Mitä käsky älä tapa tarkoittaa?

Itse asiassa käsky näyttää alkujaan tarkoittaneen: älä tapa toista juutalaista, ellei hän ole tehnyt jotain sellaista, mistä on säädetty rangaistukseksi tapetuksi tuleminen.

Muiden heimojen jäsenten tappaminen ei Vanhassa testamentissa yleensä ollut ollenkaan paha asia, vaan joskus jopa suotavaa.

Kaksinaismoralismista kaksi eri esimerkkiä

Totuus 1: Abortissa tapetaan ihmisalku.

Totuus 2:
Länsimainen demokratia kieltää ihmisen tappamisen.

Adventistit murhanhimoisia.
Vrt. sunnuntaipedonmerkki kuolemaa toivovat.

Lakien ja asetusten säätäjien ei tarvitse itse noudattaa lakia tai asetuksiaan?
Tämä tulee hyvin selväksi Raamatun tarinoissa, joissa Jahve-niminen koston, vihan ja kiivauden perikuva ei noudattanut omia asetuksiaan ja lakejaan, vaan sähelsi mielensä mukaan mm. tappaen ja tapattaen ihmisiä ja elämiä sekä ohimennen pani paksuksi erään toisen miehen kihlatun neitsyeen.

Myös Suomen valtion lakeja ja asetuksia rustaavat elimet kuten valtiopäivät sekä siellä lakeja säätävät ja itse vallassa kulloinkin oleva tasavaltamme presidentti ovat lain yläpuolella ja siksi heidän ei tarvitse välittää omista säätämistään laeista tai asetuksista hevon paskaa?
Näin se homma Raamatun mukaan pitäisi mennä?

Oikeastaan siinä sanotaan, älä murhaa. Murha on laiton tappaminen. Eis.m eläimiä on ollut oikeaus tappaa, jolloin se ei ole murha.

Raamatussa lukee että jumala on tietyt kaksi ja nelijalkaiset laiduntavat eläimet ihmisien ruokailu käyttöön mutta ateisti aloittaja ei tätä tunne.

Jos sinä syöt kuollutta eläintä, niin ethän sinä syyllisty silloin tappamiseen.
Suomessa lihakaupassa harvoin vastaan juoksee elävä lehmän paisti tai makkara?
Vastuun saavat kantaa teurastajat ja lahtarit.

Minä olen jo kauan aikaa sitten lopettanut tappamisen. En tapa hyttystä, enkä pienintäkään elämää.
Jos saan kehooni bakteerin tai viruksen, niin en tapa sitäkään. Antaa valkosolujeni ja vastustuskykyni hoitaa se puoli.
Tappaminen on synti ja en tee siksi sitä.

Mitä nyt tappamisesta kannattaa murehtia kun edellinen sukupolvi elänyt sen ihannoinnissa kuka tapannut enemmän ryssiä. Suurimmat sankarit ovat niitä, jotka olivat lahdanneet heitä eniten. Eikä siitä kansallissodastakaan ole kovin kauan kun ei muuta huvia ollut niin tapettiin toisiamme. Ei siinä paljon kyselty Jumalan käskyjä siitä, että saako tappaa vai ei.

Ja kaikki kansakunnat ovat varustautuneet siihen että koska tahansa voi alkaa sama rytinä.

Ja me mietimme voiko kissan tai koiran tappaa. Voi hyvää päivää.

Älä tapa käsky ei koske meitä adventisteja. Jahve oli tappaja ja hän on meidän esimerkkimme.
Muista pyhittää lepopäiväkäsky on ainoa käsky, jota pyrimme noudattamaan.
Asioita kun on priorisoitava pastorinkin näkökulmasta.
Yhtenä päivänä viikossa on vietävä rahaa kirkkoon, että pastorikin pääsee sinne autollaan ja voi hankkia itselleen kesäasunnon ja pelit ja vehkeet.
Lepopäivä on rahansiirtopäivä.

Avaus on palstan tunnetun häirikön ja trollin provo. Ateistin käsialaa.

Käsky "Älä tapa!" on samankaltlainen kuin Suomen rikoslain ilman oikeutettua syytä tapahtuvan hengen riistämisen kielto. Sen käskyn rikkominen on tahallisuudesta riippuen eriasteista: kuoleman tuottamus, törkeä kuolemantuottamus, tappo ja eriasteiset murhat (USA:n lait ja oikeusistuin).

Mooseksen laissa (evp) ja Tanakhissa käskettiin tappaa tiettyjä käskyjä rikkoneet Israelin kansalaiset ja uhriksi tai ruoaksi tarkoitetut eläimet. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioiden laeissa on vielä kuolemanrangaistus tuomiona esimerkiksi ensimmäisen asteen murhista. Kuolemanrangaistuksen tuomitseminen ja täytäntöön paneminen eivät ole tietenkään "Älä tapa!" käskyä vastaan. Eläimiä on ollut ihmisten aina lupa tappaa ravinnoksi ja hyötykäyttöä varten tai itsepuolustukseksi.

Toisen ihmisen surmaaminen itsepuolustuksessa ei ole rangaistava teko, ellei ole käytetty kohtuutonta voimaa tilanteen vakavuuteen nähden. Toinen ihminen on lupa surmata, jos hän uhkaa muiden terveyttä ja henkeä: on esimerkiksi tekemässä joukkomurhaa tai terrori-iskua. Tällöin hengen riistänyt henkilö on sankari, ei rikollinen, joka tuomittaisiin "taposta". Poliisi ja turvallisuudesta vastuussa olevat viranomaiset joutuvat käyttämään joskus kuolettavaa voimaa suojellessaan kansalaistensa turvallisuutta ja henkeä.

