Finlandiahymni

Niin toki siinä tapauksessa onkin käynyt mutta Sibelius on kuten Matti Hyökki on osoittanut plagioinut Finlandia hymnissään Emil Genetzin tunnettua kuorolaulua herää suomi 9 sävelen verran. Sibelius näyttää olleen muutenkin kova plagioimaan sillä hänen 7. sinfoniansa lainaa niin Deliusta kuin Brahmsiakin jos ei myös Wagneria niin heikko teos kuin se musiikillisesti onkin emotionaalista syvyyttä ja orkestraalista voimaa uupuen muistuttaen lähinnä jotakin urkuhymniä kuten Klemetti on sanonut.

Anonyymi kirjoitti:

Niin toki siinä tapauksessa onkin käynyt mutta Sibelius on kuten Matti Hyökki on osoittanut plagioinut Finlandia hymnissään Emil Genetzin tunnettua kuorolaulua herää suomi 9 sävelen verran. Sibelius näyttää olleen muutenkin kova plagioimaan sillä hänen 7. sinfoniansa lainaa niin Deliusta kuin Brahmsiakin jos ei myös Wagneria niin heikko teos kuin se musiikillisesti onkin emotionaalista syvyyttä ja orkestraalista voimaa uupuen muistuttaen lähinnä jotakin urkuhymniä kuten Klemetti on sanonut.

Lue lisää

Niin ja onhan tuo Sibeliuksen 7. sinfonia myös kovin staattinen sinfonia edustaakseen klassismia kaikessa viileydessään rytmistä draivia uupuen joten ihan turhaan sitä on ylistetty yksiosaisessa muodossaan jonakin sinfoniataiteen merkkiteoksena jota se ei lopulta ole. Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym. sävelsivät merkittävämpiäkin sinfonioita joissa emotionaalista voimaa on enemmän mutta ovat historiallisen vääristymän takia vaipuneet unohduksiin.

Huvittavaa on myös se että Sibelius on kopioinut Emil Genetz nimisen säveltäjän Herää suomi kuorolaulusta 9 ensimmäistä säveltä sointuineen Finlandia hymniinsä sen sijaan että Finlandian teemat olisivat kaikki "ylhäältä annettuja" ja "silkkaa inspiraatiota" kuten Sibelius on väittänyt. Spotifysta on kuunneltavissa Genetzilta vain Mieslaulu, Rauhan maa ja Terve suomeni maa.

Anonyymi kirjoitti:

Huvittavaa on myös se että Sibelius on kopioinut Emil Genetz nimisen säveltäjän Herää suomi kuorolaulusta 9 ensimmäistä säveltä sointuineen Finlandia hymniinsä sen sijaan että Finlandian teemat olisivat kaikki "ylhäältä annettuja" ja "silkkaa inspiraatiota" kuten Sibelius on väittänyt. Spotifysta on kuunneltavissa Genetzilta vain Mieslaulu, Rauhan maa ja Terve suomeni maa.

Lue lisää

"Huvittavaa on myös se että Sibelius on kopioinut Emil Genetz nimisen säveltäjän Herää suomi kuorolaulusta 9 ensimmäistä säveltä sointuineen"

Samoilkaamme hetki tiedon valtateillä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Genetz

".... Genetz otti osaa Ylioppilaskunnan Laulajien vuonna 1894 järjestettyyn sävellyskilpailuun liedertafeltyylisellä Hakkapeliitat-marssilla. Kilpailuun otti osaa myös Genetzin entinen oppilas Jean Sibelius nykyisellä mieskuoroklassikolla Rakastava. Genetz voitti kilpailun, ja Sibelius jäi toiseksi."

Sibelius siis oli ollut Genetzin oppilaana joten eiköhän tuo 9 nuotin lainaus Finlandian alussa ollut jonkin sortin kunnian osoitus vanhalle opettajalleen. Sibelius nimittäin oli jo kansallinen kuuluisuus Finlandian säveltämisen aikoihin, teoksistaan oli julki tullut jo muunmuassa Kullervo ja Karelia-sarja.

Kysymyshän on että miten Genetz tapahtuneeseen sitten suhtaantui? Tiettävästi Genetz ei ainakaan haastanut Sibeliusta asiasta käräjille eikä muutenkaan metelöinyt tapahtuneesta joten on täysin mahdollista että Genetz oli lähinnä hyvillään siitä että jo nimeä saanut entinen oppilaansa kyseisellä tavalla ikäänkuin muisti tai kunnioitti häntä?

Tietenkin jos lähestymme asiaa anti-Sibelius jihadista käsin niin kun yksiselitteisesti on käynyt tiedon valtatieltä ilmi se että mainittu Genetz oli musikillisesti todella kova sälli, kun tämä Genetz ilmeisesti on ollut ainoa jolle Sibelius on hävinnyt säveltämiskilpailussa, joten on täysin perusteltua se että olisi jo aika alkaa ratsastajapatsasta pystyttämään Genetzille Sibelius akatemian edustalle, ja sen Sibelius akatemian nimi tietenkin tulee vaihtaa joko Genetz akatemiaksi tai sitten "Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym." akatemiaksi kun he "Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym." väitetysti ellei että peräti tai ainakin mukamas ovat säveltäneet paljon parempia sinfuunioita kuin mitä Sibelius sävelsi.

Anonyymi kirjoitti:

"Huvittavaa on myös se että Sibelius on kopioinut Emil Genetz nimisen säveltäjän Herää suomi kuorolaulusta 9 ensimmäistä säveltä sointuineen"

Samoilkaamme hetki tiedon valtateillä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Genetz

".... Genetz otti osaa Ylioppilaskunnan Laulajien vuonna 1894 järjestettyyn sävellyskilpailuun liedertafeltyylisellä Hakkapeliitat-marssilla. Kilpailuun otti osaa myös Genetzin entinen oppilas Jean Sibelius nykyisellä mieskuoroklassikolla Rakastava. Genetz voitti kilpailun, ja Sibelius jäi toiseksi."

Sibelius siis oli ollut Genetzin oppilaana joten eiköhän tuo 9 nuotin lainaus Finlandian alussa ollut jonkin sortin kunnian osoitus vanhalle opettajalleen. Sibelius nimittäin oli jo kansallinen kuuluisuus Finlandian säveltämisen aikoihin, teoksistaan oli julki tullut jo muunmuassa Kullervo ja Karelia-sarja.

Kysymyshän on että miten Genetz tapahtuneeseen sitten suhtaantui? Tiettävästi Genetz ei ainakaan haastanut Sibeliusta asiasta käräjille eikä muutenkaan metelöinyt tapahtuneesta joten on täysin mahdollista että Genetz oli lähinnä hyvillään siitä että jo nimeä saanut entinen oppilaansa kyseisellä tavalla ikäänkuin muisti tai kunnioitti häntä?

Tietenkin jos lähestymme asiaa anti-Sibelius jihadista käsin niin kun yksiselitteisesti on käynyt tiedon valtatieltä ilmi se että mainittu Genetz oli musikillisesti todella kova sälli, kun tämä Genetz ilmeisesti on ollut ainoa jolle Sibelius on hävinnyt säveltämiskilpailussa, joten on täysin perusteltua se että olisi jo aika alkaa ratsastajapatsasta pystyttämään Genetzille Sibelius akatemian edustalle, ja sen Sibelius akatemian nimi tietenkin tulee vaihtaa joko Genetz akatemiaksi tai sitten "Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym." akatemiaksi kun he "Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym." väitetysti ellei että peräti tai ainakin mukamas ovat säveltäneet paljon parempia sinfuunioita kuin mitä Sibelius sävelsi.

