Valmistuttiin parisen vuotta sitten ja ostettiin kallis rivarikolmio pk-seudulta. Tulot alle kolmikymppisiksi hyvät, yht. brutto 6500 eur/kk (netto 4000 eur/kk).
Jouduimme ostamaan ekan kämpän kalliilla. Tuntuu siltä, että siitä joudumme kärsimään koko loppuelämämme. Vain siitä seikasta, että jouduimme ostamaan ensimmäisen asunnon niin kalliilla.
Nyt olemme joskus sunnuntaisin käyneet talonäyttelyissä (mm. Jämerä) ja aina saa palata takaisn pahoin mielin. Helppo ynnäillä, tontti 100 000 eur, kämppä 300 000 eur = 400 000 eur = aika vaikea päästä tollaisiin kiinni isoillakaan tuloilla.
Sitten siellä näyttelyissä käy meitä viitisen vuotta vanhempia pareja, lapset sylissä kiertelemässä ja suunnittelemassa koteja.
Voi heitä onnellisia, he pääsivät asuntoon kiinni 90-luvun puolivälissä. Nyt niillä voittorahoilla rakennetaan kivitaloja!!!
Jouduimme ostamaan ekan kämpän kalliilla. Tuntuu siltä, että siitä joudumme kärsimään koko loppuelämämme. Vain siitä seikasta, että jouduimme ostamaan ensimmäisen asunnon niin kalliilla.
Nyt olemme joskus sunnuntaisin käyneet talonäyttelyissä (mm. Jämerä) ja aina saa palata takaisn pahoin mielin. Helppo ynnäillä, tontti 100 000 eur, kämppä 300 000 eur = 400 000 eur = aika vaikea päästä tollaisiin kiinni isoillakaan tuloilla.
Sitten siellä näyttelyissä käy meitä viitisen vuotta vanhempia pareja, lapset sylissä kiertelemässä ja suunnittelemassa koteja.
Voi heitä onnellisia, he pääsivät asuntoon kiinni 90-luvun puolivälissä. Nyt niillä voittorahoilla rakennetaan kivitaloja!!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei enää näitä juttuja kiitos
- pistäkää kämppänne heti myyntiin. Kiirehtikää, sillä viimeiset kuplat puhalletaan nyt.
- muuttakaa vuokralle hetkeksi odottelemaan
- ostakaa hintaromahduksen jälkeen
Näin se menee. Kyllä kaikilla on mahdollisuus päästä edullseen asuntoon, kun vain ajoittaa oikein. Tsemppiä tsuhnutteluun!
Kirjoitit vastauksen omaan viestiisi kuudessa minuutissa. Se lienee ennätys!
Vai vastasin minä omaan viestiini. Tai oikeastaan tämäkin cedrikin nimissä kirjoitettu viesti, johon nyt vastaan, olikin varmasti itseni kirjoittama. Eikö vain?
PS. Epäilen että cedrik ja Pekka ovat tismalleen sama henkilö.
Että kyllä toi alkuperänen teksti kyllä ainakin mua koski...siis siinä mielessä, että itse päästiin kiinni "edulliseen" ekaasuntoon -97.
Siitä saatiin kivat voitot, ja nyt asustellan vuokralla. Ei siksi, että jotain kuplan puhkeemista odotellaan, vaan, että ei olla löydetty just sitä omaa juttuu. Eikä meitä edes moinen kuplajuttu edes kiinnosta. Ostetaan kun löytyy omalle budjetille sopiva, ja kunhan lasketaan, että pärjätään, vaikka korot nouseekin. Asunto on kuitenkin sen verran iso investointi. Niin ja AINA on väärä aika ostaa..eihän sitä tiedä, vaikka huomenna saisi ilmaiseksi...ja sehän on fakta, että jos tänään on kallis, niin kun se kupla puhkee, niin hinnat on päivässä -100% vähintään...sehän on fakta, kun nää idioottianalyytikot täällä kerran niin lupaa.
Niin no joo taas asiaan, eli ei meilläkään kuitenkaan varaa tollaseen Jämerään oo, vaikka omaa rahaa n. 70.000€ ja bruttotulot yhteensä 5.500€. Ihmettelen vaan, et onkohan ne kaikki jotain mijoonaperijöitä, tai toim.johtajii, jotka tollasii ostaa..
