..syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?)
Miten sulla menee...
Anonyymi
3476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Juuri tänän oli asiasta puhetta. Olin ystävän kassa syömässä. Hänelle merkitsee ruoassa maku, kermainen, makea ja rasvainen on herkullista. Ei mielestäni kuitenkaan niin että hän eläisi syödäkseen, muutakin elämää on.
Minulle merkitsee sen että nälkä katoaa ja pysyy pitkähkön ajan pois mielestä. Että saa kaikki tarpeelliseset aineet ja että paino pysyy tolkuissaan. Tarkoittanee että syön elääkseni.
Syön elääkseni, jotta jaksan elää syödäkseni,
Hauskasti osaat tuumata.
Huumori on kiva asia.
Keitinperunat, savusilakoit , reissumiestä , ruokaryyppy ja olutta :)
Per-kel
syön terveellistä edullista omatekoista kotiruokaa, koska
osaan ja tykkään ruoan valmistuksesta, nou valmiille eineksille
nj
Ruoan valmistus järkevä ratkaisu.
Syön jatkaakseni elämää terveenä ja hyvävoimaisena.
Komppaan sua.
Beng
Siitä aikaa kun jatkoin elämää , lapset kohta keskiikäisiä :D
Lemmenkäinen
Minä olen lohtusyöjä :). Aina pitää syödä. iloon ja suruun ja muuten vaan tylsyyteen.
Ja syöt siihenkin iloon, että painosi on noin 150 kg.
No ei vielä🤣
En kumpaakaan. Mutta pakko on syödä jotain, muuten tulee kaamea nälkä. Nälässä ei ole mukava oleskella. Nälkäkuolema on vielä pahempi asia.
Kun olen sairaalloisen lihava, niin varmaan minun pitäisi elää syödäkseni, mutta en sitten tiedä. En ole innostunut koko ruuasta tai syömisestä yleensäkään.
Syön sen verran kuin on tarpeellista, mutta en kuluta kallista aikaani jatkuvaan syömiseen. Elämässä on paljon muutakin kuin syöminen.
Elämässä on niin paljon kivoja asioita, että ei aina edes meinaa muistaa syömistä ollenkaan.
Syömisen muistaa vain jos on oikea nälkä.
Tai sitten on alkava muistisairaus ja näläntunne häviää.
Syön, koska on pakko syödä, jos aikoo olla elossa noin niinkun pidemmänkin päälle.
Ruoka pitää hakea kaupasta, varastoida asianmukaisesti, valmistaa, sotkea astiat ja keittiö, ja siivota jäljet. Aika iso homma pienen ilon vuoksi. No joo, pysyyhän sitä ainakin elossa, jos se nyt on päivittäisen räpeltämisen arvoista.
Syön varmaankin elääkseni tai sitten pakon sanelemana. Mutta en mä silti karkkia, makaronilaatikkoa, pullaa, raejuustoa tai muuta moskaa syö. Kun syön, niin syön suojaravinnerikasta ravitsevaa ja kylläiseksi tekevää ruokaa. Ei tarvitse jatkuvan pikkunälän takia syödä koko ajan, kuten rasvattomasta ruuasta seuraa.
Huonoin mahdollinen tilanne on, jos joku syö erittäin usein vain siksi, kun "ei ole mitään muutakaan tekemistä".
Hm,,syöminen on mukavaa kun hyvä ruoka! Mutta juominen on vielä hauskempaa,
eihän tätä kestä pirukaan aivan selvinpäin.
Aivan. Kyllä hyvä ruoka kaipaa aina viinin tai oluen kumppanikseen. Myös huonompi ruoka, tai ilman ruokaa... Valitettavasti korona on pilannut ravintolaruokailun, joten kotona syödään ja juodaan ja taso säilytetään: nakkarille tms. en lähde, sillä kattaus kaikkineen on osa syömisen suurta nautintoa!
Riippuu päivästä. On päiviä että ei juuri mikään maistu. Sitten tulee päivä että on koko ajan jotain vailla vaikka ei olisi edes nälkä.
Onneksi vielä on useammin sellaisia päiviä että syön elääkseni.
Juu, tilanteet vaihtelevat.
Kohtuullisesti ja säännöllisin väliajoin.
Joskus on hyvä nähdä pientä nälkää.
Niinpä. Ei pikkunälkä silloin tällöin haittaa, kunhan pikkunälkä ei jatku kauan.
Perus- ja suojaravinteiden saanti on automatisoitunut joten niitä ei tarvitse miettiä erikseen.
En ole mikään terveysintoilija koska ei tarvitse olla.
Kerran on tasapaino heilahtanut. 4-viikkoa Espanjan helteessä runsaan oluen kanssa päivittäin jatkui Suomessa hellesäässä ilman olutta.
Hihat olivat tyhjät. Rauta oli raskasta. Epäilin kortisolitason nousseen ja testojen laskeneen joten kävin terveystalon labrassa. Noissa mainitsemissani ei ollut huomautamista mutta Espanjan oluet olisi voinut, ainakin osittain, korvata urheilujuomalla. Suolatasapaino oli poskellaan. Keitettyjen kananmunan puolikkaiden päällä ronskit sillipalat korjasivat puutteen.
Mieluummin kalaruokaa kuin makkaraa. Tosin joskus voin nauttia grillimakkaran, enkä silti luokittele itseäni "tuhmaksi".
Yksi makkara viikossa myönnettäköön jälkkäri-istujalle.
Sinäkö myönnät minulle ruokaa? Osaan valita aivan itse, mitä syön.
Minulla menee hyvin, kiitos kysymästä:)
En ajattele laisinkaan tuommosia. Syönkö elääkseni vai...jne...
Syön kyllä, koska pidän hyvästä ruuasta ja jos se on hyvää, niin oiettä oi oi.
Nautin hyvästä ruuasta, ja nautin myös ruuan tekemisestä. Melkein voisin sanoa, että ruuanlaitto on hanskassa. Osaan liemet ja maustamishommelit jetsulleen.
Mutta jos "elääkseesi-juttuja kysytään siinä mieles, että teenkö niin sen elämisen vuoksi, niin sanon, että mun elämääni tarvitsen paljon muuta kuin vain syömisen.
Voisin elää vaikka söisin älyttömän huonoa ruokaa ja vaillinaista ja sen semmosta.
Elän muilla konsteilla nääs.
Pakko kait kuitenkin on vastata aloitukseen ja niinpä vastaan, että syön etten kuolisi. Ja sitäpaitsi olen mehukkaamman näköinen hieman pulleahkona kuin että olisin tikunruipelo. Keppimäinen tikkujalka:)
Heikunkeikku
Osuu kun on aika tähdätä. https://twitter.com/HeresYourReplay/status/1355692044996509698
Tässä iässä ei enää ole sellaista jatkuvan syömisen innokkuutta kuin oli joskus 30 vuotta sitten.
Terveisin: Puolireuho