Lue lisää

Ne sinfoniat jotka mainitsemiltasi säveltäjiltä tunnen ovat todellakin järjestään parempia kuin Sibeliuksen stereotyyppistä kansallisromantiikkaa ja viileää klassismia edustavat staattiset ja aneemiset sinfoniat joista puuttuu emotionaalinen syvyys, rytminen draivi ja orkestraalinen voima pitkälinjaisten romanttisten lauluteemojen ohella jättäen kuulijansa kylmäksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Huvittavaa on myös se että Sibelius on kopioinut Emil Genetz nimisen säveltäjän Herää suomi kuorolaulusta 9 ensimmäistä säveltä sointuineen"

Samoilkaamme hetki tiedon valtateillä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Genetz

".... Genetz otti osaa Ylioppilaskunnan Laulajien vuonna 1894 järjestettyyn sävellyskilpailuun liedertafeltyylisellä Hakkapeliitat-marssilla. Kilpailuun otti osaa myös Genetzin entinen oppilas Jean Sibelius nykyisellä mieskuoroklassikolla Rakastava. Genetz voitti kilpailun, ja Sibelius jäi toiseksi."

Sibelius siis oli ollut Genetzin oppilaana joten eiköhän tuo 9 nuotin lainaus Finlandian alussa ollut jonkin sortin kunnian osoitus vanhalle opettajalleen. Sibelius nimittäin oli jo kansallinen kuuluisuus Finlandian säveltämisen aikoihin, teoksistaan oli julki tullut jo muunmuassa Kullervo ja Karelia-sarja.

Kysymyshän on että miten Genetz tapahtuneeseen sitten suhtaantui? Tiettävästi Genetz ei ainakaan haastanut Sibeliusta asiasta käräjille eikä muutenkaan metelöinyt tapahtuneesta joten on täysin mahdollista että Genetz oli lähinnä hyvillään siitä että jo nimeä saanut entinen oppilaansa kyseisellä tavalla ikäänkuin muisti tai kunnioitti häntä?

Tietenkin jos lähestymme asiaa anti-Sibelius jihadista käsin niin kun yksiselitteisesti on käynyt tiedon valtatieltä ilmi se että mainittu Genetz oli musikillisesti todella kova sälli, kun tämä Genetz ilmeisesti on ollut ainoa jolle Sibelius on hävinnyt säveltämiskilpailussa, joten on täysin perusteltua se että olisi jo aika alkaa ratsastajapatsasta pystyttämään Genetzille Sibelius akatemian edustalle, ja sen Sibelius akatemian nimi tietenkin tulee vaihtaa joko Genetz akatemiaksi tai sitten "Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym." akatemiaksi kun he "Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym." väitetysti ellei että peräti tai ainakin mukamas ovat säveltäneet paljon parempia sinfuunioita kuin mitä Sibelius sävelsi.

Lue lisää

Ei Genetz säveltäjänä kuulu suomen musiikin historian suuriin nimiin vaikka muutama tarttuva kansallismielinen ja -romanttinen kuorolaulu häneltä kuorojen perusohjelmistoon on jäänytkin sillä ei hän mikään sinfonikko ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Ei Genetz säveltäjänä kuulu suomen musiikin historian suuriin nimiin vaikka muutama tarttuva kansallismielinen ja -romanttinen kuorolaulu häneltä kuorojen perusohjelmistoon on jäänytkin sillä ei hän mikään sinfonikko ollut.

Lue lisää

"Ei Genetz säveltäjänä kuulu suomen musiikin historian suuriin nimiin vaikka muutama tarttuva kansallismielinen ja -romanttinen kuorolaulu häneltä kuorojen perusohjelmistoon on jäänytkin sillä ei hän mikään sinfonikko ollut."

Hyvän laulun kirjoittaminen saattaa hyvinkin olla paljon suurempi saavutus kuin huonon tai ei ketään liikuttavan/koskettavan sinfonian/konserton kirjoittaminen.

Siksi vaikkapa Sibelius yhtäällä ja vaikkapa P.McCartney toisaalla ovat selkeästi huomattavasti merkittävämpi säveltäjänä kuin Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym ovat.

No on heistä sentään Melartinilla millä hyvänsä mittarilla mitaten ainakin yksi oikein kelpo hitti, Sibeliuksella ja McCartneyllä sen sijaan on yli 20 hittiä. Mutta kuka tietää mitä Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, ja Fougstedt ovat sävelletyissä hiteissä mitaten aikanaan tehneet? Sitä pitäisi kai kysellä heidän perikuntiensa jäseniltä, mutta silloinkin on aikalailla odotettavissa että vastaavat: "emmä tiiä."

Anonyymi kirjoitti:

"Ei Genetz säveltäjänä kuulu suomen musiikin historian suuriin nimiin vaikka muutama tarttuva kansallismielinen ja -romanttinen kuorolaulu häneltä kuorojen perusohjelmistoon on jäänytkin sillä ei hän mikään sinfonikko ollut."

Hyvän laulun kirjoittaminen saattaa hyvinkin olla paljon suurempi saavutus kuin huonon tai ei ketään liikuttavan/koskettavan sinfonian/konserton kirjoittaminen.

Siksi vaikkapa Sibelius yhtäällä ja vaikkapa P.McCartney toisaalla ovat selkeästi huomattavasti merkittävämpi säveltäjänä kuin Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym ovat.

No on heistä sentään Melartinilla millä hyvänsä mittarilla mitaten ainakin yksi oikein kelpo hitti, Sibeliuksella ja McCartneyllä sen sijaan on yli 20 hittiä. Mutta kuka tietää mitä Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, ja Fougstedt ovat sävelletyissä hiteissä mitaten aikanaan tehneet? Sitä pitäisi kai kysellä heidän perikuntiensa jäseniltä, mutta silloinkin on aikalailla odotettavissa että vastaavat: "emmä tiiä."

Lue lisää

Erkki Aaltosen Hiroshima sinfonia on eräs suomalaisen sinfoniakirjallisuuden suurimpia hittejä jota edelleen esitetään säännöllisesti japanissa asti ja ylittää todellakin innovatiivisuudessaan joskin myös edistyksellisyydessään kaiken mitä Sibelius on säveltänyt vaikka Aaltosen seuraava sinfonia nimeltään Kansansinfonia onkin muodoltaan edellistä hittisinfoniaa ehyempi.

Hiroshimassa on tosin Sibeliuksen Finlandiaan viittaavia hymniaineksia ja matalien jousien mollisävyjä, Shostakovitsia muistuttavia groteskeja marsseja ja staattisesta sointikentästä nousevia fanfaareja, Wagnerin Reininkulta alkusoittoa muistuttavaa anakronistista minimalismia sekä dodekafoniaan saakka viittaava sangen atonaalinen fuugateema sekä ylipäätään paljon fuugia tehokkaissa sinfonisissa jaksoissa lievästä muodon hajanaisuudesta ja ohjelmallisuudesta huolimatta.