Käsky "Älä tapa!" ei estä tappamista sotatilanteessa. Sotatilanteessa edellytetään vihollisen surmaamista ja jos joku kieltäytyy käyttämästä asetta, niin hänet voidaan joissakin valtioissa tuomita silloin sotarikoksesta. Suomessa totalikieltäytyjiä rangaistiin aiemmin vankeudella Jehovan todistajia lukuun ottamatta, jotka saivat erioikeuden virheellisen Raamatun tulkinnan johdosta ja muita kieltäytyjiä kohdeltiin eriarvoisesti ja syrjivästi. Nyt tämä epäkohta laissa on poistettu.

Mooseksen laissa otetaan huomioon tilanteita, joissa toinen ihminen saa surmansa vahingossa: esimerkiksi kirveen terä irtoaa työtä tehtäessä ja osuu toista päähän, niin että tämä kuolee saamaansa vammaan. Tällöin työmiestä ei surmata "Älä tapa!" käskyn rikkomisesta. Hänen oli mahdollista mennä turvakaupunkiin, jossa verenkostajalla ei ollut oikeutta ottaa hänen henkeään.

Toki tämä laki on alkukantainen ja typerä (vaikea toteuttaa ja aiheuttaa kohtuutonta vaivaa ja ongelmia onnettomuuden aiheuttaneelle osapuolelle perheineen), mutta on se kuitenkin tyhjää parempi ja osoittaa lain säätäjillä olleen alkeellinen oikeustaju. Toki Mooseksen lain monet tappamiseen kehottavat käskyt osoittavat säätäjien olleen sadisteja, sovinisteja ja rasisteja.

Opetus tässä on se, että "Älä tapa!" käsky on universaali ja osana useimpien uskontojen ja kulttuurien (kansojen) lainsäädäntöä. Jopa kivikautisissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä noudatettiin tätä käskyä, mutta naapurikylän ja -heimon tykö oli tapana tehdä ryöstöretkiä, raiskata naiset ja ottaa heidät seksiorjiksi, varastaa käyttöesineet, ruoka ja aseet ja tappaa kaikki kiinni saadut miespuolet. Näin on osoitettu se, että ihmisen väkivalta, seksirikokset, tappaminen ja murhat eivät ole saaneet alkuaa maanviljelystä, korkeakulttuureista (Mesopotamia ja hedelmällinen puolikuu) tai kirjauskonnoista. Ne ovat ihmisen evoluution tulosta.

Ihminen on raaka peto, joka on syntynyt tappamaan. Ihmisen proaktiivista aggressiota säätelevät kulttuurievoluution mukanaan tuomat uskonnot lain käskyineen ja modernin ajan humanismi, joka kieltää ilman oikeutta tapahtuvan toisen ihmisen vahingoittamisen ja hengen riiston. Tässä kehityksessä on merkittävässä roolissa YK:n Ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948.

Sen laatijoista suurin osa tuli nimeltään kristityistä maista ja allekirjoittajien joukosta (julistuksen hyväksyneistä) puuttuivat ateistiset Neuvostoliitto ja itäblokin maat sekää useimmat muslimivaltiot. Näissä on jatkettu ihmisoikeuksien rikkomista, mikä ilmenee mm. sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamisena sekä epäoikeudenmukaisin perustein tapahtuneena vainona, vankeutena, omaisuuden riistona, karkoituksina ja eriuskoisten ja toisinajattelevin tappamisena.

palstalla panettelijoilla elää henki, mikä panettelijoilla on.
Jeesustakin he kiusasivat. Toivat rikkoneen naisen ja ei näillä panettelijoilla ollut tarkoitus edistää raamattua, vaan syyttää Jeesusta vääristä raamatun tulkinnoista.
Jeesus ei lähtenyt näitten panettelijoiden matkaan, vaan riisui heidät aseista.
Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.

Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". (Joh 8:3-7)

Eli tämä palstan jankkaaminen on samasta pimeyden lähteestä.

Jos Jeesus olisi jotain muuta sanonut - jankkaajat olisivat ottaneet siitä aiheen ja jatkaneet lihansa pönkittämistä, eikä siinä olisi ollut mitään tarkoitushakuisuuttakaan, että tehtäisiin Sanan mukaan.

"Älä tapa " käsky ei pölvästien ja lahkojen aivo-orjien selittelyillä muutu miksikään.
Se on yksiselitteinen käsky olla tappamatta mitään elollista, jotka Jumala on luonut ja joihin hän on puhaltanut elämän henkensä.

Tappaminen on samalla Jumalan henkäyksen tappamista ja halveksimista. Se ei kuitenkaan yllätä, että lahkojen ja kirkkokuntien aivo-orjat eivät halua noudattaa edes tuotakaan käskyä, kun eivät noudata mitään muutakaan.

Jokaisella elollisella on maailmassamme jokin tehtävä ja tarkoitus. Kun eläimiä tapetaan sukupuuttoon ja hyönteisiä torjutaan myrkyillä, kärsii siitä aina myös ihminen ja koko ekosysteemi.
Tappaminen vaikuttaa myös luonnon tasapainoon ja järkyttää sitä niin, että se vaikuttaa myös ihmisten elämään planeetallamme.
Tätä tietysti uskovaisetkaan eivät halua aina ymmärtää, koska tappamisesta on tullut niin arkipäiväistä toimintaa.
Yksi Jumalan käsky on jälleen tyystin hyljätty myös uskovaisten keskuudessa.

