Leikattu nivusTYRÄ

Hei.Se aika yksilöllistä miten kauan noi kivut kestää,mutta yleensä neuvotaan n.kuukausi olemaan varovaisemmin,tarkoittaa ettei raskaita ( n.yli 2kg)nostoja,ei rajuja liikkeitä,pari viikkoa jopa auton ajoa vältettävä.myös raput kannattaa nousta varoen ,ei harppomista..Yleensä se kipu merkkinä että liikaa rehkiny,silloin ota särkylääke ja lepää..Turvotusta varmasti vielä viikonkin jälkeen on,mutta jos esim kuumotusta,eritystä(verta tms)tai kipua joka ei helpota ,niin ota yhteyttä lääkäriin,mutta luulen että se kipu jollain lailla tuntuu vaikka tilanne ihan normaali olisikin,sillä se haava just tossa nivusenalueella ,joten joka askel tuntuu..Mutta yleensä vie sen kuukauden ennenkuin haava täysin "kestävä,joten yleisohjeena vaan että omat tuntemukset kannattaa kuunnella.Siis jos kipua ,otat iisimmin.Liikkeellä pitää ja saa olla esim.kävelyä,päiväpäivältä huomaat että helpottaa...

paras on avoleikkaus, jolloin nykyään laitetaan verkko tukemaan, ettei suolet pullistu ulos.. ennen vatsapeite ommeltiin kiinni ja näin ollen herkempi repeämään.

Vastataanpa tähän viestiin kun itsekin luin tätä ketjua ennen leikkausta. Minut leikattiin neljä päivää sitten avoleikkauksella. Aamulla osastolle ja illalla noutajan kanssa kotiin. Lääkäri totesi tyrän kookkaaksi ja suositteli nukutusta, mitäpä siihen väittämään. Homma meni huomaamatta mutta herätessä oli jumalaton kohmelo & horkka joka meni mömmöillä ja pienellä ruokailulla ohi aikas nopeasti. Minulta on toiselta puolelta aiemmin operoitu tyrä spinaalissa ja ne fiilikset kun mikään ei alakerrassa liikkunut olivat pirullisia joten pahoinvoinnista huolimatta liputan nukutusta - minulla toimi.

Kivut oli kohtalaiset leikkauksen jälkeisenä päivänä mutta antoivat vahvempia kipulääkkeitä matkaan iltaa varten ja Buranaa päiväksi - kivut alkoivat vähetä aikas nopeasti ja nyt on eka päivä kokonaan ilman kipulääkkeitä ja hyvin menee. Kävellä olen yrittänyt paljon - tänään kaksi tunnin lenkkiä (eli leikkauksesta se neljä päivää) ja ei tuntunut oikeastaan missään.

Sairaslomaa sain viikon ja näillänäkymin se riittää mainiosti.

Itselläni leikattiin nivustyrä, ei ollut yhtään kipeä. Lepäät vaan, niin pitkään kun voit!

Kirjoittelin aiemmin että olen menossa leikkaukseen ja ajattelin nyt sitten kertoilla miten se minulla meni. Leikkaus tehtiin eilen avoleikkausena Lichtestainin menetelmällä. Olin aika flunssainen mutta koska kuumetta ei leikkausaamuna ollut, suostuivat leikkaukseen. Olin pyytänyt spinaalipuudutusta ja tämän he myös tekivät. Lisäksi anestesialääkäsi kysyi haluaisinko olla ihan hereillä vai 'puoliksi unessa'. Halusin olla ihan hereillä. Karvojen ajelu alkoi vasta tämän jälkeen ja ihmettelin hieman miksi tunsin niin hyvin toimenpiteen vaikka alaruumiinihan oli puudutettu. Kirurgi aloitti leikkauksen testaamalla tuntisinko mitään. Haavan viiltäminen kirpaisi aikalailla ja hieman kirvelikin kun ilm. desinfektioaine meni haavaan. Tällöin kutsuttiin anestesialääkäri takaisin (kirurgi testasi vielä lupaa kysymättä veistä haavassa ja kun sätkähdin kivusta, pitivät viimeistään puudutuksen epäonnistumista todellisena). Pyysin että minut nukutettaisiin ja anestesialääkäri totesi että niin tässä nyt täytyykin tehdä. Alkoi painamaan valkoista nestettä suoneen. Ehdin kysyä että tarvitseeko intuboida johon hän vastasi että ei, voit hengittää ihan normaalisti unen ajan. Tällaisesta nukutuksesta en aiemmin tiennytkään. Heräsin kuten normaalista hyvästä ja sikeästä unesta, olo oli mitä mainioin ja ajattelin että tämähän meni hienosti. Osastolla kipu oli todella vähäistä ja lähdin kotiin kun olin saanut pissan tulemaan. Tässä tosin kesti yllättävän kauan. Haavasidettä (lappu 4 x 4 cm) vaihdettaessa huomasin haavan olevan vain noin 4-5 cm pitkä ja kolmella tikillä kiinni (tarkkaa mittaa en vieläkään ole viitsinyt/pystynyt mitata). Arpi tulee jäämään jotakuinkin kokonaan 'karvoituksen' alueelle eli piiloon.

Seuraavana yönä kivut kovenivat, enkä päässyt vessaan ilman vaimon apua. Lisäksi meinasin pyörtyä, mutta onneksi ehdin sänkyyn takaisin. Tänään kivut ovat kipulääkkeistä huolimatta melko kovat liikkeellä ollessa, mutta täysin siedettävät selällään maatessa. Nouseminen sängystä on todella vaikeaa. WC:ssä ei huvittaisi isommalla hädällä käydä kun edes kaasuja ei pysty ns. poistamaan. Mutta eiköhän tämä tästä, en ainakaan vielä kadu leikkausta.

Itselläni leikattiin nivustyrä viimevuonna juurikin näihin aikoihin, ja nyt näyttää sekä tuntuu siltä että uusinut on. Arvelen että verkko vatsapeitteissä on revennyt tai sitte jostain on päästy ohittamaan se.
Niin ja viimekerralla leikkauksen aikana paljastuikin että tyrä ei olekkaan tyrä, vaan kysta !

Vuosi ja 2 kk sitten leikattu toisen puolen nivustyrä ja kipuja on ollut siitä lähtien molemmilla puolilla, mutta mitään pullistumia ei ole. On varmaan aika mennä tarkastettavaksi, koska kipu haittaa liikkumista. Jotain luulisi löytyvän, koska tämä häiritsee työntekoa aika lailla. Kipu tulee kyykkyyn menosta ja kumarasta asennosta.

Minulta leikattiin nivustyrä pari päivää sitten. Iltapäivällä leikkausosastolle ja 6 tunnin päästä olin jo kotisohvalla. Leikkaus oli avoleikkaus nukutuksessa. Hieman jännitti etukäteen, kun ei ollut aiempaa kokemusta mistään leikkauksesta. Mutta homma toimi kuin junan vessa. Nukuin pari tuntia sillä välin kun ammattilaiset hoiti homman, heräsin kuin päiväunilta, 10 minuutin makoilun jälkeen nousin sängystä syömään kevyen aterian. Seuraavaksi olinkin jo kotimatkalla lyhyen kotihoito-ohjeistuksen jälkeen. Sairaslomaa pari viikkoa. 10cm haava ja 15 tikkiä. Onhan siinä kipuja ja kävely on hieman hankalaa, mutta olo on ihan yllättävänkin siedettävä osittain varmasti särkylääkkeiden ansiosta. Viimeistään ylihuomenna ajattelin yrittää jättää särkylääkkeet kokonaan pois. Kävelylenkkejä pidennän asteittain. Ainut isompi huoli on, ettei vessassakäynti ("isohätä") ole vielä onnistunut. Johtuu varmasti myös turhasta jännittämisestä. Ajattelin hoitaa senkin asian kuntoon ulostuslääkkeillä, jos ei muuten onnistu. Mutta kaikinpuolin hyvin mennyt ainakin toistaiseksi, suosittelen leikkausta nukutuksessa kaikille tyrästä kärsiville. Ei ole yhtään paha operaatio.

Hei!

Poikaystäväni tyräleikkauksesta on aikaa 4 kk, leikkauskohta on ollut hyvin kipeä, liikuntaa ei ole kunnolla pystynyt harrastamaan. Nyt hän on aloittanut jääkiekon pelaamisen, ja aamuisin on esiintynyt oksentelua ja yleistä pahaa oloa. Voisiko tämä johtua tyränpoistamisesta tms?

Onkohan ilmestynyt uusi tyrä?

Minulta leikattiin nivustyrä kaksi viikkoa sitten vas.puolelta avohaava n.5s. ja sitten sinne verkko ja verkon päälle funikulus tämä homma tehtiin selkäydinpuudutuksella.Ensimmäinen viikko tosi kipee ei oikein tiennyt miten nousta sänkystä ja mennä sänkyyn.Nyt jo parempi vaan mieltäni kaiveluttaa leikkaus haavan ala puolella n1cm. kohtaan on n.3cm pitkä patti ja hiukan kipee et onko muilla vastaavaa kokemusta.

Minulta leikattiin molemminpuolinen nivustyrä puolitoista kuukautta sitten. Keuhkoahtauman vuoksi leikkaus piti tehdä avoleikkauksena spinaalipuudutuksessa. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin, mutta minulla ei ole virtsaamisen tarvetta eikä virtsaa tule. Myös ulostamisessa on vaikeuksia. Olen joutunut käyttämään kertakäyttökatetreja leikkauksen jälkeen 4 kertaa päivässä. Kuinkahan kauan tällainen virtsaumpi saattaa kestää ja mistä se johtuu. Onkohan kenelläkään kokemuksia? Ennen leikkausta virtsaaminen oli normaalia.

Mietiskelen leikkaukseen menemistä.Minulla on siis lääkärin toteama nivustyrä vasemmalla puolella.Ollut jo pari vuotta.Lääkäri olisi kirjoittanut lähetteen leikkaukseen mutta samaan hengen vetoon hän totesi myös että jos ei ole kipuja tilannetta voidaan seurata,leikkauksissa kun aina on riskinsä..
Isompia kipuja ei ole,jotain tuntemuksia vain esim. lenkillä mutta jotenkin kuitenkin ärsytttää tuo patti mutta samalla jännittää leikkaukseen meneminenkin...

hei... onkos joukossa tyräreitä joilla eka tehty avona sit tähystyksenä? ja sen jälkeen onkin avo leikkauksessa laitettu verkko aiheuttanut ongelmia.. eli kipuja tunnottomuutta, yms kaikkea ei niin kivaa..