Myös Tuukkanen, Fougstedt, Karjalainen, Madetoja, Melartin, Leiviskä, Pesonen, Ringbom ja Ranta sävelsivät ehdottomasti Sibeliusta merkittävämpiä ja ennen muuta emotionaalisesti vaikuttavampia sinfonioita joita kuunnellessa ei voi olla tuntematta äärettömyyden koskettavan sisintään ja haltioitumatta pakahtuen. Melartin on täysin suvereenisti suurempi sinfonikko kuin Sibelius valtaisalla hengenpalollaan ja emotionaalisella voimallaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei Genetz säveltäjänä kuulu suomen musiikin historian suuriin nimiin vaikka muutama tarttuva kansallismielinen ja -romanttinen kuorolaulu häneltä kuorojen perusohjelmistoon on jäänytkin sillä ei hän mikään sinfonikko ollut."

Hyvän laulun kirjoittaminen saattaa hyvinkin olla paljon suurempi saavutus kuin huonon tai ei ketään liikuttavan/koskettavan sinfonian/konserton kirjoittaminen.

Siksi vaikkapa Sibelius yhtäällä ja vaikkapa P.McCartney toisaalla ovat selkeästi huomattavasti merkittävämpi säveltäjänä kuin Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym ovat.

No on heistä sentään Melartinilla millä hyvänsä mittarilla mitaten ainakin yksi oikein kelpo hitti, Sibeliuksella ja McCartneyllä sen sijaan on yli 20 hittiä. Mutta kuka tietää mitä Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, ja Fougstedt ovat sävelletyissä hiteissä mitaten aikanaan tehneet? Sitä pitäisi kai kysellä heidän perikuntiensa jäseniltä, mutta silloinkin on aikalailla odotettavissa että vastaavat: "emmä tiiä."

Lue lisää

Sen voi mieltää suomen musiikin suureksi tragediaksi ja vääristymäksi että niin heikkolaatuinen sinfonikko kuin Sibelius onkin kaikessa pinnallisuudessaan ja frigidiydessään on päässyt sellaiseen monopoliasemaan vaikka esim. Melartin on selvästi häntä merkittävämpi ja väkevämpi säveltäjä pakahduttavan romanttisessa sävelkielessään kun Sibelius edustaa mitäänsanomatonta viileää klassismia vailla emotionaalista syvyyttä ja voimaa ollessaan pelkkää ilmiötä koskematta olemusta sinänsä. Eikä hitti kerro musiikillisesta laadusta oikeastaan yhtään mitään sillä onhan esim. Melartinin 3. sinfonia äärettömästi vaikuttavampi ja monumentaalisempi teos mittaamattomassa emotionaalisessa syvyysperspektiivissään kuin kevyen puoleinen ja populaari prinsessa ruusunen juhlamarssi tarttuvassa melodiikassaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sen voi mieltää suomen musiikin suureksi tragediaksi ja vääristymäksi että niin heikkolaatuinen sinfonikko kuin Sibelius onkin kaikessa pinnallisuudessaan ja frigidiydessään on päässyt sellaiseen monopoliasemaan vaikka esim. Melartin on selvästi häntä merkittävämpi ja väkevämpi säveltäjä pakahduttavan romanttisessa sävelkielessään kun Sibelius edustaa mitäänsanomatonta viileää klassismia vailla emotionaalista syvyyttä ja voimaa ollessaan pelkkää ilmiötä koskematta olemusta sinänsä. Eikä hitti kerro musiikillisesta laadusta oikeastaan yhtään mitään sillä onhan esim. Melartinin 3. sinfonia äärettömästi vaikuttavampi ja monumentaalisempi teos mittaamattomassa emotionaalisessa syvyysperspektiivissään kuin kevyen puoleinen ja populaari prinsessa ruusunen juhlamarssi tarttuvassa melodiikassaan.

Lue lisää

"Melartin on täysin suvereenisti suurempi sinfonikko kuin Sibelius valtaisalla hengenpalollaan ja emotionaalisella voimallaan."

"Sen voi mieltää suomen musiikin suureksi tragediaksi ja vääristymäksi että niin heikkolaatuinen sinfonikko kuin Sibelius onkin kaikessa pinnallisuudessaan ja frigidiydessään on päässyt sellaiseen monopoliasemaan..."

Että Sibeliuksen musiikki on suuri tragedia??? No sehän on tietenkin makuasia, ja joissain tapauksissa moinen mielipide voi toki korjautua tai suorastaan järkevöityä kunhan moista mielipidettä omaavan lääkitys saadaan kohdilleen.

Mitä Melartiniin tulee niin onhan hän musiikkeineen vähintäänkin hyvää kansallista tasoa, mutta kuten USAn presidentin virkaanastujaiset osoittivat USAn Marine Corps ei pidä Melartinin musiikkia erityisen soittamisen väärtinä mutta sen sijaan Sibeliuksen musiikki heille arvokkaimpiinkin tilaisuuksiin kelpaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Melartin on täysin suvereenisti suurempi sinfonikko kuin Sibelius valtaisalla hengenpalollaan ja emotionaalisella voimallaan."

"Sen voi mieltää suomen musiikin suureksi tragediaksi ja vääristymäksi että niin heikkolaatuinen sinfonikko kuin Sibelius onkin kaikessa pinnallisuudessaan ja frigidiydessään on päässyt sellaiseen monopoliasemaan..."

Että Sibeliuksen musiikki on suuri tragedia??? No sehän on tietenkin makuasia, ja joissain tapauksissa moinen mielipide voi toki korjautua tai suorastaan järkevöityä kunhan moista mielipidettä omaavan lääkitys saadaan kohdilleen.

Mitä Melartiniin tulee niin onhan hän musiikkeineen vähintäänkin hyvää kansallista tasoa, mutta kuten USAn presidentin virkaanastujaiset osoittivat USAn Marine Corps ei pidä Melartinin musiikkia erityisen soittamisen väärtinä mutta sen sijaan Sibeliuksen musiikki heille arvokkaimpiinkin tilaisuuksiin kelpaa.

Lue lisää

Sibeliuksen kannalta ei ole mitenkään mairittelevaa jos hänen musiikkiaan käytetään valtiolliseen edustamiseen ja protokollan mukaiseen viihdyttämiseen kuten Finlandian, tuon tilapäisluonteista käyttömusiikkia edustavan musiikillisesti vaatimattoman teoksen kohdalla kävi joka sattuu vielä olemaan suurelta osin plagiaatti. Melartinin musiikki, sinfoniset runot ja sinfoniat ovat toki vahvempaa ja kestävämpää ainesta joka mene syvälle sieluun ja koskettaa väkevästi tunteita johon Sibeliuksen pinnallinen viihdemusiikki ei koskaan pystyisi. Tuollaisissa presidentin virkaanastujaistilaisuuksissa soitetaan vain rahvaaseen menevää kertakäyttömusiikkia, ei suurta taidetta.

Anonyymi kirjoitti:

"Melartin on täysin suvereenisti suurempi sinfonikko kuin Sibelius valtaisalla hengenpalollaan ja emotionaalisella voimallaan."

"Sen voi mieltää suomen musiikin suureksi tragediaksi ja vääristymäksi että niin heikkolaatuinen sinfonikko kuin Sibelius onkin kaikessa pinnallisuudessaan ja frigidiydessään on päässyt sellaiseen monopoliasemaan..."

Että Sibeliuksen musiikki on suuri tragedia??? No sehän on tietenkin makuasia, ja joissain tapauksissa moinen mielipide voi toki korjautua tai suorastaan järkevöityä kunhan moista mielipidettä omaavan lääkitys saadaan kohdilleen.

