, huomaatko valmiin noidankehän`?
Selättäminen siis ei ole ookoo, eivät koirat keskenänsä selättele toisiaan. Ja jos tekevät, se tapahtuu aivan omasta vapaasta _valinnasta_.
Kukaan ei pystykkään satavarmasti sanomaan, mutta uusimpien tietojen mukaan (vuodelta 2002, jos muistan oikein) kartoitettiin koiran geenikartta lähes täydellisesti, ja pystyttiin eriyttämään eräs pieni susipopulaatio kiinan metsissä olevan koirien "esi-isä". Jokatapauksessa, ongelma piilee siinä ettei kukaan ole nähnyt tai dokumentoinut näiden kiinalaistyen susien käyttäytymistä, mikä varmasti suuresti poikkeaa meidän harmaasuden käytöksestä. Jo guinean laulavankoiran ja dingon käytös on erilaista kuin meidän harmaa suden käytös.
"Laumassahan aina alempi yrittää ylös päin,jopa tavoitella sitä johtajan paikkaa,eläimillä kyse on lisääntymisestä,yleensä vain johtajat saa lisääntyä"
Missä laumassa?
Lauma joka on muodostunut samasta eläinlajista, ja jossa eletään perheyhteisössä? Tämä yleensä susilaumassa toteutuva.
No entäpä sitten koirat? Mikä on koiran luonnonvarainen elinympäristö? Koirahan on alusta asti ollut ihmisen lemmikkinä, tavalla tai toisella. Siispä voimme ainoastaan todeta ettei ole hyväksi verrata esim. suden käytöstä koiran käytökseen, koira ei ole susi ja elää ihmisen kanssa sulassa sovussa.
Vaikka susilaumassa pitäisikin olla joku hierarkia (mikä yleensä syntyy vain äärimmäisissä tilanteissa kun jännitteet ovat kireänä=ts. laumalla ei ole asiat hyvin) tarkoittaako se automaattisesti sitä että ihmisen ja koiran välillä näin täytyy olla? Koirien kesken ja susien kesken saa olla minun puolestani mitä tahansa, sitä ei kuitenkaan sovi siirtää suoraan ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen, jonka ei pitäisi olla dominanssihierarkia (Lue: Tiettyjen yksilöiden hallitsevana laumajärjestyksenä)
En todellakaan ota kantaa siihen miksi Riva sinun koirasi käyttäytyy noin, mutta voin taata muutaman parivaljakon seurailun jälkeen ettei koiran tarvitse käyttäytyä noin, vain kun äärimmäisessä tilanteessa.
Ihan vaan ajatus. Ei kohdistu keneenkään.
mitä luulet minun takoittavan kun sanon selättäminen? mitä luulet muitten tarkoittavan kun sanovat selättäminen?
minua kiinnostaisi,koska kyllä koirat selättävät toisiaan.
epävarma,varma...kuka on nykyään varma itsestään ja varsinkin eläimet. kaikki ovat epävarmoja varsinkin kun kyseessä on lauma. voimakeinoja on eritapaisia,ei se heti tarkoita että puraistaan kurkku auki tai jotain vastaavaa.åelkkä ärähtäminen on "voimakeino/pakote"
"omasta vapaasta_vallinnasta_." selitä.
Huom snadi en ole riidan haasto retkellä,minusta on mukava kuulla ihmisten mielipiteitä niinkuin varmaan sinusta et muuten keskustelu palstoilla kävisi.
p.s. Kanadassa on vielä luonnonvaraisia susia,on sellaisia alueita jossa ei ole asutusta tai muutenkaan sen kummemmin,muuta kuin kuvia napsimassa ja "laskemassa" susia.ja pari ihmistä on saattanut eksyä telltailemaan alueelle.
Niin ja älä ymmärrä minua väärin kun sanoin makupalojen kanssa vehtaamista,en tarkkoittanut sitä sillä että se olisi pahaa,mutta eikö se ole aina vehtaamista kun pitää makupaloja tonkia jostain taskusta tai pussista.aivan sama kuin avainten kanssa vehdataan kun niitä etitään taskus tai laukunpohjasta.
