Koulukiusatun lapsen äiti kertoo kokemuksistaan

Lukijalta
Koulukiusatun lapsen äiti kertoo kokemuksistaan: Tunnen voimat nielevää raivoa ja surua
Olen yksi niistä vanhemmista, joka on toistuvasti pelännyt lapsensa tekevän itsemurhan, kirjoittaa 13-vuotiaan koulukisatun äiti.

Jaa
Kommentoi
6.1. 7:59
Minä olen yksi niistä vanhemmista, joka on joutunut näkemään oman lapsensa rajun, sydämen murskaavan muutoksen kouluväkivallan uhrina.

Olen yksi niistä vanhemmista, joka pesee lapsensa viiltelyn jäljiltä verisiä vaatteita ja vuodevaatteita. Koska viiltelemällä itseään lapsi pyrkii hallitsemaan ahdistustaan, joka syntyi koulussa, väkivallan uhriksi jouduttuaan.

Olen yksi niistä vanhemmista, joka on toistuvasti pelännyt lapsensa tekevän itsemurhan, koska lapsi haluaa kuolla. Hän haluaa kuolla 13-vuotiaana, välttyäkseen kaikelta siltä tuskalta, mitä hänelle on koulussa aiheutettu.

LAPSELLEMME on aiheutettu kakkostyypin trauma oman ikäluokkansa julmalla toiminnalla. Koulukiusaamisella, oikeammin ilmaistuna kouluväkivallalla, joka tutkitusti jättää aivoihin samanlaisen jäljen kuin kidutetuksi tuleminen.

Eloonjäämisen ja selviytymisen näkökulmasta, evolutiivisesti, laumasta ulos jääminen on tarkoittanut varmaa kuolemaa. Näin ihmisen hermosto tämän myös yhä tulkitsee ja oireet ovat sen mukaiset.

Iloinen, positiivinen ja sosiaalisesti taitava lapsemme on alkanut pelkäämään ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kaikkialla. Hän ei pysty nukkumaan kunnolla, hän on äärettömän väsynyt ja stressaantunut, eikä usko enää hyvään tulevaisuuteen. Jos hän ei viiltele itseään, niin sitten hän oksentaa.

MIKSI lapsemme on joutunut kouluväkivallan uhriksi? Siksi, että hän ei edusta valtaväestöä, hän ei ole hetero. Suvaitsemattomuus on iso ongelma edelleen, 2020-luvun Suomessa!

Siksi, että kaikki kateus hänen sisäistä ja ulkoista kauneuttaan kohtaan on ollut sietämätöntä osalle hänen oman ikäluokkansa edustajia. Tämän lisäksi kateuden aiheena on myös kotiolot. Hyvät ja lämpimät välit vanhempiin, jotka välittävät, tukevat ja auttavat häntä, tuomitsematta.

Kouluväkivallan tekijöille on paikallaan muistuttaa, mitä kaikkea tuollainen käytös kertoo heistä itsestään, heidän kypsymättömyydestään ja kyvyttömyydestään, sekä kateudestaan ja niin edelleen. Kouluväkivaltaan syyllistymällä he julistavat omaa rampauttavaa vajavaisuuttaan, tajuamatta sitä itse.

Syy on aina väkivallan tekijässä, ei uhrissa.

Minä vanhempana tunnen voimat nielevää, massiivista raivoa ja surua vuorotellen, sekaisin ja päällekkäin. Näen painajaisia, olen jaksamisen äärirajoilla.

ME VANHEMMAT teemme valtavasti töitä oman päivätyömme ohella. Etsiessämme apua, taistellessamme ja vaatiessamme lapsemme puolesta. Tukiessamme lastamme parhaan kykymme mukaan, kuten myös hänen sisaruksiaan, jotka nyt jo etukäteen pelkäävät, voiko heille käydä samoin. Jotka pelkäävät isomman sisaruksen puolesta, joka on muuttunut rajusti niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja joka vahingoittaa itseään pelottavalla tavalla.

En voi tässä julkaista kuvia lapsestamme ennen ja jälkeen kouluväkivallan uhriksi joutumista, koska minun on suojeltava lastani. Kuvissa näkyy ravistelevan konkreettisesti, mitä uhrille tapahtuu. Sukulaisetkaan eivät häntä enää tunnista, ero on järkyttävä.

Hinta tulee olemaan kallis myös taloudellisesti. Niin yksilö-, perhe-, kuin yhteiskuntatasolla. Pahoin voivat väkivallan kohteen ja hänen perheensä lisäksi myös muun muassa koko luokallinen oppilaita, osa heistä myös sijaistraumatisoituu ja luokan tunnelma ahdistaa koko ryhmää.

OPETTAJILLE ei anneta riittävästi koulutusta ja työkaluja puuttua kiusaamiseen. Hekin väsyvät ja tuntevat syyllisyyttä kouluväkivallan edessä, kaiken muun työtaakkansa lisäksi. Osa heistä ei tunnu välittävän ja jotkut kiusaavat itse oppilaitaan.

On KiVa Koulu -ohjelmaa ynnä muita tapoja puuttua, mutta jos olemassa olevat keinot eivät ole riittävän tehokkaita, eikö silloin ole aika kokeilla jotain muuta?

Kokemusten mukaan poliisin puuttuminen asiaan on ollut tehokkain keino kitkeä kouluväkivaltaa. Olisiko aika antaa poliisille resursseja kouluväkivallan ehkäisyyn ja lopettamiseen? Tukemaan koulun työtä väkivallan vastustamisessa?

Uhrin arvosanat laskevat, hän saattaa joutua vaihtamaan koulua tai luokkaa, tai hän ei pysty käymään koulussa ollenkaan.

MITÄ SEURAUKSIA tulee väkivallan tekijöille? Riippuu koulusta ja paikkakunnasta. Joka tapauksessa harvoin mitään todella pysäyttävää.

Toisen oppilaan julmasti murskanneet voivat edelleen jatkaa samalla luokalla ja edetä normaalisti koulutiellään.

Mitähän tapahtuisi, jos tekijät jätettäisiin luokalleen tai joutuisivat pienryhmään, koska selvästikään heidän sosiaaliset taitonsa eivät riitä ryhmässä toimimiseen tai luokka-asteelta seuraavalle siirtymiseen?

Työelämässä työyhteisöön sopeutumattomuus on irtisanomisen peruste. Eikö henkistä tai fyysistä väkivaltaa toista oppilasta kohtaan käyttävä, rikokseen syyllistyvä oppilas ole sopeutumaton ryhmään?

Väsynyt, vihainen ja surullinen äiti

Kirjoitus julkaistaan nimimerkillä lapsen henki