Mitä Melartiniin tulee niin onhan hän musiikkeineen vähintäänkin hyvää kansallista tasoa, mutta kuten USAn presidentin virkaanastujaiset osoittivat USAn Marine Corps ei pidä Melartinin musiikkia erityisen soittamisen väärtinä mutta sen sijaan Sibeliuksen musiikki heille arvokkaimpiinkin tilaisuuksiin kelpaa.

Lue lisää

Sibeliuksen musiikki itsessään on kaikkea muuta kuin traagista sillä sen viileästä klassismista puuttuu ekspressiivisiä ominaisuuksia kun taas traagista on se miten hän dominoi suomen musiikkielämää jatkuvasti ja luo varjonsa häntä parempien ja ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen ylle jotka ovat surullista kyllä täysin perusteettomasti joutuneet unohduksiin vaikka ansaitsisivat Sibeliusta suurempaa arvostusta ja esillepanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Sibeliuksen musiikki itsessään on kaikkea muuta kuin traagista sillä sen viileästä klassismista puuttuu ekspressiivisiä ominaisuuksia kun taas traagista on se miten hän dominoi suomen musiikkielämää jatkuvasti ja luo varjonsa häntä parempien ja ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen ylle jotka ovat surullista kyllä täysin perusteettomasti joutuneet unohduksiin vaikka ansaitsisivat Sibeliusta suurempaa arvostusta ja esillepanoa.

Lue lisää

"kun taas traagista on se miten hän [Sibelius] dominoi suomen musiikkielämää jatkuvasti ja luo varjonsa häntä parempien ja ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen ylle jotka ovat surullista kyllä täysin perusteettomasti joutuneet unohduksiin vaikka ansaitsisivat Sibeliusta suurempaa arvostusta ja esillepanoa."

Miten tuo väitetty Sibeliuksen dominointi sieltä Tuonelan puolelta tapahtuu? Sikäli kuin muistan mies on ollut kuolleena jo yli puoli vuosisataa ja hänen haudallaan on valtava kivipaasi mikä merkinnee että ei hän sieltä haudastaan enää mihinkään karkaa tai pääse.

Siitä huolimatta mielestäsi jos vaikkapa RSOn ylikapellimestari, tai kuka RSOn ohjelmistosta sitten kulloinkin päättääkään, päättää että soitetaanpa konsertissa Sibeliuksen se ja se teos, eikä vaikkapa väitetysti ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen joku teos se johtuu vain siitä että Sibeliuksen haamu sieltä Tuonelasta käsin jotenkin vaikuttaa mainitun ylikapellimestarin tai muun asiasta päättävän henkilön aivoisiin?

Mutta jos noin on niin mikä estää myös päinvastaisen tapahtumisen? Siis että Sibeliuksen haamun lisäksi tai tilalta ylikapellimestarin korvaan on kuiskimassa joku tai kaikki ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen haamu(t)?

Eiköhän ainoa syy ole että Sibeliuksen musiiikkia halutaan sekä kuulla että soittaa kun taas ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen musiikkia ei ehkä niinkään. Toki syitä voi olla muitakin kuten että Sibeliuksen teoksista löytyy painetut nuotit mutta ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen teoksien nuoteista ei ole painettuja nuotteja vaan parhaassakin tapauksessa vain jotain sotkuisia valokopioita.

Tietenkin me ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen fan-klubin ainoat kaksi jäsentä voimme jatkaa loputonta kitinäämme ja olla aina ja yhä sitä mieltä että voi pirkele sitä Sibeliusta, oli se v-mäinen ukko kun ei säveltänyt huonompaa musiikkia kuin mihin pystyi, ihan vain jotta eräille ilmaisuvoimaisemmille postromantikoillekin olisi jäänyt tilaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ne sinfoniat jotka mainitsemiltasi säveltäjiltä tunnen ovat todellakin järjestään parempia kuin Sibeliuksen stereotyyppistä kansallisromantiikkaa ja viileää klassismia edustavat staattiset ja aneemiset sinfoniat joista puuttuu emotionaalinen syvyys, rytminen draivi ja orkestraalinen voima pitkälinjaisten romanttisten lauluteemojen ohella jättäen kuulijansa kylmäksi.

Lue lisää

"Ne sinfoniat jotka mainitsemiltasi säveltäjiltä tunnen ovat todellakin järjestään parempia kuin Sibeliuksen STEREOtyyppistä kansallisromantiikkaa..."

Olen tuosta täysin samaa mieltä ja siksi olenkin jo ottanut yhteyttä moniin levy-yhtiöihin ja ehdottanut että ne tästä edes julkaisivat Sibeliuksen sinfonioita vain mono levytyksinä.

Anonyymi kirjoitti:

"kun taas traagista on se miten hän [Sibelius] dominoi suomen musiikkielämää jatkuvasti ja luo varjonsa häntä parempien ja ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen ylle jotka ovat surullista kyllä täysin perusteettomasti joutuneet unohduksiin vaikka ansaitsisivat Sibeliusta suurempaa arvostusta ja esillepanoa."

Miten tuo väitetty Sibeliuksen dominointi sieltä Tuonelan puolelta tapahtuu? Sikäli kuin muistan mies on ollut kuolleena jo yli puoli vuosisataa ja hänen haudallaan on valtava kivipaasi mikä merkinnee että ei hän sieltä haudastaan enää mihinkään karkaa tai pääse.

Siitä huolimatta mielestäsi jos vaikkapa RSOn ylikapellimestari, tai kuka RSOn ohjelmistosta sitten kulloinkin päättääkään, päättää että soitetaanpa konsertissa Sibeliuksen se ja se teos, eikä vaikkapa väitetysti ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen joku teos se johtuu vain siitä että Sibeliuksen haamu sieltä Tuonelasta käsin jotenkin vaikuttaa mainitun ylikapellimestarin tai muun asiasta päättävän henkilön aivoisiin?

Mutta jos noin on niin mikä estää myös päinvastaisen tapahtumisen? Siis että Sibeliuksen haamun lisäksi tai tilalta ylikapellimestarin korvaan on kuiskimassa joku tai kaikki ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen haamu(t)?

Eiköhän ainoa syy ole että Sibeliuksen musiiikkia halutaan sekä kuulla että soittaa kun taas ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen musiikkia ei ehkä niinkään. Toki syitä voi olla muitakin kuten että Sibeliuksen teoksista löytyy painetut nuotit mutta ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen teoksien nuoteista ei ole painettuja nuotteja vaan parhaassakin tapauksessa vain jotain sotkuisia valokopioita.

Tietenkin me ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen fan-klubin ainoat kaksi jäsentä voimme jatkaa loputonta kitinäämme ja olla aina ja yhä sitä mieltä että voi pirkele sitä Sibeliusta, oli se v-mäinen ukko kun ei säveltänyt huonompaa musiikkia kuin mihin pystyi, ihan vain jotta eräille ilmaisuvoimaisemmille postromantikoillekin olisi jäänyt tilaa.

Lue lisää

Eipä tuo Sibelius nyt kovin kaksista musiikkia koskaan kirjoittanutkaan sillä hänen sinfonioistaan puuttuu tyystin emotionaalinen ja orkestraalinen voima sekä kontrapunktinen taidokkuus, soinnullinen värikkyys ja kromatiikka diatonisessa päivänpaisteisuudessaan jotta se voisi tyydyttää emotionaalisten kokemusten tarpeen toisin kuin Melartin jonka sinfonioissa on paljon enemmän emotionaalista kosketuspintaa ja orkestraalista voimaa ja ilahduttavaa kyllä hänen sinfonioitaan sentään saa silloin tällöin kuullakseenkin kun Sibeliuksen konservatiivinen sävelkieli ei saa kuulijaa millään tavoin pakahtumaan eikä haltioitumaan sillä se on pelkkää pintailmiötä.

