Tämä lähinnä myöhäänheränneille ja ("lapsellisille"), jotka ovat parisuhteessa ollessaan ihastuneet toiseen naiseen 😉 Veikö ihastus/rakastuminen sut toisen syliin vai jatkoitko kuten ennenkin?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
On kohteliasta aloittaa itsestään kertomalla (vaikka sitten keksittyä paskea)..
Ahaa, no anteeksi tahdittomuuteni 😉 Miun keppini on kokenut viime aikoina kovia ja jotkut tuon ehkä tietävätkin. Siksipä lähti kai vika säveleen. Mie olen ihastunut parisuhteessa ollessani jo monta kertaa. Tämä meneillään oleva, viimeisin kerta on ensimmäinen kerta kun olen tunteistani kohteelleni kertonut. Olen jatkanut edelleen kuten ennenkin eli sama katto on mieheni ja mun päälläni. Hänen syliinsä en halua, enkä ole siihen parkkiin laittanut enää moneen vuoteen. Tämä aloitus siksi, että pohdin omaa tulevaa elämääni. Kuinka jatkaa jne.
Hyvä aloitus. Ihan samaa ajattelen.
No niin ap., keksipä jokin sepustettu tarina omista kokemuksista jotta vaikuttaisit kohteliaalta.. Sana on vapaa, aloita, ole hyvä vain!
Mitäpä luulet, voisiko koittaa pittää tämän ketjun kutakuinkin aiheessa?
Ei tarvii keksiä tarinaa. Tämä aloitus on hyvä näin.
Mie kuulisin mielelläni (ja varmaan moni muukin kuulis) ihan tosi tarinoita elävästä elämästä, mutta jos joku haluaa satuja kertoa niin saapi niitäkin laittaa. Mielellään sitten vettää vaan niin ööverit, jotta jokainen ml. mie tajuaa, että nyt oli tarua jolla oli jonkinnäkönen loppu tai jatkuu viä. Kiitos 😉
Jos olet venäläisten selaintiedoista kiinnostunut niin miksi vakoilet suomalaisen selaintietoja? Eihän suomalainen ole venäläinen.
Nyt lopeta, kiitos ja hyvää yötä sullekin.
Loppuko työvuoro klo 00?
Miksi rajaat kysymyksen vain osaan naisia? Kyllä ihan kaikenlaisissa parisuhteissa tapahtuu ihastumisia kolmanteen osapuoleen. Jos nyt kuitenkin sopii vastata, niin itse en jättänyt silloista vaimoani ihastuksen vuoksi. Erosimme vasta monta vuotta myöhemmin.
Paitsi olemme lesbo-palstalla niin silloin kyse on lesboista.
Ei ole aloituksessa kieltoja eli vastata saa jokainen jota asia ees vähän liippaa. Itse en ole ns. myöhäänherännyt, mutta ehkä tänä(kin) iltana liian myöhään valvonu. Lapsellisen laitoin siksi, että itselläni on jälkikasvua ja luonnollisesti siihen liittyvät asiat mietityttävät tässä omassa tilanteessani.
Joo mutta silloin ei ole mitää järkeä pitää mitään erikseen nimettyä palstaa kuten vaikka otsikolla lesbot jos tarinoit siihen kuitenkin jotain heteroseksiä.
No miksi et ole suoraan kiinnostunut lapsia tehneiden selaintiedoista vaan nimenomaan lapsettomien ihmisten selaintiedoista jos kuitenkin tarkoitus on vakoilla lapsia tehneiden selaintietoja?
Enpä ole tietääkseni tuosta aiheesta tarinoinut, enkä aio tarinoida. Naisten välisistä ihastuksista tässä ketjussa oli tarkoitus keskustella. Hyvää yötä.
Miksi olet lesbopalstalla jos tarkoitus on kirjoittaa heteroyhdynnöistä ja lapsien saamisesta eikä lesboudesta?