Sinänsä hassua että sodassa voi tappaa, mutta siinä on silti tietyt säännöt ja sotarikokset. Pitää osata tappaa oikealla tavalla. Eikö olisi paljon viisaampaa olla tappamatta kokonaan. Luoda sellaiset sotalait, että ei tapeta toisia millään tavalla. Ei sopivalla eikä sopimattomalla tavalla, ei jalkaväkimiinoilla ei kaasulla eikä rynnäkkökiväärillä.

Toisaalta sitten vaikka on hirveitä sotarikoksia, niin voidaan pudottaaa pari atomipommia suurkaupunkeihin siviilien surmaksi. Eikä kukaan kauhistele tai tuomitse, vaan tutkitaan, että olipa paukku ja vielä aika ikävät jälkivaikutukset tuleville sukupolville.

Ihmisen moraali on tavallaan aivan järjetön. Juutalaisten polttamista kauhistellaan ja siitä on tullut symbooli sodan julmuudelle, mutta sitten ei ole mitään väliä vaikka pari suurkaupungin siviilit tapeetaan eikä niillä miljoonilla muilla uhreilla joita sota vaati. Mekin samassa sodassa Sakan puolella olleina teemme omista tappajista sotasankareita, kun niin paljon yksi mies ennätti tappaa. Samoja ihmisiä ne kaikki kuolleet kuitenkin ovat olleet ja jos joidenkin tappaminen on kauheaa, aivan hirveää ja suuri sotarikos, niin aivan samalla tavalla pitäisi jokaisen muunkin ihmisen kohdalla olla. Ei pitäisi olla sopivalla tavalla kuolleita ja uhreja joiden tappamisesta iloitaan ja hurrataan sekä mielenkiinnolla tutkitaan että millainen pamaus tulee kun pudotetaan uudenlainen atomipommi ihmisten päälle, jotka eivät tiedä sotaa olevankaan.

Älä ota pataan niin, meneekö se rikki?

Älä tapa!
Julkaistu: 13 tammikuun, 2021 | Kirjoittanut: jumalanvaltakuntablog

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/13/ala-tapa/

”Älä tapa!” käskyn tulkintaa

Jotkut eläinten oikeuksia ajavat ihmiset kuten Leena Vilkka (Yle uutiset 31.12.2020 klo 18, Areena ajasta 14:50 eteenpin) tulkitsevat virheellisesti Raamattua käskyn ”Älä tapa!” kohdalla. He sanovat, että käsky kieltää myös eläinten tappamisen: ei vain ihmisten tappamista. Raamatun mukaan eläimet on kuitenkin lupa tappaa ja käyttää ravinnoksi (tai muuten vain hyödyksi: eläimet ovat ihmisten valtaan annetut). Jumalan on antanut lisäksi käskyt uhrata eläimiä itselleen Mooseksen laissa. Jumala ei ole tässä asiassa ristiriitainen, sillä tappamisen kielto ulottuu vain ihmisiin, ei eläimiin. (1Moos 9:1-7)

Monilla ateisteilla on niin ikään tapana tulkita virheellisesti Raamattua yleensä ja käskyä ”Älä tapa!” He sanovat Raamatun olevan ristiriitainen, koska Jumala antaa tämän jälkeen Israelille käskyjä tappaa viholliskansat ja on säätänyt israelilaisille kuolemanrangaistuksen monien Mooseksen lain käskyjen rikkomisesta. Ristiriitaa ei todellisuudessa ole, sillä käsky ”Älä tapa!” kieltää ainoastaan ”oikeudettoman hengen riistämisen” toiselta ihmiseltä. Kun Israelin tuomarit ja kansa panivat täytäntöön kuolemanrangaistuksen, niin he toimivat silloin Jumalan käskystä ja tekivät hänen tahtonsa eikä se ollut ristiriidassa ”murhaamisen” kieltävän käskyn kanssa.

Näin siis vanhan liiton aikana. Uuden liiton aikakaudella kristittyjen mielipiteet ovat jakautuneet tappamisen kieltävän käskyn tulkitsemisen suhteen. Toiset ovat olleet sitä mieltä, että tuomareilla ja pyöveleillä on ”Jumalan palvelijoina” oikeus panna täytäntöön kuolemanrangaistus silloin, kun he edustavat laillista esivaltaa. (Room 12:17-13:5) Käsky ”Älä tapa!” ei koske myöskään sotatilaa: silloin on lupa ja jopa velvollisuus tappaa, vaikka olisi kristitty Jumalan lapsi. Toiset ovat kieltäytyneet kokonaan aseellisesta palveluksesta ja viroista, joissa on pitänyt tuomita tiettyihin rikokseen syyllistyneitä kuolemaan ja panna tuomio täytäntöön. Tämä johti 1500-luvun rauhaisat anabaptistit vankilaan, sillä se katsottiin niskuroinniksi ja kapinaksi esivaltaa vastaan.