Anonyymi kirjoitti:

"kun taas traagista on se miten hän [Sibelius] dominoi suomen musiikkielämää jatkuvasti ja luo varjonsa häntä parempien ja ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen ylle jotka ovat surullista kyllä täysin perusteettomasti joutuneet unohduksiin vaikka ansaitsisivat Sibeliusta suurempaa arvostusta ja esillepanoa."

Miten tuo väitetty Sibeliuksen dominointi sieltä Tuonelan puolelta tapahtuu? Sikäli kuin muistan mies on ollut kuolleena jo yli puoli vuosisataa ja hänen haudallaan on valtava kivipaasi mikä merkinnee että ei hän sieltä haudastaan enää mihinkään karkaa tai pääse.

Siitä huolimatta mielestäsi jos vaikkapa RSOn ylikapellimestari, tai kuka RSOn ohjelmistosta sitten kulloinkin päättääkään, päättää että soitetaanpa konsertissa Sibeliuksen se ja se teos, eikä vaikkapa väitetysti ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen joku teos se johtuu vain siitä että Sibeliuksen haamu sieltä Tuonelasta käsin jotenkin vaikuttaa mainitun ylikapellimestarin tai muun asiasta päättävän henkilön aivoisiin?

Mutta jos noin on niin mikä estää myös päinvastaisen tapahtumisen? Siis että Sibeliuksen haamun lisäksi tai tilalta ylikapellimestarin korvaan on kuiskimassa joku tai kaikki ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen haamu(t)?

Eiköhän ainoa syy ole että Sibeliuksen musiiikkia halutaan sekä kuulla että soittaa kun taas ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen musiikkia ei ehkä niinkään. Toki syitä voi olla muitakin kuten että Sibeliuksen teoksista löytyy painetut nuotit mutta ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen teoksien nuoteista ei ole painettuja nuotteja vaan parhaassakin tapauksessa vain jotain sotkuisia valokopioita.

Tietenkin me ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen fan-klubin ainoat kaksi jäsentä voimme jatkaa loputonta kitinäämme ja olla aina ja yhä sitä mieltä että voi pirkele sitä Sibeliusta, oli se v-mäinen ukko kun ei säveltänyt huonompaa musiikkia kuin mihin pystyi, ihan vain jotta eräille ilmaisuvoimaisemmille postromantikoillekin olisi jäänyt tilaa.

Lue lisää

Sibeliuksen ilmiselvänä ja silmiinpistävänä heikkoutena on sekin ettei hän omannut riittävästi melodista kekseliäisyyttä ja oivalluskykyä kuten Melartin sinfonioissaan parhaimmillaan laajakaarisissa ja pitkälinjaisissa romanttisissa lauluteemoissaan jotka ovat heti kerralla kompleksisempia ja jatkuvampia kuin Sibeliuksen lyhyet ja lapsellisen yksinkertaiset ja banaalit kolmisävelaiheet joita hän sitten kehittelee ja muuntelee hyvin triviaalilla tavalla. Kuuntelin pakahtuneena Jussi Jalaksen johtamaa Melartinin 5. a-molli sinfoniaa tuubista ja sain siitä jonkinnäköisen emotionaalisen kokemuksen ja lievän katharsiksen näin istuvaltaan tietokoneen ääressä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ne sinfoniat jotka mainitsemiltasi säveltäjiltä tunnen ovat todellakin järjestään parempia kuin Sibeliuksen STEREOtyyppistä kansallisromantiikkaa..."

Olen tuosta täysin samaa mieltä ja siksi olenkin jo ottanut yhteyttä moniin levy-yhtiöihin ja ehdottanut että ne tästä edes julkaisivat Sibeliuksen sinfonioita vain mono levytyksinä.

Lue lisää

Tarkoitin stereotypiaa enkä stereofoniaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ne sinfoniat jotka mainitsemiltasi säveltäjiltä tunnen ovat todellakin järjestään parempia kuin Sibeliuksen STEREOtyyppistä kansallisromantiikkaa..."

Olen tuosta täysin samaa mieltä ja siksi olenkin jo ottanut yhteyttä moniin levy-yhtiöihin ja ehdottanut että ne tästä edes julkaisivat Sibeliuksen sinfonioita vain mono levytyksinä.

Lue lisää

"Sibeliuksen STEREOtyyppistä kansallisromantiikkaa..."

Eh?, Jos Sibeliuksen musiikissa muka olisi kansallisromantiikkaa, niin sitä kansallisromantiikkaa sitten pitäisi suorastaan tihkua sävellys joka tunnetaan nimellä Finlandia. Mutta kun ei se sävellys sitä kansallisromantiikkaa tihku. On fakta että Sibelius ei edes nimennyt tuota sävellystä Finlandiaksi vaan sen nimen sille sävellykselle sen julkisen ensiesityksen jälkeen keksi joku muu.

Toki siitä sävellyksestä on tekstissään kansallisromantiikkaa suorastaan tihkuva lauluversio. Mutta Sibelius ei ole niitä sanoja kirjoittanut ja tiettävästi hän ei ollut kovin innokas sille ajatukselle että siitä sävellyksestä tehtäisiin laulettava versio vaan halusi pitää sen pelkkänä orkesteriteoksena. Mutta teki siitä sitten sen kuorosovituksen kun sitä sovitusta häneltä riittävän kauan kinuttiin.

Jo aiemmin on ollut esillä ajatus että jos tuon sävellyksen nimi olisi sanan Finlandian sijaan joku muu kuten vaikka Bolivia, niin olisiko se silti suomalaisittain yhä kansallisromanttinen sävellys? Luultavasti ei, mutta ehkä Boliviassa sitä kansallisromanttisena alettaisiin pitää kunhan joku ensin tekisi siitä sovituksen panhuilu yhtyeelle.

Täällähän on anti-Sibelius-jihadistin toimesta toistuvasti todisteltu että oli Sibeliukselta suorastaan synti tehdä muutamia Kalevalaan jollaintapaa pohjautuneita orkesteriteoksia kuten Kullervo tai Tuonelan joutsen.

Mutta jos se oli synti, niin eikös silloin myös Melartinin Aino-ooppera Op 50 tai teos nimeltään Patria Op 72 ole aika epäilyttäviä teoksia myös? Ja tekevät Melartinista varsinaisen kansallisromantikon myös, paitsi silloin jos se Aino-oopperan Aino oli vähän kuin Eric Claptonin laulun Layla, siis että oopperan Aino musiikki kuvasti Melartinin salassa tuntemaa rakkautta toisen miehen vaimoon eli kukaties vaikkapa rva Sibeliukseen.

Niin että eikun musiikinhistorian hienoimman meriaiheinen teos The Beatlesin - Yellow submarine mieleen ja sen kertosäkeen nuotilla hyräilemään tai loilottamaan yhä uudestaan ja uudestaan että: "Melartinin Erkkikin oli kansallisromantikko, oli kansallisromantikko, oli kansallisromatikko,"

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen STEREOtyyppistä kansallisromantiikkaa..."