Itse erosin miehestä jokunen vuosi sitten. Meillä on lapsia ja hetkeäkään en ole katunut sitä, että saan olla onnellinen äiti lapsilleni. Erosimme ilman kolmansia osapuolia ja nykyään miehellä on uusi vaimo. Hänkin onnellinen. Paljon onnellisempi, mitä minun kanssa, joka haikaili suhteen aikana muita tekemättä kuitenkaan asialle mitään. Elin myös palstalla aika kauan ennen eroa. Hiljaisena sivustakatsojana. Silti käytin liikaa aikaani tänne. Arvokasta aikaa! Aikaa joka vei minut pois lasteni leikeistä ja elämisestä. Yhden asian koin, joka kannataa ottaa huomioon. Pitkän suhteen jälkeen en kyennyt aloittamaan uutta naisen kanssa, vaikka kiinnostusta oli. Koska minun piti hetki olla yksin ja läpi käydä eletty elämä. Nyt olen tilanteessa, jossa ihastukseni tekee eroa miehestä ja tiedän että hän ei pysty pitkään aikaan olemaan siinä tilassa, että voitaisiin olla aidosti yhdessä. Olisin laastari. Joten suuntaan katseeni toisaalle.
Älä odota, että sinut riuhtaistaan huonosta suhteesta toiseen hyvään. Lähde itse ja käy ero läpi. Se saattaa yllättää, minkälainen tunnemyrsky siitä syntyy. Sen jälkeen ala katsella mahdollista kumppania. Sanon näin kokemuksen syvällä rintaäänellä. Et tule katumaan.
Moi, kiitos tästä ☺️ Siirrän tämän keskustelun (kuin myös ihteni) bi-puolelle, kunhan kerkiän. Tervetuloa juttelemmaan (vastaan sinne) 😉
Enpä oo nyt sittenkään jaksanu viskata tätä ketjua biilaaksoon, niin siirsin vähäsen aitaa ja tulin vastaamaan tähän ketjuun. Toivottavasti ei kukaan nyt vejä palkoa nennään, kun en täällä esim. heteromiehenä kuitenkaan heilu 😉
Mie en voi sanoa että olisin elänyt täällä palstoilla aika paljon, vaan oonhan tuota elänyt täällä aivan hitosti ja niin, se aika on sitten jostakin muusta pois. Nykyisessä "suhteessa" en ole ollut onnellinen enää moneen moneen vuoteen, enkä usko että mieskään on. Oon aina ollut aika seksuaalinen kuin myös muutenkin läheisyyttä kaipaava ihminen ja kun suhteesta puuttuu kokonaan erotiikka ja muukin läheisyys, niin eipä se oikein toimi. Rakkaustunteita mulla ei miestäni kohtaan ole, enkä halua/kykene läheisyyteen hänen kanssaan. Naisiin olen ihastunut tässä viimeisten n 10 vuoden aikana jo useaan kertaan ja tälläkin hetkellä olen ihastunut.. Eroa on aika ajoin väläytelty tai mie siis lähinnä olen. Mies ei aiheeseen ole oikein mitään sanonut. Jos olisimme kaksin, niin olisin eronnut jo aikaa sitten.
Minä vastaan, kun lähelle osuu tuo aloitus. Olen avioliitossa ja lapsia on, liitto kaverillinen ollut jo pitkään. Olen ihastunut naiseen, mutta en vielä ole lasten vuoksi eronnut. Ihastukseni ei tiedä tunteistani, hän on varattu. Tuskallista on tässä liitossa jatkaa, en tiedä kauanko jaksan.
Kiitos kommentista! Jatkan tätä keskustelua aidan toisella puolella 😉
Minulla on sama tilanne. Lasten vuoksi emmin, mutta olen todella henkisesti poissaoleva äiti, sillä tilanne kotona on niin tuskallinen. Tiedän ettei mieheni kanssa voi olla enää mitään. Haikailen vain ihastustani. Hän on ymmärtääkseni vapaa. Pelkään lähteä omalle tielleni, tulla ulos kaapista edes sen verran kuin tarvitsee. Haluan kuitenkin saada rakkaudellisen parisuhteen, jota minulla ei ole koskaan ollut. Se tuntuu nyt tärkeämmältä kuin omakotitalo, puutarhanhoito ja tavaramaailma, jotka tuntuvat nyt vain korvikkeellisilta asioilta oikean rakkauden rinnalla.
Aika samankaltaisessa tilanteessa eletään 😔 sillä erotuksella, että ihastukseni kohde tietää tunteistani ja on sinkku.
