ikäero

rakastettu, pitkään odotettu ja suuresti hellitty esikoistyttömme sai sisaren kun oli 2v 6kk.

alku meni hyvin, se on meidän vauva ei sitä teille anneta, sanoi tyttö, kun naapurin tädit ehdottelivat vauvan heille viemistä. ei siis mustasukkaisuuden häivääkään. ekaan vuoteen.

mutta sitten vauva lähti kävelemään. ja jo alkoi töniminen ja tuuppiminen. se sotkee leikit, se ei osaa. siitä ei ooo mihinkään.

ja tappelu jatkui. pienempi puri ja potki ja heitteli tavaroilla. isompi pani omia tekosiaan pienen syyksi, ärsytti lahjoi ja uhkaili. löi ja potki tasaisesti joko takaisin tai aloittaen. ota siitä selvää kumpi oli ensin. muna vai kana. ja seuraavaksi käsikaulaa parhaina kavereina touhuamaan.

nyt ovat murkkuja. ja sama meno jatkuu. välillä toinen heitettäisiin talosta ulos seuraavaksi ei

esikoistyttö syntyi 17.11.2002 ja poika 02.01.2005 jo raskausaikana otin tytön mukaan odotukseen ja vauvan synnyttyä tyttö on saanut olla mukana pikkuveljen hoidossa,kylvetyksessä auttaa,laittaa talkkia,antaa tutin jos itkee jne.hirveästi ei ole mustasukkaisuutta ollut mutta jonkin verran ja sehän on ihan luonnollista että on.sisko on tarkka veljensä suhteen ja silittelee ja lohduttaa jos itkee.Hyvin on ainakin meillä mennyt ja luultavasti on tosillensa seuraa parin vuoden kuluttua.Ihan hyvä kun on pieni ikäero!suosittelen,vaikka välillä on rankkaakin jos molemmat huutaa samaan aikaan,mutta kyllä se rutiini löytyy 2 lapsen hoitoon!

on meidän muksuilla ikäeroa. kuopus on vasta päälle vuoden, joten en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tähän asti on mennyt hienosti!

ei mustasukkaisutta, ei kiukkua, ei mitään ongelmaa. isompi rakentelee torneja, jotta pienempi saa ne kaataa ja peuhaavat ja painivat minä kerkiävät. esikoinen saa oman aikansa silloin kun kuopus nukkuu päiväunia; silloin ei ole kukaan rikkomassa, eikä sotkemassa. samaten esikoinen kiipeää tuolille ja piirtelee ja tekee palapelejä pöydällä, niin kuopus ei pääse sotkemaan.

en ole muutenkaan kokenut kahden pienen hoitoa rankaksi, vaikka esikoinen olikin puolivuotta kuopuksen kanssa yhtäaikaa vaipoissa. siinä se kahden hoitaminen menee kuin yhdenkin ja ovatpahan isompana oikeasti seuraksi toisilleen.

Kiitti kun olette jaksaneet vastailla =D
on ollut mielenkiintoista lukea miten teillä on mennyt!

*Hyvää ja hauskaa kevättä kaikille !!*

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 10kk. Meillä ainakin meni tosi kivasti. Isosisko oli oikea pikku-apulainen, eikä mustasukkaisuutta ollut. Ei ollut mielestäni yhtään vaikeaa tai rankkaa.

hui hui =) vauvakuume on aivan mahoton..nyt vain pitäisi toivoa et onnistaisi..
kyl uskon et tulen pärjäämään vaik poikani onkin äitin pikku pallero..hyvin se on ottanut ku ollaan käyty kylässä missä on muitakin pieniä lapsia eikä silloinkaan ole mustasukkaisuutta kovin ilmenny..(tietty jonkin verran)
kiitti kun oletta vastaillu..halusin vain muiden kokemuksia kuulla..ja ihan kivasti on tullu vastauksia..