Eh?, Jos Sibeliuksen musiikissa muka olisi kansallisromantiikkaa, niin sitä kansallisromantiikkaa sitten pitäisi suorastaan tihkua sävellys joka tunnetaan nimellä Finlandia. Mutta kun ei se sävellys sitä kansallisromantiikkaa tihku. On fakta että Sibelius ei edes nimennyt tuota sävellystä Finlandiaksi vaan sen nimen sille sävellykselle sen julkisen ensiesityksen jälkeen keksi joku muu.

Toki siitä sävellyksestä on tekstissään kansallisromantiikkaa suorastaan tihkuva lauluversio. Mutta Sibelius ei ole niitä sanoja kirjoittanut ja tiettävästi hän ei ollut kovin innokas sille ajatukselle että siitä sävellyksestä tehtäisiin laulettava versio vaan halusi pitää sen pelkkänä orkesteriteoksena. Mutta teki siitä sitten sen kuorosovituksen kun sitä sovitusta häneltä riittävän kauan kinuttiin.

Jo aiemmin on ollut esillä ajatus että jos tuon sävellyksen nimi olisi sanan Finlandian sijaan joku muu kuten vaikka Bolivia, niin olisiko se silti suomalaisittain yhä kansallisromanttinen sävellys? Luultavasti ei, mutta ehkä Boliviassa sitä kansallisromanttisena alettaisiin pitää kunhan joku ensin tekisi siitä sovituksen panhuilu yhtyeelle.

Täällähän on anti-Sibelius-jihadistin toimesta toistuvasti todisteltu että oli Sibeliukselta suorastaan synti tehdä muutamia Kalevalaan jollaintapaa pohjautuneita orkesteriteoksia kuten Kullervo tai Tuonelan joutsen.

Mutta jos se oli synti, niin eikös silloin myös Melartinin Aino-ooppera Op 50 tai teos nimeltään Patria Op 72 ole aika epäilyttäviä teoksia myös? Ja tekevät Melartinista varsinaisen kansallisromantikon myös, paitsi silloin jos se Aino-oopperan Aino oli vähän kuin Eric Claptonin laulun Layla, siis että oopperan Aino musiikki kuvasti Melartinin salassa tuntemaa rakkautta toisen miehen vaimoon eli kukaties vaikkapa rva Sibeliukseen.

Niin että eikun musiikinhistorian hienoimman meriaiheinen teos The Beatlesin - Yellow submarine mieleen ja sen kertosäkeen nuotilla hyräilemään tai loilottamaan yhä uudestaan ja uudestaan että: "Melartinin Erkkikin oli kansallisromantikko, oli kansallisromantikko, oli kansallisromatikko,"

Lue lisää

Kyllä ne musiikinhistorian hienoimmat meri aiheiset teokset on löydettävissä klassisen musiikin puolelta, suomesta esimerkiksi Tuukkasen Meri sinfonia ja Klamin Merikuvia. Mutta kyllä Sibeliuksen Finlandia on tyyliltään vielä varsin kansallisromanttinen teos eikä vielä edusta niinkään sitä viileää klassismia jota hänen viimeiset sinfoniansa edustavat. Erkki kuitenkin kytkeytyy sinfonioissaan saksalaiseen orkesteritraditioon, Bruckneriin ja Mahleriin ja Aino ooppera Wagneriin vaikka kieltämättä niihin sisältyy kansallisromanttisiakin aineksia mutta se ei himmennä lainkaan sinfonioiden väkevää vaikutusta.

Anonyymi kirjoitti:

"Sibeliuksen STEREOtyyppistä kansallisromantiikkaa..."

Eh?, Jos Sibeliuksen musiikissa muka olisi kansallisromantiikkaa, niin sitä kansallisromantiikkaa sitten pitäisi suorastaan tihkua sävellys joka tunnetaan nimellä Finlandia. Mutta kun ei se sävellys sitä kansallisromantiikkaa tihku. On fakta että Sibelius ei edes nimennyt tuota sävellystä Finlandiaksi vaan sen nimen sille sävellykselle sen julkisen ensiesityksen jälkeen keksi joku muu.

Toki siitä sävellyksestä on tekstissään kansallisromantiikkaa suorastaan tihkuva lauluversio. Mutta Sibelius ei ole niitä sanoja kirjoittanut ja tiettävästi hän ei ollut kovin innokas sille ajatukselle että siitä sävellyksestä tehtäisiin laulettava versio vaan halusi pitää sen pelkkänä orkesteriteoksena. Mutta teki siitä sitten sen kuorosovituksen kun sitä sovitusta häneltä riittävän kauan kinuttiin.

Jo aiemmin on ollut esillä ajatus että jos tuon sävellyksen nimi olisi sanan Finlandian sijaan joku muu kuten vaikka Bolivia, niin olisiko se silti suomalaisittain yhä kansallisromanttinen sävellys? Luultavasti ei, mutta ehkä Boliviassa sitä kansallisromanttisena alettaisiin pitää kunhan joku ensin tekisi siitä sovituksen panhuilu yhtyeelle.

Täällähän on anti-Sibelius-jihadistin toimesta toistuvasti todisteltu että oli Sibeliukselta suorastaan synti tehdä muutamia Kalevalaan jollaintapaa pohjautuneita orkesteriteoksia kuten Kullervo tai Tuonelan joutsen.

Mutta jos se oli synti, niin eikös silloin myös Melartinin Aino-ooppera Op 50 tai teos nimeltään Patria Op 72 ole aika epäilyttäviä teoksia myös? Ja tekevät Melartinista varsinaisen kansallisromantikon myös, paitsi silloin jos se Aino-oopperan Aino oli vähän kuin Eric Claptonin laulun Layla, siis että oopperan Aino musiikki kuvasti Melartinin salassa tuntemaa rakkautta toisen miehen vaimoon eli kukaties vaikkapa rva Sibeliukseen.

Niin että eikun musiikinhistorian hienoimman meriaiheinen teos The Beatlesin - Yellow submarine mieleen ja sen kertosäkeen nuotilla hyräilemään tai loilottamaan yhä uudestaan ja uudestaan että: "Melartinin Erkkikin oli kansallisromantikko, oli kansallisromantikko, oli kansallisromatikko,"

Lue lisää

Suurempi synti Sibeliukselta kuin se mitä tyyliä hän edusti oli se ettei hänen sangen vaatimaton lahjakkuutensa riittänyt objektivoidun tunteen valamiseen sinfonioihinsa mikä on oikeastaan ainut asia millä on taidemusiikissa merkitystä ja joka tekee musiikista suurta taidetta jos on tehdäkseen, emotionaalinen syvyys ja voima, joita ominaisuuksia Sibeliuksesta saa hakemalla hakea mutta Melartinin saksalaiseen orkesteritraditioon pohjautuvissa sinfonioissa ne ilmenevät välittömästi niin että kuulija kokee että hänen sisintään koskettaa äärettömyys kun sen sijaan Sibeliuksen sinfoniat edustavat pintailmiötä.

Anonyymi kirjoitti:

"kun taas traagista on se miten hän [Sibelius] dominoi suomen musiikkielämää jatkuvasti ja luo varjonsa häntä parempien ja ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen ylle jotka ovat surullista kyllä täysin perusteettomasti joutuneet unohduksiin vaikka ansaitsisivat Sibeliusta suurempaa arvostusta ja esillepanoa."

Miten tuo väitetty Sibeliuksen dominointi sieltä Tuonelan puolelta tapahtuu? Sikäli kuin muistan mies on ollut kuolleena jo yli puoli vuosisataa ja hänen haudallaan on valtava kivipaasi mikä merkinnee että ei hän sieltä haudastaan enää mihinkään karkaa tai pääse.