Olen 64 v. mies. Minulta leikattiin molemminpuolinen nivustyrä 10.9. Selkäydinpuudutus. Kotiin seuraavana aamuna. Nyt viidentenä päivänä kipuja on edelleen ja syön lääkkeitä. Kävelen kotona vartin kerrallaan, makoilen sängyssä. Virtsaaminen ok. mutta ulostaminen oli eilen hankalaa, ei tahtunut millään tulla. Ostin ulostuslääkettä, toivottavasti auttaa. Tänään keksin, että käytän ennen leikkausta pitämääni tyrävyötä (Thuasne). Siitä oli heti apua, mutta vyötä ei saa kiristää tiukalle. Tseppiä kaikille tyrävaivoista kärsiville.

Itselläni leikattii umpilisäke alkutalvesta, ja nyt on arpikudoksen kohdalla ollut kovia kipuja ja lääkäreillä laukattu.. Todennäköisesti siellä on sitten tullut tyrä arven kohdalle ja taas leikkaukseen.

Kuauanko nivustyräleikkauksesta kestää toipua?

Onko kenelläkään jumittunut kives ylös tyräleikkausen jäkeen? Olin uusinta leikkauksessa yksityisellä 2 viikkoa sitten ja lääkäri kehotti vetämään kivestä itse alaspäin (kokeilin ei tule) ja odottamaan josko se sieltä alas tulisi, jos ei tule hän sanoi että ainoa vaihtoehto olisi kiveksen poisto,aika radikaali ratkaisu mielestäni.

Minut verkotettiin tähystyksellä viikko sitten, nukutus oli ihan mukavan raukea kokemus,yö sairaalassa ja aamulla kotiin. Yhtään kipulääkettä ei ole tarvinut kotona ottaa. Pari päivää piti olla varovainen noustessa ja maatekäydessä. Puuta on koputettava kun luin tämän ketjun läpi.

Olis kiva jos ihmiset kertois hieman enemmän taustastaan, esim. kauanko ollut se tyrä / ikä, jos tietää tyränsä tyypin jne., koska osa noista kuvauksista kuulostaa näkökulmastani lähinnä kauhutarinoilta. Osassa näistä tapauksista kyllä olikin ihan hyvin selitetty toi.

Itse olen nuori ja ilmeisesti perinnöllinen taipumus tyräytyä, joten mietin kannattaako mennä heti vai vasta joskus vanhana kun tyrä on jo haukannut aimo annoksen suolta sisäänsä.

Mun on myös jotenkin vaikea uskoa, ettei tähän mukamas ole mitään elintapoja tai muita asioita mitä vois tehdä ehkäistäkseen, mutta kai se sitten on pakko hyväksyä.

Iteltä leikattiin viikko (6.2,2013) sitten vasemmalta puolen nivustyrä Hyvinkäällä, avoleikkauksella paikallispuudutuksena ja verkko paikalle.

Olen 30 vuotias jääkiekkoilija, tyrä tuli kun jouduin pidempään pidättämään ulsotamista. Jumalaton kipu entisen tyrän kohdalla, melkein lähti jalat alta.

No tapahtuman jälkeen ei ollut turvotusta tai ei edes kummosia kipuja. Menin kuitenkin lekurille näyttään nivustani, kun kaaduin jäällä yllättäen ja tuli samanlainen kiputuntemus kuin tyrän tullessa.

Tyrä ultrattiin ja varmistuttiin siitä että se oli tyrä.

Leikkaukseen menin aamupäivällä, noin tunti ennen leikkausta sairaalaan. Heräämössä laitettiin tippa ja penisiliini. Sen jälkeen leikkaussaliin jossa sain särkylääkettä ja rauhoittavaa.
Leikkaus toteutettiin paikallispuudutuksena enkä edes huomannut kun lääkäri aloitti leikkauksen. Leikkaus tuntui, vaikka puudutusaine kivun poistikin niin tunne jäi. Tunsin kun sisäelimiä liikuteltiin ja ilmeisesti kun verisuonia poltettiin tökkäs lääkäri vahingossa nivusiin jollain koska kipu tuntui. Sain sitten lisää kipulääkettä.
Leikkaus kesti tunnin ja 10 minuuttia.

Leikkauksen jälkeen heräämöön, jossa olo oli ihan hyvä. Puoli tuntia istuin sängyllä kunnes lähdin kävelemään ja syömään leipää ja jogurttiaa ja pienen tetran mehua.
Leikkauksen jälkeen noin tunti olin jo omat vaatteet päällä lähdössä kotiin.
Särkylääkkeiksi sain buranaa 600mg ja panacodia, päivässä söin kolme kertaa edellä mainitun kuurin. Kahtena ekana päivänä olisin saanut ottaa kuusi panacodia päivässä. Ensimmäisenä yönä otin kaksi panacodia, mut muuten otin vain yhden kolme kertaa päivässä.

Panacodista olen ennenkin huomannu, et se voi käydä vatsan päälle (tulee ummetus) tällä kertaa niin ei ollut. Söinkin leikkauspäivän iltapäivänä pyttipannua (ei ehkä olis kannattanu aloittaa niin raskaalla ruualla) vaan kannattaa varmaankin syödä kevyempää ja helpommin ulostettavaa.

Neljä päivää leikkauksen jälkeen jätin panacodit pois ja viikko leikkauksesta niin jätin buranan pois. Kivuista tällä hetkellä, niin leikkausarpi tuntuu ja kun nousee sängystä tai sohvalta pyrin välttämään vatsalihasten käyttöä. Eli nousen ensin käsien avulla reunalle ja sen jälkeen jaloilla nostan itseni ylös.

Kivut olivat pahimmat päivä leikkauksen jälkeen. Leikkaus alueelle tuli aika paljon turvotusta ja myös reiden yläosaan. Mustelma tuli molemmin puolin leikkausarpea ja kiveksiin tuli jotain, en tiedä mitä mutta tuntuu että palleista on kivesten lisäksi muutakin. Virtsaaminen ja ulostaminen ovat onnistuneet hyvin, olen pyrkinyt välttämään ponnistanista ulostamisen aikana.

Alkuun liikuin aika vähän, mutta nyt viikko leikkauksesta olen alkanut kävelemään kävelylenkkejä kestoltaan 15-30 min. Ja ilman kipulääkkeitä, jotta tietää jos tekee jotain väärin.

Ohjeena oli ettei kahdella ensimmäisellä viikolla saa olla hikiliikuntaa, ensimmäisellä viikolla ei myöskään saa saunoa eikä uida. Tarkoituksena olisi pikkuhiljaa alkaa liikkumaan pidempiä lenkkejä, nyt on viikko kulunut leikkauksesta. Reenaamisen osalta, eka viikko rauhassa ja hissun kissun, toka viikko kävelylenkit ja tilanteen haistelu, kolmannella viikolla pitkät yli tunnin kestoiset kävelylenkit ja neljännellä viikolla kevyt hölkkä tai hiihto, jos ei satu. Kuus viikkoa leikkauksesta "pitäisi" periaatteessa olla liikuntakykyinen. Aina tilanteesta, leikkauksesta ja yksilöstä riippuvainen. Katotaan koska saan hokkarit jalkaan.

Tällä hetkellä haasteena on kenkien nauhojen sitominen, oikealle puolelle voin hyvin laittaa nauhat kiinni, mutta vasemmalle puolelle (operoitu puoli) on hankalaa kumartua.

Nämä asiat jotka kerroin ovat tapauskohtaisia, katotaan miten äijän käy.

Minulta leikattiin tyrä neljä päivää sitten ja se tehtiin avoleikkauksessa.
Osoittautui, ettei se ollutkaan nivustyrä vaan nk. reisityrä ja jotain rasvakertymiä.
Olin koko toimenpiteen ajan nukutuksessa ja herääminen sujui ongelmitta.
Leikkauspäivänä ei ollut pahempia kipuja kun olin vähän "huuruissa", mutta seuraava päivä oli jo melkoista kipuilua. Olen syönyt tulehduskipulääkettä kipulääkkeen ohella, sekä Losec nimistä närästyslääkettä näiden ohella.
Nyt neljä päivää leikkauksesta kivespussini ovat turvoksissa kuin sonnilla.
Pussukat ovat tummanpuhuvat samoin kuin myös heppi siinä yläpuolella.
Sängystä nouseminen ja sinne meneminen on edelleenkin vaikeata ja huvittavankin näköistä. Haavani on noin 10 cm pitkä joten särkylääkettä kuluu maksimimäärät vuorokaudessa. Onko kellään näitä palleihin kohdistuvia turvotuskokemuksia ja kuinka kauan ne yleensä kestävät?

Jääkiekkoilija jatkaa omasta kokemuksestaan ja vähän yllä olevaan kyssäriin.

Mulla oli kanssa kiveksis jokin ihme möykky, siis sisällä ja muistaakseni oli vehkeet normaalista isommat lue turvonneet.

Nyt on itellä leikkauksesta kolme kuukautta ja seuraavia kokemuksia:
- Kun aloitin punttireenin pari viikkoa sitten, niin vatsalihasten teko teki todella mielenkiintoisia tuntemuksia leikkaus alueella.

- Jalkapalloa kun olen käynyt potkimassa niin täytyy kyllä varoa tuota leikkaus kohtaa, on todella hellä ja kipeä. Varsinkin kun jalkapallossa tukijalkani on vasen jalka. Nivustyrä leikattiin vasemmalta puolelta.

- Leikkaus kohta on muuten ihan ok kunnossa, leikkausarpikaan ei näytä kovin pahalta.
Välillä nykyäänkin on tyrän aluella samanlaisia kiputiloja kuin ennen leikkausta.

Lisäksi leikkauskohdan alla tuntuu selvä kovempi kohta, ilmeisesti verkko ja kun yskii niin tuntee verkon läpi ilmeisesti sen pullahtaneen suolen pätkän...

Kaipa tämä tästä

35v mies, suora eli mediaalinen nivustyrä leikattu helmikuussa 2013 toiselta puolelta kroppaa. Avoleikkaus paikallispuudutuksella ja Lichtensteinin tavalla eli verkko laitettiin. Leikkaus maksoi Terveystalolla noin 1600e, vakuutus maksoi kaiken paitsi itse omavastuun noin 100e.

