Nouseva aurinko heittää pitkät varjot kahdeksan ihmisen eteen. He kävelevät vaiti, neljä miestä ja neljä naista. Suuren harmaan hikoilevan kivirakennuksen edessä vahvarakenteinen mies seisoo leveässä haara-asennossa kädet selkänsä takana, stetson matalalla otsalla ja leveä leuka purukumia jauhaen. Ryhmä seisahtuu riviin miehen eteen, laskee kantamuksensa hiekalle ja odottaa. Kaikkialla on hiljaista, linnutkaan eivät täällä laula.
Maastohousuihin ja tiukkaan t-paitaan pukeutunut mies mittailee tulijoita. Halveksiva ilme rutistaa ryhmän itsetunnon rusinaksi. Mies rykäisee purukumin suustaan ja nostaa kädet lanteilleen.
-Olen pääkouluttajanne John Eniro, sanoo matala ääni. –Olette kukin chatanneet kymmeniä tuhansia minuutteja ja hakemuksenne ovat tuurilla tulleet valikoiduiksi sheriffikoulutukseen. Nainen naurahtaa rivissä.
-Kuka koomikko se oli?, John ärähtää. Nainen kalpenee.
-Mä..
-Kuka mä?!, John huutaa ja harppoo pelokkaan naisen eteen.
-Maija Virtanen.
-ja…?, John sanoo tuijottaen kuoppiin painuneilla pistävillä silmillään.
-Maija Virtanen, herra pääkouluttaja, nainen mutisee rintaansa.
-ÄÄNTÄ PELLE!, John huutaa kaulasuonet pullistuen. Nainen hätkähtää, nieleksii ja alkaa hiljaa nyyhkyttää.
-Ei jumalauta.., John sanoo halveksien, astuu ryhmän eteen ja puhuu joka sanaa painottaen. –Jos joku teistä tuurilla luovii koulutuksen läpi ja onnistuu pääsemään sheriffiksi, niin huomaatte, että maailma jonne menette on monin verroin rajumpi, kovempi ja julmempi kuin minä! Unohtakaa huumori. Unohtakaa inhimillisyys. Unohtakaa kaikki tunteet. Vain siten selviätte..
Aika kului. Ryhmä eli kurinalaisesti. Söi, nukkui ja ulosti minuuttiaikataulun mukaisesti. Aamupäivällä oli solvaus-harjoitukset, joissa vedeltiin toista avokämmenellä poskeen aina, jos toisen ilmeestä oli nähtävissä jokin ilme, sillä se kuvasti inhimillisyyttä. Toki sai läpsäistä ihan huvikseenkin, mutta silloin omakin ilme yleensä värähti ja vastapallo sai omankin posken kuumottamaan. Aamupäivinä kasarmissa kaikuikin iloinen läpsytys, kuin tunteja kestävät aplodit.
Iltapäivisin oli käytännönläheisempiä harjoituksia. Chatsimulaattori suolsi keskustelua, joka oli kuin aitoa keskustelua hymiöineen, ”annakko?ikäs?mittas?”-tiedusteluineen ja kikatuksineen. Sheriffialokkaat naputtivat etusormi kipeänä rukseja keskustelijoiden kohdalle ja heti loppuun päästyään poistivat niitä. Simulaattori suolsi satunnaisesti ”sheriffi sucks”-viestin näytölle ja alokkaiden oli välittömästi bannattava kyseinen henkilö.
John laittoi simulaattoriin hiukan vaativamman sarkastisuus-osion päälle. Kone heitteli hetken normaaleja viestejä, kunnes ilmestyi sheriffiin kohdistettu ja huumorin taakse kätketty piilovihjaileva viesti. Alokkaat värähtivät, kevyt puna nousi kasvoille ja bannasivat oitis. kaikki paitsi Maija, joka napsutteli leppoisasti ajatuksissaan.
-Jumalauta Virtanen! John huusi pompaten pystyyn ja kaataen tuolinsa. Maija sai paskahalvauksen ja alkoi sohia sinne tänne.
-Bannaa, bannaa! Vauhtia! Paina paina, huusi john tulipunaisena ja Maija naputteli. Hän haki IP-osoitteita, klikkaili ja paniikissa bannasi pari kolme sivullistakin saman tien.