Siitä huolimatta mielestäsi jos vaikkapa RSOn ylikapellimestari, tai kuka RSOn ohjelmistosta sitten kulloinkin päättääkään, päättää että soitetaanpa konsertissa Sibeliuksen se ja se teos, eikä vaikkapa väitetysti ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen joku teos se johtuu vain siitä että Sibeliuksen haamu sieltä Tuonelasta käsin jotenkin vaikuttaa mainitun ylikapellimestarin tai muun asiasta päättävän henkilön aivoisiin?

Mutta jos noin on niin mikä estää myös päinvastaisen tapahtumisen? Siis että Sibeliuksen haamun lisäksi tai tilalta ylikapellimestarin korvaan on kuiskimassa joku tai kaikki ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen haamu(t)?

Eiköhän ainoa syy ole että Sibeliuksen musiiikkia halutaan sekä kuulla että soittaa kun taas ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen musiikkia ei ehkä niinkään. Toki syitä voi olla muitakin kuten että Sibeliuksen teoksista löytyy painetut nuotit mutta ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen teoksien nuoteista ei ole painettuja nuotteja vaan parhaassakin tapauksessa vain jotain sotkuisia valokopioita.

Tietenkin me ilmaisuvoimaisempien postromantikkojen fan-klubin ainoat kaksi jäsentä voimme jatkaa loputonta kitinäämme ja olla aina ja yhä sitä mieltä että voi pirkele sitä Sibeliusta, oli se v-mäinen ukko kun ei säveltänyt huonompaa musiikkia kuin mihin pystyi, ihan vain jotta eräille ilmaisuvoimaisemmille postromantikoillekin olisi jäänyt tilaa.

Lue lisää

Käsittääkseni Melartinin musiikkia halutaan sekä soittaa että kuulla mutta se on heidän menetyksensä keitä ei ilmaisuvoimaisempi postromanttinen säveltaide ala Melartin kiinnosta koska kokemukseni mukaan Sibeliuksen orkesterimusiikki ei kosketa syvempiä intohimon kieliä ja on siksi pinnallisempaa ja valjumpaa sinfonista viihdettä vailla syvempiä dimensioita.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei Genetz säveltäjänä kuulu suomen musiikin historian suuriin nimiin vaikka muutama tarttuva kansallismielinen ja -romanttinen kuorolaulu häneltä kuorojen perusohjelmistoon on jäänytkin sillä ei hän mikään sinfonikko ollut."

Hyvän laulun kirjoittaminen saattaa hyvinkin olla paljon suurempi saavutus kuin huonon tai ei ketään liikuttavan/koskettavan sinfonian/konserton kirjoittaminen.

Siksi vaikkapa Sibelius yhtäällä ja vaikkapa P.McCartney toisaalla ovat selkeästi huomattavasti merkittävämpi säveltäjänä kuin Melartin, Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, Fougstedt ym ovat.

No on heistä sentään Melartinilla millä hyvänsä mittarilla mitaten ainakin yksi oikein kelpo hitti, Sibeliuksella ja McCartneyllä sen sijaan on yli 20 hittiä. Mutta kuka tietää mitä Tuukkanen, Saikkola, Aaltonen, ja Fougstedt ovat sävelletyissä hiteissä mitaten aikanaan tehneet? Sitä pitäisi kai kysellä heidän perikuntiensa jäseniltä, mutta silloinkin on aikalailla odotettavissa että vastaavat: "emmä tiiä."

Lue lisää

Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi.

Lue lisää

Fnlandia on kitschimäisen sentimentaalinen ja pinnallisen klisheemäinen populaarikappale edustaessaan stereotyyppisen kansallisromanttisesti sävyttynyttä ja peittelemättömän isänmaanhenkistä kevyempää klassista postromanttista tyyliä sibeliaanisittain ohjelmallisine tendensseineen.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi.

Lue lisää

"Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi."

No mutta, mihin unohtui tuossa yllä olevassa höpötyksessä vaikkapa nämä Sibeliuksen säveltämät laulut jotka kaikki ovat lauluina parasta A-ryhmää:
-Sydämeni laulu,
-Venematka,
-Soi kiitokseksi luojan,
-Saarella palaa
-Säv säv susa
-Illalle
-Laulu ristilukista
-Metsämiehen laulu
-Souda souda sinisorsa
-Flickan kom ifrån sin älsklings möte

ja lisääkin vielä noita Sibeliuksen tekemiä hyvä melodisia lauluja löytyisi. Lukumääräisesti ja laadullisesti vastaaviin saavutuksiin hyvän melodian omaavien laulujen suhteen ei ole pystynyt kuin Beatles, Abba ja ehkä Mozart laadullisesti ainakin laulussaan Voi, che sapete joka, kuten me uupperan ystävät hyvin tiedämme, kuuluu uupperaan Le Nozze Di Figaro.

Anonyymi kirjoitti:

"Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi."

No mutta, mihin unohtui tuossa yllä olevassa höpötyksessä vaikkapa nämä Sibeliuksen säveltämät laulut jotka kaikki ovat lauluina parasta A-ryhmää:
-Sydämeni laulu,
-Venematka,
-Soi kiitokseksi luojan,
-Saarella palaa
-Säv säv susa
-Illalle
-Laulu ristilukista
-Metsämiehen laulu
-Souda souda sinisorsa
-Flickan kom ifrån sin älsklings möte

ja lisääkin vielä noita Sibeliuksen tekemiä hyvä melodisia lauluja löytyisi. Lukumääräisesti ja laadullisesti vastaaviin saavutuksiin hyvän melodian omaavien laulujen suhteen ei ole pystynyt kuin Beatles, Abba ja ehkä Mozart laadullisesti ainakin laulussaan Voi, che sapete joka, kuten me uupperan ystävät hyvin tiedämme, kuuluu uupperaan Le Nozze Di Figaro.

Lue lisää

Mozart on ooppera aarioillaan täysin ylivoimaisesti Sibeliusta suurempi säveltäjä jonka laulut eivät myöskään pärjää Melartinin ja Kilpisen kaltaisille vokaalimusiikin neroille.

Anonyymi kirjoitti:

"Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi."

No mutta, mihin unohtui tuossa yllä olevassa höpötyksessä vaikkapa nämä Sibeliuksen säveltämät laulut jotka kaikki ovat lauluina parasta A-ryhmää:
-Sydämeni laulu,
-Venematka,
-Soi kiitokseksi luojan,
-Saarella palaa
-Säv säv susa
-Illalle
-Laulu ristilukista
-Metsämiehen laulu
-Souda souda sinisorsa
-Flickan kom ifrån sin älsklings möte

ja lisääkin vielä noita Sibeliuksen tekemiä hyvä melodisia lauluja löytyisi. Lukumääräisesti ja laadullisesti vastaaviin saavutuksiin hyvän melodian omaavien laulujen suhteen ei ole pystynyt kuin Beatles, Abba ja ehkä Mozart laadullisesti ainakin laulussaan Voi, che sapete joka, kuten me uupperan ystävät hyvin tiedämme, kuuluu uupperaan Le Nozze Di Figaro.

Lue lisää

Väitän että suomessa on useita hyviä laulusäveltäjiä joiden tuotteet ylittävät mainitsemiesi Sibeliuksen laulujen varsin vaatimattoman ja heikon laatutason ja kykenevät tulkitsemaan ja ilmaisemaan paljon herkkävaistoisemmin runotekstin hengen kuten Kilpinen monissa lauluissaan. Minulla on hyllyssäni eräs erinomainen Kilpisen liedejä käsittävä Manfred Hussin levyttämä cd levy jota ei valitettavasti löydy tuubista tai Spotifystakaan. Eräs mielenkiintoinen laululevy käsittää CD:llisen Marjatta Airaksisen tulkitsemia Ernst lingon lauluja.