Itse leikkaus oli miellyttävä kokemus, kiitokset Terveystalon mukaville ihmisille!

Pari viikkoa söin kipulääkkeitä ja noin kuukauden oli kipeä leikkausalueelta, sitten pahimmat kivut hieman helpottivat kun arpi alkoi parantua ja turvotus laski. Noin viikon ajan oli verta valunut ja sukukalleudet puoliksi mustana, jos niin käy niin ei tarvitse huolestua, tummumiset poistuvat aikanaan.

Nyt on leikkauksesta noin 3kk ja edelleen on kuitenkin kipuja ja vielä molemmin puolin, tosin ne on satunnaisesti, eli on huonoja päiviä ja parempia. Yleensä kun herään ei kipuja ole, mutta päivän edetessä ne alkavat. Kumpikaan puoli ei turvota, mutta jos tunnustelen nivusten seutuja niin kipu yleensä pahenee loppupäiväksi. Painavia nostoja yms. olen koittanut pääasiassa vältellä, mutta ei tunnu auttavan vaan loppupäivän kestävä kipuilu voi alkaa yllättäen vaikka edelliset tunnit olisi vaan istuskelu vaikka tietokoneen tai tv:n ääressä. Eniten ehkä ihmetyttää kuitenkin miten kipuja on molemmi puolin, ja vielä vuoronperään eikä yleensä yhtä aikaa. Pääosin elämä on kivutonta ja yöt menneet aina kivutta, mutta pitää varmaankin aloittaa lääkärissä käynnit jos ei lähiviikkoina nämä murheet helpotu.

Olen 50v mies ja kaksi kuukautta sitten nivustyrä leikattiin, avoleikkaus nukutuksessa ja verkkotettiin. Todella onnistunut operaatio, suosittelen.

Olin Saksassa työkomennuksella ja kun tyrä oli vaivannut kaksi viikkoa (pullistuma ja lievää kipua), niin menin siellä suoraan yliopiston kirurgiselle klinikalle, tyrä todettiin ja siitä viikon päästä sain jo leikkausajan. Sanoivat että heillä tehdään vain avoleikkauksia, huonoja kokemuksia tähystysoperaatioista. Suomesta sain Kelalta todistuksen, ja sen kanssa paikalliseen sairaskassaan, josta sain tarvittavat paperit leikkausta varten. Koko hommasta olen itse maksanut vain 20eur (sairaalapäivästä).

Aamulla vuodeosastolle ja heti leikkaussaliin, nukutettuna olin kaksi tuntia, heräsin kuin päiväunilta, ei mitään ongelmia. Kolmen tunnin päästä hoitsun kanssa kävelyä käytävällä, ja sitten itse sain liikkua vapaasti. Yö sairaalassa ja aamulla kotiin. Pari päivää makoilin kotona, nivus oli arka esim sängystä noustessa ja yskiessä, mutta yhtään särkylääkettä en tarvinnut. Neljäntenä päivänä kevyttä pyöräilyä ja kuudentena päivänä takaisin töihin, kevyttä konttorihommaa.

Ainut takaisku tuli parin viikon päästä, silloin kivespussien vierestä tuli kipeäksi ja kävin uudestaan klinikalla, tutkivat tosi tarkkaan, mutta ilmeisesti haavasta oli valunut nestettä kiveskanavaan, joka aiheutti kipua. Parin päivän päästä kipu meni ohi. Ehkä en malttanut olla riittävän varovainen eka viikkoina, kun ei niitä kipujakaan ollut.

Nyt kahden kuukauden kuluttua nivus on parantunut tosi hyvin, vain kun pyörällä ajaa ylämäkeen niin tuntuu jotain leikkauskohdassa ja täytyy vähän höllätä.

Siis omalta kohdalta suosittelen leikkausta, jos kipua on ja tyrä todetaan, niin leikkaukseen vaan, nivustyrä kun ei itsestään parane ja aina on riski suolitukoksesta. Ilmeisesti nykyään suositaan tähystysleikkausta, nopeammin paranee kaiketi, mutta ainakin minun kohdalla myös avoleikkaus oli onnistunut.

Sama 35v mies joka kirjoitti yläpuolelle 23.5.2013 20:27: Leikkauksesta on nyt noin 5kk ja aiemmin valittamani kivut on käytännössä pois, kaikki hyvin.

Minunkin käsitykseni on, että avoleikkaus on parempi kun siinä ei mennä niin syvälle kuin tähystysleikkauksessa. Hyöty tulee jos myöhemmällä iällä sinulle joudutaan tekemään jotain muita operaatioita alavatsaan, tällöin tähystysleikkauksen verkko voi olla pahemmin edessä.

Minulla leikattiin kohta 3 viikkoa sitten nivustyrä, joka oli minulla noin alle 4kk,josta 3kk tyrä oli laskeutuneena kivespussiin..noh eli melko kookas tyrä kyseessä. Noh avoleikkauksella nukutuksessa leikattiin Kirurgisessa sairaalassa. Ihan ok meni ei mitään ja muutaman tunnin jälkeen kotia. Muutaman päivän jälkeen rupesin ihmettelemään kun oikean puolen kivestä ei löydy. Soitin kirurgiseen ja sanoivat että kyllä se ilmestyy sinne kun turvotus laskee?! just no kohta neljäs viikko alkamassa ja turvotus laskenut. Löysin kivekseni peniksen juuresta jossa sen ei kyllä kuuluisi olla!? Ensi viikolla soittoa uudestaan ja jonkinlaista lääkärin/kirurgin tsekkausta mikä homman nimi. Kyllä mä henk kohtaisesti haluisin paikat kuntoon tältäkin osa-alueelta.

Oon 39v sekatyömies.
Ensimmäisiä kipuja koin ehkä jo noin vuosi sitten. Tarkkaan en muista kun ne oli niin harvoin ja en kiinnittänyt niihin juuri huomiota.
Ajan kuluessa tein havainnon, että kipu ilmaantuu iltapäivästä jos olen ollut koko pv:n liikkeessä ja ylipäänsä jalkeilla. En silti osannut yhdistää sitä vielä tyräksi. Sanoin vain vaimolle, että liekkö minullakin munasarjat joita kolottaa silloin tällöin.

Viime käsänä tajusin mistä on kyse ja menin lääkäriin. Hän laittoi lähetteen kirurgille. Heinäkuussa kävin sitten kirurgilla, joka totesi, että molemmin puoliset tyrät on vaikka vain oikea puoli on oireillut. Kannattaa kuulemma leikata molemmat samalla ja avona, kun minulla on muista aiemmin tehdyistä leikkauksista mahdollisesti kiinnikkeitä, jotka voivat estää tähystyksellä operoimisen.

Eilen sain ajan joulukuun alkuun. Harmittaa kun just eilen aloitin erään mielenkiintoisen, kk:n mittaisen kurssin, jonka joudun jättämään nyt alkuunsa kesken, koska ei ole järkeä jatkaa, kun se jää pahasti kesken jokatapauksessa.
Ensin ajattelin, että poden muutaman pv:n kotona ja jatkan seuraavana ma. kurssia, mutta ei siinäkään järkeä ole. Ei kannata tämänkin ketjun perusteella, alkaa ennen aikaisesti liikkumaan ja riskeeraamaan parantumista.

Toivon, että saan nukutuksen. Jotenkin tuo alaraajat "halvaantuneena" oleminen ei yhtään ajatuksena houkuttele. Kärsin muutenkin välillä levottomista jaloista ja jo ajatus siitä, että en saisi niitä liikkumaan saa minussa aikaan liki klaustrofobisia tuntemuksia. Kuin olisin vanki omassa ruumiissani. Myöskin nuo virtsaumpikokemukset täällä puoltaa nukutusta.

Vähän tietenkin mietityttää koko leikkaukseen meno, koska oireeni ovat tähän asti olleet kuitenkin siedettäviä, eivätkä edes joka päiväisiä. Sulkapalloakin esim. olen voinut pelata ongelmitta. Mutta kai se loppupeleissä on järkevämpää mennä nyt kuin vasta sitten kun on pakko. Itsestäänhän nuo ei kuitenkaan parane, eikä niihin muuta parannusta tunnu olevan kuin leikkaus.

Palaan asiaan kun (toivottavasti) selviän operaatiosta.

Kirjotin tuossa 3 viestiä ylöspäin. Nyt on leikkaus takana ja siitä on aikaa kulunut 8vrk.

Molemmat puolet siis leikattu avona ja verkot asetettu.
Klo 12:30 leikkauspöydälle.
N klo: 14 heräilin heräämössä. Olin siis nukutettuna. 17:15 pääsin kotiin. Olisin voinut tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä ja juosta, niin hyvin oli haavat puudutettu. Kivut tuli vasta seuraavana päivänä. Silloinkin sidettävinä.

Toisena tai kolmantena päivänä alkoi heppi tummua tyvestään. Samalla kivespussit alkoi täyttyä verestä. Tämä aiheutti kipuilua ja turvotusta kiveksissä. Kassit on luumun punaiset kauttaaltaan, edelleen.

Kivut pysyneet edelleen kutakuinkin hallinnassa 600:lla Buranalla ja 1g Panadolilla. Otan noita siis yhdessä 1 kpl:n 3-4 kertaa vrk:ssa.
Sappivaivojen vuoksi en ole uskaltanut käyttää Panacodia Buranan kanssa, joka olisi kyllä tehokkaampi kipulääke.

Nyt edelleen eniten kipuilee kivekset. Välillä tuntuu kuin joku antaisi luunappeja kiveksiin. Äkillisiä "sähköiskumaisia" kipuja siis. Melkoisen epämiellyttävää. Mutta eiköhän se siitä. Meikäläisellä nyt on muutenkin niin jumalattoman herkät pallit.

Pitemmän ajan tuntemukset nivustyräleikkauksesta

Olen 34-vuotias mies ja ennen nivustyrän tuloa pari kuukautta sitten liikuin monipuolisesti. Ruokaa laittaessa tuli yhtäkkinen kiveskipu ja peukalon kokoinen pullottava tyrä ilmestyi kolmen päivän päästä. Syyt lienevät tapauksessani vahvasti perinnöllisiä ja siten puhkeaminen oli vain ajan kysymys.

