Jos ajattelette elämäänne taaksepäin, niin onko teillä jossain vaiheessa ollut tilanteita tai tilaisuuksia joissa elämänne suunta olisi voinut kääntyä ja mennä toisella tavalla kuin se on mennyt? Löytyykö esimerkiksi hukattuja tilaisuuksia nuoruudessa tai muuta vastaavaa?
Uskon, että tällaiset kalvavat ajatukset ovat syy sille, miksi täälläkin on ihmisiä vuodesta toiseen haikailemassa saavuttamattoman rakkauden perään.
Uskon, että tällaiset kalvavat ajatukset ovat syy sille, miksi täälläkin on ihmisiä vuodesta toiseen haikailemassa saavuttamattoman rakkauden perään.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Eiköhän näitä mahdu jokaisen elämään. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse olen onnistunut omalla lapsellisella käytökselläni ajamaan pois ihmisen, jota todella rakastin ja joka kaikesta huolimatta rakasti minua. Saa nähdä löydänkö enää koskaan mitään vastaavaa.
Tuo oli taas ihan kuin minun kynästäni.
Mitä lapsellista käytöstä sä teit?
Pumppausta puolin jos toisin.
Sä pumppasit häntä ja hän pumppas sua?
Mitä pahaa tossa?
Löydät hänet uudestaan?
Joskus ajattelin noin, mutta kun kaikki menikin toisin niin en ajattele, että menisi toisin koskaan.
Kyynel valahti poskelleni, olen todella tunteikkaalla päällä tänään muistot ja ikävä hänestä ei hellitä. Mun pitäisi antaa olla ja mennä eteenpäin mutta se tunne kun toinen oli ja on jotain selittämätöntä!
Oletko nähnyt häntä sen jälkeen?
Ehkä pääsette vielä yhteen.. Minä en ainakaan ole luovuttanut rakkaani luokse ryömimistä.. Papittaren varpaita suutelen..
Satunnaisesti häntä näkee.
Epäilen.
Voi hellanlestas tentään!!!!
Varmasti on asioita mitä olisi voinnut tehdä tai jättää tekemättä mutta ilman niitä en olisi sellainen kuin olen. Olen hyvä tällaisena vaikka muiden mielipiteet joskus vahvasti poikkeaa tästä.
Itselläni kävi juuri näin. Paitsi että kyseinen nainen oli elämäni rakkaus, joka myös rakastui minuun, niin oli myös samalla mahdollisuus saada oma elämä raiteilleen. Nyt olenkin sitten kohta 30-vuotias pahoinvoiva mies, joka tulee jäämään yksin. Katumuksen määrää ei voi sanoin kuvata. Pitikin olla niin nuori ja tyhmä.
Kerro naisesta tunnisteita?
Ihana, vaalea nainen.
Tuohon voi moni samaistua olisiko muita tunnisteita vaikka miten tunnette? Tai mitä keksit joka ei ole yhteensopivaa kaikkien kanssa??
2012 tavattiin.
Heh sää oot vasta 30, meikä hiihtää jo melkein 50 ja ei tunnu missäään !
Muistaako hän myös tavanneesi sinut?
Eiköhän. En tiedä ajatteleeko enää nykyään.
Ota yhteyttä niin ajattelee. Tosin mielestäni aika huonoa että oletat että hän laittaisi elämäsi raiteille kun ainut joka siihen pystyy on sinä itse.
En mä rakkauteen liittyvistä jutusta niinkään vaan muista valinnoista, jotka on harmittanut jälkeenpäin. Harmittaa, kun pari vuotta sitten menin yhdelle kurssille, jos olisin miettinyt oikeasti muutaman kerran pidempään, niin olisin jättänyt hakematta kokonaan. Tuli vaan kunnolla paskaa niskaan tuon koulutuksen tiimoilta, tunnen itseni niin huonoksi, epäonnistuneeksi ja vieläkin rumemmaksi, miten mä voin näillä eväillä mihinkään töihin hakea. Ei muhun edes panostettu työharjoittelussa, tuli tunne ettei muhun kannatakaan panostaa, olin vaan ilmainen hyllyttäjä, kertakäyttötavara, aivan kuin pahvimuki, joka käytön jälkeen heitetään roskiin. Olisin mä ilman tuota kurssiakin tiennyt olevani huono ja ruma, mutt nyt olo on vaan paskempi kuin ikinä ennen minkään aiemman koulutuksen jälkeen. Kai se jatkuva dissaaminen teki tehtävänsä. Olisinpa penskana tiennyt mitä eteen tulee, niin olisin valinnut toisen alan, tehnyt sitä työtä niin kauan kuin terveys olis kestänyt ja jäänyt sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.