Että näin!
Ei tarvi aina kulta pieni luulla että päällesi hyökätään,nämä palstathan on sitä varten että keskustellaan ja kerrotaan toisille omia tapoja ja omia kokemuksia ja tietoja. eikö?
Kuinka asian muuten voi asian käsittää jos puhutaan selättämisestä? Selättäminen on selkeä ilmaisu sille että laitetaan koira selälleen. Täi äristään se selälleen. Ihan sama miten sen tekee, sen symbolinen arvo kuitenkin ratkaisee koiran maailmassa.
Koirat eivät selätä toisiaan normaalissa olosuhteissa. Jos sinun koirasi selättelevät toisiaan on syytä miettiä mikä hiertää koirien väliä.
"kuka on nykyään varma itsestään ja varsinkin eläimet"
No katsos kun, eläimet keskustelevat keskenänsä ruumiinkielellä pääasiallisesti, selättäminen kuuluu perus ruumiinkieleen. Kaikki alistavat eleet kuuluvat sellaisen eläimen käytökseen joka on epävarma esimerkiksi siitä viekö vierustoveri siltä ruoan. Varman eläimen ei tarvitse esitellä purukalustoaan. Sillä ei ole siihen mitään tarvetta.
Laumassa on harmonia ja tasapaino, jos lauman jokaisella jäsenellä on tietty tehtävä laumassa, en puhu asemasta vaan tehtävästä. Tämä lauma ei ole epävarma, eikä kukaan eläin siinä laumassa ole epävarma.
Pelkkä ärähtäminen on edelleen eriasia kuin selättäminen, usko pois.
Omasta vapaasta valinnasta tarkoitan sellaista toimintoa josta puhuin jo ensimmäisessä viestissäni. Mutta siis johtajaksi joudutaan, ei hakeuduta tai päästä. Johtajana oleminen on sen verran suuri vastuu. Ne jotka eivät ole johtajia alistuvat sosialisesti heidän tahtoonsa, tietäen että näin he säästyvät siltä vastuulta minkä johtajuus tuo tullessaan. Tämä on tietoinen valinta.
"p.s. Kanadassa on vielä luonnonvaraisia susia,on sellaisia alueita jossa ei ole asutusta tai muutenkaan sen kummemmin,muuta kuin kuvia napsimassa ja "laskemassa" susia.ja pari ihmistä on saattanut eksyä telltailemaan alueelle."
Edelleen, ei siinä olekkaan mitään vikaa että kanadassa sattuu olemaan kaksi susipopulaatiota "luonnonvaraisena", senkun. Mutta edelleen, ei ole syytä verrata sutta koiraan.
"Ei tarvi aina kulta pieni luulla että päällesi hyökätään,nämä palstathan on sitä varten että keskustellaan ja kerrotaan toisille omia tapoja ja omia kokemuksia ja tietoja. eikö?"
Ja itse et yhtään kokenut kirjotelmaani hyökkäykseksi? Voi hellanpuudelis sentään, ei saa saatana sitten olla erimieltä ilman että aina joku luupää tulee sanomaan että rauhoitu kultaseni ei tässä kukaan sua vastaan hyökkää. Ei niin, mutta tulikos mieleen että kyseenalaistan kaiken sen.
no meillä on eri käsitys selättämisestä,ei sen tarvitse toimia edes pakolla. jotkut koirathan heittäytyvät selälleen ihan vapaasta tahdosta. mutta taas kun minä puhun selättämisestä tarkoitan tällä että alistamista ja koiran käyttäytymisen muuttuminen nöyräksi. ei kaikki ole kirjaimellista.
en ole yhtä laumaa nähnyt(koira laumaa) joka ei selättäisi toinen toistaan,tämä yleensä tapahtuu leikkimielisesti.
