Lumi sulaa, kokoontuu puroiksi, kohtaa järvissä, matkaa joissa, kerääntyy meriin...Kevät aurinko saa sen aikaan. Lumen sulamisen, luonnon heräämisen, tunteet. Talviunta hiljaa nukkuneet, sanaakaan sanomatta olleet. Kevään tullen kaipaa elämää, tulista tunnetta. Haluaa...naisen. Kohtaako kohtalonsa kadulla, pimeillä kujilla, kapakan savuissa? Kohtaako sitä koskaan. Antaako amor siunaustaa sinulle? Minut jättää välistä, katson vierestä, kun parit kohtaa...suutelee, hellästi halaa. Tahtoisin minäkin, kokea sen kevään. Onko väärin haluta itselleen, kun näkee toisissa? Elän, hengitän...kuitenkin kuolen, koskan tunteeni ovat lopussa. Kuka herättäisi eloon?
Kesää kohti
Yksinäinen ratsastaja
101950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no voi sua..
.. päätyy se kaikki vesi. Meressä on voimaa. Imen sitä itseeni - katsellen, kuunnellen, merestä ilahtuen.
Kohtalo? Voiko omaan kohtaloonsa vaikuttaa? Vai meneekö kaikki tosiaan vain kuten on tarkoitettu? Myös keväällä.
Edes keväällä ei ole kuin yksi pakko - hengittäminen. Sen myötä me kaikki elämme. Sen myötä me kaikki tunnemme. Ja tuntemuksien kautta heräämme eloon.
Myös minun tunteeni ovat lopussa. Silti jaksan uskoa. Kukaan muu ei herätä minua kuin minä itse. Ja kun herään jälleen - voimakkaampana, järkevämpänä, uudistuneena, olen itse itseni herättänyt eloon. Ja silloin olen valmis kohtaamaan sinut - sinut joka olet toivottavasti itse oman itsesi kautta herännyt tähän kevääseen.
Silloin vien sinut luonnon helmaan syömään ja juomaan. Mutta vain silloin. Ilmoita kun olet valmiina, tulen noutamaan sinut sitten. En valkealla ratsulla, vaan vanhalla pyörän rämälläni jossa on tukeva tarakka kyyditsemistä varten. Ja ajan kanssasi kohti kesän ensimmäisiä huumaavia auringon laskuja - niitä keltaisen ja punaisen sekoituksia jotka huumaavat jo itsessänsä.
Ja kaikki me kuolemme joskus. Sitä ennen pitää vain pyrkiä nauramaan meren suola ihollamme ja aamukaste varpaissamme.
Odotan sinua.
Soita kun olet valmis.
maalaisromantiikkaa! Mutta tapahtuuko tuollaista tosielämässä?
kirjoittajan sanoma oli selvä, ihanalla huumorilla ja ironialla höystetty suloinen kirjoitus.
onnea todella sinulle alkup. kirjoittaja löydät sen kenet viet ajelulle pyörän tarakalla ja elämään kanssasi =)
Sinulle tämän kirjoittaja, noin voi todellakin käydä oikeassakin elämässä, ei vain elokuvissa ..
kävi minullekin. Vaikka mutkia on omassa ajossa niin uskon eniten rakkauteen vaikka yksin olenkin nyt.
...sitä uskoi, ettei mitään naista tule koskaan olemaan, ei mitään rakkautta - ei ainakaan sellaista, josta muut puhuvat...
Oli aika joskus, jolloin illalla myöhään, viimeisenä oljenkortena risti kätensä ja pyysi ja toivoi itselleen naista! Luoja, mitä pyyntöjä! Olisipa kaverit tienneet, mitä minä pyysin iltarukouksissani, vaikken edes yleensä koskaan rukoile. Tämäkin oli vain pieni vinkki yläkerran sedälle, jos hän kerta on siellä olemassa se suuri mahti hallusssaan, niin yksi nainen ei ole liikaa pyydetty.
Olin ihan varma joskus, että kuolen ilman, että minulla on yhtä ainutta kokemusta naisista. Olin varma, että olen juuri se ainoa lesbo maan päällä, joka jää ilman sitä ihanaa tunnetta.