Mistään rakkaudesta mun näköisen ei olis ikinä kannattanut edes uneksia, senkin olisin voinut nuorelle minälleni kertoa, jos olis aikakone keksitty. Moneen asiaan en voinut itse vaikuttaa, siihen ett on ihosairaus ja allergioita, jotka tyssäsi jo lapsuudessa urahaaveita. Kaikkeen muuhunkaan kohdalle tulleeseen asiaan en ole pystynyt vaikuttamaan, elämä meni niinkuin meni. Kai kaikella koetulla jokin tarkoitus, kun vaan tietäis mikä. Sen tiedän etten enää usko omiin mahdollisuuksiin, ei mulla mitään mahiksia ikinä edes ollut, nyt vaan pitää selvitä näillä eväillä mitä on annettu. Ihan sama mitä teenkin niin paskaa tulee niskaan.
Jos olisin lopettanut opiskelut olisin kunnossa. Nyt opetusministeriö haluaa ottaa 18 vuotta seuraavien sukupolvien elämästä pois.
Jotenkin en usko, että olis voinut mennä toisin. Tietenkin jos jotenkin alusta asti elämä olis muokannut mut toisenlaiseksi, niin sitten ehkä. Jos päätösten tekijä olisi ollut ihan se sama minä, joka ne ekani kerran teki, niin päätös olis mitä luultavimmin sama. Tällä tiedolla mikä nyt, niin kai mä jotakin toisin tekisin. En tiiä olisko se silti mitään muuttanu. Sen verran isoja asioita ovat olleet. Voiko kuolemaa lopulta estää, jos se siihen on määrätty?
Kun katsoo taaksepäin elämää , olisi voinut tehdä asiat toisin mutta koin silloin toimivani niin kuin on järkevää toimia , sen hetkisellä elämän kokemuksella. Se että oliko se sydämen kannalta viisas ratkaisu , onkin eri asia. Nyt tekisin asiat toisin.
Ihmiset kuolinvuoteellaan katuu enempi niitä asioita jotka on jäänyt tekemättä kuin niitä joita on tehty.
Totta Kai on asioita joita voi jossitella, mutta mitään selkeää olisi pitänyt tehdä toisin tai tietäisin nyt miten toimia olisi olemassa.
Kun on ollut selkeä tunne tai näkemys niin EN OLE JÄTTÄNYT MITÄÄN TEKEMÄTTÄ ja siten ei kaduta.
Enemmän kaduttaisi jos en olisi tehnyt silloin voitavani kun pystyin.
Valitettavasti muista ihmisistä ei voi sanoa samaa ja varmasti asiat olisi toisin jos osa ihmisistä olisi käyttänyt minun kanssani mahdollisuudet tai ottaneet onkeensa tilanteista.
Jälkikäteen typerää hölistä jos se ei heijastu tulevaisuuteen parempina ja valmiimpana toimimaan oikein.
Olen tyytyväinen itseeni etten ole aina mennyt vain tunteen mukana vaan myös kuunnellut JÄRKEÄNI, siten en ole loukannut ketään tieten tahtoen ja pystyn elämään itseni kanssa myös jatkossa.
Joka ikinen hetkihän vois periaatteessa tehdä toisin, aloittaa jotain uutta, kääntyä ihan konkreettisesti uuteen suuntaan, vaikka nyt irti sanomalla ittensä paskatyöstä. Eihän tässä elämässä muuta pakkoo oo kuin kuolla. Mutta ei kukaan sellaista jaksa, ihminen pitää turvallisuudesta, rutiineista. Uusi pelottaa. Valintatilanteessa oma ratkaisu tuntuu usein siltä ainoalta mahdolliselta.
Nyt on elämä oikeastaan parempaa kuin koskaan.
Avioero oli vaikea. Mut tilalle sain elämäni naisen.
Ensimmäisen kerran elämässäni on ihminen johon voin luottaa. Se on kummallinen tunne. Monet asiat josta minua ennen syytettiin, nyt kiitetään.
Tiedän rakkaallani on minulle aina aikaa. Hän on toki kiireinen, mut aina löytyy riittävästi aikaa. Jos ei tänään niin sit huomenna. Nyt on lupa suukotella, halailla, puhua... Se on jopa toivottua.
Noinhan se on aina tuoreessa suhteessa ensimmäiset vuodet.
No ei tosiaankaan ollut exän kanssa, edes ensimmäisinä vuosina. Kaikki perustui suorittamiseen.
Turhaa jossittelua.
Samaa p*skaa on koko elämä ollut riippumatta siitä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Ei olisi voinut mennä yksityiselämään liittyen. Olen hyvin yksin viihtyvä, eikä ole tarvetta kaverillekaan. Työasioissa olin halunnut menevän toisin. Oli yksi niin itselle sopivan tuntuinen, mutta siinä kävi niin kuin kävi.
