Usein on mielessä kaikki lapsuuden ystävät,
olimme sodan-lapsia synnyimme kun sota syttyi,
siihen aikaan oli paljon lapsia ja yhteisöllisyys kyläyhteisössä,
käytiin koulua , kasvettiin nuoruuteen, aikuisuuteen yhdessä kaikki
elämä oli ihanaa , tulevaisuus edessä,
-- sota päättyi,
tuuli maalta muutto
nuoriso lähti innolla
työnperässä ympäri suomen maata
eri kaupunkeihin , merille,
osa nuoruuden innolla lähti myös ruotsiin ,
olimme nuoria elämän intoa täynnä ja uteliaita mitä elämä tuo tullessaan,
lapsuuden-ystäviin
henkinen ystävyys on edelleen hyvin kirkkaana muistissa
joka päivä vielä mustan heitä
vaikka siitä ajasta on kulunu 60-70 vuotta,
voi vain sanoa
" maailma erotti meidät toisistaan "
kaikilla on oma eletty elämänsä historia josta vain jotain tietää,
kaikilla on mennyt hyvin ,
oma menestystarina jokaisella,
muuta tietoa ei enään ole,
ovatko elossakaan, kuinka voivat,
piiiiiiitkät välimatkat ja kymmenet vuodet on tehny tehtävänsä,
lapsuuden ystävät on muisto vain,,,, mutta aina rakkaita sielussain ,
Onko säilyny lapsuuden-ystävyys ?
9
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Joskus olen miettiny
jos heidät vielä tapaisi elävänä,
olisko he jo vieraita ihmisiä, onhan kulunu 60-70 vuotta ,
vai olisko tunne sama kuin lapsena
olisko tuttu kaveri ihan sama tyyppi kuin silloin ennen,
nyt luultavasti heihin suhtautuisi
kuin vieraisiin tuttuihin, olettaisin,
emmmehän teidä toistemme parheistä , elämästä, lapsista juurikaan mitään,
tutustuminen piytäisi alottaa alusta.
olettaisin, Olen itse syntynyt vasta sodan jälkeen, joten vähän ali-ikäisenä tässä..))
Aihe kuitenkin kiinnostaa, sai miettimään omaa kohtaa ja sitä, miten muilla.
Olen onnekas siinä mielessä, että minulla on viisi lapsuuden aikaista ystävää, joiden kanssa vaihdetaan vähintäinkin joulukortit..)) Yhden kanssa viestittely on säännöllistä, lähinnä hänen aktiivisuutensa ansiosta, toisten kanssa tavataan satunnaisesti synnyinkunnassa.
En aisti tapaamisissa minkäänlaista väkinäisyyttä: siitä jatketaan mihin on viimeksi jääty..)) Nykytilanne raportoidaan lyhyesti ja pääpaino menee kyllä sinne muistelemisen puolelle: yksi muistaa yhtä, toinen toista..))
Jos on ollut jokin yhteinen harrastus, sen tiimoilta voidaan tietysti jutella enemmänkin.
Pidän arvossa noita tapaamisia ja muistelua: yhteisen historian jakamisessa on jotakin voimaannuttavaa ja siinä, että toinen voi muistaa omasta historiasta sellaista, minkä on itse unohtanut, kuin löytäisi palapeliin siitä puuttuvan osan.
Näistä lapsuuden ystävistä on vain kaksi jäänyt kotipaikkakunnalle ja heidän kauttaan pystyn myös jossain määrin pysymään kartalla siitä mitä siellä tapahtuu, sekin on arvo, säilyttää edes jonkinlainen side synnyinkuntaan...- Anonyymi
Vaikka minulla ei tule pidettyä yhteyksiä lapsuuden ystäviin
heidän ja mittenkin elämääni vaikuttavien muisto on aina kannatellut mua elämäni varrella, jopa vaikeina aikoin heidän muistonsa on ollut kuin lääke murheeseen, ja usko parempaan on aina säilyny,
lapsuuden ystävät ovat aina mielessä vuosikymmnet kuten nytki,
he ovat ikuisesti rakkaita muistoissa vaikka emme enään kohtaakkaan pitkien satojen kilometrien välimatkojen vuoksi
muistot kantaa elämän loppuun asti, kiitos siitä luojalle.
- Anonyymi
Mihin pitäisi vetää lapsuuden raja?
Elämänvaiheet ovat vaikuttaneet enemmänkin.