-Apua..eiku..voi ei.., Maija vikisi.
-SEIS!, John huusi, hieroi otsaansa ja pyysi kaikki Maijan koneen ääreen.
John veti syvään henkeä ja aloitti.
-Ironia, sarkasmi, vihjaileva huumori.. ne on yksinkertaisesti kitkettävä pois. Tämä meidän Punahilkka tässä bannasi ekstroja, mutta.. so what?! Se oleellisin eli alkuperäinen kettuilija saatiin varmasti pelistä pois. Ei ole sotaa ilman sivullisia uhreja. Se vaan on hinta, joka maksettava. Sitä paitsi auktoriteettimme siitä vain kohenee ja pelko pitää kitisijät ja suunsoittajat aisoissa. Ryhmä nyökytteli päitään kasvot ilmeettöminä. Aamupäivien solvaus-läpsäytys harjoitukset olivat saaneet aikaan ihmeitä. Maijalla vain näytti olevan suonenvedon tapainen kasvojen toisella puolella.
Intensiivikurssi Training Centerissä oli ohi. Kurssilaiset seisoivat leveässä haara-asennossa, kädet selän takana ja päässä keikkui upouusi suomi24-lippalakki. John katseli ryhmäänsä ja ryhmä häntä, kaikki kasvot peruslukemilla. Hän jakoi jokaiselle aidosta polyeteenistä valmistetun tähden, jossa luki sheriffin nimimerkki, antoi isällisen läimäyksen kunkin olalle ja kuin lopputestiksi veti kääntöpotkun kylkeen. Kenenkään ilme ei värähtänytkään. Ryhmä marssi ryhdikkäänä, vaitonaisena ja eleettöminä ulos kasarmin portista.
-Piruparat, hymähti John, hieroi päätään stetsoniaan kohottaen ja jykevän miehen irtonainen nauru kaikui kivirakennuksen seinistä.
Maastohousuihin ja tiukkaan t-paitaan pukeutunut mies mittailee tulijoita. Halveksiva ilme rutistaa ryhmän itsetunnon rusinaksi. Mies rykäisee purukumin suustaan ja nostaa kädet lanteilleen.
-Olen pääkouluttajanne John Eniro, sanoo matala ääni. –Olette kukin chatanneet kymmeniä tuhansia minuutteja ja hakemuksenne ovat tuurilla tulleet valikoiduiksi sheriffikoulutukseen. Nainen naurahtaa rivissä.
-Kuka koomikko se oli?, John ärähtää. Nainen kalpenee.
-Mä..
-Kuka mä?!, John huutaa ja harppoo pelokkaan naisen eteen.
-Maija Virtanen.
-ja…?, John sanoo tuijottaen kuoppiin painuneilla pistävillä silmillään.
-Maija Virtanen, herra pääkouluttaja, nainen mutisee rintaansa.
-ÄÄNTÄ PELLE!, John huutaa kaulasuonet pullistuen. Nainen hätkähtää, nieleksii ja alkaa hiljaa nyyhkyttää.
-Ei jumalauta.., John sanoo halveksien, astuu ryhmän eteen ja puhuu joka sanaa painottaen. –Jos joku teistä tuurilla luovii koulutuksen läpi ja onnistuu pääsemään sheriffiksi, niin huomaatte, että maailma jonne menette on monin verroin rajumpi, kovempi ja julmempi kuin minä! Unohtakaa huumori. Unohtakaa inhimillisyys. Unohtakaa kaikki tunteet. Vain siten selviätte..
Aika kului. Ryhmä eli kurinalaisesti. Söi, nukkui ja ulosti minuuttiaikataulun mukaisesti. Aamupäivällä oli solvaus-harjoitukset, joissa vedeltiin toista avokämmenellä poskeen aina, jos toisen ilmeestä oli nähtävissä jokin ilme, sillä se kuvasti inhimillisyyttä. Toki sai läpsäistä ihan huvikseenkin, mutta silloin omakin ilme yleensä värähti ja vastapallo sai omankin posken kuumottamaan. Aamupäivinä kasarmissa kaikuikin iloinen läpsytys, kuin tunteja kestävät aplodit.
