Pojallani on ollut ongelmia jo tarhassa. Hän lyö ja tönii toisia, saa välillä raivokohtauksia joita ei pysty mitenkään hillitsemään. Koulusta on kuulunut ihan samaa palautetta. Hän on nyt ekaluokkalainen. Opettaja rankaisee poikaa jälki-istunnoilla tai erottamalla hänet muista oppilaista. Tämä tuntuu vaikuttavan vain negatiivisesti ja poika oireilee entistä enemmän. Hän uskoo opettajan inhoavan häntä. Poikani sanoo yrittävänsä kovasti käyttäytyä hyvin mutta ei vain muista sitä sitten kun kaverit yllyttävät. Vaikea tietää mikä on totuus. Poika sanoo että kaverit pyytävät häntä tekemään kiellettyjä asioita ja että häntä syytetään myös muiden tekemistä ilkeyksistä.
Opettaja sanoo ettei poikani tule toimeen toisten lasten kanssa ja on aina yksin. Pojan mukaan hänellä on kavereita ja on hän käynyt heillä kylässä tai tuonut omaan kotiinsa koulun jälkeen. Toisaalta poika kertoo että häntä kiusataan ja kerrankin hänellä oli pää kuhmuilla kun joku 5-luokkalainen oli hakannut hänen päätään maahan. En tosiaan tiedä mitä koululla oikeasti tapahtuu.
Kun soitin opettajalle ja yritin keskustella asiasta, hän vain huusi että poikani on ongelmalapsi ja häntä pitää rangaista. Samalla luokalla on tyttö, jolla on adhd, häntä pitää opettajan mukaan ymmärtää ja hän saa tehdä mitä tahansa.
Poikani on saanut elämässään kestää kaikenlaista (vanhempiensa eron ja molempien masennuksen). Yritin saada aikaa perheneuvolaan, mutta sinne on kuukausien jonot. En tiedä enää mitä tehdä. Näen kuinka poikani luisuu, näen painajaisia siitä kuinka hänestä tulee yhteiskunnan hylkiö. Miten voin auttaa häntä?
Opettaja sanoo ettei poikani tule toimeen toisten lasten kanssa ja on aina yksin. Pojan mukaan hänellä on kavereita ja on hän käynyt heillä kylässä tai tuonut omaan kotiinsa koulun jälkeen. Toisaalta poika kertoo että häntä kiusataan ja kerrankin hänellä oli pää kuhmuilla kun joku 5-luokkalainen oli hakannut hänen päätään maahan. En tosiaan tiedä mitä koululla oikeasti tapahtuu.
Kun soitin opettajalle ja yritin keskustella asiasta, hän vain huusi että poikani on ongelmalapsi ja häntä pitää rangaista. Samalla luokalla on tyttö, jolla on adhd, häntä pitää opettajan mukaan ymmärtää ja hän saa tehdä mitä tahansa.
Poikani on saanut elämässään kestää kaikenlaista (vanhempiensa eron ja molempien masennuksen). Yritin saada aikaa perheneuvolaan, mutta sinne on kuukausien jonot. En tiedä enää mitä tehdä. Näen kuinka poikani luisuu, näen painajaisia siitä kuinka hänestä tulee yhteiskunnan hylkiö. Miten voin auttaa häntä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaisi kuunnella opettajaa ja mennä lapsen kanssa psykologin luokse juttelemaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Tottakai häirikkö inhoaa opettajaa, joka yrittää vaan auttaa tekemällä niitä rajoja ja monesti vanhemmat eivät usko sitä, että oma lapsi olisi todellinen häirikkö.
Kannattaisi kuunnella lasta, jos hän sanoo., että häntä kiusataan se on varmasti totta.
Tekemällä asioita,j oita ei saisi tehdä ja käyttäytymällä huonosti lapsi vaan hakee itselleen huomiota: tahtoen sanoa, että kaikki ei siellä koulussa ole hyvin.
Itse aikoinani kuuntelin opettajaa, sen sijaan, että olisin uskonut lastani. Se oli suurin virhe elämässäni, kiusaus sen kuin jatkui ja jatkui, vaikka siihen sitten puututtiinkin ylä-asteella. Niin, kiusausta kesti yhdeksän vuotta ja vain sen takia, etten uskonut lastani vaan opettajaa ja käytiin kaikenmaailman psykologit yms.
Lapsi, jota kiusataan ei ole häirikkö, van ne jotka kiusaavat.
Toki tarvitset lujaa tahtoa asettua opettajaa ja vallitsevaa koululaitosta vastaan, siinä yleensä käy niin, että oppilas, jota kiusataan vaihtaa koulua ja kiusaaja jää jatkamaan.
Sain pojalleni yläasteella pienen hengähdystauon, kun uhkasin mennä poliisilaitokselle tekemään ilmoituksen.
