Kysyisin näin ihmispuolen hoitajana, että lopetatteko aina rotat, kun ne vanhenevat vai annatteko saattohoioa ja annatte luonnon tehdä tehtävänsä? Edellyttäen tietenkin, ettei rotalla ole kipuja.
Mitä perusteita on lopettamiselle vai emmekö vain kestä nähdä vanhuutta ja hiljaista hiipumista?
Mitä perusteita on lopettamiselle vai emmekö vain kestä nähdä vanhuutta ja hiljaista hiipumista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ittelläni ei rotia ole ollut mutta kissoissa ainakin olen antanut luonnon hoitaa tehtävänsä jos kissalla ei ole kipuja ja se kykenee edelleen syödä ym. edellinen kissa menetti syömäkykynsä ja siinävaiheessa katsoimme parhhaaksi lopettaa se
On hyvä asia, että lemmikin voi tarvittaessa nukuttaa ikiuneen, kun elämä ei enää onnistu. Kannatan siis ehdottomasti "hyvin perustein" tehtyä eutanasiaa -jos sellaista onkaan.
Itse olen saanut aikaiseksi sopuratkaisun, lähinnä oman mieleni kanssa. Jos eläimen elämänlaatu ei enää ole hyvä -on se parempi päästää pois kärsimästä. Elämänlaatu= pystyy pesemään itseään, syömään, juomaan, liikkumaankin vähän, on kivuton ja suht' pirteä. Jos elämänlaadun säilyttämiseen vaaditaan esim. jatkuvaa lääkitystä, se järjestetään, mutta tolkun rajoissa ajatellen. Eli rotan ikä, kunto ilman lääkitystä/lääkityksellä ym. asiat vaikuttaa päätöksiin.
Tämä on yksi niitä ikuisuuskysymyksiä..
Myös minä olen (tosin vielä opiskelen) ihmispuolen hoitaja, mutta muistutan, että rotta ja ihminen ovat täysin eri asioita. Rotta on eläin, se on ihmisen armoilla koko ikänsä. Ihmisen on kyettävä hoitamaan rottansa niin hyvin kuin mahdollista ja tähän kuuluu myös eutanasia kun on sen aika.
Meillä rottia ei ole vielä jouduttu lopettamaan pelkästään vanhuusperustein, vaan kaikilla on ollut jokin sairaus joka on vienyt voimat. Kasvaimet näistä yleisimpänä, joskin eräs vanhus halvaantui putoamisen seurauksena. Vanhus, jolla ei olisi kummoisia sairauksia, alkaa silti vähitellen rappeutua. Erilaiset tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat tavallisia - rotta ei välttämättä pysty kiipeämään yhtä hyvin, jolloin häkki on tehtävä helpoksi liikkua. Tasolta toiselle tulee päästä helposti, ruokakuppien ja juomapullon on oltava sopivassa paikassa. Vanhenevan rotan energiantarve myös yleensä vähenee, jolloin entiseen malliin ruokittu vanhus voi lihoa. Rasvan ja proteiinin määrää on siis vähennettävä. Kunnon kuivamuona ei välttämättä enää maistu yhtä hyvin kuin aiemmin, jolloin tarjolla on oltava pehmeämpää ravintoa. Hampaita on tarkkailtava joka viikko, vaikka useamminkin jos rotta ei syö kovaa ruokaa. Vanhus voi myös palella helpommin, joten sillä on oltava runsaasti sopivaa pesämateriaalia saatavilla.
Itse katson, että hyvä perushoito on saattohoitoa rottien kohdalla. En kuitenkaan odottaisi liian kauan luonnollisen kuoleman tuloa, koska jos rotta on pirteä, mutta ei pysty esim. rapsuttamaan itseään (takajalkojen vähittäinen rappeutuminen on etenkin uroksilla varsin yleistä), lopettaisin rotan. Rotan on mielestäni pystyttävä pesemään itsensä, syömään normaalisti ja liikkumaan häkissä. Jos häkillä on paljon pohjapinta-alaa, voi rotta olla tyytyväinen oloonsa vaikkei se pystyisi enää kiipeämään.
Minä olen seurannut vanhenemista ja iljaista hiipumista, mutta jossain raja menee. Tämä rajanveto on aina ja ehdoitta rottakohtaista; yleensä rotta on päässyt pois kun olen todennut sen kärsivän eikä sen elämä olisi enää elämisen arvoista.
Kun aloin miettiä muutamia edesmenneitä vanhuksiani (jotka tosin ovat olleet kasvainpotilaita), alkoi suorastaan hirvittää millaisia tuskia niillä olisi saattanut olla jos niitä ei olisi lopetettu! En sano, etteikö kipuja olisi ollut niiden eläessä, mutta ne ovat loppuneet eläinlääkärin pöydällä.
Ja vielä sananen eläinsuojelulaista: ensimmäisessä pykälässä kielletään tarpeettoman tuskan, kivun ja kärsimyksen tuottaminen elämelle. Kärsimys voi olla myös henkistä. Voiko vanhus olla onnellinen, kun sen häkkikaverit kuolevat eikä sille hankita pikkuisia seuraksi? Voiko se olla tyytyväinen elämäänsä jos se ei pysty pesemään itseään?
http://www.geocities.com/leenanrotat