Nykyään on esimerkiksi Suomessa mahdollisuus kieltäytyä aseellisesta palveluksesta ja suorittaa sen sijaan siviilipalvelus. Sellaisissa maissa, joissa ei ole yleistä asevelvollisuutta, ei kristityillä ole ollut ongelmaa tämän asian kanssa. He ovat voineet valita ammatin, jossa ei tarvitse tuomita tai tappaa ketään. Monet kristityt ovat silti eri mieltä ja hyväksyvät ”oikeutetun” surmaamisen osana toimivaa ja demokraattista yhteiskuntaa. Ongelmia tuottaa korkeintaan sotatila: osa rajaa tappavan voiman käytön puolustussotaan, osa on valmis surmaamaan myös maan hyökätessä toista maata vastaan, kunhan hyökkäykselle on hyvät moraaliset perustelut. Oli esimerkiksi oikein sotia Saksaa ja Japania vastaan.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä ongelmaksi muodostuu siviilien vahingoittaminen ja tappaminen. Pommituksissa ja tykistön tulituksessa kuolee väkisin siviilejä, samoin sissisodassa, kaupunkitaisteluissa ja alueilla, joilla on vaikea erottaa taistelijoita siviileistä. Tällaisia ovat erityisesti muslimien asuttamat alueet, joilla jihadistit eivät erotu aina siviileistä, koska heillä ei ole sotilasasua. Oman ongelmansa muodostavat Isis-taistelijoiden kaltaisten soturien vaimot ja lapset, jotka osallistuvat välillä taisteluihin, mutta saattavat piilottaa aseensa ja tekeytyä siviileiksi jäätyään alakynteen ”vihollisen” vallatessa heidän leirinsä ja asuinsijansa taajamissa. Vaikka näitä ei surmattaisi aseettomina, niin heidät tulisi silti tuomita sotarikoksista ja vangita oikeuskäsittelyn ajaksi. Sodankäynnissä on kansainvälisesti hyväksytyt säännöt, joiden rikkomisesta voi joutua sotaoikeuteen. Jotkut Balkanin sodan vastulliset komentajat on tuomittu kansainvälisessä tuomioistuimessa ja niin myös Rwandan tutsien kansanmurhaan syyllistyneet hutukapinalliset.

Vaikka sotivien kansojen ja valtioiden omassa lainsäädännössä on käskyn ”Älä tapa!” mukaan säädetty rangaistavaksi siviileihin kohdistuvat oikeudettomat surmat (tappo, murha, kansanmurha), niin on silti lupa tappaa toinen ihminen ”oikeutetusta syystä” kuten sodassa, oikeuslaitoksen palveluksessa, pyövelinä tai poliisivoimissa. Tällöin tappaminen on lain käskyjen noudattamista sen sijaan, että se olisi lain rikkomista. Saman periaatteen mukaan myös Mooseksen laissa on yleinen ilman oikeutta tapahtuvan tappamisen kielto ja erikseen rangaistukset sen käskyn rikkomisesta (henki hengestä). Ja tämän lisäksi on käskyjä eläinten tappamiseen ja rikollisten tuomitsemiseen kuolemalla sekä sotalait, jotka käskevät tappaa viholliset tietyissä tilanteissa ja antavat yleensä luvan surmaamiseen sotatilanteessa. Mooseksen laissa ja nykyisissä laeissa on tässä asiassa samankaltaisuutta. Toki Mooseksen laki on paljon huonompi moraaliltaan kuin länsimaiden lainsäädäntö rangaistuksineen.

Käsky ”Älä tapa!” on samankaltainen kuin Suomen rikoslain ilman oikeutettua syytä tapahtuvan hengen riistämisen kielto. Sen käskyn rikkominen on tahallisuudesta riippuen eriasteista: kuoleman tuottamus, törkeä kuolemantuottamus, tappo ja eriasteiset murhat. Yhdysvalloissa murhaksi tulkitaan kaikki vakavien rikosten seurauksena aiheutuneet kuolemat (felony murder rule); kolmannen asteen murha vastaa kutakuinkin Suomen kuolemantuottamusta. Vakavin on ensimmäisen asteen murha ja toisen asteen murhaa vastaa ”tappo”. Suomessa on uutena nimikkeenä otettu käyttöön ”terroristisessa tarkoituksessa tehdyt murhat”, joista on tuomittu tähän mennessä vain muslimeja: ns. valkoinen terrorismi (äärioikeiston terrorismi) ja äärivasemmiston terrorismi ovat harvinaista eivätkä ole vielä johtaneet tämän lain soveltamiseen.

Mooseksen lain sotalait ja siviililait – mukaan lukien rikoslaki rangaistuksineen – eivät kuulu uuteen liittoon. Uudessa liitossa noudatetaan vain rakkauden kaksoiskäskyä ja niiden kanssa yhteensopivia muita käskyjä Mooseksen laista ja yleensä Tanakhista. (Apt 15:28-29; 1Tess 4:1-12; Matt 22:36-40) Näiden lisäksi on säädetty uuteen liittoon joitakin omia määräyksiä koskien seurakunnan palvelijoita ja kristityn elämää. Oikeudeton tappaminen ja toisten ihmisten vahingoittaminen ilman oikeutta on kiellettyä, mutta rankaisijana ei toimi vanhan liiton tapaan seurakunta vaan maallinen esivalta. (Room 12:7-13:11) Se on ”Jumalan palvelija eikä turhaan miekkaa kanna” silloin, kun se toimii Jumalan hyvän moraalilain mukaan. Mooseksen lain tappokäskyjen noudattaminen olisi syntiä uuden liiton Jumalan lapselle.

Raamatun tulkinnassa on siis erotettava toisistaan vanha ja uusi liitto. Uusi liitto on kumonnut vanhan, niin että vanhan liiton käskyt eivät ole enää voimassa muuten kuin ne harvat poikkeukset, jotka on sanottu uuden liiton puolella. (Apt 15:28-29) Niidenkin kohdalla on annettu myönnytyksiä epäjumalille uhratun lihan syömisen kieltoon: lihaa on lupa syödä, kunhan ei osallistu epäjumalien palvelemiseen ja uhrimenoihin. Veren syömisen kielto on edelleen voimassa kristityille, mutta suuri osa kristityistä ei ymmärrä tätä ja syö kaikkea tietämättä sen olevan vahingollista terveydelle. Näin oli erityisesti ennen modernin tieteen saavutuksia elintarvikkeiden käsittelyssä, minkä ansiosta veressä kulkevien tautien aiheuttajien vahingot on saatu minimoitua.