Tietoa ja vertaiskokemuksia etsiessäni huomasin, että netistä löytyy paljon ohjeita ensimmäisistä päivistä ja viikoista selviämiseen, mutta aika vähän tietoa pitemmän ajan tuntemuksista. Ihmiset eivät enää akuutin hädän jälkeen päivitä tilannettaan. Tämähän on todennäköisesti ihan positiivista ja viestii toipumisen sujuneen hyvin. Toisaalta tämän takia negatiiviset kokemukset saavat keskustelupalstoilla ylivallan.

Itseäni kuitenkin kiinnostaa nimenomaan pitemmän ajan toipuminen ja paluu liikuntaharrastusten pariin; nivustyräleikkaus kun tuntuu olevan välttämätön paha. Itsellenikin jo parinkymmenen minuutin paikoillaan seisominen aiheuttaa melkoista kipua, mutta silti tuleva leikkaus tuntuu hieman arveluttavan ja masentavan. Kroonisten kiputuntemusten valitettava yleisyys ja jo se, että köyhissä maissa tyrän korjaukseen käytetyn halvan moskiittoverkon on todettu toimivan aivan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin superkalliiden huipputeknisten verkkojen, kertovat siitä, että tyrien hoidossa ei vielä olla lähelläkään unelmatilannetta. Aion ottaa pitkään rauhallisesti leikkauksen jälkeen, ettei täysi toipuminen ainakaan omasta syystä vaarantuisi. Toki liikkua pitää ja kävely lienee tähän ykköslaji.

Olisin kiitollinen pitemmän ajanjakson tilannetta valaisevista kertomuksista. Esim.
a) Onko toipuminen ja paluu liikuntaharrastuksiin sujunut niin hyvin, että olet jo lähes unohtanut nivustyrän koskaan olleenkaan vaivana? Kuinka todennäköistä näin täydellinen paraneminen mielestäsi on?

b) Oletko joutunut luopumaan jostain urheilulajista, koska se aiheutti kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia vielä pitkänkin ajan kuluttua leikkauksesta?

c) Jos sinulla on kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia liikkuessasi, uskotko näiden ratkeavan vielä ajan myötä? Eli onko toipumisen suunta mielestäsi parempaan?

Kiitoksia kaikille ketjuun jo kirjoittaneille. Uskon kokemuksistanne olevan apua yllättävän laajalle mutta hiljaiselle joukolle. Tulen itsekin vastavuoroisesti kertomaan kokemuksistani leikkauksen jälkeen.

mut on leikattu jo kolmasti asian tiimoilta ja taas oireilee. mietinkin et montakohan kertaa pitää leikell et tulis kuntoon/ pahemmaksi... ja viimeset 2 leikkausta 2011-12 alle vuoden välil toisistaan avattuna. sanomattakin selvää et harrastuksista ihan vain pikkasen väliin jää kun ei pysty..

Minulta leikattiin nivustyrä (kananmunan kokoinen vasemmalta puolelta) eilen ja on vieläkin vaikeuksia päästä tuolilta ylös.En tiedä miten kauan tämä "90":sen kunto kestää, Buranat ja Panacolit ei auta mitään. Ei sittenkään olisi kannattanut näköjään mennä leikkaukseen,tuskasta on kaikki liikkuminen. Saa nähdä kauanko tätä kestää. Nim.m. Juha.

Minulta leikattiin nivustyrä Helmikuun 5 pv.Leikkauksen jälkeen tuli kamalat kivut mihin eivät auttaneet mitkään lääkkeet sairaalassa.Sitten hb putosi 7,7 sain 4 pussia verta ennen kuin hb nousi 118.Oli ollut sisäinen verenvuoto.Sitten kotiin ja seraavana päivänä jouduin kutsumaan ambulanssin ja sain kipulääkkeitä suoneen,sitten taas kotiin ja vielä monta kertaa jouduin turvautumaan ensi-apuun olen myös joutunut osasto-hoitihin saanut kovia lääkkeitä mutta mikään ei ole vienyt kipua pois kuin muutamaksi päiväksi.Selityksenä kipuihin on ollut verenvuodon aiheuttama hematooma joka ärsyttää vatsakalvoa ja painaa jotakin hermoa jota jouduttiin siirtämään leikkauksessa..Nyt on jo 6 vk kulunut ja älyttömät kivut vaan jatkuvat.Sain kutsun kipuklinikalle toivottavasti siitä on apua.minulla on ollut hyvin monta isoakin leikkausta tätä ennen mutta mistään ei ole ollut tällaisia kipuja jälkeenpäin.En missään nimessä olisi mennyt leikkaukseen jos olisin tiennyt jälkiseurauksista.Olen 70 nainen.Onko kellään ollut vastaavia kokemuksia?

Leikkauksesta nyt kuukausi, tasan. Toivoin, että olisi tehty keskussairaalassa tähystyksenä, mutta operoiva kirurgi sanoi, ettei tee tähystyksiä vaan Lichtensteinin plastian ensimmäistä kertaa nivustyrä operoitaessa!

Leikkauspäivä sujui joutuisasti, sillä hieman ennen yhdeksää aamulla vaivuin anestesiaan ja jo yhdeltä iltapäivällä olin kotisohvalla. Leikkausalue oli puudutettu hyvin, eikä minulla ollut mainittavammin kipuja leikkauspäivänä. Lisäksi sain Panacod-kipulääkityksen sekä Burana 800 mg, joita söin torstaista sunnuntaihin kolme tablettia päivässä - sen jälkeen lopetin lääkkeiden käytön... Tottakai liikkuminen oli varovaista ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen, mutta ei mitenkään tuskaista - yöt pystyin nukkumaan ihan mainiosti selällään tai kyljellään -asennossa. Kävelylenkit aloitin heti leikkausta seuraavana päivänä tekemällä pieniä ostosreissuja lähikauppaan noin puolen kilometrin päähän kotoa.

Parin viikon jälkeen leikkauksesta toipuminen eteni jo niin hyvin, että varovainen "etukenokävely" :) hävisi kuin itsestään ja sen jälkeen toipuminen on ollut ripeää. Pieniä nipistelyitä faskian alueella, jonka läpi leikkauksessa edettiin tyräpussille saakka oli kaksi-kolme viikkoa, ei sen kummoisempaa. Nyt kun kuukausi on kulunut leikkauksesta, leikkaushaava on pelkkä noin viiden sentin mittainen ohut ja viivamainen arpi. Kipujakaan ei enää ole, pystyn ainoastaan tuntemaan transversaalilihaksen päälle kiinnitetyn nylonverkon kulman ihon alla oikean puolen alavatsaa tunnusteltaessa. Paineen tunne ja nivusen kevyt pullotus on historiaa!

Kaikille nivustyrästä kärsiville voin sanoa, että vaiva kannattaa EHDOTTOMASTI hoitaa kuntoon leikkauksella, jos tyrä vähänkin vaivaa! Oma kokemus on ollut sen verran "helppo" ja kivuton, ettei leikkausta kannata pelätä - edes avoleikkauksena tehtävää Lichtensteinin plastiaa. Omalla kohdallani nopeaa ja helpohkoa toipumista on toisaalta varmasti auttanut hyvä fyysinen kunto ja nuorehko ikä sekä kirurgin taito. Leikkaushaava ommeltiin nimittäin itsestäänsulavilla ompeleilla todella siististi - taisi kirurgi olla käsityöihmisiä! :D Oma tekijä leikkauksen onnistumiselle lienee lisäksi se, ettei minulla ole ylimääräistä rasvaa leikkausalueella, joten kirurgin oli helpompi työskennellä, vaikka funikkelin kyljestä poistettiin kyllä samalla kertaa lipooma :)

Tsemppiä kaikille, jotka nivustyrästä kärsivät, se on ikävä vaiva, mutta potilas tuntee suurta helpotusta korjaavan leikkauksen jälkeen! :)

Kerron lyhyesti omista kokemuksista:

Ikää 36-vuotta. Ensimmäisen kerran leikattiin vuonna 2011 Kirurgilla Helsingissä avoleikkauksella. "Reikä" ennen leikkausta oli suurempi kuin tennispallo, kookkaan appelsiinin kokoinen. Kävelystäkään ei meinannut tulla mitään, kun vähän väliä joutui kyykistymään ja painamaa suolta sisäänpäin. Pyysin nukutusta ja niin tehtiin. Herätessä hieman tokkurainen olo, mutta nopeasti olo parani kun sai syömistä. Kipulääkkeinä burana ja panacod. Aamulla leikattiin ja illalla saattajan kanssa kotiin. Pari viikkoa lepäilyä ja takaisin töihin.

Toinen leikkaus suoritettiin Jorvissa Espoossa tähystämällä noin vuosi sitten. Tähän leikkaukseen pyysin nukutusta ja niin tehtiin. Leikkaus sujui hyvin ja heräämisen jälkeinen olotila samanlainen kun aiemmin. Samat kipulääkkeet ja saattajan kanssa kotiin.

Viitisen kuukautta leikkauksesta alkoivat ongelmat. Oikean puolen jalka alkoi puutua, istuminen alkoi tehdä kipeää ja lopulta käveleminenkin tuotti tuskaa. Edessä pidempi sairasloma. Nivunen ultrattiin, kuvattiin ja lopulta olin myös tt-kuvassa. (Tässä selvisi että myös vasemmalla puolella on pieni tyrä, jolle ei toistaiseksi tehdä mitään). Mitään selvää selitystä en tähän päivään mennessä ole saanut asiaan. Epäilevät, että arpikudosta muodostunut sen verran tuosta toisesta leikkauksesta, että painaa hermoja.

Lääkäri määräsi Lyricaa, jonka kanssa olen elänyt hyvin vaihtelevalla menestyksellä kohta 9 kuukautta. Välillä on niin väsynyt, ettei jaksa mitään, välillä on kunnon huimaukset ja välillä Lyrica ei tunnu auttavan.

Lääke vaihdettiin Gabrioniin, koska tuo Lyrica ei toiminut minulla (enemmän haittaa kun hyötyä). Vielä en osaa sanoa Gabrionin tehosta tai haittavaikutuksista. Samanlaista myrkkyä se kuitenkin tuon Lyrican kanssa on, vaikuttaa hieman eritavalla.

Tällä hetkellä odottelen aikaa takaisin kirurgian osastolle, seuraava operaation mikä tehdään on johtopuudutukset. Etsitään hermot jotka painavat ja aiheutavat kipua ja pätkästään ne hermot poikki. Toipumisesta ei tietoa. Useampi lääkäri sanonut etteivät ole nähneet samanlaista tapausta.