Juu, siis tämä on tilanne myös minun ihastuksellani..
Tuo mun kommentti oli anonyymin kirjotukseen 17.01.2021 23:50, liekö sun tuo alempi?
Kyllä..
Miksei ap, joka sattuu olemaan perheellinen, miehen kanssa seurusteleva syvällä kaapissa oleva biseksuaali, kirjoita aloituksiaan bi palstalle? Mielestäni turhaa lesbojen tilan dominointia häneltä kirjoittaa tälle puolelle jatkuvasti.
No näköjään kerkis väliin tai änkesi muuten 😁 Mie mietin, jotta kummalle puolelle laittasin. En koe itseäni nykysellään oikein biiksikään, vaikka menneisyys on mitä on. Voi olla, että valikoin silti väärin, ainakin tämän ketjun paikan. Koita kestää 😉
Oho, ylitöiksi meni 3 minuuttia vai jatkoiko jo seuraava työvuorolainen saman nimimerkin alla? Vai kirjoitteleeko muka joku ympäri kellon näitä:)
Sä oot mahtava😂
Sanoisin tätä turhautuneen heikkotasoiseksi vtuiluksi. Provoilua.
Mistä olet turhautunut? Siitä ettet voi kiristää/rahastaa? Mä sanon sulle; sulla on väärä uhri. Jos minä olisin sinä niin valitsisin hieman tärkeämmän ja mielenkiintoisemman uhrin, oikein V.I.P-kansalaisen enkä tavan tallaajaa..
Samaa mieltä.
No miepä siirryn sitten "oikealle" pualelle, niin loppuupi mielipaha 😉 Onhan tuota aiemminkin täältä poistumiskäsky tullu... Mukavaa päivää!
Kiitos näistä ketjun kahdesta viimeisestä asiallisesta (ellei joku kerinnyt väliin). Palaan asiaan 😉 Nyt äkkiä unten maille, jotta pysyy huomenna tolpillaan. Kauniita unia!
Mun pitää väkisin yrittää lakata miettimästä häntä koska hajoan. Kauheeta päänsisäistä kamppailua. En tiedä jos väkisin yrittää olla miettimättä häntä mut ei se onnistu. Jos hetkeksi onnistuu niin heti takaisin ajatuksissa uudestaan 💔
Olen samanlaisessa tilanteessa. En voi mitään muuta miettiä kuin häntä. Olo ilman häntä on pelkkää tuskaa.
Itse yritin olla omassa tilanteessa mahdollisimman paljon miettimättä, mutta se sai tunteeni vielä voimakkaammaksi - kannattaa antaa vaan tunteiden tulla niinkuin ne ovat.
On tämä elämänvaihe tosi kuluttava. Eipä olisi tätä arvannut tulevaksi. Elämä yllättää ja näin nyt on käynyt. Ihastus mielessä päivittäin, oma elämä tuntuu niin turhauttavalta näin.
Sama minulla, toivoisin että hän tulisi missä vain vastaan niin voisin edes kuulla hänen äänensä.
Minäkin täällä samoissa tuntemuksissa.. Kunpa näkisin hänestä vilauksen.. En kuitenkaan ahdistele häntä tai yritä lähestyä vielä..
Mä vastaan vaikka onkin siten eri tilanne, että olin eronnut ja sinkkuna hyvän aikaa, ennen kuin havahduin siihen, että taidankin haluta suhteen naisen kanssa. Lapsetkin oli jo isoja.
Pohdin asiaa pitkään, ollakseni varma, ennen kuin aloin etsiä mitään suhdetta. Tapasin naisen, jonka kanssa ole hyvässä parisuhteessa ja läheiset ovat suhtautuneet kaapista tuloon hyvin.
Jos tuntuu, että ei ole onnellinen, älä pelkää muiden reagtioita, enimmäkseen ne ovat hyviä. Lapset myös huomaavat onnettoman olosi, joten kannattaako olla kirjassa suhteessa? Mutta tee ensin asiat itsellesi selväksi, ennen kuin hyppäät uuteen. Olet itse tasapainossa ja annat mahdollisuuden onnelle.
Voisko nää bissejutut siirtää bissekanavalle? Oksettaa