Miten pitkään on mennyt pisimmillään, että elämä lopulta yhdisti teistä parin?
Jos siis kahden ihmisen välillä on suuri vetovoima ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne, mutta jostain syystä seurustelu ei ollut heti mahdollista.
Niin onko tarinoita, että vuosien ystävyyden jälkeen, voisi olla se kipinä sekä elämä ohjannut syvempään rakkauteen, joka johtanut parisuhteeseen.
Itse teidän, että sen omani olen löytänyt, mutta mietin, että, kun aikaa kuluu, niin häviääkö mahdollisuus yhteisestä elämästä?
Jos siis kahden ihmisen välillä on suuri vetovoima ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne, mutta jostain syystä seurustelu ei ollut heti mahdollista.
Niin onko tarinoita, että vuosien ystävyyden jälkeen, voisi olla se kipinä sekä elämä ohjannut syvempään rakkauteen, joka johtanut parisuhteeseen.
Itse teidän, että sen omani olen löytänyt, mutta mietin, että, kun aikaa kuluu, niin häviääkö mahdollisuus yhteisestä elämästä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet löytänyt omasi mutta ette ole vielä päätyneet yhteen? Jos aika tappaa vetovoiman, niin ehkä teitä ei ole tarkoitettukaan yhteen. Siitähän sen tietää.
Itsekin olen löytänyt "omani", emmekä varmaan koskaan päädy yhteen mutta vetovoima ja tunteet vaan voimistuvat vaikka aikaa on kulunut...
Ja voi vetovoima voi siis säilyä vuosia.
On kärsimystä olla erossa toisesta, kun on niin paljon tunteita. Vaikka hän on työntänyt minua pois, ajattelen vain häntä koko ajan.
Jos molemmat ovat sinkkuja niin, silloin teidän olettaisi olevan jo yhdessä. Jos molemmat ovat suhteessa, luulisin, että vetovoima säilyy. Jos toinen on sinkku ja toinen suhteessa, niin riskinä on se, että toinen ei jaksa odottaa vaan etsii suhteen muualta. Ehkä jossain kohtaa molemmat eroaa ja löytää toisensa. Ihmettelee, miksi tuhlasivat aikaansa, vaikka kuuluivat yhteen. Tällaisen tarinan olen lukenut joskus. Mahdollista, kyllä.
Säilyy. Omalla kohdallani ainakin tätä yhtä naista kohtaan säilynyt. En ole varma molemminpuoleisista tunteista, kuitenkin uskon niitä olevan. Molemmat tahoillaan suhteissa nyt, kaikki ei ole yksinkertaista, tai ajoitukset sopivia. Kuitenkin hän on ajatuksissani. Pienenä suurena toiveena, jospa joskus tiet yhdistyisivät muussakin merkityksessä kuin ystävyydessä...
Hyi mikä ajattelutapa. Tulen surulliseksi. Miksi ihmeessä et voi olla yksin jos haikailet todellisesti jotain toista.
Sun pitäisi erota sen toisen vuoksi. On väärin olla suhteessa kun ajattelee et sit heti kun mahdollista jätät toisen...
Sit pitää oppia olemaan yksin. Eikä roikkua vaan suhteessa kun ei halua olla yksin
Tapasin noin vuosi sitten erään naisen, huomasin että hän herätti missa tunteita. Tuntui myös siltä että hän olisi ajatellut samoin jossain määrin minusta mutta en ole varma. Ei olla nähty momsen kuukauteen mutta hän on jäänyt mieleeni. Elän toivossa että tavataan ja voitaisiin jutella asiasta. Hän pyörii kutakuinkin joka päivä mielessäni.
Minua vetää puoleensa eräs nainen. Varsinkin humalassa huomaan hivuttautuneeni lähes hänen kylkeensä kiinni ja en uskalla sen takia häntä nähdä. Etenkään humalassa. Hän on tehnyt sanoillaan selväksi, että meillä ei mitään ole ja kunnioitan sitä. Mitä enemmän yritän ajatella muuta, tulee hän mieleeni. Rasittavaa. Tavallaan meillä oli ”jotain”, josta yritän nyt päästä irti. Olen ollut muiden kanssa ja kuitenkin hän edelleen kummittelee mielessäni. Toivottavasti tämä veto sentään joskus hellittäisi.
Jos toinen sanoo ei niin minä en enää lähesty vaan jätän rauhaan. Milloinkaan hän ei silti sydämestäni lähtisi.