Anonyymi kirjoitti:

Väitän että suomessa on useita hyviä laulusäveltäjiä joiden tuotteet ylittävät mainitsemiesi Sibeliuksen laulujen varsin vaatimattoman ja heikon laatutason ja kykenevät tulkitsemaan ja ilmaisemaan paljon herkkävaistoisemmin runotekstin hengen kuten Kilpinen monissa lauluissaan. Minulla on hyllyssäni eräs erinomainen Kilpisen liedejä käsittävä Manfred Hussin levyttämä cd levy jota ei valitettavasti löydy tuubista tai Spotifystakaan. Eräs mielenkiintoinen laululevy käsittää CD:llisen Marjatta Airaksisen tulkitsemia Ernst lingon lauluja.

Lue lisää

Korjaan: Gerhard Heinrich Wilhelm Fritz Hüsch

Anonyymi kirjoitti:

Väitän että suomessa on useita hyviä laulusäveltäjiä joiden tuotteet ylittävät mainitsemiesi Sibeliuksen laulujen varsin vaatimattoman ja heikon laatutason ja kykenevät tulkitsemaan ja ilmaisemaan paljon herkkävaistoisemmin runotekstin hengen kuten Kilpinen monissa lauluissaan. Minulla on hyllyssäni eräs erinomainen Kilpisen liedejä käsittävä Manfred Hussin levyttämä cd levy jota ei valitettavasti löydy tuubista tai Spotifystakaan. Eräs mielenkiintoinen laululevy käsittää CD:llisen Marjatta Airaksisen tulkitsemia Ernst lingon lauluja.

Lue lisää

Korjaan: Airaksen

Anonyymi kirjoitti:

"Hyvän laulun kirjoittaminen onkin paljon suurempi saavutus kuin sellaisten vähänsanovien staattisten ja askeettisten sinfonioiden kirjoittaminen joita Sibelius sävelsi joista puuttuu sisäinen panos ja sisin tunne emotionaalisine kosketuspintoineen ja jotka jättävät kuulijansa varsin kylmäksi ja apaattiseksi."

No mutta, mihin unohtui tuossa yllä olevassa höpötyksessä vaikkapa nämä Sibeliuksen säveltämät laulut jotka kaikki ovat lauluina parasta A-ryhmää:
-Sydämeni laulu,
-Venematka,
-Soi kiitokseksi luojan,
-Saarella palaa
-Säv säv susa
-Illalle
-Laulu ristilukista
-Metsämiehen laulu
-Souda souda sinisorsa
-Flickan kom ifrån sin älsklings möte

ja lisääkin vielä noita Sibeliuksen tekemiä hyvä melodisia lauluja löytyisi. Lukumääräisesti ja laadullisesti vastaaviin saavutuksiin hyvän melodian omaavien laulujen suhteen ei ole pystynyt kuin Beatles, Abba ja ehkä Mozart laadullisesti ainakin laulussaan Voi, che sapete joka, kuten me uupperan ystävät hyvin tiedämme, kuuluu uupperaan Le Nozze Di Figaro.

Lue lisää

Muita hyviä ja tunnettuja laulusäveltäjiä suomessa on mm. Toivo kuula, Heino Kaski, Sulho Ranta, Toivo Saarenpää, Ilmari Hannikainen, Felix Krohn, Selim Palmgren, Kalervo Tuukkanen, Leevi Madetoja jne.

Anonyymi kirjoitti:

Muita hyviä ja tunnettuja laulusäveltäjiä suomessa on mm. Toivo kuula, Heino Kaski, Sulho Ranta, Toivo Saarenpää, Ilmari Hannikainen, Felix Krohn, Selim Palmgren, Kalervo Tuukkanen, Leevi Madetoja jne.

Lue lisää

Myös "Armas Järnefelt oli laulutuotannossaan varsin monipuolinen. Osa lauluista on hitaita ja kansanomaisia, usein hyvin romanttisia ja mollivoittoisia tunnelmalauluja, joita edustavat monet kehtolaulut. Osa lauluista on dramaattissävyisiä, osin liikkuvia ja voimakkaita sekä pianosäestykseltään vaativia "suuria" lauluja, joista monia leimaa oopperamainen ilmaisu.
Armas Järnefelt kuuluu eittämättä Suomen merkittäviin laulusäveltäjiin. Hänen lauluistaan tunnetaan kuitenkin vain valitettavan pieni osa lähinnä säveltäjän varhaistuotannosta." Myös Einari Marvia on tunnettu suomalainen laulusäveltäjä.

Anonyymi kirjoitti:

Myös "Armas Järnefelt oli laulutuotannossaan varsin monipuolinen. Osa lauluista on hitaita ja kansanomaisia, usein hyvin romanttisia ja mollivoittoisia tunnelmalauluja, joita edustavat monet kehtolaulut. Osa lauluista on dramaattissävyisiä, osin liikkuvia ja voimakkaita sekä pianosäestykseltään vaativia "suuria" lauluja, joista monia leimaa oopperamainen ilmaisu.
Armas Järnefelt kuuluu eittämättä Suomen merkittäviin laulusäveltäjiin. Hänen lauluistaan tunnetaan kuitenkin vain valitettavan pieni osa lähinnä säveltäjän varhaistuotannosta." Myös Einari Marvia on tunnettu suomalainen laulusäveltäjä.

Lue lisää

On suorastaan jotenkin säälittävää että niin paljon kuin Sibeliusta sinfonikkona onkin hehkutetta hänen staattisista ja askeettisista sinfonioistaan ei löydy minkään vertaa emotionaalista syvyyttä ja voimaa niin että se ylimalkaan tekisi jonkinlaisen emotionaalisen vaikutuksen kuulijaansa ja tyydyttäisi hänen emotionaalisen kokemustensa tarpeen kuten kaikilla muilla ammattitaitoisilla säveltäjillä kuten Melartinilla ja Tuukkasella joiden musiikista olen saanut Sibeliusta paljon suurempia ja voimakkaampia emotionaalisia kokemuksia mikä osoittaa heidän etevämmyytensä Sibeliukseen nähden.

Anonyymi kirjoitti:

On suorastaan jotenkin säälittävää että niin paljon kuin Sibeliusta sinfonikkona onkin hehkutetta hänen staattisista ja askeettisista sinfonioistaan ei löydy minkään vertaa emotionaalista syvyyttä ja voimaa niin että se ylimalkaan tekisi jonkinlaisen emotionaalisen vaikutuksen kuulijaansa ja tyydyttäisi hänen emotionaalisen kokemustensa tarpeen kuten kaikilla muilla ammattitaitoisilla säveltäjillä kuten Melartinilla ja Tuukkasella joiden musiikista olen saanut Sibeliusta paljon suurempia ja voimakkaampia emotionaalisia kokemuksia mikä osoittaa heidän etevämmyytensä Sibeliukseen nähden.

Lue lisää

Finlandia hymniä parempi vaihtoehto kansallislauluksi on esim. Ernst Lingon yksinlaulu leijonalippu, äärimmäisen kohottava ja ylevän patrioottinen ylistys isänmaalle ja leijonalipulle.