"Ihmettelen vaan, et onkohan ne kaikki jotain mijoonaperijöitä, tai toim.johtajii, jotka tollasii ostaa.."
Varmaan niitä perijöitä on jonkin verran ja jokunen toimitusjohtajakin joukossa. Kuitenkin mukana on myös ajoittajia, jotka osaavat ostaa silloin kun hinnat ovat alhaalla ja korot ylhäällä. Oma lukunsa on sitten näytöllä kahisevissa tuulipuvuissa esiintyvät ostajat, jotka pankki on vokotellut ahneuksissaan liekaansa. Heillä on kaiken kaikkiaan aika ikävä tilanne tulevaisuutta ajatellen.
Kyseessä eivät todellakaan ole ajoittajat, siis semmoiset jotka tarkoituksellisesti ajoittavat ostoja ja myyntejä. Tämä hetki nimittäin ei luultavasti ole ajoittajan aika ostaa...
Tosin heistä suuri osa on melko varmasti tuurilla ajoittanut jossain aiemmassa vaiheessa. Esim. jos olet ostanut rivarin 90-luvun puolessa välissä, siitä ei luultavasti enää ole ollenkaan velkaa (tai ei ainakaan paljoa). Sen rivarin myytyä ei tarviikaan ottaa kuin realistiset 200 000 euroa tai vähän yli velkaa ja kivitalo on sinun!
Kivitalot tosiaankin maksaa!!
Tollasen 160m2 Jämerän kustannukset nousee helposti YLI 250.000€..siihen vielä tontti ym..
Ja toi summa on sitten suht. "normaalilla" sisutalla..että silleen..kannattaa varata sellaset 350.000€ Pk-seudulla.
Siis mitä järkee itkeä sitä, että kymmenen vuotta sitten rivarin ostaneet on jo maksaneet velkansa. Eiks toi oo itsestäänselvää.
Tämän aiheen aloittajalla kaksi vuotta sitten rivarin ostaneella on varmasti sama tilanne kahdeksan vuoden kuluttua, jolloin heidän ostoksestaan on kulunut sama kymmenen vuotta. Jos siis haluavat satsata asumiseen.
Myy kaikki nyt, muuta veneen alle tai telttaan, tai vedä jojoon, tulee halvaksi.
Kyllä minunkin tekisi mieli ostaa Ferrari,mutta Opelilla ajelen kun rahat ei riitä tuohon Ferrariin. Molemmilla autoilla pääsee kuitenkin
paikasta A paikkaan B. Sama pätee asumiseenkin,ei sitä kaikkea aina saa mistä unelmoi. Eivät ne meidän vanhemmatkaan ostaneet kivitaloja ensiasunnoikseen.
Mutta jos niitä ferrareita ois myyty opeleiden hinnalla sillä välin kun sä opiskelit persaukisena, kyllä suakin ottais päähän.
Ois kannattanu peruskoulun jälkeen mennä suoraan varastoon duuniin, niin ois tää rivarinpätkä jo maksettu... ja voisin alkaa suunnitella omakotitalon rakentamista...
Vähän malttia nyt niin sieltä se nyt tavoittamattomissa oleva kämppä kohta irtoaa. Pakkohuutokaupassa tekee parhaat löydökset.
Oisko vaan liian kova kiire saada heti kaikki. Eikä nuo jämerät oo sieltä halvimmasta päästä. Pikemminkin hyvävaraisten asuntoja.
Ne viis vuotta vanhemmat ovat kerinneet maksaa lainojaan jo pois sen viis vuotta enemmän. Toki kämppien arvotkin ovat nousseet. Joillakin ajoitus natsaa hyvin. Vielä tyytyväisempiä ovat ne, jotka ostivat -92 piruuttaan Nokian osakkeita. Mutta turha siitä on ruikuttaa. Toimi nykylähtökohdistasi.
Jospa maksatte sen kämppänne pois viiteen vuoteen ja astutte sen jälkeen tuohon omakotitalomaailmaan. Jos se kivitalo siis on niin tärkeä. Eiköhän niillä viis vuotta vanhemmillakin oo vielä velkaa kivitalostaan..