Ja En ole nähnyt yhtäkään afaurosta joka ei näyttäisi hampaitaan toiselle sudelle kun yrittää tulla samaa ruhoa syömään.
ja kun sanoit että ärähtämine on eriasia kuin selättäminen. Johtaja saa ärähtämällä "alaisensa" heittäytymään selälleen. Alistumisen merkki.
Johtajaksi myös hakeudutaan. Johtajuus tuo tullessaan parittelu mahdollisuudet,tottakai urokset haluavat jatkaa omaa linjaansa.
ja en ole verrannut verrainnollisesti sutta koiraan,itse sanoit ensimmäisessä viestissäsi jotain siihen suuntaan(en jaksa ettiä mitä sanoit) ja minä alon puhumaan susista. Ja olen huomannut että koiralaumassa ja susilaumassa on samaa toistuvia eleitä ja on paljoa samaa. Susi on vain lempeäpi toiselle sudelle. Kuin esim koira. tämä oli minun mielipide.
Saahan sitä toki kyseenalaistaa toista,mutta eikö sen voi tehdä nimittelemättä. ja hyökkäämättä.
Minun ei ole ollut tarkoitus saada kirjoitelmani kuulostamaan hyökkäävältä.
Ja luulenpa vaan että me nähdään suurinman osan asioista samalla tavalla mut ilmaistaan ne erillä tavalla. Ja tätäen emme ymmärrä toisiaan.
mutta joo.tämä meidän keskustelu on mennut aikalailla OT/ksi. Kannatan sitä että jos asiasta "pitää" (mielummin sanon) haluaa jutella lisää,niin vois tehä aivan eri topikin. Mutta jätetään tämä asia nyt tästä topikista, ja annetaan alkuperäisen kysyjän jatkaa.
Selevä pyy?
"no meillä on eri käsitys selättämisestä,ei sen tarvitse toimia edes pakolla. jotkut koirathan heittäytyvät selälleen ihan vapaasta tahdosta. mutta taas kun minä puhun selättämisestä tarkoitan tällä että alistamista ja koiran käyttäytymisen muuttuminen nöyräksi. ei kaikki ole kirjaimellista."
Mikset sitten puhu asioista niiden oikeilla merkityksillä? Kun en ole ajatustenlukija, en todellakaan voi tietää mitä tarkoitat selättämisellä, mutta voin vain olettaa että puhutaan juuri siitä että koira alistuu selälleen.
Selätys.
"en ole yhtä laumaa nähnyt(koira laumaa) joka ei selättäisi toinen toistaan,tämä yleensä tapahtuu leikkimielisesti"
Leikkiminen on taas asia erikseen. Leikkiessä myös näytellään hampaita ja muristaan. Ei se silti ole tappelemista...
"Ja En ole nähnyt yhtäkään afaurosta joka ei näyttäisi hampaitaan toiselle sudelle kun yrittää tulla samaa ruhoa syömään."
No, kannattaisi alkaa seuraaman sitten niitä susia, ja jättää ne susidokkarit ihan vain omaan arvoonsa.
"ja kun sanoit että ärähtämine on eriasia kuin selättäminen. Johtaja saa ärähtämällä "alaisensa" heittäytymään selälleen. Alistumisen merkki.
"
Edelleen, ärähtäminen on eri asia kuin selättäminen. Tässä sinä puhut vain siitä keinosta jolla toinen yksilö saa toisen selälleen.
"Johtajaksi myös hakeudutaan. Johtajuus tuo tullessaan parittelu mahdollisuudet,tottakai urokset haluavat jatkaa omaa linjaansa.
"
Ja monta urosta yleensä elää yhdessä laumassa? hhmm... Pistää miettimään eikö?
"ja en ole verrannut verrainnollisesti sutta koiraan,itse sanoit ensimmäisessä viestissäsi jotain siihen suuntaan(en jaksa ettiä mitä sanoit) ja minä alon puhumaan susista."
Niin, enpäs minäkään, eikä tässä nyt siitä edes ole kyse.