Mooseksen laki on armoton kohdissa, joissa on säädetty rangaistukset sen käskyjen rikkomisesta. Vaihtoehdoksi ei tarjota uuden liiton tapaan parannusta (mielenmuutosta) ja anteeksiantoa: rangaistus on ainoa vaihtoehto. Ei uudessakaan liitossa ole tarkoitus korvata siviililakeja armolla, niin että rikoksen tekijät selviäisivät rangaistuksetta ja saisivat jatkaa pahan tekemistä. Jo aiemmin on todettu, että rikollisten tuomitseminen jätetään uudessa liitossa esivallan tehtäväksi. (Room 12:17-13:5) Jos esivalta on säätänyt esimerkiksi kansanmurhista, joukkomurhista, terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä murhista ja yleensä murhista kuolemanrangaistuksen, niin Raamatun mukaan se on oikein, kunhan syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Kun joku jää verekseltään kiinni itse teosta, niin hänet olisi lupa tappaa Raamatun mukaan.

Mooseksen lain monet käskyt ovat väärämieliset, epäoikeudenmukaiset ja raa’at. Ne käskevät tappamaan ihmisen teoista, jotka eivät terveen ihmisen oikeustajun mukaan ole edes pahoja tai eivät ainakaan niin pahoja, että kuolemanrangaistus olisi niistä oikea tuomio. Kuolema on säädetty mm. sapatin rikkomisesta, vanhempien kiroamisesta tai lyömisestä, Jumalan kiroamisesta, epäjumalien palvelemisesta (vääräuskoisuudesta), yhdynnästä kuukautisten aikana, aviorikoksesta, sukurutsasta ja homoseksuaalisuudesta. Jos oma poika on irstailija ja juomari, niin hänet tulee tappaa. (5Moos 21:18-21) Tällaisten tappokäskyjen noudattaminen on väärin kaikkina aikoina, joten Mooseksen laki on tältä osin selvästi ihmisten kirjoittama: ne ovat ihmisten käskyjä ja ihmisten sanoja, eivät Jumalan käskyjä ja Jumalan sanaa, ellei Jumala sitten ole paha ja väärämielinen. Kristittyjen on valittava näiden kahden vaihtoehdon väliltä: joko heidän jumalansa on paha ja tuomitsee väärin tai sitten Mooseksen lain ”huonot käskyt” (Hes 20:25) ovat ihmisten käskyjä, eivät Jumalan. Ne kuvastavat joko lain kirjoittaneiden ihmisten luontoa, oikeustajua ja moraalia tai Jumalan. Kumman valitset?

Kuolemanrangaistus on edelleen käytössä joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa. Se ei ole siis suoraan väärin Raamatun mukaan, kunhan syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Euroopasta kuolemanrangaistus on poistettu, mutta sen käyttöönotto uudelleen ei olisi Jumalan lain käskyjä vastaan edes uudessa liitossa, koska Paavali piti esivaltaa ”Jumalan palvelijana” ja ”miekan kantaminen” (käyttäminen) ei ole väärin, kun sitä käytetään oikein ja Jumalan tahdon mukaan. Ei olisi ”syntiä”, jos Anders Breivikin kaltaiset itse teosta kiinni saadut terroristit ja joukkomurhaajat surmattaisiin sen sijaan, että annetaan heidän elää hyvissä oloissa länsimaiden vankiloissa. Myös sarjamurhaajat joutaisi hävittää, sillä kaikki nämä syövät veronmaksajien rahoja suuria summia. Ne voitaisiin käyttää vankien elättämisen sijaan hyödyllisempään tarkoitukseen.

Kristityt uskovaiset eivät pääosin hyväksy Suomessa kuolemanrangaistusta. Perusteluna evankeliiset (herätyskristilliset) käyttävät sitä, että murhaan syyllistynyt saa aikaa parannuksen tekoon ja voi pelastua. Jumala itse antaa tätä aikaa mielenmuutokseen ja mahdollistaa siten syntien anteeksisaamisen ja ikuisen elämän pahimpiin synteihin syyllistyneille. Esimerkiksi otetaan Paavali, joka hyväksyi Stefanuksen kivittämisen ja vartioi kivittäjien vaatteita kivityksen aikana. Kun Paavali näki taivaallisen ilmestyksen Damaskon tiellä, niin hän muuttui ja entisestä väkivallan tekijästä tuli rauhan lähettiläs ja ihmisoikeuksien puolustaja. Tästä voitaisiin väitellä tovi, mutta sanotaan nyt vain se, että nykyisen käsityksen mukaan Paavali rikkoin monin tavoin ihmisoikeuksia vielä uskovana kristittynä (mm. naisen asema ja orjuus).

Paavali ei kelpaa esimerkiksi siitä, miten henkirikoksiin syyllistyviä on oikeus kohdella uudessa liitossa. Paavali ei rikkonut teollaan tietoisesti lakia vaan luuli noudattavansa sitä, koska piti juutalaisten fariseusten tavoin Mooseksen lakia sitovana ja se antoi vallan tuomita oman kansan rikolliset kuolemaan, vaikka Rooman laki kielsi sen. Apostolien teoissa surmataan Jaakob, Johanneksen veli, mutta Jeesusta ei olisi ollut lupa kivittää kapinasta Roomaa vastaan. Likainen työ jätettiin roomalaisille ja pakanoille, jotka palvelivat Rooman armeijassa. Kun nykyään tuomitaan terroristeja ja muita murhaan syyllistyneitä, niin he ovat rikkoneet tietoisesti omaan maansa lakeja vastaan. Niinpä heidät on oikein tuomita maan lainsäädännön mukaan vaikka kuolemaan, jos se rangaistus on käytössä. Raamatun kirjoitukset eivät sitä kiellä.