En halua maalata kauhukuvia kenellekään nivustyräleikkauksista, pääasiassa leikkaukset menevät hyvin ja toipuminen onnistuu. Minun tapaus onkin sitten oma lukunsa.

Päivitetäänpäs hiukan tuota huhtikuista viestiä:

Kuukauden päivät kun oli tuolloin kulunut avoleikkauksesta, pystyin toteamaan että toipuminen oli ollut ripeätä. Kuitenkin noin kahden kuukauden päästä leikkauksesta - Lichtensteinin plastia - aloin tuntea epämiellyttäviä tuntemuksia leikatulla puolella, joten ei muuta kuin käyntiä työterveyslääkärille varaamaan...

Kerroin lääkärille leikkausalueella häpyluun lähellä tuntuvista kummallisista muljahteluista ja lääkäri, joka kertoi aikanaan 80-luvulla tehneensä tyräleikkauksia, tunnusteli nivusta. Diagnoosi: Verkko on hyvin paikoillaan, muljahtelut ja nipistelyt johtuvat arpikudoksen kasvusta ja faskiassa sijaitsevan hermon palautumisesta leikkauksen jälkeen. Itse olin tietenkin huolestunut siitä, onko minulla residiivi (uusiutuminen).

Lenkkeilyn olin aloittanut kevyesti noin kuuden viikon jälkeen leikkauksesta, samoin kevyen, joskin normaalin saliharjoittelun.

Sama 35v mies joka kirjoitti aiemmin 23.5.2013 20:27 ja 21.7.2013 20:35 jatkaa:

Leikkauksesta on noin 1,5 vuotta ja MITÄÄN kipuja tai koplikaatioita ei ole edes urheillessa. Olen mielestäni toipunut täysin. Ainoa muisto on leikkausarpi sekä sen alapuolella pieni tunnoton alue. Tunto varmaan palaa lähivuosina, niin ainakin oletan.

Jaksamista kaikille joilla leikkaus edessä tai vielä sen jälkeisiä kipuja, kyllä se siitä paranee kun antaa aikaa!

täälä ilmeisesti kaikilla ollut nivustyräleikkauksia, mutta ajattelin kysyä kun itse nainen ja 10 pv sitten leikattu epigastrinen tyrä, navan yläpuolelta noin 4 cm.Leikkaus sujui hyvin ja aika kivuttomasti nukutuksessa. seuraavana päivänä kotiin. Paksu koko vatsan ja selän alueen tukivyö määrättiin pidettäväksi 3 vk. ompeleet poistettu eilen. ja hoitaja tunsi leikkausarven olevan melko kovan tuntuinen, itsekkin muutama päivä aiemmin huomasin että haavan alueella (noin 5 cm koko haava) on kova kohta ihan kuin tyräportin alue 2cm,johon verkko laitettu,mietin onkohan vatsarasvat verkkoineen pullahtaneet jo poispaikoiltaan vai sitten tullut arpityrä. onko muilla kokoemuksia miltä haavan reunat ovat tuntuneet, onko yhtä pehmeää kuin muukin iho? maanantaina aion soittaa leikkaavaan yksikköön ja kysyä myös sieltä..onkohan uusi leikkaus edessä. vai pehmeneekö haavan alua ajallaan?pinnallisesti hyvin parantunut. onko muilla kokoemuksia vastaavan tyyppisistä tyristä, raskauksien aikana alkanut vaivaamaan, vatsarasvan pullahtaessa ulos,meni painettaessa takaisin.

Itellä 2012 vasen puoli. kivut oli viikon ajan aivan hirveät ja meni reilu vuos ennen ku haamukivut ja muut hävis. Nyt sama kirurgi 5.8. leikkas oikean puolen. Ekana iltana vaikea käydä makuulle (käsien ja vasemman jalan avustamana ihme akrobaattiasennossa). Päivä 3 menossa ja vois kuvitella vaikka lähikaupassa käyntiä ja sänkyyn tai sohvaan kellahtaminen ei tuota juuri mitään kipuja. oikean puolen jalan varpaiden pesu suihkussa tuotti kyllä kipua. Ihan ku ois eri leikkauksessa käyny. onko kirurgi sitte kehittyny tän 2 vuoden aikana niin paljon? Todellakin positiivinen yllätys siihen ensimmäisen leikkaukseen verrattuna. Kummatkin nukutuksessa verkot sisälle survottuna. Olen yrittänyt syödä helposti sulavaa ruokaa ja "lihana" kalaa. Tietysti paljon vettä, piimää, maitoa, kahvia ja mehua (ensimmäisestä leikkauksesta viisastuneena) ja panacodit jäi nyt tokassa leikkauksessa pois ummetuksen minimoimisen takia. Olen 90 syntynyt.

Huomenna tulee viikko leikkauksesta. Melko iso tyrä oikeassa nivusessa. Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa, seuraavana päivänä kotiin, kotiutettu olisi heti jos en olisi yksinasuva. Lääkityksenä Burana 600 mg ja Panadol Forte 1 g 6 - 8 tunnin välein kipuun ja hätävaroiksi jotain morffiini johdannaista jota en ole tarvinnut. Olen yllättynyt siitä miten vähän haava tai koko nivus kipuilee sentään lähes 20 cm pitkä haava joka suljettiin jatkuvalla ompeleella. Kyseesä oli siis avoleikkaus. Tiistaina kun leikattiin niin jo perjantaina kävin pyörällä kaupassa ja matkaa yhteen suuntaan noin kilometri. Tyrän toppariksi laitettiin verkko. Parina ensimmäisenä aamuna sängystä ylösnouseminen oli todella kivuliasta mutta ihmekkös tuo. Itse leikkaus sujui hyvin ja koko operaatiota jännitin turhaan. Ensimmäinen wc-istunto oli kova paikka ja suosittelenkin leikkaukseen meneville ruokavaliota joka tekee vastsan suht löysäksi. Lakritsaa, luumuja jne. ja vaikka apteekista ilman reseptiä saatavia lääkkeitä ummetukseen, kannattaa ehdottomasti. Ylihuomenna ompeleiden poisto. Suihkuun sain mennä jo 24 tunnin kuluttua leikkauksesta mutta haavalle vain vettä eikä mitään hankausta. Minut operoitiin Satakunnan Keskussairaalan päiväkirurgian osastolla (O2) ja täytyy sanoa että en ole niin hyvää asiakaspalvelua saanut missään eläessäni. Tyrä kannattaa hoitaa koska ei todellakaan parane itsestään ja jos joutuu "rehkimään" niin tyrä, ainakin minun tapauksessani vain kasvoi ja lopulta alkoi kipuilla siihen malliin että oli hoitoon hakeuduttava ja mitä pienempi tyrä niin sitä helpompi leikkaus tai ainakin pienempi haava.

Hei!

Nivustyräleikkaus on yleisimpiä kirurgisia toimenpiteitä. Se voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa, selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa. Yleensä leikkaus on hyvinkin nopeasti ohi, mutta palautuminen sen jälkeen on yksilöllistä. Ylimääräistä ponnistelua kannattaa muutaman päivän ajan välttää. Sairausloman pituus riippuukin paljon työn laadusta - kevyitä toimistohommia voi pystyä tekemään jo muutaman päivän kuluttua, mutta raskaita ruumiillisia töitä joskus vasta muutaman viikon päästä. Tarkemmin tyräleikkauksen esivalmisteluista, suoritustavasta ja jälkihoidosta voi lukea esim. osoitteesta: http://klinik.fi/terveysinfo/tyraleikkaus

Voimia ja toipumisia toivotellen:

-Klinikin lääkäritiimi

Klinik - terveyspalvelusi netissä
www.klinik.fi

Nivustyräleikkaus on helppoa hommaa ammattilaisten käsissä.. On monenlaisia menetelmiä joista kaikki on hyviä osaavien henkilöiden tekemänä.. Niinhän sitä luulisi. Olen aiemminkin kirjoittanut tähän ketjuun, ehkä tästä jollekkin apua on. Minut on leikattu muutaman vuoden aikana 5-kertaa. Leikkaukset on menneet aina hyvin ja toipuminen on ollut nopeaa. 1-2 kuukautta olen ollut varovainen kaikella lailla. Joka kerta olen tiennyt noin 1kk päästä, ettei vika ole korjaantunut. Uusiutuminen on ollut vuorotellen epäsuora ja suora. Toivottavasti muille ei käy näin. Kuudes leikkaus odottaa ja haluankin kysyä teiltä, menisittekö itse vielä leikkaukseen joka sisältää turhia lupauksia ja jotain tässä ei ole otettu huomioon? Mies alle 50V.

Voin kertoa miten taphtuu olin tänään nivustyräleikkauksessa, eka sairaala vaatteet päälle sit odottelet jonkin aikaa ja sitten sinut pyydetään saliin ja puudutus melkein nukutus heti melkein ja sit et tajua tai tunne mitään sit heräät ja oot jes nyt se on ohi itselläni ei ollut kipuja kun sain kipulääkettä ja 2 h heräämisestä pääsin kotiin ;) itse jännitin kamalasti kun en ollut aikaisemmin leikkauksessa ja turhaa jännitin meni ohi niinkui luoti päästä ei tajuu mitään!

Jenkeissä todettii nivustyrä joka aiheutunut urheilusta. Leikkaus suoritettiin tähystys menetelmällä Pohjois Carolinassa. Leikkaus onnistui loistavasti. Leikkaus alkoi noin klo 9 aamulla, kotona sohvalla olin about klo 13. Kivut olivat pienet leikkauspäivänä mutta yö oli aika helvetillinen. Seuraavat kolme päivää tunsin jonkin verran kipua nivusessa ja turvotusta oli kiitettävästi. Pidin nivusen alueella jääpusseja joka auttoi turvotukseen ja kipuun. Kolmen päivän jälkeen olin takaisin arkiaskareissani. About kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen aloitin juoksuharjoittelun ja punttisalitreenin. Kokonaisuudessaan onnistunut leikkaus ja pienillä kivuilla selvisin. Nyt tosin toisessa nivusessa sama ongelma ja Suomeen leikkaukseen.

Niin kuin moni on todennutkin, toipuminen on erittäin yksilöllistä! Itselläni leikattiin vasen puoli noin kymmenen vuotta sitten ja oikea puoli noin kolme viikkoa sitten. Molemmat leikkaukset tehtiin samalla tavalla julkisella puolella ja leikkaajana sama kirurgi.