Täällä oli kommenttejani asian tiimoilta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4000000000000012&posting=22000000007811280
Olen samaa mieltä, miettikää vain asumistanne omista lähtökohdistanne ja antakaa muiden ostaa niitä kivitaloja. Turha muiden suuremmista ja kalliimmista taloista mieltään on pahoittaa, onhan niitä kivitalojakin aina jollakin vielä suurempi tai paremmalla paikalla. Eipä se oma Opel tai Corolla siitä huonommaksi muutu, että joku muu ajelee Ferrarilla...
Näille tämän palstan varmoille romahdus- tai nousutiedoille ei kannata antaa minkäänlaista arvoa. Faktaa on vain se, mitä asuntokaupoissa pyydetään ja tarjotaan ja lopulta allekirjoituksilla vahvistetaan, ja se, että tulevaisuudessakin hinnat vaihtelevat. Kaikki muu on joutavaa suun soittoa.
siihen joukkoon, jota on onnistanut asuntokaupoissa ja nyt sitten asumme kivitalossa, josta tosin on velkaa 170 egee. Nettotulot lähes 8000 euroa/kk.
Miten onnistuimme? Ensinnäkin olemme kirjoittajaa kymmenen vuotta vanhempia (takana myös kymmenen vuotta enemmän asuntosäästövuosia). Toiseksi ostimme yhteisen rivarin kymmenen vuotta sitten kun korot olivat korkealla mutta asuntojen hinnat alhaalla ja lisäksi rivari vaati täydellisen pintaremontin. Remontin teimme itse. Oston ajoituksessa ei ollut mukana spekulaatioita, se vain sattui sopimaan elämäntilanteeseemme. Tässä vaiheessa kumpikaan meistä ei haaveillut omakotitalossa asumisesta. Nettotulot olivat siihen aikaan varmaan alle puolet nykyisestä.
Asuimme rivarissa muutaman vuoden, laitoimme pihaa paremmaksi (tietenkin itse) ja ostimme 1999 kokonaan velkarahalla tontin pk-seudulta (tontin osto ei silloin vielä ollut muodikasta).
Kun myimme rivarin (tietysti voitolla) vuonna 2002, pystyimme myyntivoitolla rahoittamaan tontin ja osan talon rakentamiskustannuksista. Silti osallistuimme rakentamiseen myös itse, emme teettäneen taloa avaimet käteen.
Summa summarum. Meidän tapauksessamme mukana on ollut tuuria, mutta myös omaa ansiota. Omaksi ansioksemme luen sen, että teimme remonttia ja pihan laittoa itse. Lisäksi olemme olleet suht säästäväisiä (ulkomailla ei ole käyty joka vuosi). Lisäksi olemme vuosikausia aktiivisesti seuranneet asunto- ja tonttimarkkinoita (meille on siis muodostunut markkinatuntemus). Pelkästään tontteja kävimme katsomassa kymmeniä ja käytimme siihen vuoden päivät. Lisäksi rakentamisvaiheessa oman työn osuus oli normaalia suurempi.
Emme ole perintörikkaita tai optioilla rikastuneita vaan tavallisia akateemisia palkansaajia.
Neuvoksi teille: säästäkää, hakekaa tietoa, mutta haaveilkaa silti. Kymmenen vuoden päästä asiat voivat olla toisin.
"Meidän tapauksessamme mukana on ollut tuuria, mutta myös omaa ansiota. Omaksi ansioksemme luen sen, että teimme remonttia ja pihan laittoa itse. Lisäksi olemme olleet suht säästäväisiä..."
Nettotulot teillä oman ilmoituksesi mukaan 8000e/kk.
Sanonpa vaan sen, että ei noilla tuloilla ole mitään väliä koska asunnon ostaa ja remppaako itse vai antaako ammatilaiselle rempattavaksi kalliiseen hintaan, noi nettotulot on niin isot että kyllä niillä pärjää vaikka maksaisi kivitalostaan vähän enemmänkin.