Eläimiä on tietysti lupa tappaa kaikkina aikoina. Raamatun jumala antoi eläimet ravinnoksi tosin vasta Nooan ajan tulvan jälkeen, mutta koska luomismyytit ja tulvakertomus ovat satua, niin niitä ei pidä käyttää lakien ja oikeustajun pohjana. (1Moos 9:1-5) On yleensä väärin rangaista syyttömiä toisen tekemästä synnistä, mutta niin Jumala tekee, kun on langettanut hirveät kiroukset ja säätänyt kuoleman rangaistuksena yhden ainoan ihmisen – Aatamin – synnistä. Jumala on tämän sadun mukaan syyllinen viattomien kärsimykseen ja kuolemaan. Jos Jumala ei olisi rangaissut ihmiskuntaa (kaikkia Aatamin jälkeläisiä), niin maailmassa ei olisi kärsimystä ja kuolemaa: ei onnettomuuksia, luonnonkatastrofeja, myrkyllisiä ja vahingollisia eliöitä, petoja, vammaisuutta ja sairauksia.

Satuja ei pidä tulkita kirjaimellisesti, joten ihminen evoluution tuottamana petona on ”syntynyt tappamaan” ja eläimet ovat meille ”laillista” ravintoa. Eläimiä tulee silti kohdella mahdollisuuksien mukaan hyvin eikä niille ole lupa tuottaa aiheetonta kärsimystä nykyisen lainsäädännön mukaan. Vain sadistit nauttivat eläinten kiduttamisesta, mutta terveen oikeustajun omaava ei sellaiseen syyllisty: hyvän ihmisen teot ja tavat ovat hyviä, mutta pahan pahoja. (Matt 12:33-37)

Eläinten hyötykäyttö ei rajoitu ravinnon hankkimiseen. Eläimistä saadaan paljon muutakin hyödyllistä: vaatteita (villa), nahkaa, luuta ja lääketeollisuuden tarvitsemia aineita sekä elimiä. Turkistarhaus ja eläinten hyödyntäminen monin eri tavoin on oikein, kunhan ei aiheuteta tarpeetonta tai kohtuutonta kärsimystä eläimille. Ihmiset ja eläimet ovat eri arvossa terveen oikeustajun omaavilla ihmisillä. Vain oikeustajultaan vääristynyt ihminen pitää tuomittavana eläinten surmaamisen ja hyötykäytön. Sellainen kieltää ihmisen evoluution: ihminen on saalistava peto evoluution tuloksena. Meitä ei ole luotu kasvissyöjiksi eikä Raamattukaan kiellä meiltä eläinravintoa kasvisten ohella. Profeetat, Jeesus ja apostolit söivät lihaa (kalaa, lammasta, nautakarjaa,…) eikä se vihastuttanut Herraa.

Eläinten tappaminen on luvallista myös ihmisten suojelemiseksi niitä vastaan. Jos pedot ovat vaaraksi ihmisille tai karjalle, niin ne on lupa tappaa tai nukuttaa ja siirtää toiselle alueelle. Jos hirvieläimet ja muu riista aiheuttavat paljon liikennekuolemia, on kannan harventaminen hyvin perusteltua ja järkevää. Suomessa myönnetään kaatolupia vuosittain eri määrä ja se perustuu tarkkaan kannan seurantaan. Tämä kaikki on hyvää ja oikein ”meidän Jumalamme” silmissä eikä mikään tästä riko Raamatun kirjoitusten antamia käskyjä ja ohjeita vastaan.

Ihmisen on lupa puolustaa itseään ja muita ihmisiä myös väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyviä muita ihmisiä vastaan. Poliisilla ja sotilailla on tarkat ohjeet voimankäytön mitoituksesta eri tilanteissa. Jos he käyttävät liiallista voimaa, niin he joutuvat vastaamaan siitä syyttäjän edessä. Niinpä poliisin kynnys aseen käyttöön on esimerkiksi Suomessa korkea. Yhdysvalloissa liipaisinsormi on turhankin löysässä etenkin poliisien kohdatessa mustaihoisia epäiltyjä. Asetta on silti lupa käyttää jopa kuolettavasti, kun sen avulla suojellaan muita ihmisiä ja puolustetaan itseä. Tämä sama oikeus on jokaisella ihmisellä: myös siviilillä on oikeus puolustaa itseään ja surmata muita uhkaavat tai terroritekoja tekevät ihmiset. Heitä ei tuomita silloin ”taposta” vaan palkitaan sankareina. Terve oikeustaju hyväksyy kuolettavan voimankäytön sitä vaativissa tilanteissa eikä Jumalakaan sitä tuomitse vaan antaa siihen oikeutuksen Raamatun kirjoitusten kautta.

On myös tilanteita, joissa ihminen menettää henkensä toisen ihmisen toiminnan seurauksena, mutta kyseessä on vahinko. (vrt. turvakaupungit niille, jotka ovat tappaneet vahingossa toisen israelilaisen, 4Moos 35) Tällaisia ovat erilaiset tapaturmat ja yleisin niistä on liikenneonnettomuus. Ellei kukaan ole syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen rikkomalla liikennesääntöjä, niin ketään ei rangaista, vaikka joku kuolisi onnettomuudessa. Jos sääntöjä on rikottu, niin siitä tuomitaan Suomessa joko kuolemantuottamuksesta, taposta tai murhasta teon tarkoituksellisuus ja tekotapa huomioon ottamalla. Työssä, kotiaskareissa ja harrastuksissa kuolee tapaturmissa vuosittain monia ihmisiä. Jokainen tapaus tutkitaan tarkoin ja jos syynä on tuottamuksellinen huolimattomuus tai turvallisuusmääräysten rikkominen, niin se on rangaistava teko.