Eli tyrät on korjattu sulamattomilla verkoilla ja sen on mielestäni ainoa oikea ja kestävä tapa. Jos vatsanpeitteet vain ommellaan yhteen ilman verkkoa, niin kyllä ne aukeavat uudelleen. Haava on suljettu sulavilla ompeleilla, joten ei ole leikkauksen jälkeen tarvinnut mennä enää asian tiimoilta lääkäriin.

Kymmenen vuotta sitten leikattu puoli on ollut aivan loistava, eikä ole haitannut millään tavalla, verkko ei tunnu mitenkään.

Kun olin kolme viikkoa sitten leikkauksessa niin minua ohjeistettiin siten, että leikkauspäivänä kun pääsen kotiin, niin levossa mahdollisimman paljon. Mutta jo seuraavana päivänä liikkeelle! Liikkuminen ei tarkoita lenkin juoksemista eikä salilla käyntiä, vaan esimerkiksi pientä liikkumista kotona tai kotipihassa eli kevyitä kotihommia (ei nostelua). Oikeanlainen (kevyt) liikkuminen edistää toipumista. Noin viikon tein näin, toisella viikolla aloin tehdä kävelylenkkejä ja kolmannella kevyttä kuntosalijumppaa.

Haavateippiä ei saa poistaa haavalta 1-2 viikkoon, jos se lähtee ennemmin niin siihen laitetaan uusi.

Vahvimpien lääkkeiden syönnin lopetin parin päivän kuluttua leikkauksesta ja Burana 600:n viikon päästä leikkauksesta. Söin Buranaa tulehduksen estämiseksi, vaikka minulla ei ollut kipuja.

Hankalinta ensimmäisinä päivinä oli ylös nouseminen ja makuulle / istumaan meneminen. Äkkiliikkeitä kannattaa myös välttää!

Minulta leikattiin nivustyrä 4 päivää sitten. Leikkaus meni hyvin. Olin hereillä ja puudutettuna, ei ollut kipuja. Leikkauksen jälkeen pientä jomotusta kyytiä odotellessa ja pyysin buranan tilalle jotain muuta ja sain panacodia. Se auttoi. 3 päivää käytin sitä ja nyt pelkällä buranalla. Kannattaa pyytää sitä, ilman olisi ollut tosi hankalaa. Ompeleet sulavat kuulemma ja teipit saa poistaa viikon kuluttua. Nyt pystyy puuhastelemaan semmosia kevyitä hommia kotona ja koulussa sekä ajamaan autolla. Haava ei eritä ollenkaan mutta on turvoksissa. (Kokemuksia kuinka kauan?) Pallit ja reisi sinertää mutta nekin ovat jo parempaan päin. Todella positiivinen yllätys miten hyvin meni ja kiitos siitä mikkelin polikliniikalle. Palvelu oli hyvää, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia sekä sain itse päättää nukutus, selkäydin puudutus tms. Vai perus puudutus ja lääkettä sai rauhoittavaa ennen leikkausta ja leikkauksen aikana aina sai lääkettä jos tuntui että tartti. Suosittelen kaikille jotaka tätäkin palstaa selaavat jännityksessä ennen operaatiota (niin minäkin tein).
Toivottavasti tästä on apua muille.

Multa leikattiin arpityrä neljä viikkoa sitten. Tyrä tuli tämän vuoden huhtikuussa tehtyyn munasarjapoisto leikkauksen arpeen. Arpi oli aivan punainen koko ajan ja kutisi kovaa. No nyt se on korjattu tähystysleikkauksella ja sinne on laitettu geeliverkko. Leikkaus tehtiin nukutuksella ja kotiin pääsin seuraavana päivänä kipulääkereseptien kanssa Buranaa ja Tramalia. Omien vaatteiden pukeminenkin teki jo tiukkaa siellä sairaalassa. Varsinkin kenkien. Varovainen piti olla nostamisien kanssa viikon verran ja ei sen jälkeenkään mitään kovin painavaa. Sairauslomaa neljä viikkoa kun työni on raskaamman puoleista. Arvet on parantunut hyvin ja ei ole tällä kertaa kirkuvan punainen. Kipuja on vielä kun nousee sängystä ja jos istuu pitemmän aikaa. Liikkeellä on parempi tai vaaka asennossa. Vatsapeite on vieläkin kovin arka ja ei pysty käyttämään kuin verkkareita tai olohousuja. Ois kiva tietää, loppuuko se aikaa myöten. Leikkauksesta vielä, että mulle ei kerrottu, että on verkon laiton jälkeen vaikeuksia jos joutuu muita vatsan alueen leikkauksia tekemään. Ja lääkäri lupasi, ettei tähän samaan kohtaan enää tyrää tule, mutta johonkin verkon vierelle voi tulla. Mut leikkasi Seinäjoella naislääkäri.

Kirjaan tänne myös omia kokemuksiani:

M46, tyrä oikealle, puolisen vuotta, kunnes leikkaukseen. Leikkaus meni hyvin, kotiutuminen samana iltana. Taksilla tulin kotiin, mutta taksissa tuli matkapahoinvointia. Leikkaushaava supersiisti. Mutta leikkausalue alkoi hitaasti turvota. Seitsemäntenä päivänä otettiin tikit pois. Samana päivänä ajoin maan etelästä pohjoiseen. Autolla-ajo oli osin haastavaa. Kahdeksannen päivän aamuna haavan aivan alareuna alkoi vuotamaan. Ulos lirahti varmaan pari desiä kirkasta ja osin veristä kudosnestettä. Soittelin sairaalaan ja sain ohjeet siteiden vaihtamiseen. Kaikki olisi hyvin jos vuoto kirkasta, verta saisi olla, mutta ei pahaa hajua eikä punoitusta.

Lääkkeitä söin vain 4-5 päivää, panacodit jätin kokonaan ottamatta kun muuttuvat maksassa morfiiniksi. Taisin parina myöhempänä yönä ottaa buranat että nukkuminen olisi kivuttomampaa.

Tuon lirahduksen jälkeen haava tihkuttikin kuukauden. Eli vaihdoin vähintään kerran päivässä tuppoja ja teippejä haavalle. Koska haava on huonolla seudulla, vatsamakkara taittuu juuri siinä kohdassa ja haava alkoi hieman levetä eikä ollutkaan enää supersiisti. Nyt haava on tumma, mutta muutoin ok. Siitä se lähtee varmaan pikkuhiljaa vaalenemaan.

Kuuden viikon jälkeen tihkutus loppui ja nyt olen palannut mm. työmatkapyöräilyyn ja saunassakin uskaltaa olla kauemmin. Uimahalliin en vielä uskaltaisi mennä.

Nyt leikkausseutu on lähes kivuton. Voin alkaa harkitsemaan ensimmäisiä kunnon hikiliikuntakertoja, mutta oma toipuminen on ollut paljon hitaampaa, kun joidenkin tässä ketjussa. (liikuntaa jo parin viikon jälkeen)

PARI VINKKIÄ!

Osta olkaimet, hanki henkselit! Yritin itse pitää normaalihousuja ja epäilen että tämä saattoi olla osasyy haavan aukeamiseen (tosin vaimon kanssa myös touhuttiin ko. aamuna, ehkä siinäkin oli syytä) Mutta en voi vieläkään kuvitella käyttäväni vyötä, vaan olen viimeiset kuusi viikkoa pitänyt vain ja ainoastaan henkseleillä housuja ylhäällä.

Sängystä ylosnouseminen. Hoitaja näytti kyljelleen kääntymistekniikan. Itse kehittelin oman joka on mielestäni parempi. Ota leikatun puolen kädellä saman puolen koukistetun jalan polvesta tai polvitaipeesta kiinni. Vedä kädellä niin että syntyy tukeva kolmio: Selkä, jalka, käsi... kun pidät jännityksen, voit kierähtää suoraan sohvalta tai sängyltä jaloillesi. Huomaan että olen tehnyt siitä itselleni tavan ja käytän sitä vieläkin sängystä nousemiseen vaikka enää ei tarvitsisi.

Näin loppukommenttina toteaisin, että noin viisi viikkoa meni siihen että leikkauksen jälkeinen tila on parempi kuin tilanne ennen leikkausta. Mahtavaa kun voi pitkästä aikaa nukkua myös mahallaan!

Mies, 32v. Nivustyrä oikealla. Tyrä "pullahti" 2015 joulukuussa kovan yskimisen seurauksena. Heti välipäivinä lääkäriin, joka suositteli leikkausta heti kun vaan aikatauluihin sopii, koska "eihän se itsestään parane" - ja näinhän se on.

Tyrä:
Tyrä ei varsinaisesti tuottanut kipua, mutta tuntui epämiellyttävältä esim. juuri yskiessä tai tehdessä mitä hyvänsä raskaampaa hommaa. Lisäksi tyrä haittasi asennonvaihtoa työskennellessä (istumatyö). Vyötä oli pidettävä löysällä.

Leikkaus:
Leikkaus (avo, ei tähystys) tehtiin ma 25.1.2016 klo 13 Tampereen Mehiläisessä. Ehdin elellä tyrän kanssa n. 1,5kk. Operaatio tehtiin paikallispuudutuksessa ja kesti valmisteluineen 1 tunnin ("hälläväliä"-lääke tuli suoraan suoneen salissa ennen puudutuksia, ei tablettina etukäteen). Haava n. 10cm / 7 tikkiä / siisti ja puhdas. Haavan alaosa vain n. 3cm vehkeestä, jännä juttu.. Arviolta 5x5 cm pala nailonverkkoa "istutettiin" sisukseen. Mehiläistä voin rehellisesti suositella lämpimästi, minulla ei ole käytännössä mitään valittamista. Kotiin pääsin lähtemään jo ennen neljää, saattaja tarvittiin. 2vk sairauslomaa ja nostokielto 3-4 viikoksi, maitopurkkia saa sentään nostaa.