"Ja olen huomannut että koiralaumassa ja susilaumassa on samaa toistuvia eleitä ja on paljoa samaa."
Kuin myös ihmisen ja apinan.
"Susi on vain lempeäpi toiselle sudelle. Kuin esim koira. tämä oli minun mielipide."
Siis samassa laumassa vai?
"Saahan sitä toki kyseenalaistaa toista,mutta eikö sen voi tehdä nimittelemättä. ja hyökkäämättä.
"
Ja misähän on se kohta jossa Minä nimittelen. Voi herranjeesus sentään taas. Onko sinun asenteessasi ongelma minun kohdalla?
"Ja luulenpa vaan että me nähdään suurinman osan asioista samalla tavalla mut ilmaistaan ne erillä tavalla. Ja tätäen emme ymmärrä toisiaan.
mutta joo.tämä meidän keskustelu on mennut aikalailla OT/ksi. Kannatan sitä että jos asiasta "pitää" (mielummin sanon) haluaa jutella lisää,niin vois tehä aivan eri topikin. Mutta jätetään tämä asia nyt tästä topikista, ja annetaan alkuperäisen kysyjän jatkaa."
Kyllähän tälle on tilaa täälläkin, se on vaan sellanen homma, että jos aloitetaan uusi topic tästä aiheesta, emme koskaan pääse myötäm,ielisyyteen, sillä joku kuvittelee aina olevan ylempänä kuin joku muu, esimerksiksi vain siksi että heidän isänsä on susitutkija, ja tämä ei ollut henkilökohtainen herja, vain minun mielipiteeni.
Anteeks,äidinkieleni ei ole suomi. Ja kun jutellessani muitten kanssa eivät hekään pidä sanaa selätys-sanaa selälleen alistumisena. Mutta samapa tuo on mitä sllä tarkoitetaan. joko selälleen alisumista,tai kyyryyn alisumisena tai minä tahansa muuna muotona alistumisena. Alistuminen on aina alistumnen tapahtuipa se miten.
Ja kun sanoit että kannattaa jättää ne dokkarit ja mennä seuraamaan susia..Oletko itse seurannut suseja? Mistä sinä tiedät että ne tekevät juuri sinun kertomasi tavalla? Minä vain kerron mitä olen itse nähnyt ja mitä olen kuullut.
Mistä sinä olet tietosi hankkinut?
Ärähtäminen on alistamisen muoto,sama kuin selätys. Eli "same shit different pile"
kun sanoit että monta yleensä elää samassa laumassa. -->Ei ne nartut synnytä pelkkiä narttuja, ja aina vastaan tulee jostain muualta "eksynyt" uros. Mutta en muutenkaan ymmärtänyt miten olit sen liittänyt siihen mun sanomaani asiaan.
Ja siitä lempeydestä,kyllä puhuin laumoista. Ja tämä edelleen perustuu omaan näkemiini,kokemuksiini ja tietämykseeni tiettyihin laumoihin.
eikö luupää ole nimittelyä?
Niin ja minulla ei ole asenteessa ongelmaa sinun kohdallasi.päinvastoin.
Ja kun sanot eettä jos pistämme tämän muualle,niin emme pääse myötämielisyyteen. Niin tarkoitaako tämä että me ehkä pääsisimme sitten täällä myötämielisyyteen?
Ja se mitä sanoit lopussa,että joku luulee olevansa ylempänä kuin joku muu. Niin Ei. Mitä olen lukenut täällä koko palstalla,niin en ole saanut sellaista käsitystä että joku luulisi olevansa jonkun yläpuolella.
Toki on niitä jotka kirjoittavat provosoidakseen,tai vit*uillakseen. mutta ne ovat asia erikseen.
Mielipiteistä voi kiistellä,ja pitää!
Ei kukaan voi olla oikeassa. En edes minä ;)
Meillä on vaan mielipiteemme. Ja voimme keskustella ihmisten kanssa. ja jakaa tietämystämme ja ennen kaikkea mielipiteemme.