Lapsi inhoaa opettajaansa siitä syysä, että opettaja ei usko mitään kiusausta tapahtuvankaan, ei siksi, että olisi rajoista kyse.
Tarvitset paljon voimia selviytyäksesi, sillä tämä tie on rankka ja kestä yleensä kauan. Luota ja usko lastasi ja ole vahva!
ei se opettaja ilman syytä niitä viestejä lähetä.. ja sä muutat ja dramatisoit niitä taatusti. Oikeesti tilanne on varmasti aivan toisenlainen kuin miten sinä sen koet.. sun kokemukses on tietysti aito, mut syyt ei...
Tämä tarina oli tosi, pojat myönsivät systemaattisen, järjestelmällisen vuosia kestäneen kiusauksen.
Tottakai se näkyy ihmisessä jossain, lapsilla käytöksessä. Opettajan viestithän kertovat sen, että jotain on pielessä, mutta taistella saa, jotta ei vain syyllistetä ns. häirikköä, vaan kaivetaan se oikea syy ja sitten tiukka ote syyhyn, siis kiusaukseen.
soita uudestaan perheneuvolaan ja vaadi itsellesi ja lapselle kriisiaika. niitä on jokaisessa perheneuvolassa, mutta niitäkin on osattava pyytää. muuten istuu jonossa sen kaksi kuukautta vähintään.
onko poika aiemmin saanut terapia apua kriiseihin? senkin pitäisi jouduttaa perheneuvolaan pääsyä.
valitettava tosiasia on, ettei open silmä riitä joka kulmalle koulunpihaa ja siellä katvepaikoissa voi sattua lähes mitä tahansa. joten en sulkisi kiusaamistakaan pois kuvioista.
mutta en sulkisi silmiäni siltäkään vaihtoehdolta
että poika todella myös häiriköi tietoisesti. hakeakseen huomiota. miellyttääkseen toisia poikia. ostaakseen suosiota.
oletko tavannut pojan kaverit henkilökohtaisesti? millaisilta pojilta he vaikuttavat? tunnetko heidän vanhempansa? voitko heiltä kysellä miten poikasi heidän ja heidän lastensa mielestä koulussa käyttäytyy?
Esim. adhd-oppilas reagoi juuri näin. Ensi alkuun syy on oppilaan omassa käytöksessä ja vaikeudessa keskittyä. Kun hän jatkuvasti ja joka tilanteessa esiintyy ja on esillä alkavat lapset hyvin pian härnätä talläistä oppilasta. Silloin hänestä on oman häiriökäyttäytymisen lisäksi tullut luokan silmätikku, josta toiset oppilaat herkästi kantelevat joka käänteessä ja isommat saattavat kiusatakin, kun on mukava saada toinen räjähtämään.
Ei ole helppoa pienen adhd-oppilaan eikä takuulla opettajankaan. Kokemuksesta tiedän kertoa.
Yrittäkää nyt mitä pikimiten päästä perheneuvolaan ja pyytäkää myös jutteluaikaa opettajalta.
Niin sen verran tarkennan, että uskon oikein hyvin opettajaakin hänen sanoessaan poikani häiriköinnistä. Saahan poikani niitä raivokohtauksiaan kotonakin, on saanut pienestä pitäen ja lisäksi häntä on hyvin vaikea saada tottelemaan. Ymmärrän että opettaja on väsynyt ja neuvoton. En vain pidä siitä tavasta miten hän puhuu 8-vuotiaan olevan tavallaan toivoton tapaus ja enemmän rankaisua kuin tukea vailla.
Pojallani on ihan mukavan oloisia kavereita, tosin pienellä paikkakunnalla niitä ei kauheasti valita vaan on otettava ne joita on... Hieman ehkä niitä villimpiä ikätovereita hekin lienevät.
Uskon poikaani siinä että häntä välillä kannustetaan tekemään jotain typeryyksiä, onhan sitä niin hauska kai vierestä seurata. Pojallani on todennäköisesti heikko itsetunto ja hän yrittää kaikin tavoin päteä toisten edessä. Hän on ottanut roolin luokan pellenä ja pikkukoviksena enkä tiedä tuleeko hän koskaan pääsemään siitä eroon. Opettajakin tietysti jo odottaa häneltä huonoa käytöstä, samoin toiset oppilaat, kaipa me vanhemmatkin. Mitä poika siinä enää muuta voi tehdä kuin käyttäytyä odotusten mukaisesti...
Tarha-aikana käytiin kerran perheneuvolassa kun tarhan tädit sitä suosittelivat. Siellä työntekijät totesivat että mukava, normaali poika. No niinhän tuo yleensä onkin, eihän se nyt koko ajan riehu...
Itse olen psyk.puolen ammattilainen. Olen yrittänyt puhua poikani kanssa ja selvittää mitä hänen oireilunsa taustalla on. Mutta kyllä hän taitaa tarvita ulkopuolistakin apua, ja pian. Joo ja olenhan minä pikkuisen päässyt kirimään siinä perheneuvolan jonossa kun olen useaan kertaan soitellut.