Lääkitys ja toipuminen:
Kirurgi määräsi Panacodia ja Motifenea ja suositteli syömään maksimiannokset 2-3 päivää leikkauksen jälkeen - näin tein. Ensimmäisenä iltana sekä toisena päivänä liikkuminen varovaista ja keskinkertaisen kivuliasta. Nousemiset ja itsensä liikuttelu maatessa hankalaa. Liikuin sisätiloissa kivun mukaan kävellen huoneesta toiseen. Kolmantena päivänä vielä lääkkeistä maksimiannokset, mutta liikkuminen selkeästi helpompaa, ulkoilin kevyesti. Neljäntenä päivänä Panacodiannos puoleen - tuntuu itseasiassa siltä, että voisi jo pärjätä hyvinkin ilman Panacodeja, Motifenet otan. Kirurgi varoitti mustelmista, joita voi tulla kiveksiin, alavatsaan ja penikseenkin. Itselleni ei toistaiseksi ole tullut mustelmia minnekään. Toipuminen mennyt huomattavasti odotuksia paremmin, sillä olin melko pessimistinen netin kauhujuttuja lueskeltuani :). Kivut ovat hyvin lieviä ja liittyvät aina liikkumiseen / tekemiseen. Istuminen pitkään tuottaa kivuntunteen leikkausalueelle.

Huomioita:
Vatsalihasten käyttöä vältettävä kaikissa tilanteissa. Istumaannousut ja laskut kipeän puolen kyljen kautta käsilihaksia hyödyntäen. Seisomaan noustessa kannattaa itsensä oikaista hiljalleen ja kävelemään lähtiessä alkuun hieman etukumarassa. Liukkaalla ei kannata ulos mennä sillä liukastumisesta johtuvat refleksinomaiset liikkeet sattuvat todella (sekä kuulemma saattavat aiheuttaa uuden leikkaustarpeen heti tai esim. muutaman vuoden päästä). Kaikki rehkiminen ja nostelu pois päiväjärjestyksestä ja keskittymist rajoituksiin - itse olen jo kantanut kauppakassia vahingossa..

Tsemppiä vaan kaikille, jotka tyräleikkausta harkitsevat!

Minulla pullahti nivustyrä 13.2.Olin salilla treenaamassa jalkoja.Treenaamisen jälkeen venytin etureisiä eräänlaisessa laitteessa.Polvea liutetaan taaksepäin etummaisen jalan ollessa paikoillaan.Luultavasti tässä venytyksessä ahnehdin liikaa.Kotona suihkussa huomasin pullotusta oikealla puolella.Pystyssä ollessa on esillä ja pehmeä.Maatessa menee pois.Kävin pari päivää sitten lääkärissä.Sanoi,että pitää leikata.Ei sairaslomaa.Kaksi päivää töissä ja tyrä hieman suurentunut.Mulla välillä työ erittäin fyysistä.Nyt tyrä tuntuu hieman kovemmalta.Ei parane tyrä rehkimällä.Tyrä menee maatessa pois.Muuten on esillä.Huomenna lääkäriaika.Olisiko parempi olla sairaslomalla leikkaukseen asti vai antaa tyrän suurentua raskaassa työssä?
Mulla oikealla vanha arpi kun umpilisäke poistettu 35 v sitten.Olen avoleikkauksen kannalla.Soitin sairaalaan ja kysyin milloin leikkaukseen.Kiireellisyys tässä tapauksessa arvioitu yli 1 kk.Sanoivat, että noin 3 kk:n jono tällä hetkellä.Sanoin,että mahdollisimman nopeasti jos tulisi peruutusaika.Saa nähdä milloin leikkaukseen?

Olen 67-vuotias nainen. Menin 7.1.16 oik.puol.nivustyräleikkaukseen. Olin sairaalassa 7 aikaan aamulla, kutenmäärä oli. Pukeuduin leikkauskaapuun, valkoisiin pitkiin sukkiin, otettiin verenpaine, sydänfilmi ja verikokeet, ajeltiin ihokarvat ja sain esilääkityksen. Odottelin. Noin klo 9 hoitaja tuli sanomaan, että leikkaus pn peruttu, koska lääkäri on sairaztunit. HAA! Oli lähdettävä kotiin 100 km matka!
No, sain uuden ajan ja on leikkauksesta kuusi viikkoa, avoleikkaus ja kipujakin on vielä. Sauvakävelen kahdestiivs mutta jumpata en vielä uskalla. Kyllä se siitä.

Jatkoa viestiin(17.2.2016).Tyrä leikattiin tänään.Selkäydinpuudutus ja leikkaus avoleikkauksena.En tuntenut mitään.Hyvin toimi puudutus.Heräämössä odottelin tun non palautumista.Tunto palasi vähitellen.Haava-alue alkoi kipeytyä.Sain lisää kipulääkettä.Kipu väheni siedettävälle tasolle.Hoitajan avustuksella vessaan.Onneksi sain virtsattua,niin ei tarvinnut katetroida.Samana päivänä kotiin.Sairaslomaa 4 vkoa fyysisen työn vuoksi.Tikkien poisto 12 päivän päästä.

Viisi päivää kulunut leikkauksesta.Alussa sänkyyn meneminen ja nouseminen oli tuskaista.Nyt jo hieman helpompaa.Pistosalue ja selkäranka hieman kipeä.Toivottavasti ei mitään tulehdusta tullut selkäydinpuudutuksesta.Puudutuksen yhteydessä vasen jalka sätkähti kaksi kertaa.Onko muilla ollut kipua,arkuutta selkäydinpuudutuksen jälkeen tai tulehduksia?

Olen 65v mies. Minulla oli molemminpuolinen hyvälaatuinen nivustyrä, oikealla n. kananmunan kokoinen, vasemmalla noin puolet siitä. Ei oikeastaan vaivannut juurikaan, näytti vähän hassulta. Mutta halusin homman kuntoon, koska harrastan aktiivisesti kuntosalitreenaamista, ja pelotti raskaissa liikkeissä että paikat ratkeaa. Leikkaus oli 27.5.2016 HUS/Jorvi Espoossa, hoidettiin tähystysleikkauksella nukutuksessa. Leikkaus meni hyvin, hoito ja ohjeistus oli hyvä, heräsin hyvin levänneenä ja ilman suurempia kipuja (kipulääkitys tietenkin vielä vaikutti). Määräsivät Burana 600, Panacodia ja Paratabsia kipujen kotihoitoon. Kotiin samana päivänä. Illalla ei ollut ongelmia, kävin jopa illalla kilometrin rauhallisella kävelyllä koiran kanssa. Vaikka kivut eivät hirveästi vaivanneet, otin kuitenkin kipulääkkeet ohjeiden mukaan. Lääkkeiden oton jälkeen iltaa kohden vatsaa rupesi kivuliaasti turvottamaan, ja ajattelin, että tämä kai sitten kuuluu asiaan. Vasta seuraavana päivänä tajusin, että LÄÄKKEET AIHEUTTIVAT VATSAVAIVAT! Koska minulla on laktoosi-intoleranssi ja Burana 600:ssa ja ilmeisesti myös parasetamolissa on reilusti laktoosia, sain niistä tosi pahoja vaivoja, jotka siis luulin ensin olevan leikkauksesta johtuvia. No, lopetin lääkkeiden oton kaksi päivää leikkauksen jälkeen ja ongelmat hävisivät muutaman tunnin kuluessa. Kipuja ei juurikaan enää ole, mitä nyt lievää vatsanturvotusta, ilmeisesti kuuluu asiaan leikkauksen jälkeen.
Ensimmäisenä vuorokautena ei tehnyt mieli virtsata lainkaan, mutta pakotin itseni lirauttamaan vähän säännöllisesti. Ulostaminen ei onnistunut kun vasta tänään, siis eka kerta kolmeen vuorokauteen.
Nyt kolme päivää leikkauksesta, käyn koiran kanssa kolme kertaa päivässä rauhallisella kävelylenkillä, kävellessä tuntuu jonkun verran arkuutta vatsan alueella. Kuntosalille en varmaan uskalla lähteä vielä pariin kolmeen viikkoon, jos silloinkaan. Lihaskuntoni on hyvä, vatsalihakset ja keskikroppa tosi hyvässä kunnossa, uskoisin että tällä on vaikutusta nopeaan toipumiseeni. Mutta katsotaan, vielä on aikaista sanoa että leikkaus onnistui täydellisesti.

Viikko leikkauksesta ja samanlainen patti :( joutuuko heti uusintaan?

Mulla on leikattu nivus tyrä kolme kertaa viimenen tehtiin verkolla nyt on reilu kuukaus ni onkohan revennyt ku siihen tylee ihan pieni patti minkä voi painaa takas sisään mutta ei oo ollu ainakaan kipeä vielä t:15v poika

minulta leikattiin tyrä vasemmalta puolen 3 vrk sitten,avoleikkaus ja selkäydin puudutuksella.leikattu kohta on turvoksissa ja suvun jatke aivan mustana purkautuneesta verestä.2 vrk.n jälkeen käskettiin käydä suihkussa ja tein niin.sängystä nousu sattuu joka kerta ja ulostaminen onnistui tänään 2 vrk.n odottelun jälkeen.särkylääkettä otan 8 t välein ja olo on muuten ok.käveleminen onnistuu hyvin-olen tehnyt sitä vain sisällä.olen 75 vuotias ja se tyrä puhkesi kesän viimeisessä golfkierroksessa,jossa pallo lensi tavallista pidemmälle.ensi keskiviikkona otetaan tikit pois ja ei kun joulua odottelemaan.

Minulta leikattiin vasemman puolen nivustyrä 2 päivää sitten. Sairaalaan 14,30, haaatattelut ja klo 17.00 leikkaukseen. Avoleikkaus ja verkko.
Lääkitys ja nukutus ja klo 18.00 jälkeen herätys ja heti virkeä olo. Heräämössä 19,30 saakka jossa ruokailu.
Toisessa huoneessa vaille yhdeksään ja sitten taksilla kotiin.
Lääkityksenä Pana tabs 1 mg ja Burana 600 3 x pv.
Vaikeinta sänkyyn meno ja siitä nousu, jolloin kipua nivusessa, vähän kuin sähköiskua olisi.
Nyt "miehen paikat" mustana osin molemmat.
Eilen jo lyhyt 300 metrin lenkki ja apteekissa käynti.
Pissaaminen onnistui heti ja tänä aamuna isompi onnistui hyvin.
Nyt vaan rauhallisesti kevyitä lenkkejä päivä päivältä pidentäen, mutta ei nostoja eikä ponnistuksia.

Lievää kipua ajoittain on mutta ei sen pahempaa ainakaan nyt.
Koko prosessi hoitui Kuopiossa erittäin hyvin.