Sori jos tuli kamalasti kirjotusvirheitä. Tai muuten sekava kirjoitus(mutta taas koska en kirjoittaisi sekavasti;))
no huhhuh..kylläpä meillä taas jyllää ajatukset:)
ei millään pahalla,mutta kanssasi on kiva keskustella. Nyt jos pääsemme sen ylitse ja ymmärrämme että me emme ole "hyökkäämässä" toisiaan kohtaan. niin voimmepa sitten jatkaa...
En varmaan tänään enää ehdi koneelle,joten huomiseen!
Ja toivotan sinulle hyvää päivän jatkoa!
Nyt on ihan pakko vähän näpäyttää ;)
"Edelleen, ei siinä olekkaan mitään vikaa että kanadassa sattuu olemaan kaksi susipopulaatiota "luonnonvaraisena", senkun. Mutta edelleen, ei ole syytä verrata sutta koiraan."
Jos mennään muutama viesti takaisinpäin, niin käsittääkseni otit itse sudet mukaan keskusteluun vertailukohdaksi...
Niin, ja sanoin myös jos ottaa vertailukohteeksi suden on syytä tietää muutama asia susistakin.
"Koirahan on alusta asti ollut ihmisen lemmikkinä, tavalla tai toisella. Siispä voimme ainoastaan todeta ettei ole hyväksi verrata esim. suden käytöstä koiran käytökseen, koira ei ole susi ja elää ihmisen kanssa sulassa sovussa."
Susista ja koirista
snadi 12.4.2005 klo 08.50
Ja sekin vielä että eikai koirakaan pidä ihmisiä ja koiria samana lajina? (tuliko tästä jotain jo jossakin?)
mutta edelleen tietämyksesi susista ei ole oikea!
Ja minua ihmetyttää se että mistä olet saanut sellaisen pinttymän päähäsi että sudet eivät näyttleisi toisilleen purukalustoaan?? Kerroppa! Kun Tottakai susi näyttää purukalustoaan olkoon varma taikka epävarma.
Ota asioista selvää ennekuin tulet sanomaan miten "asiat ovat".
Meillä 9kk sk.ketteri (uros) on yrittänyt aina,
pennusta asti kohota arvoasteikossa ylöspäin.
Ja kohdistaa rähinän ja näykkimisen nyt
perheen herkempään lapseen, 14v poikaani.
Tytär, 10v saa olla rauhassa,
kun osaa laittaa koirapojan paikalleen.
(rähähtää takaisin, jättää huomiotta ym. konsteja)
Mutta herkkä poikani kärsii tilanteesta,
jolloin pitäisi antaa ihanalle, söpölle ja kultaiselle koiralle kova kovaa vastaan.
Tällä hetkellä on menossa juuri tuo ruokaresepti,
poika laittaa ruoan ja antaa sen koiralle ensin itse sitä "maistettuaan".
Kaikki jyrsintäpalat (näkkäriä, porkkanoita, siankorvia) kierrätetään Pojan kautta,
hän nuuhkii niitä ja taas "maistaa".
Sitten vasta antaa koiralle.
Tämä ongelma on tullut pahemmaksi koiran murkkuiän alettua,
olemme kaikki muut perheen ihmiset koko ajan kokeilun kohteina,
vain alfauros (mieheni) on varmassa asemassa
ja saa viedä vaikka sapuskat koiran suusta.
Siksi hän tulee aina tarvittaessa vahvistamaan meidän arvoamme,
taputtelemaan meitä, nuolaisemaan tai muuten huomioi meidät aina ensin,
sitten vasta koiran. Koira myös kulkee viimeisenä ovesta ja sitä harmittaa ilmiselvästi.
Haluaisi johtajaksi.
Nämä kikat kuulostavat kyllä ihan puolijauhoisten (hullujen) hommilta, mutta Asiasta Tietävien mukaan ne auttavat. Niiden toiminta perustuu koirien ajatteluun ja arvojärjestykseen.