Ikäero isommilla 2v, pienimmillä 1v4kk. Isommat jo koulussa ja kaveripiiri/harrastukset ovat yhteiset. Pienemmät leikki-ikäisiä, leikkivät ja nahistelevat keskenään. Parasta on se, että lapsilla ei tule koskaan aika pitkäksi ja aina on leikkikaveri kotona. Pahinta on erotuomarina oleminen ja tasapuolisuuden muistaminen. Mustasukkaisuutta ei ole ollut eikä tahallista satuttamista, pientä kiusantekoa senkin edestä. Välillä on raskasta: tuplasti vaipanvaihtoa, syöttämistä, kantamista, peräänkatsomista, kiukuttelua, oksennusten siivoamista, sänkyyntuloijoita jne. Vastaavasti saa tuplasti haleja, märkiä pusuja ja kirkkaita silmiä. Parasta mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa on sisaruus, joten onnea matkaan.

Ja kyllähän se oli aika raskasta, kun esikoisella oli aivan järjetön uhma toisen syntyessä. Mutta toisaalta, kaikenlaisissa ikäeroissa on niin hyvät kuin huonot puolensa.

Meillä lapset 3v5kk, 2v 5kk ja 1v 3kk. Ja voin sanoa että aina lapset on pienemmälle mustasukkasia, siis ku äiti tulee kotiin uuden vaavin kans niin kyllä siinä koetellaan sekä äitiä, isää että kiusataan vaavia vaikkei isompi lapsi olisikaan erityisen hemmoteltu.Etenkin kun imettää vaavia, niin sillon isommat hakee huomiota tai teeskentelee tarvivansa just sillon syliä jne. Mutta se on ihan ok, kyllä se menee ohi ku antaa lapsen/lasten osallistua vaavin "hoitoon" ja paijata sylissä. Tietenki silleen ettei vaavi oo "vaarassa".

Meillä on pojilla ikäeroo 1v4kk. Hieman mustasukkaisuutta löytyi. Onhan se raskaanpaa, kun on pieni ikäero, mutta on se mukavaa, kun niistä on piankin seuraa toisistaan. Tällä hetkellä pojat ovat 11 ja 10v. Välillä tekevät asioita yhdessä ja on kuin rakastavaiset sisarukset, mutta välillä tapellaan ihan huolella. Ja kun lapset tekee pienellä ikäerolla, niin ei niistä ainakaan tuu sellasia pikkuvanhoja, joille ei muiden lasten seura kelpaa. Ovat vain aikuisten kimpussa. Itse tykkään, että lapseni olen tehnyt pienellä ikäerolla =) Hyvää kesää sulle!

kiitoksia kun jaksailitta vastailla..
nyt sitten odottelen toista lasta kun vihdoin onnistuttiin. ikäeroa tulisi olemaan 2,3kk..tulee varmaan olemaan aika mielenkiintoista..ja välillä varmaan raskasta..mutta paljon ne antaakin =D
Hyvää kesän tuloa teille kaikille!!

kiitoksia kun jaksailitta vastailla..
nyt sitten odottelen toista lasta kun vihdoin onnistuttiin. ikäeroa tulisi olemaan 2,3kk..tulee varmaan olemaan aika mielenkiintoista..ja välillä varmaan raskasta..mutta paljon ne antaakin =D
Hyvää kesän tuloa teille kaikille!!

on ikäerot 4v8kk:liian pitkä,ei mustasukkaisuutta ja vauvan hoidossa apuna, mutta ei kaveriksi...
1v2kk:ei niin paljon apua, mutta ei myöskään mustasukkaisuutta ja nyt on erottamaton pari, isommalle jakaminen itsestään selvyys
1v7kk:aika helppo ikäero tämäkin ja kavereita hekin, vaikka eri sukupuolta
2v1kk:ehkä omalla tavallaan vaikein, toisella kahden vuoden uhmaa ja siihen vauva...Nyt kyllä iloinen parivaljakko( tohelo ja torvelo)
Eli ei kai sillä ikäerolla niin väliä.=)