uuspakanuuden

olipa kerran kauan, kauan aikaa sitten eräs luonnosta vieraantunut, juutalainen tapauskonto nimeltä kristinusko. kyseistä -ismiä tuputettiin valtavalle ihmisjoukolle pakolla 1-2 tuhatta vuotta, hiukan yksilön asuinpaikasta riippuen.

luonnollisesti niin kauan kestänyt tuputus jätti huomattavan jäljen ns.länsimaiseen kulttuuriin (lähes kaikki ympärillämme on johdattavissa vastareaktioiksi kyseiselle toiminnalle).

tuputus oli niin pitkää ja niin järjestelmällistä että ihmiset alkoivat lopulta saamaan näppylöitä kaikesta vanhasta (perinteistä). kostoksi vuosisatojen vääryydestä kuin riivatut he alkoivat keksimään kaikkea uutta, mikä tahansa kelpasi kunhan se ei liittynyt suoraan kristinuskoon.

-> uusioperheet, uuspakanuus, uusi suomi, uusi kino, uusi aalto, uusi aika (new age).
uutuuden aallot (muodit) seurasivat toinen toistaan sellaisella vauhdilla ettei mitään
pysyviä perinteitä ehtinyt syntyä (mikä toki oli tarkoituskin).

lopulta kuitenkin huomattiin että vuosituhansien kuluessa kaikki oleellinen oli jo
keksitty, miksi keksinnöt menivät kokoajan hullummiksi ja hullummiksi (leipäkone, jne).

niin suuri oli uutuuden ihailun vimma että että ihmiset alkoivat lopulta uskomaan ahneiden mainosmiesten lauseet, ottaen mielummin kassillisen uutta kuin repullisen vanhaa,
kimaltelevaa ja pinnallista (wicca), kuin vaatimatonta ja vanhaa (oma kansanperinne).

valitettavasti tarina päättyy tähän, jatkoa kun ei ole vielä kirjoitettu.