Rajanvetäminen tässä on vaikeaa, mistä syystä vastuualueita pyritään jakamaan jo ennalta oikein. Esimerkiksi kadulla liukastuminen voidaan pitää katujen kunnossapidosta vastaavan syynä; samoin jään ja lumen tippuminen katolta tiellä liikkuvien päälle on taloyhtiön kunnossapidosta huolehtivien vastuulla. Työpaikoilla vastuullisia ovat turvapäälliköt isoissa yrityksissä ja pienissä vastuu on työnjohtajalla tai yrittäjällä. Sääntöjä ja turvamääräyksiä on elämän jokaiselle osa-alueelle töissä ja vapaa-ajalla, niin että on pyritty turvaamaan jokaisen ihmisen oikeudet ja on säädetty samalla vastuut ja velvollisuudet, joiden laiminlyönnistä rangaistaan oikeusvaltion periaatteiden mukaan. Nykyinen lainsäädäntö on tältä osin paljon kehittyneempi ja parempi kuin Mooseksen lain monet patriarkaalisesti ja pappisvaltaa puolustavat käskyt.

”Älä tapa!” käsky on universaali ja osana useimpien uskontojen, kulttuurien ja kansojen lainsäädäntöä. Jopa kivikautisissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä noudatettiin tätä käskyä, mutta naapurikylän ja -heimon tykö oli tapana tehdä ryöstöretkiä, raiskata naiset ja ottaa heidät seksiorjiksi, varastaa käyttöesineet, ruoka ja aseet ja tappaa kaikki kiinni saadut miespuolet. Käsky ”Älä tapa!” rajoittui kivikautisissa yhteisöissä vain omaan ryhmään: kilpailevan ryhmän miespuolet oli lupa tappaa ja myös ne naiset, jotka eivät ikänsä tai terveytensä puolesta kelvanneet seksiorjiksi (jalkavaimoiksi). Näin on osoitettu se, että ihmisen väkivalta, seksirikokset, tappaminen ja murhat eivät ole saaneet alkuaan maanviljelystä, korkeakulttuureista (Mesopotamia ja hedelmällinen puolikuu) tai kirjauskonnoista. Ne ovat ihmisen evoluution tulosta. Monet ateistit valehtelevat sanoessaan, että tappaminen ja sodat ovat uskontojen syytä.

Ihminen on raaka peto, joka on syntynyt tappamaan. Ihmisen proaktiivista aggressiota säätelevät ja rajoittavat kulttuurievoluution mukanaan tuomat uskonnot lain käskyineen ja modernin ajan humanismi, joka kieltää ilman oikeutta tapahtuvan toisen ihmisen vahingoittamisen ja hengen riiston. Tässä kehityksessä on merkittävässä roolissa YK:n Ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948. Sen laatijoista suurin ryhmä tuli nimeltään kristityistä maista ja allekirjoittajien joukosta (julistuksen hyväksyneistä) puuttuivat ateistiset Neuvostoliitto ja itäblokin maat sekä useimmat muslimivaltiot. Näissä on jatkettu ihmisoikeuksien rikkomista, mikä ilmenee mm. sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamisena sekä epäoikeudenmukaisin perustein tapahtuneena vainona, vankeutena, omaisuuden riistona, karkotuksina ja eriuskoisten ja toisinajattelevin tappamisena.

Vaikka ihmisoikeudet ovat universaaleja eivätkä kumpua mistään uskonnosta, niin moderni kristillisyys tukee ja on ollut laatimassa niitä. Ateisteilla on ollut vähemmän merkitystä ihmisoikeuksien määrittelemisessä ja he ovat kieltäytyneet niitä noudattamasta, sillä kommunististen valtioiden päättäjät ja kansa ovat olleet enimmäkseen ateisteja. Pahimmat ihmisoikeuksia polkeneet valtiot toisen maailmansodan jälkeen ovat olleet totalitaarisia diktatuureja, joiden johto on vastustanut sanan- ja uskonnonvapautta, mikä on johtanut kristittyjen uskovien ja myös muslimien sekä juutalaisten eriarvoiseen kohteluun ja jopa vainoon. Uskontoa harjoittavat ja levittäneet ihmiset on suljettu vankiloihin, keskitysleireille ja jopa tapettu. Tätä kaikkea ovat katsomukseltaan ateistiset ihmiset tehneet, vaikka ei voidakaan suoraan osoittaa ateismin vaikuttaneen hirmutekoja.

Kun uskontoja vastustetaan ateistisessa hengessä, niin silloin voidaan kuitenkin katsoa ateismin vaikuttavan sitä. Kenellä muulla on motiivi kaikkien uskontojen vastustamiseen kuin antiteisteilla, jotka ovat ateisteja? Teistit kilpailevat keskenään ja sotivat välillä toisiaan vastaan – eriuskoiset ovat toinen toisensa kimpussa – mutta vain antiteistit taistelevat kaikkia uskontoja ja uskovia vastaan, ja he ovat ateisteja. Näin ollen on osoitettu se, että myös ateismi voi johtaa ja on johtanut uskovien vainoihin, mikä tekee siitä ääri-ilmiönä yhtä vaarallisen kuin uskonnoista. Ateisteilla ei ole mitään syytä tai oikeutta kerskata omalla ”humaanilla ateismillaan”, kun ateismin historia on etenkin kristittyjen uskovien veren tahraama ja se huutaa maasta ”anteeksiantoa” toisin kuin ateistit, jotka ovat valmiit kostamaan menneiden vuosisatojen nimikristittyjen pahat teot nykyään eläville maltillisille kristityille.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2021/01/13/ala-tapa/

Jumalan valtakuntablogin artikkelissa on hyödyllisiä linkkejä, joista pääset tutustumaan esitettyjen väitteiden takana olevia tiedostoja ja muita artikkeleita.