Miten siinä kävi?
Unelmien nainen lähes kirjaimellisesti kannettiin eteeni... -käyttäydyin kuin ääliö. Henkilökohtaisiin ongelmiin tarjottiin apua, kolme kertaa. En ottanut vastaan. Koulutus jäi vajanaiseksi, työura takkuiseksi. Silti edelleenkään en tiedä, olisinko pystynyt tekemään toisin.
Olisi varmasti ollut parempi jos ei olisi kannettu eteen. Joillakin on joku ihme tarve puuttua muiden elämään muka auttajina.
Toki. Menneitä ei vain muuteta enää, joten annetaan olla.
Minulla olisi ehkä vielä seksiä , jollen olisi mennyt naimisiin
Varmaan olisi mennyt toisin, mutta olisiko mennyt paremmin - mistä sen tietää?
Kyllä, voisin olla länsi samoan prinssi.
Varmasti on. Kuuluu elämään. Pettymyksetkin kasvattavat ihmistä. Pääasia olisi kuitenkin virheistä oppiminen, uudelleen yrittäminen, toisten kunnioitus ja hyväntahtoisuus. Silloin elämä soljuu kyllä eteen päin ja uusia polkuja löytyy ja uusia mahdollisuuksia annetaan. Tsempit!
Eiköhän noita ole jokaisella.
Itse olisin syksyllä voinut olla aktiivisempi, mutta työkiireet painoi päälle ja siitä hirvittävät univelat välillä.
Jouluna sain ihanan lahjan, yllätyin kovasti. Kiitos viesti on vielä laittamatta, ei numeroa (salattu). Eikä ole somessa etc. Tuskimpa täälläkään on.
Miehelle. °P°
Oiskin ”hukattuja tilanteita” mutta kun ei. Olin vähän liiankin toimelias ja nopee liikeissäni. Eip siin. Välillä sattui ja kovaa! Ei näin. Näin ne hommat ei tod. Etene!
Enemmänkin sanoisin et oisin voinu nuorempana hieman hidastaa tahtia ja olla vähän maltillisempi. Käyttää järkee. Olen rauhallinen luonne mutta toimintaan ihmettelyn sijaan raketin lailla suuntaavaa. Se ei aina tuonu mukana hyvää lopputulosta.
Esim. Muutama itsemurhayritys on tullu tehtyä joita olis voinu jättää tekemättä. Järki silloin kulki kehää ja sanoi et se on ainoa ratkaisu millä asiat voi enää ratkaista ja mähän en jää tumput suorina ihmetteleen vaan toimin eikä sitä koneistoa joka sit käynnistyy enää pysäytä mikään. Huonostihan siinä kävi ja päätöksieni seuraamuksista maksoi myös perheeni. Kustannuksia oli niin rahassa kuin myös henkisellä aineettomalla puolella.
Oikeastaan muutin päätökselläni varmaan koko perheeni kohtalon suunnat. Esim. Siskoni ei olisi nyt noiden polkujen kautta naimisissa tuon miehen kanssa enkä mä asuisi täällä kaupungissa jossa asun
Se päätös muutti kaikkien läheisteni elämän kulkua
Hyvä vai huono? En tiedä mut ehkä kivuttomampi polku ois ollu toisin. Toisaalta ammattivalinnat ja henkisenkasvun suunnat voisi olla perheenijäsenillä ja itselläni aivan toiset ilman päätöksieni aiheuttamia seuraamuksia
Niin ja super nopeet parisuhde etenemiset ja sillä puolen aivan järjettömän tuulispäänä toimimiset ois voinu myös hidastettuna ja maltilla hoitaa. 4 viikos kihloihin ja muuta kivaa mitä mun hyvinkin nopea liikkeinem menoni joskus oli ei välttämättä ollu iham fiksuja kun ne sattui aika kovaa sit jäljestä!
Mut minkäs mahdan kun en oikein jaksa hidastelua.
Oon nopeasta toimintaan suuntaavasta luonteestani saanu kärsiä. Saan yllättävän lyhyessä ajassa paljon aikaan ja aiiina se ei ole ollut hyvää jälkeä.
Siivouksessa ja työssäni se on plussaa et on nopee ja suuntaa räjähtävästi toimintaan mutta varsinkin nuorempana sen takii sai nokkaansa usein
😆 😆 muistuu mieleen kun mää lupasi hakee sut uuden työtuolis kaa ja heittää himaas. Meitsi oli vartin myöhäs ja ku tulin niin mimmiä ei enää missään. Luuris sit sanoit kiukkusesti et ei jaksanu kylmäs venttaa vaa lähti jo himaansa kohti. Siel se pieni mimmi raahas isoo
Pahvilaatikkoa kävelytiellä niin kiukkusena!