Herkemmillä tyypeillä oppi menee perille päivässä parissa,
tällaisilla kovapäisillä jänkkääjillä (kuin meidän Vili) ehkä hitaammin. Mutta menee kuitenkin.
Toivon niin.
KL
Joteskin lohduttaa että muillakin on samantyyppisiä kokemuksia:) Meillä koira ei kyseenalaista kuin pojan aseman itsensä yläpuolella. Aikuisille se ei räyhää ja kaikki kynnelle kykenevät niin tutut kuin vieraatkin vauvasta vaariin voi aivan huoletta päästää sitä paapomaan: ei murinaa,ei hampaiden näyttämistä eikä haukkumista. Siis aivan iloinen, hyväntuulinen touhottaja ja siksi tässä neuvoja kyselenkin ettei mene kehityskelpoinen pentu väärillä toimenpiteillä pilalle.
Meidän koira on todellinen vieraiden kiehnäri,
haeiluttaa häntäänsä ja tekee itseään tykö
tutuille ja vieraille, koirille ja ihmisille.
Tämä arvoasteikko-asia tulee esille vain perheen kesken ollessa, ja halutessaan osaa kyllä käyttäytyä ihan tarpeeksi sievästi.
Tähän kuvioon tulee vielä tuo rotukysymys,
terrierit ovat aika kovaluonteisia,
sinnikkäitä ja periksi ei anneta.
Ne on jalostettu sellaisiksi,
kuten myös pitkäkuonoisiksi (ainakin ketteri)
ja kita täyteen iiisoja hampaita.
Kuin karvaisia krokotiilejä.
Tämän rodun päätarkoitushan elämässä on
mennä aikailematta pieneen luolaan ketun perään,
ottaa kiinni ja tappaa/raahata ulos saalis.
Eikä antaa periksi, vaikka kuinka sattuisi toinen puremaan.
(Tosikertomuksia olen kuullut jo useita, mutta kun tämä on perhesivu, niin jääköön kertomati.)
Mutta sitten, kun tällainen itsepäinen etc. kaveri tulee vapaaehtoisesti vieren, nuolee,
katsoo ruskeilla silmillään syvän rakastavasti
(mun toiveikas tulkinta) sinua silmiin on ihan myyty.
Eikä mieti yhtään, miksi tuli valinneeksi juuri tällaisen retaleen itselleen.
Ketteri, sk ainakin on aika kissamainen koira,
itsenäinen ja välillä piittaamaton.
Meillä oli 15 vuotta Monni-kolli, joka oli luonteeltaan samanlainen,
eli emme nyt kauhean ihmeissämme ole, vaikka ei käskyt _heti_ perille menekkään.
Menee ne joskus, toiveikkaana ajattelemme.
Ja jatkamme harjoituksia.
Älkää antako periksi, koirankasvattajat!
KL
kokeilla...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=1500000000000090&posting=22000000007402198
Meidän beagle oli aivan samanlainen, jollei pahempikin, tuossa iässä, ja määrätietoisesti noista tavoista pois kouluttamalla meillä on tällä hetkellä aivan ihanan lutuinen 9kk reipas nuori mies. En sen kummemmin tahdo tähän asiaan puuttua, sinä tunnet koirasi parhaiten, toimi sen mukaan, minkä itse katsot parhaaksi. Onnea matkaan, kyllä tekin onnistutte kasvattamaan kunnon koirakansalaisen :)
Olin itse 7-vuotias, kun perheeseemme tuli ensimmäinen koira. Olin kuopus, joten siis luonnollisestikin koiran valtakokeilujen kohde. Minun käskettiin yksinkertaisesti alistaa koira sen yrittäessä pomottaa - ja se toimi. En muista kuin kerran tempaisseeni koiran niskasta selälleen maahan, mutta se riitti! Kyseessä tosin oli äärikiltti labbistyttö; kovapäisemmät varmaankin tarvitsevat useamman ärähdyksen...