Iltapäivisin oli käytännönläheisempiä harjoituksia. Chatsimulaattori suolsi keskustelua, joka oli kuin aitoa keskustelua hymiöineen, ”annakko?ikäs?mittas?”-tiedusteluineen ja kikatuksineen. Sheriffialokkaat naputtivat etusormi kipeänä rukseja keskustelijoiden kohdalle ja heti loppuun päästyään poistivat niitä. Simulaattori suolsi satunnaisesti ”sheriffi sucks”-viestin näytölle ja alokkaiden oli välittömästi bannattava kyseinen henkilö.
John laittoi simulaattoriin hiukan vaativamman sarkastisuus-osion päälle. Kone heitteli hetken normaaleja viestejä, kunnes ilmestyi sheriffiin kohdistettu ja huumorin taakse kätketty piilovihjaileva viesti. Alokkaat värähtivät, kevyt puna nousi kasvoille ja bannasivat oitis. kaikki paitsi Maija, joka napsutteli leppoisasti ajatuksissaan.
-Jumalauta Virtanen! John huusi pompaten pystyyn ja kaataen tuolinsa. Maija sai paskahalvauksen ja alkoi sohia sinne tänne.
-Bannaa, bannaa! Vauhtia! Paina paina, huusi john tulipunaisena ja Maija naputteli. Hän haki IP-osoitteita, klikkaili ja paniikissa bannasi pari kolme sivullistakin saman tien.
-Apua..eiku..voi ei.., Maija vikisi.
-SEIS!, John huusi, hieroi otsaansa ja pyysi kaikki Maijan koneen ääreen.
John veti syvään henkeä ja aloitti.
-Ironia, sarkasmi, vihjaileva huumori.. ne on yksinkertaisesti kitkettävä pois. Tämä meidän Punahilkka tässä bannasi ekstroja, mutta.. so what?! Se oleellisin eli alkuperäinen kettuilija saatiin varmasti pelistä pois. Ei ole sotaa ilman sivullisia uhreja. Se vaan on hinta, joka maksettava. Sitä paitsi auktoriteettimme siitä vain kohenee ja pelko pitää kitisijät ja suunsoittajat aisoissa. Ryhmä nyökytteli päitään kasvot ilmeettöminä. Aamupäivien solvaus-läpsäytys harjoitukset olivat saaneet aikaan ihmeitä. Maijalla vain näytti olevan suonenvedon tapainen kasvojen toisella puolella.
Intensiivikurssi Training Centerissä oli ohi. Kurssilaiset seisoivat leveässä haara-asennossa, kädet selän takana ja päässä keikkui upouusi suomi24-lippalakki. John katseli ryhmäänsä ja ryhmä häntä, kaikki kasvot peruslukemilla. Hän jakoi jokaiselle aidosta polyeteenistä valmistetun tähden, jossa luki sheriffin nimimerkki, antoi isällisen läimäyksen kunkin olalle ja kuin lopputestiksi veti kääntöpotkun kylkeen. Kenenkään ilme ei värähtänytkään. Ryhmä marssi ryhdikkäänä, vaitonaisena ja eleettöminä ulos kasarmin portista.
-Piruparat, hymähti John, hieroi päätään stetsoniaan kohottaen ja jykevän miehen irtonainen nauru kaikui kivirakennuksen seinistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meitä on joka junaan, osa jää asemallekin.
ja sitkeimmät kitkuttaa ankarasti puuskuttaen resiinalla perässä..=)
Hitto sulla on toi huumori kohdallaan.
olipas hauskaa luettavaa, kiitos :D
Hehehehee..jessus toi oli hyvä ;DDDDDD
Tais olla Matin kanssa juuri nettiSessiossa ;)
Tai oppimisVaikeuksia ?=)
Varmasti oli jonkinsortin epäkelpo yksilö ja haihattelija!
Kun tuolla tavalla antoi ajatusten viedä ja tursuilla..=)
Maija varmaan keskittyi lukemaan cuccumista ruudulta...
*nauraa kippurassa*=))))))
Ilmeisesti siis et ole vielä kurssia käynyt, kun noin pääsi käymään...?;)
Legendaarista.
tarinaniskijä :)
*siirtää hiussuortuvan korvan taa *