Oli aikoja, että olin suorastaan epätoivoinen. Kuvittelin jopa olevani hetero ja mietin mahdollisuutta, jos kuitenkin jonkun miehen kanssa ... ei ei, oli vaan pakko uskoa ja jatkaa luottamista siihen, että kaikille meille joku kaunis päivä löytyy oma ihana NAINEN kainaloon tuhisemaan.
Se vaan on siinä, että toisia naisia joutuu odottamaan kauemmin tai mitä, jos se onkin niin päin, että ME odotutamme itseämme?
sun kanssa. Miten sä voit nähdä mun pään sisäiset ajatukset ja kirjoittaa ne vielä ylöskin.Ettei vaa joku ole jo keksinyt sellaista ajatustenlukulaitetta?
Yksinäinen täältä lähtee terveisiä!
Jospa sittenkin...
niin hienosti kirjoitettu.
Joskus minä en rukoillut silloin istuin vuorella, ja katselin ympärilleni missä oli vain hiljaiisuus. Se oli tapani hiljentyä ja antaa ajatusten lentää.
Joko menisin eteenpäin ja kaikki olisi ollut helppoa ja nopeaa, tai sitten kuitenkin sitkeänä menisinkin kohti tuntematonta.
Sitten oli yksi tyyppi jolle kerroin netissä itsestäni..hän kertoi mitä voisin tehdä,ottaa asioista selvää.
Toinen askel: istuin huoneessa ja katselin ikkunasta ulos ja sanoin ääneen sen mitä olin aina pitänyt sisälläni. Jo siihen huoneeseen tulo oli vaatinut istumista rappukäytävässä minuutin, tunnin, koko elämän.
Ei se sen kummallisempaa elämä ole.
Nyt näen vain Kirkkammin kaiken.
Ehkä sen salaisuus piilee tosiaan siinä, että kun malttaa lopettaa odottamisen, niin silloin mahdollisuudet paranevat. Ota tuostakin selvää, miten se kaiken kaikkiaan menee.
Yhden asian olen todennut usean seurustelusuhteen kohdalla. Nimittäin on paljon ihmisiä, jotka ovat todella yksin - suhteessa. Jopa yksinäisempiä, kuin ollessaan sinkkuja. Se valtava kaipuu ihmisestä, joka on lähellä, mutta niin kaukana. Se on todella raastava tunne.
Onnellisuuden tae ei olekaan vakituinen seurustelusuhde, vaan suhde, jossa ollaan vakituisesti. Näitä viimeksi mainittuja suhteita tapaa paljon harvemmin, kuin noita ensin mainittujani pystyy rakentamaan yllättävänkin mitättömistä lähtökohdista.
Olen tajunnut senkin, että menneisyys jättää leimansa meihin - yllätys. Se leima ei suinkaan ole aina otikossa, vaan jossain otikon takana. Se on jämähtänyt sinne halusimme tai emme. Minun leimani näyttää vääjäämättömästi liittyvän sinkkuuteen. Olen identiteetiltäni mitä ilmeisin sinkku, vaikka seurustelen. Opin aikoinaan aivopesemään itseni tiettyyn muottiin ja nyt saan palkkani kaksinkertaisesti.
Kaikkia ei vain ole ohjelmoitu tiiviiseen seurustelusuhteeseen. Voiko siihen vedota, jos mikää ei tunnu miltään - hetken kuluttua. Taas yksi selvittämätön mysteeri ;)
Yksinäiset ratsastajat, virrat ja muut, kyllä te heräätte eloon. Älkää odottako soittoa, menkää solisemaan puron mukana. Myötämaille, vedenjakajille, minne vedet kokoontuvat ja pisarat kohtaavat.
Vastasin deittinetin viestiin Jyväskylän neidolle, laitoin mailia Joensuun ellille, kirjoittelen ahkerasti muutamalle. Verkot on siis laskettu. Ja sitten vain kaloja kokemaan.. Kun eihän sitä mitään tapahdu, ellei pistä vähän tuulemaan. Nyt olen selvinnyt erosta ja sitten deittamaan ja kurvailemaan.
Maa-apina