Rankaisetko poikaasi huonosta käytöksestä? (esim. Pleikkari pois tietyksi ajaksi)
Aggressiivisia lapsia läheltä seuranneena ja tilanteita nähneenä voin sanoa, että näillä lapsilla on äärimmäisen epärealistinen käsitys tilanteiden kulusta. Eiväthän he näe omaa osuuttaan tilanteiden syntyyn laisinkaan. Syy on aina muualla ja niitähän löytyy, vaikka siitä, että "tuo tuijotti", saa käydä kimppuun.
Parhaiten palvelet lastasi, kun et liikaa "ymmärrä" hänen käytöstään. Kivat jutut pois siksi aikaa, kun homma muuttuu. Toimii varmasti, jos viitsii johdonmukaisesti jatkaa harjoituksia!
kirjoituksesta
Teoriassa asiat ovat erilaisia kuin käytännössä, akateemiset yleensä ajattelevat että kaikki sujuu kuten teoriassa kerrotaan.
Meillä myös on pojallamme ollut samansuuntaisia oireita, paitsi hän ei käyttäydy väkivaltaisesti.
Eskarissa mainittiin muutaman kerran,että hän on villi ja villitsee muita, mutta annettiin ymmärtää ettei se ole ongelma, vaan tapahtuu joskus ja varsinkin silloin, kun tehtävät olivat hänelle helppoja, ja tuli sitä ns. ylimääräistä aikaa.
Koulu sitten alkoi ja melkein heti viestiä, että lapsi on siirretty open viereen istumaan, kun ei anna opiskelu rauhaa vaan juttelee ja kommentoi omia ja otti sellaisen luokan pellen roolin. Välistä lähti ihan vaeltamaan omalta paikalta.
Asiasta keskusteltiin kotona ja tilanne hetkeksi rauhottui, mutta kun pääsi takaisin omalle paikalle niin 1,5 viikkoa meni ja taas takaisin open viereen istumaan ja meno senkuin paheni.
Pidin keskustelua pojan kanssa ja open kanssa. Kyselin kaveriasiat, sun muut kouluasiat. Selvisi, että kavereita löytyy, mutta hän ei tahtoisi olla oman luokkalaisten kanssa, kun hänen mielestään ne ovat "lapsellisia". Hän on aina viihtynyt muutaman vuoden vanhempien lasten kanssa. Yritin selittää, että muutaman vuoden päästä ne isommat pojat ei enään mielellään leiki hänen kanssaa ja jos hän ei jotain ystävyyssuhteita omanikäisiin solmi, on hän pian ilman ystäviä.
Toinen asia oli että hän on oppinut lukemaan ja laskemaan 5-vuotiaana. Joten koulu ei ollut tarpeeksi haasteellinen, vaan hän koki ne tylsiksi, eikä viitsinyt tehdä tehtäviä, "koska jo osasi ne".. hän rupesi saamaan lisätehtäviä.
Muutama viikko sitten hän sanoi että:"äiti nyt minä olen ollut kiltisti, koska tiedän koulun säännöt, ennen en tiennyt.." ja kun puhuimme ystävistä on hän ruvennut etsimään ikäistään seuraa, kun on huomannut, että tosiaan, ei ne isommat enään halua leikkiä hänen kanssaan.
Edelleen hän välistä suuttuu ja yrittää minua komentaa. Tavarat unohtuu ja vasta viimeviikolla oli unohtanut tärkeän koulupaperin isällensä. Laitoin hänet pyörällä sen hakemaan, jotta oppisi ymmärtämään, että itse pitää omista tärkeista tavaroista huolehtia. (Yritti, että äiti olisi sen hänelle hakenut)
Keskittyminen on toisinaan edelleen jossain aivan muussa kuin senhetkisessä tekemisessä. esim. ruokapöydässä saa monta kertaa komentaa, että istu rauhassa ja ei saa lähteä mihinkään.
Sen olen huomannut, että tarpeeksi pitkät yöunet auttavat kiukutteluihin ja raivareihin, samoten monipuolinen ravinto.
Lapsellamme on myös asta, joten kun on paha olla olemme opettajan kanssa huomanneet, että silloin oireilee enemmän.
Minulle oli tästä kirjasta apua, tosian eivät ongelmat ollet ihan samanlaiset mutta silti lämpimästi suositeleen. Onnea
On hienoa, ettà vanhempi etsii apua ja tunnustaa lapsella olevan ongelmia eikà vaanlaita itseààn tai lastaan korokkeelle syyttàen opettajien tai muiden kouluttajien epàpàtevyyttà. Yhteinen keskustelu ja lapsen kuunteleminen sekà kunnioittaminen ovat hyvà alku.
n.m. "toisin usein tààllà ulkomailla"