Mitä käsky 'älä tapa' tarkoittaa?

Sitä, ettei saa tappaa MITÄÄN Luojan luomaa.
Sitä se tarkoittaa.

Huvittava on tuokin käsky, kun käskyn Antaja ei itse kykene sitä noudattamaan...

Keskiajalla katolisuuden piirissä kehiteltiin sijaisuhrioppi, jonka mukaan Kristus riippui ristillä ihmiskunnan SIJAISkärsijänä Jumalan rangaistuksen kohteena, jotta Jumala voisi armahtaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen. Ja alajuonteena tähän sijaisuhrioppiin liitetään usein ajatus "parannuksen teosta", jolla saadaan (eli ostetaan) Jumalan armo osakseen.
Jumala toisin sanoen valutti "vanhurskaan" vihansa Poikansa päälle, kun Poika vastavuoroisesti antoi vapaaehtoisesti henkensä ihmiskunnan "edestä" uhrina syntien anteeksiantamuksen lunnaiksi.

Oppi on perkeleellinen monella eri tapaa. Se ensinnäkin tekee Jumalasta skitsofreenisen ja verenhimoisen Kostaja-Tuomarin, joka on lepytettävissä ainoastaan täydellisellä ihmisuhrilla, ja loppujen lopuksi tämäkään ei riitä; vaikka Pojan tulisi kaiken järjen mukaan olla KOKO ihmiskunnan Sijaiskärsijä, Hänen uhrinsa riittää tosiasiassa ainoastaan niiden syntien sovittamiseksi, jotka "vastaanottavat uskossa" tämän uhrin aikaansaaman EHDOLLISEN armotarjouksen Jumalan puolelta. Eli Jumala arvostaa Poikansa uhria niin vähän, että se kelpaa ainoastaan juridisen vaihdannan välineeksi, johon tulee vedota, jotta yksilöihminen saisi syntinsä anteeksi. Jollei kukaan ihmiskunnasta katuisi ja "tekisi totista parannusta" ja anoisi Jumalalta armoa Pojan uhriin vedoten, kukaan ei pelastuisi. Periaatteessa Jeesuksen antama uhri ei näin ollen poikkea olennaisesti Vanhan testamentin eläinuhreista.

Lisäksi tämä Kostaja-Tuomari on siitä omituinen tapaus, että voidakseen antaa anteeksi Hänen tulee ENSIN saada rangaista. Koko anteeksiantamisen idea heittää tämän kahelin kohdalla häränpyllyä. Ihmisten todellisuuteen siirrettynä se tarkoittaisi sitä, että ollaksemme JUMALAN KALTAISIA meidän tulee anteeksiantamisemme edellytyksenä aina saada ensiksi rangaista meitä rikkonutta osapuolta (tai tuon osapuolen valitsemaa "sijaisuhria"). Eli jos joku vaikkapa lyö meitä, meidän on ensiksi lyötävä TAKAISIN, ENNEN KUIN voimme antaa anteeksi! (Mitä ihmeen anteeksiannettavaa sellaisessa tilanteessa enää jää?) Tällaiseen "jumalisuuteen" meitä ei kuitenkaan Uudessa testamentissa kehoteta, vaan meitä kehotetaan yksinkertaisesti antamaan anteeksi. Eli olemaan miljooona kertaa kahelijumalaa parempia.

Ja omituista tässä koko kuviossa on se, että Jeesus koko ihmiskunnan syntien tähden ristiinnaulittuna SIJAISkärsijänä ei joutunut iankaikkiseen helvettiin, kun taas tämän uhrin aikaansaaman armotarjouksen hylkäävät joutuvat. Millä tavoin Jeesus sitten edusti koko ihmiskuntaa SIJAISUHRINA, jos Hänen kohtaamansa "rangaistus" oli täysin erilainen kuin niiden, jotka eivät hänen aikaansaamastaan anteeksisaamisen mahdollisuudesta kostu?

Summa summarum: sijaisuhrioppi tekee Jumalasta mielipuolisen ja kostonhimoisen sadisti-Tuomarin, jonka on kostonhimoisesta raivotaudistaan parantuakseen tapatettava oma Poikansa, mutta jonka oikeustaju on sen verran vinoutunut, että Hän pitää Poikansa uhria niin mitättömänä, että ainoastaan vähemmistö ihmiskunnasta välttyy iankaikkiselta helvetiltä - ja tuon vähemmistön on sitten kohtuullista kutsua tätä kahelia hullua "armolliseksi ja ihmisiä rakastavaksi Isäksi".

LISÄYS: Muslimien Allah on tällaisen jalomielitautisen sekoboltsin rinnalla ihan järkevä tapaus. Tämä hullu ei tyydy yhteen tuomioon, vaan hänen tulee saada tuomita ihmiskunnan enemmistön synneistä KAHDESTI.

Valheesi ei hetkauta.

Tuollainen tarkoittaisi että esim. tuota viirustakaan ei saisi tappaa, koska hän on elävä olento.

Älä tapa on ollut myös muodossa "älä tapa syytöntä". Näin ollen ihmisillä ja yhteisöillä on oikeus on oikeus itsepuolustuksen, myös aseellisesti. Mikä on ase? Myös Internetiä ja disinformaatiota voi käyttää aseina.