Oikealta leikattu 35 vuotta sitten, josta ei mitään ongelmia.

Minulta leikattiin kuukausi sitten avoleikkauksena ja tehtiin selkäydin puudutuksella. Kipuja on vielä ollut. Välillä lähes kivuttomia päiviä. Alkuviikosta kävelin pitkän lenkin ja kannoin kauppatavaroita, muutama kilo. Seuraava päivä koko ajan kipua. Sitten otin eilen rauhallisemmin vaikka kävin kyllä kävelemässä. Ei tarvinnut särkylääkettä. Yön nukuin hyvin, mutta nyt aamulla vähän kipua. Varmaan jokainen toipuu omalla tavalla. Minulla vähän raskaampien tavaroiden kanto heti kostautuu. Silti jokainen päivä on parempi eilistä ja uskon paraneva ihan kivuttomaksi. Tsemppiä.

Kävin tyräleikkauksessa eilen. Tyrä oli pieni alavatsassa toisella puolella noin 1,5 cm turvotus. Avoleikkauksella varmaan noin 6 cm siisti jälki. Ei verenpurkaumia vain turvotusta haavan alapuolella.

Samana päivänä pääsin kotiin. Aika hemmetin kovat kivut liikkuessa. Nyt toisena päivänä pääsen liikkumaan vessaan ja takaisin. Muutamien metrien kävelyjä olen tehnyt. Ennen kakkalle menemistä vedin levolakkia vähän ettei tarvisi ponnistella. kannatti! Nenän niistokin sattuu mutta paikalla ollessa ei mitään kipuaja. Kivut liikkuessa ekana päivänä 9 ja toisena päivänä 8.

Uskon että tästä toipuu parissa viikossa aika hyvin jo. Kuukauden päästä olisi kiva treenailla omaksi iloksi.

Oikean puoleinen nivustyrä leikattiin kaksi viikkoa sitten. Avoleikkaus paikallispuudutuksella ja verkolla. Operaatio oli nopeasti ohitse ja kipuja kohtuullisesti ei mitään juurihoitoon verrattavissa. Voisin mennä uudelleenkin. Särkylääkkeitä ensimmäinen vuorokausi jonka jälkeen kipu tai polte oli vain satunnaista. Nyt kahden viikon jälkeen pientä painon tunnetta ja tunnottomuutta nivusessa. Ajattelin kokeilla juoksulenkkiä.

Minulta leikattiin nivustyrä Jorvissa tähystyksellä ja leikkaus meni hyvin ,mutta leikkauksessa käytetty katetri n. 1 päivän ajan aiheutti ettei virtsa meinannut tulla ollenkaan ja piti vielä katetroida kerran. Ongelmat jatkuivat viikon verran sitten terveyskeskukseen ja virtsakokeisiin missä todettiin että virtsarakon tulehdus Epäilin itsekin että tulehdus se on kun oireet niin selvät. . Ennen leikkausta virtsaaminen suht normaali. Että sairaalasta voi saada virtsarakon tulehduksen .
Duodecimin sivuilla tästä kerrotaan enemmän.
Onko kenelläkään ollut katetri leikkausen aikana .

Mulla diagnosoitiin juuri useamman kuukauden kipuilun jälkeen nivustyrä. Olen nainen eli aika harvinaista tämä kai. Tyrä siis kipuilee päivittäin, mutta lääkäri lähetti minut fyssarille. Ootteko muut päässeet nopeasti leikkaukseen? Teen fyysistä työtä ja urheilen, aika haastavaa on.

Jatkoa viljoa 4.1
Virtsarakon tulehduksen sain tyräleikkauksen yhteydessä ja sitten terveyskeskus määräsi minulle tavanic antibioottia 7pv mikä kaikkein voimakkain ja haittavaikutukset myös voimakkaimmat.
Polvi alkoi kipeytyä ja turvota yöllä ja astuminenkin teki kipeää. Haittavaikutuksia ilmoitettu Fimeaan jännetulehduksia jänteiden katkeamisia ,paniikkihäiriötä ja muita epämääräsiä kipuja lähinnä niveliin . Ei ne haittavaikutukset lopu vaikka lääke loppuu vaan voivat jatkua koko elämän .Sairuaslomia ja työkyvyttömyyttä .
Tavanicissa oleva fluorokinoloni aine mikä tämän kaiken aiheuttaa.. Jokaisen pitäisi tietää ne haittavaikutukset ja harkita kannattaako alkaa syömään ko lääkettä ihan pienen vaivan takia.

Olen 37v mies. Ennen joulua vessassa ponnistellessa tunsin kipua vasemmassa nivusessa. Sitten lähipäivinä ihmettelin kun tuntui että vasen kives jotenkin hankaa ja se kipeytyi kovasti. Meni kuitenkin ohi itsestään. Sitten suihkussa huomasin, että vasemmalla puolella kumpu pullottaa pikkuisen. Välillä siinä tuntui seuraavien kuukausien ajan kipua ja ponnistellessa tai yskiessä saattoi tuntua muljahdus pullotuskohdassa. Muuten ei oikeastaan haitannut elämää. Kävin yksityisellä työterveyslääkärillä ja sain heti lähetteen keskussairaalaan leikkaukseen. Itse epäilin vähän asiaa, että onko tämä nyt vielä tarpeeksi suuri leikattavaksi, mutta lääkäri oli leikkauksen kannalla. Sain ajan n. kuukauden päähän ja toissapäivänä oli leikkaus.

Vähän jännitti kun en koskaan ole ollut sairaalassa missään toimenpiteessä, mutta aika äkkiä sitten kuitenkin rentoutui sairaalassa. Sairaalan vaatteet päälle, haastattelu, leikkaava lääkäri kävi juttelemassa, kävelin leikkaussaliin ja sängylle makaamaan. Piuhat kiinni, kyljelleen makaamaan, puudutuspiikki selkään ja sitten laitettiin selkäydinpuudutus. Ei sattunut ollenkaan. Leikkauskohdasta ajeltiin karvat ja putsattiin alue. Sain lämpöpeittoja päälle. Noin navasta alaspäin puutui vartalo, ei se niin kamalan tuntuista ollut ollenkaan. Rauhoittavaa laitettiin suoneen. Alkoi tärisyttämään ja hampaat kalisemaan, ilmeisesti puudutuksesta johtuen, ja ehkä ilmastoinnista tullut kylmä viimakin vaikutti asiaan. Sain lääkettä joka auttoi tärinään. Loppuaika meni ihan rauhassa makaillessa, mikään ei sattunut, vähän vaan tuntui painelut leikkausalueella. Juttelin paikalla olijoiden kanssa. Noin tunnissa homma valmis ja sitten vietiin makailemaan osastolle. Alle tunnin päästä puutuminen oli hävinnyt ja sain koittaa kävellä ja käydä vessassa. Pissa tuli hetken yrittämisen jälkeen. Sitten sain syödä hyvin. Saattajan kanssa kotiin.

Haava on noin 5cm leveä, tosi siisti, ei ole yhtään vuotanut. Haavateippi saa olla paikallaan niin kauan kuin pysyy. Haavan ompeleet on itsestään sulavaa lankaa, ei tarvitse enää käydä missään. Ekana iltana ei ollut juuri yhtään kipeä, mutta tänään toisena päivänä liikkuessa tuntui kipu. Maatessa ei tunnu kipua juuri ollenkaan. Hitaasti on pitänyt kävellä ja sängystä ja sohvalta nousemiset on ollut vaikeeta. Särkylääkkeitä oon syönyt 3x vuorokaudessa. Sain mukaan vahvaa kolmiolääkettäkin neljä kpl, mutta en ole tarvinnut enkä viitsi ottaakaan kun kuulemma niistä voi tulla pahoinvointia joillekin. Eka yö sujuihyvin ilman kipuja selällään maatessa. Leikkauskohta vähän on turvonnut, vielä ei ainakaan ole mustunut mistään. Saa nähdä koinka toipuminen etenee. Ihan hyvä fiilis tällä hetkellä.

Mulla leikattiin nivustyrä molemmilta puolilta viime torstaina. Nukutuksessa. Tähystyksellä. Verkko. Toipuminen on mennyt tosi hyvin ja päivä päivältä pidempiä kävelylenkkejä uskaltautunut tekemään. Mut mikä on kummaa, niin oikealla puolella pullottaa yhä. Vähemmän kuin ennen leikkausta, mutta kuitenkin. Leikkausarvet ja muut ihan OK, mutta just tossa tyrän kohdalla. Voiko se olla pelkkää turvotusta? Ja mikä kummallista, että vasen puoli OK (normaalin näköinen), mut oikealla puolella turvotus, vaikka oikealla puolella tyrä oli pienempi. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Googlaillut olen, että leikkausarvet voivat kyllä olla turvonneita, mutta ei vissiin tyrän seutu pitäis olla.

Päivystyksessä sanottiin että tulee seurailla 2 viikon päähän leikkauksesta, ja sit yhteys sairaalaan jos yhä turvonnut.

Saakeli että ärsyttäis mennä heti uudelleen.

Ja v*tut, tyrä uusii, eli verkko ei ollut ilmeisesti kunnolla kiinni ja suoli puristuu jotenkin verkon reunalta ulos. Vihloo niin helvetisti. Oli pakko ottaa yhteyttä leikanneeseen lekuriin, joka määräsi vastaanotolleen. Ilmeisesti pitää avata uudestaan.

Vituttaa koko touhu jo nyt.

Minulta leikattiin nivus tyrä olun terveys talolla tähystys menetelmällä, vuorokausi leikkauksesta ei juurikaan kipuja eikä tarvinnut syödä särkylääkkeitä, kuiten 6viikkoa leikkauksesta tuntuu tyrän kohdalla myhkyrä ei kipeä, kauankohan ottaa että häipyy vai häipyykö koskaan, myhkyrä on puoli pingispallon kokoinen, mutta kivuton eikä haittaa normaali elämää 🤔

Kainaloissa ne olisi lähempänä raapia. Ne.

milloi voi nivustyrä leikkauksen jälkeen harrastaa seksiä

Mulla leikattiin avoleikkaus viiko sitten ei ole kipuja enää mutta välttelen ruumiista työtä vielä viikon verran ja sitten hissin kossun

3 viikkoa leikkauksesta ja edelleen vihlovaa kipua ja selkä kyyryssä kävelyä. Miten kauan tämä voi kestää..