Mentyäni maaseudulta oppikouluun alkoi erkaantuminen varhaislapsuuden kavereista ja ainoaa tidossani olevaa hengittelevää näen erittäin harvoin.
Oppikouluvaiheessa tuli uusia kavereita mutta siihen ainoaan hengissä olevaan ei ole mitään aktiivista yhteyttä.
Työympyröissä syntyneistä kaverisuhteista on jäljellä enää yksi ainoa.
Kaveripiirini muodostuu harrastukseni yhteydessä syntyneistä, molempia sukupuolia ja eri ikäryhmiä edustavista henkilöistä.- Anonyymi
Oppikoulu ajan ystävistä en enään oikein muista nimiäkään,
ulkoisesti muistan jotain
olivat oikin mukavaia kavreita,
mutta oppikoulu aika on jo myöhäisempi elämän jakso,
nimet ovat unohtuneet
-- kumma-kyllä ihan pienestä asti lapsuuden aikaiset ystävät ovat kyllä muistissa tallessa kuin eilinen päivä,
työelämää oli keskimäärin hiukan alle 40v
niitä aikoja en halua paljoo muistellakaa,
se aika oli niinsanottuja ruuhkavuosia,
oli pieniä lapsia perheessä
työpäivät pitkiä kiireellisiä,
hyvä kun kaikki on takanapäin,
vain kirjavat moninaiset muistot jäljellä,
suurin osa työkavereistki on jo kuollu,
vain muutama vielä elossa,
elämä on kummallista,
Pidän kaukoyhteyttä yli 73 vuoden takaiseen koulutoveriini. Hän on kaukaisin lapsuudenaikainen ystäväni. Ikävuosiltaan vanhin on jo täyttänyt 90 v. ja häneen tutustuin myös yli 70 v. sitten. On mukava tavata näitä vanhoja tuttuja, koska jutustelu jatkuu aina ilman miettimistä juuri siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. Kuulumiset tulevat siinä jutustelun lomassa, ei ole syytä esittää kysymyksiä.
- Anonyymi
Tuulella ei ole ystävää .- https://youtu.be/Sx0RhcDg-qo
Vanha Skönö- Anonyymi
" tuulella ei ole ystävää "
Merille meni moni koulukaveri, sinne mon myös jäi,
meri oli vaarallinen työpaikkana,
eräski löytyi amsderdamin satama-altaasta kuolleena,
oli ryöstetty ja heitetty mereen,
ikuinen suru jäi,
moni tuli eläkke-ijän saavutettuaan myös takasi maakravuksi,
- Anonyymi
Onhan minulla lapsuuden ystäviä, jotka ovat vielä elossa, sillä menin avioon kotikylän pojan kanssa. Kaikki lomat vietimme siellä, vaikka asuimme jo nuoresta saakka Hesassa.
Siellä oli myös lapsemme mummilan ja papan hoidossa kaikki lomansa, joten oppivat lypsämään, tekemään karjalanpiirakat ja ennenkaikkea kalastamaan.
Satumainen touhu oli Jouluisin, se kuusen haku metsästä ja veljeni moottorikelkka ajelut, kun siihen perään oli viritelty vahna reki.
Nyt on mieheni kuollut ja lapset maalilmalla, joten en vieraile siellä enää. Toisaalta en halua kiemurella noissa muistoissa, vaikka ne joskus palautuukin mieleeni, etenkin, kun juttelen siskoni kanssa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2713950
- 1343060
Onko vinkkejä ikävän lopettamiseen?
Onko hyviä vinkkejä, miten pääsisi ikävästä eroon? Järkeviä pliis!572195En mä mies tiedä
Missä mennään, mitä me toisillemme ollaan. Pyörit mielessä, mutta kuitenkin pelkään jotain. Pelkään myös sitä, että olin381693- 571449
Jokos olet nainen
Päässyt sinuiksi tämän palstan kanssa ja huomannut miten turhaa tänne on mitään kirjoitella. Yhteys meillä kyllä löytyy1141430Tiedätkö nainen
Että sinulla on loistava tunneäly. Osaat käsitellä niitä, osaat analysoida ja järkeillä asioita ja et alkaa mielipuolen681379Huomenna taitaa
Päästä selvittelee ja kyselee vähän asiota. Sun verisukulaisten kanssa🤣 naiselle231327Toimivan parisuhteen kaukaisuus.
Täällähän jotkut haaveilee parisuhteesta, kuka mitenkin. Mutta itse näen toimivan parisuhteen todella kaukaisena utopi1701192- 431167