Masennus ..

Haluaisi sanoa sinulle,että meillä vanhemmillakin on jokaisella omanlaisensa elämäntausta,eivätkä kaikki ole selvinneet traumoistansa.Elämä ei ole reilu,mutta taitava voi selvitä.Kirjoita vaikka päiväkirjaa,se auttaa,kun saa tunteita ja ajatuksia selvitettyä..

Koulussa terveydenhoitajalle tai koulupsykologille ajoissa puhumaan näistä. Sinun kuuluisi saada säännöllisesti psykologin yms. sellaisen käyntejä ja on aika paska lastenkotilaitos jos sellaisia ei ole sinulle hankkinut. Ei minullekaan ne apua hankkineet, koska olin lastenkodissa missä henkisesti pahoinpideltiin yms. lapsia/nuoria niin tällaiset asiat paljastuu jos joku nuori käy säännöllisesti terapiassa tai muussa.
Itse koulussa kannattaa mennä terveysalan ammattilaiselle sanomaan, että tarvitset enemmän tukea ja apua mitä nyt saat. Vanhemmille sinun asiasi ei tässä tilanteessa kuulu mitenkään eikä heidän mielipiteellä ole väliä, vaikak kuulostaa raa'alta niin he ovat jo mokanneet tarpeeksi ja heidän pitäisi hävetä käytöstään - eikä sinun.

Ajoissa joudut ottamaan nyt itse ohjat käteen ja olisi hyvä saada ulkoupuolinen terveuden/sosiaalia-alan ammattilainen auttamaan sinua. Sellainen joka ei ole tekemisissä lastenkodin tai/ja vanhempiesi kanssa. Olet oikeutettu sellaiseen terveydelliseen apuun, jonka tehtävä on olla erillinen tuki siihen mitä elämässä käyt lävitse.

Myönnän selvinneeni vain niin, että vuosia suunnittelin itsemurhia tai murhia mielessäni. En ikinä toiminut niiden mukaan, mutta ne oli eräänlaista terapiaa kun purin huonoa oloa suunnitelmiin. Koskaan en uskonut itsemurhan minua pelastavan, en ollut edes itsarin arvoinen, joten ikinä en sitä yrittänyt.
Päiväkirjan kirjoittajaksi minusta kun ei ollut, mutta sitä kannattaa (niin kuin jo ehdotettiin) kokeilla jos se auttaa sinua. Toinen mihin on hyvä purkaa oloaan niin kirjoittaa kirjeitä, itselleen, jollekin toiselle. Kirjoita ajatuksella, että lähetät kirjeen, mutta niitä ei koskaan tarvitse lähettää. Kerro rehellisesti kaikki siihen kirjeeseen miltä jokin on tuntunut, kuinka pettynyt ehkä olet johonkin henkilöön tai muuta vastaavaa. Hyvä tehdä ihan käsin paperille, niin se käsillä tekeminen myös auttaa. Kun olet saanut kirjeen valmiiksi niin sen jälkeen laitat sen vain pois piiloon tai tuhoat sen. Itse usein saman tein unohdin kirjeen kun olin purkanut oloni ja löydän niitä sieltä täältä vieläkin, mutta opin tämän keinon vasta lastenkodin jälkeen. Jotenkin helpottaa laittaa ajatukset ja tunteet jollain tavalla järjestykseen.

Se myös jos palaa kirjoittamisen jälkeen aina vain samoihin asioihin yhtä vahvasti uudestaan; siitä tietää, että hyvä puhua aiheesta jonkun terveydenhoitaja, psykologin tai terapeutin kanssa, koska se on toistuva paha ajatus tai tunne mikä ei jätä sinua rauhaan. Sellaisesta kehittyy helposti trauma.

Kuule, Sun oma elämä merkitsee, se kaikki mielenkiintoinen mikä on edessä, ei se, että kaipaisko joku tai mitä miten muita muka helpottais jos sua ei olisi. Olet itse niin tärkeä, että koeta rakentaa elämäsi tarkopitusta itsesi kautta ja vain sen mukaan, mikä Sinulle merkitsee jotain. Älä arvota itseasi muiden kautta.

Olet tärkeä ihminen ja edessäsi oleva elämä riippuu ihan itsestäsi ja valinnoistasi. Koeta tehdä elämästi mahdollisimman hyvä ja mieti, miten sen voisit toteuttaa vajoamatta synkkyyksiin. Tsemppiä sinulle nuori ponnisteluissasi!