Finelin menetelmät

Asiasta ei kannata ottaa itselleen paineita. Pitoisuudet voivat olla hatusta otettujen veroisia johtuen analyysimenetelmästä tai tutkittavan tuotteen alkuperästä ja miksei muistakin syistä. Sen vuoksi Finelin tulokset kannattaa ottaa vain tyhjää parempina.
Luonnontuotteissa, joita ei viljellä, pitoisuudet eivät yleensä vaihtele kovin suuressa määrin, mutta kun tuotetta viljellään, voi ero pitoisuudessa olla pahimmillaan 100 %. Tämähän merkitsee, että jos luottaa pelkästään analyysiin, pettää itseään, sillä jo alkuperästä johtuva poikkeama pitoisuudessa romuttaa haaveen yhden arvon yleispätevyydestä. Sellaista ei ole. Keinolannoitteillahan tuotteet turvotetaan ja muistettakoon takavuosien sianmaksan A-vitamiinipitoisuudet, jotka olivat hälyttävän korkeita.
Mitä tulee analyysimenetelmään, sen suhteenkaan ei kannata odottaa liikoja. Elintarvikkeissa tutkitaan eloperäisten tuotteiden pitoisuuksia. Se on periaatteessa aivan eri asia kuin mineraalisten tuotteiden tutkiminen, joille mittarit on kalibroitu. Katsopa homeopatiakeskustelusta melko tuoretta viittausta tutkimukseen koskien potensoitujen valmisteiden tehoa. Nykyanalyysit eivät saa niistä mitään irti. Kuitenkin eloperäisessä aineksessa on aina eri potensoidut osuudet mukana, uskoi siihen tahi ei, sillä se kuuluu niiden eloperäiseen luonteeseen. Nykyanalyyseissä tätä ei vielä kyetä noteeraamaan mitenkään. Puuttuu pelit, pensselit ja jopa uskallus tarttua asiaan. Täytyy vielä vain rauhallisesti odotella kehitystä ja käyttää ilmoitettuja pitoisuuksia korkeintaan viitteellisinä.
Kuitenkin Finelissä on suurine puutteineenkin uuden yrityksen makua, mitä on aina tervehdittävä myönteisesti. Jotain liikettä tapahtuu. Se on elonmerkki.