Onks sul koskaan sanottu et oot kärsimätön? 🤣
Kyllä mun entinen avomies siitä muutamia ... tuhansia kertoja mainitsi.
Eikä oo tuokaan eka kerta kun mulla palaa hermot myöhästelijän odotteluun ja lähden meneen.
Ex avokille hermostuin ihan jo suhteen alussa kun meidän piti nähdä niin et se tulee bussipysäkille vastaan mua. Satoi vettä ja se 25 minuuttia myöhässä. Lopulta se tuli ja selitti et kesti kun pleikkaria pelas. Mulla naksahti päässä et mitä vttua ?! Oonko mä kastunu ja kylmettyny täällä vesisateessa pleikkarin takia??
Käännyin kannoillani ja lähdin toiseen suuntaan vihasena ja exäni jäi seisoon ja ihmetteleen et mitä väärää hän nyt teki.
Puhelin on keksitty. Jos noin paljon myöhästyy on hyvin ystävällistä asia informoida niin hakeudun kuivaan ja lämpimään.
Sää hermostut ylipäätään hitauteen ja odotteluun. Kaikki pitää tapahtua heti tai si sää katoot vihasena tai teet kiroillen ite 😆😆😆
Tiedätkö mitä mä luulen? Jos kuvailisit luonteeni tuota puolta noilla sanoilla isälleni hän saattaisi revetä nauraan tunnistaessaan tyttärensä luonteen ja muistoissaan hän palaisi niihin hetkiin kun oon opetellu hiihtään tai kirjoittaan.
Mulla kuulemma oli aika tulinen luonne jolla aikas nopeesti paloi hermot jos heti ja nyt ei homma sujunut.
Eli kyllä tuosta mua tunnistaa
Ei se oo häpee olla nopee 😆😂
Entinen avomieheni oli vähän toista mieltä esimerkiksi silloin kun kyllästyin sen lupailuun että se kiinnittää yhden taulun seinään. Mä en oikein jaksanu odottaa et koska se pääsee toiminnan vaiheeseen tosta tuumailustaan vaan tartuin vasaraan ja porakoneeseen itse.
Se kyllä sai siihen samantein vauhtia sillä se ties harvinaisen hyvin ettei mulla ole minkäänlaista hajuakaan et miten homma pitäis hoitaa. Oisin vaan intuitiolla kokeillen alkanu hommaan ja se pelkäs että tärvelen seinän joten nopeesti se ponkas tuoliltaan ja mun kädestä lähti työkalut ja mut häädettiin hyvin kauaksi pisteestä jossa voisin tuhoa saada aikaan.
Meillä oli välillä huvittavia tilanteita kotona kun oltiin erilaiset tietyiltä tavoilta
Entinen avokkini oli tuumailija ja suunnittelija. Se suunnitteli piiiiiiiitkän kaavan mukaan niiiiiiiiiin väsyttävän kauan. Sillä kesti kun se mietti et miten hoitaa millä hoitaa missä järjestyksessä ja koska ja sit se tarvi lepoo miettimiseen ja sit se mietti vielä et miten se valmistautuu toimintaa ryhtymiseen ja penkistä ylös nousuun
Mä taas kun näin et on joku homma hoidettavana. Totesin et se pitää tehdä. Katoin exääni ”joo hoidan kohta. ” tai ”joo katotaan sit joskus sitä”
.. sit kuluu 2 minsaa ja häviän. Kuluu 1 minuutti. Se tajuu et jotain tapahtuu joka ei välttämättä oo hyvä juttu. Sit sillä välähtää. Ei helv. Se tekee sitä hommaa!!
Malta ny mieles ainaki duunissas! 😁 mukavaa työpäivää
Joo. Näillä tunnelmilla meikkailua täällä
https://youtu.be/K4O6aPbIuUo
Olisi. Päätöksistä voima itää, vai miten se nyt menikään. Olin nuorempana niin kovin joustava, että soudin ja huopasin ihan kaiken kanssa niin että kaikki muut ympärillä kärsi. Oon käynyt pitkän tien opetellessani päättämään asioita ja pitämään niistä kiinni.
Toisaalta menneitä ei voi muuttaa mutta suhtautumistaan menneeseen voi. Sen tein minkä pystyin sillä tietämyksellä joka mulla oli silloin eli en yhtään mitään järkevää.
Nostetaan.
Olisi ehkä voinut mennä, jos ei näitä yllättäviä esteitä tiellemme olisi tullut ja näitähän on ollut. Aika monesti käynyt mielessä myös, mitä olisi voinut tapahtua, jos oltaisiin päästy yhteiselle matkalle. Sekin kuin kohtalon ivaa.
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus! Olis voinut toisinkin tehdä, mut minkäs sille jälkeenpäin voi.