"Eilen koitti perheessämme murheellinen päivä. Sijaislapsemme, 10v. poika tappoi lemmikkimme.Kuristi paljain käsin hengettömäksi. Sanoi syyksi, että se ärsytti häntä kun se kiehnäsi koko ajan eikä ollut uskonut kun hän oli komentanut.Lemmikki odottaa kellarissa pahvilaatikossa hautaamista, vietämme huomenna hautajaiset mökillämme. Olen voimaton tällä hetkellä, mitä tekisin. Onko muille tapahtunut vastaavaa?"
- tämän kirjoitin viime lokakuussa, muistatteko?
Kerrompa teille mitä on tapahtunut siitä.
Lapsi ei tuntenut katumusta, oli itse asiassa tyytyväinen tapahtuneeseen. Koko perheemme oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta, muut lapset näkivät painajaisia kauan.
Teimme ratkaisumme - lapsi sijoitettiin viime viikolla pienryhmäkotiin.
Olemme erittäin helpottuneita - samalla surullisia, tuntuu että olemme epäonnistuneita työssämme.
- tämän kirjoitin viime lokakuussa, muistatteko?
Kerrompa teille mitä on tapahtunut siitä.
Lapsi ei tuntenut katumusta, oli itse asiassa tyytyväinen tapahtuneeseen. Koko perheemme oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta, muut lapset näkivät painajaisia kauan.
Teimme ratkaisumme - lapsi sijoitettiin viime viikolla pienryhmäkotiin.
Olemme erittäin helpottuneita - samalla surullisia, tuntuu että olemme epäonnistuneita työssämme.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ette te ole epäonnistuneita, älä ajattele niin. Joskus lapsi saa niin pahat traumat ja vioittuu sen verran pahasti, että siihen ei auta kuin ammattilaiset, jos nekään.
On turha odottaa itseltä psykiatrin ammattitaitoa, vaikka olisikin siaisperhe. Kaikkie ivät korjaannu edes rakkaudella.
Varmasti teitte oikean päätöksen, niin itsenne kuin lapsen kannalta. Kukaan meistä ei ole yli-ihminen. Toivon voimia teille ja sille pienelle pojalle, että parantuu. Ja otan osaa.
Edellisen viestin kirjoittajan teksti varmasti on kaikkein rohkaisevin, mutta ajattelin silti toivottaa teille hyvää jatkoa! Joskus ei keinot riitä korjaamaan tapahtuneita vaurioita ja silloin oman ja biolasten mielenterveyden kannalta paras ratkaisu on "laitos", jossa lapsi saa ammattiapua. Teitte varmasti oikein, kun ajattelitte kokonaisuutta. Surua varmasti koette ja se on luonnollista, mutta mitä kokisitte jos lapsi olisi yhä teillä? Syyllisyyttä omien biolapsien kohdalla kun altistatte tällaiselle korjaantumattomalle käytökselle ym. Teitte parhaanne ja kukaan ei jaksa määräänsä enempää! Se riittäköön!
Iloisempaa kesän odotusta teille koko perheelle!
Teillä on varmasti ollut raskasta. Olette tehneet oikean ratkaisun. Ette ole epäonnistuneet, joskus vaan asiat on jo niin huonosti, että perhesijoitus ei ole riittävä. Teidän on ajateltava myös omia lapsianne ja omaa jaksamistanne.
Vanhemmillanne oli aikoinaan kaksi sijoituslasta eri aikaan. Molemmat poikia. Ensimmäinen sijoitettiin 12- vuotiaana. Kaikki meni hyvin, poika on nyt aikuinen ja hänellä on oma perhe. Toinen poika sijoitettiin n. 10- vuotiaana. Hänen kanssaan oli koko ajan suuria vaikeuksia ja ennen pitkää hänet jouduttiin sijoittamaan lastenkotiin. Hänkin on aikuinen ja istuu taposta vankilassa.
Teitte oikein varsinkin teidän omien lastenne kannalta. Toivottavasti tämä oli sen verran opettava kokemus että asetatte omat lapsenne etusijalle ettekä vaaranna heidän hyvinvointiaan epätasapainoisen sijaislapsen takia. Lapsenne varmaan eivät enää edes hyväksyisi mitään sijoituskakaraa... ja miksi pitäisikään.
suru kuuluu aina luopumiseen. sitä kun lähtee suurin unelmin auttamaan ja hoivaamaan lasta. ja törmää titanicin lailla pahanolon jäävuoreen, josta vain murto-osa on näkyvissä.
ja se loppu on piilossa pimennossa. on todella pelottavaa huomata mitä kaikkea pieni ihminen voi sisäänsä kätkeä. ja kuinka syvältä vaurioitunut voi pieni olla.olen pahoillani teidän kaikkien puolesta!
mutta muista: vain lapsi itse voi haluta parantumistaan ja vain hän itse voi taistella sen eteen. meillä ei ole muuta kuin antaa taistoon eväitä ja tukea. loppu on lapsen vallassa. ei alkoholistakaan nouse ilman omaa tahtoa jättää alkoholi. eikä alkoholistin perhe ole epäonnistunut vaikkei parannakkaan häntä.
ette siis mitenkään ole epäonnistuneet. olette tehneet parhaanne ja jopa luopuessanne viestititte lapselle tärkeää sanomaa: kaikkea ei voi tehdä. kaikesta tekemästään joutuu tavalla tai toisella vastaamaan. minusta se oppi jos lapselle valkenee, olette olleet suureksi avuksi.
oliko kissa ihan pentukissa vai jo iäkäs? meinaan että 10 vuotiaalla pitää olla jo voimaa jos saa kissalta hengen pois. Meillä on ainakin niin vahva kissa että jos lapset nykäseis sitä edes vähän niin se ois heti upottamassa kynnet nahkaan.
Meillä on kaksi kissaa ja ne ei tee lapsille mitään vaikka kuinka väännettäisiin. Sijaistyttö myös pahoinpiteli kissaa, eikä kissa-raukka tajunnut edes lähteä karkuun.
meillä on kuusi kissaa. yksi jonka voi kukatahansa vaikka solmuun vääntää ja joka silti vain kehrää tyytyväisenä. yksi jota ei voi kukaan silittää ilman, että saa hampaat sormeensa ja kynnet käsivarteen ja muut siltä väliltä, välillä hellittäviä välillä raapivia. jos lempeän,nukkuvan kissan nappaa takaapäin kurkusta kiinni ja puristaa lujaa, niin kyllä henki lähtee.
Siellä kissanpaskassa sijaislapset sikin sokin kissojen kanssa. Kuusi kissaa on paljon jos perheessä on lapsiakin huolehdittavana. Hurahtaneet hankkii kissoja ja vielä toisten lapsia siihen sotkuun. Kissoissa loisia ja tauteja hyvin helposti varsinkin jos vapaasti ovat ulkona.
Itselläni on kaksi kissaa, heidän madotus useita kertoja vuodessa ja tarpeidentekoastian puhtaana pitäminen on siedettävissä vielä. Kuusi kissaa ja vaikeahoitoiset sijoituslapset!!!!!!!
ja hevosia, lampaita, kissoja, koiria... Mene kotiis hölöttää. Katsos kun jotkut ihmiset hoitavat jopa eläimiään paremmin kuin toiset lapsiaan.
kyllä minä mielelläni luopuisin osasta kissoja.
mutta sano kenen nimikko tapetaan? sano kuka lapsista luopuu nimikostaan?
Laita lapsi hoitoon on vaaraksi
MInkähökän ikäinen tää tyyppi nyt2005
Laita sossu hoitoon on vaaraksi