Vaikka moni nuorempi nyt tuskailee asuntojen hintojen kanssa kannattaa pitää mielessä että nousuja ja laskuja tulee aina. Jos haluaa kivitalon, kannatta siitä haaveilla. Kuitenkin voi ostaa ensiksi pienemmän rivarin ja ostaa se omakotitalo vasta myöhemmin jos ja kun hinnat kohtuullisemmat, tulot nousseet ym.
Turhan moni ottaa suhteettomia riskejä kun pitää saada kivitalo keskustasta 26 vuotiaana.
Meillä menee kanssa mukavasti. Opiskelimme maistereiksi 90-luvulla ja nyt nettotulomme ovat 12 800 euroa/kk. Tajusimme myös ostaa vuonna 1995 omakotitalon helsingin keskustasta rommaushinnalla ja nyt omaisuutemme arvo on jo 29 000 000 euroa. Aika hyvin varsinkin kun emme ole perijöitä.
Oli mukana pikkasen tuuriakin, sillä aivan kaikki akateemiset eivät pääse töihin, josta saisivat tällaiset tulot.
Valmistuimme yli-ihmisiksi 1980 ja ostimmme kerrostalon Helsingin keskustasta. Nyt meillä on nettotulot 50t euroa/kk, ja omaisuutta 5 tsiljoonaa.
Meilläkin oli kyllä hiukan tuuria, mutta myös teoillamme on ollut vaikutusta.
No eihän 8000 euron tuloilla mitä tahansa tehdä. Me saamme nettona n 6000 euroa/kk, eikä siitä hirveästi säästöön jää. Eläminen maksaa; asunto, autot, mökki, matkat yms. Kyllä me ainakin tehtiin paljon itse kun rakensimme.
se vaan ihmetyttää joitakuita kuinka paljon tällekin palstalle kirjoittelee tyyppejä, joiden taloudet kuuluu parhaiten tienaavaan pariin kolmeen prosenttiin.
"Voi heitä onnellisia, he pääsivät asuntoon kiinni 90-luvun puolivälissä. Nyt niillä voittorahoilla rakennetaan kivitaloja!!!"
Asunnot olivat silloin paljon halvempia, mutta korot olivat yleisesti 10-12 %, 1990-luvun alkupuolella huideltiin jopa 15 %:ssa. Joten 1990-luvun puolivälissä asunnon ostaneet myös maksoivat kovia korkoja eikä lainaa pystynyt lyhentämään samaan tahtiin kuin nyt. Siksi tavallinen palkansaaja ei pystynyt miljoonalainoja ottamaan, vaikka olisi ollutkin vakituinen työpaikka. Lisäksi silloin oli täysin tavallista että ensiasunnon ostajat säästivät omarahoitusosuuden ennen kuin lainaa sai. Turha siis olla kateellisia näille, jotka kylläkin 2000-luvulla ovat pystyneet realisoimaan asunnon arvonnousun muttei kukaan ole saanut voittoja ilmaiseksi!
Sitä paitsi muistan tuolta ajalta että Hesarissakin kirjoiteltiin yleisesti, että vuokralla asuminen kannattaa, koska ei tarvitse maksaa korkeita korkoja eikä ajaa itseään tällä tavalla ahdinkoon!
Jokainen sukupolvi on joutunut käymään läpi omat vaikeutensa asuntomarkkinoilla, mutta aina kannattaa yrittää säästää!
Valmistuttiin kohta 10 vuotta sitten, opintolainaa ei ole eikä ollut. Muttei myöskään vakituista työpaikkaa joten asuntolainan saannin sai unohtaa ja jatkaa vuokranmaksua. Sitten saatiin vakituiset työt mutta pari lastakin syntyi joten enää ei voinut ajatella ostavansa mitään kaksiota. Ja kun tulot ovat korkeintaan sitä keskitasoa mutta vuokrataso se mikä pk-seudulla nyt on niin kohtuu vaatimattomasta elämästä huolimatta rahaa ei ole jäänyt säästöön Aika vaikeaa on siis nytkään lähteä ensiasuntoa ostamaan vaikka ne pari lasta sylissä pyöriikin. Ei kai tässä muua auta kuin odottaa perintöä jos nyt sitten ei hintataso radikaalisti muutu tai iso lottovoitto napsahda kohdalle.