Sonic the Hedgehogin tarina

https://www.gamereactor.fi/artikkelit/82947/Sonic the Hedgehogin tarina/

Sonic the Hedgehogin tarina tiivistettynä.

Sonicin taru alkoi Osakasta Japanista. Vuosi oli 1988 ja Nintendo dominoi konsolipelialaa. Nintendon valta-asemaa ei vielä tuolloin tuntunut uhkaavan yksikään haastaja.

Yhtiön sisällä työntekijöiltä kertyi yli 200 ehdotusta uusista peleistä ja maskoteista. Finalistien joukossa oli muun muassa töröhampainen jänis, vyötiäinen, karjuva karhu sekä Theodore Rooseveltiltä näyttävä heppu pyjamassa.

Ylivoimaisesti iskevin finalisteista oli kuitenkin Naoto Ohshiman sininen siili. Hän kutsui luomustaan Mr. Needlemouseksi ja kuvaili hahmolla olevan asennetta ja kyky juosta todella nopeasti läpi kierteiden ja silmukoiden.

Mr. Needlemouse vaihtui Soniciksi ja ikoninen pelihahmo oli syntynyt.

Sonic sai myös terävät kulmahampaat sekä kurvikkaan ihmistyttöystävän nimeltään Madonna. Segan amerikkalainen haara Sega of America ei kuitenkaan ollut innoissaan uusista lisäyksistä.

Sega of American toimitusjohtaja Tom Kalinske, joka oli aikaisemmin johtanut Mattelia (yhtiö esimerkiksi Barbien ja Matchbox-autojen takana), päätti mennä niin pitkälle, että suunnitteli Sonicin uudestaan yksinkertaisempaan ja sarjakuvamaisempaan muotoon. Rokkitähteys, kulmahampaat ja tyttöystävä saivat lähteä ja tuloksena oli aika pitkälti se Sonic, jonka tunnemme tänä päivänä.

"Vihasin Sonicin uutta ulkoasua koko sydämestäni ja olin todella huolissani, kuinka kuluttajat ottaisivat hahmon vastaan. Jälkikäteen on kuitenkin tunnustettava, että voi olla juuri muutosten ansiota, että Sonicista tuli menestys", Yuji Naka tilitti.

Vauhdin takaamiseksi Sonic sai vielä "spin attack" -hyökkäyksen hyppyihinsä. Sen avulla siili kykeni käpertymään liikkeessä kerälle, kukistamaan vihollisia ja kulkemaan esteiden läpi.

Prototyyppivaiheessa peli kulkikin niin liukkaasti, että sitä jouduttiin hidastamaan. Yuji Naka on myöntänyt, että prototyyppiä hädin tuskin pystyi pelaamaan ennen kuin silmissä alkoi pyöriä ja matkasairaus iski.

Sininen siili pinkaisi markkinoille aggressiivisen markkinointikampanjan kera. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen Nintendon markkinaosuus kutistui, vaikkakin vain hieman.

Joulua edeltävinä kuukausina Mega Drive myi kaksi kertaa enemmän kuin Super Nintendo, ja kaikkiaan laitetta kaupattiin yli 15 miljoonaa kappaletta. Segan uhkarohkea strategia onnistui ja mahdoton oli tapahtunut: ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun alun pelialan romahduksen Nintendo menetti markkinajohtajuuden.

Sonic 2 tutustutti pelaajat uuteen apuriin, kaksihäntäiseen kettuun nimeltä Tails. Peli julkaistiin marraskuussa 1992, ja siitä syntyi jälleen niin myynti- kuin arvostelumenestys. Vielä nykyäänkin sitä pidetään pelinä, jossa Sonic Team sai kaikki palaset loksahtamaan samanaikaisesti kohdalleen.

Sonic oli joka puolella. Leluissa, TV-sarjassa, t-paidoissa, sarjakuvissa, lakanoissa, hampurilaisaterioissa, musiikkilevyissä, deodorantissa, suklaamuroissa ja jopa pastamakaronipakkauksessa. Sonic esiintyi myös esimerkiksi Simpsoneiden taustalla, Super Bowlin väliaikashow'ssa sekä New Yorkin kiitospäivän paraatissa suurimpana koskaan nähtynä pelihahmosta tehtynä ilmapallona.

Sonic ei ollut vain maailman nopein, vaan myös maailman kuuluisin siili. Kun 1990-luvun puolessa välissä markkinatutkimukset mittasivat Sonicin tunnettavuutta lasten parissa, löi hahmo jopa Disneyn ikisuosikki Mikki Hiiren. Sonicin kulta-aika ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Seuraavat jatko-osat olivat jo niin valtavan eeppinen tapaus.

Sonic oli viiden vuoden ajan viilettänyt menestyksestä toiseen, joten mikä voisi mennä vikaan? Paljon, voi niin paljon, kuuluu vastaus tuohon onnen hylkäämään kysymykseen. Syitä Sonic-sarjan ongelmille tämän pisteen jälkeen on mietitty monen otteeseen, monesta näkökulmasta. Yleensä suurena syynä pidetään Segan ylimielisyyttä lypsää Mega-CD ja 32X laitteilla. Kun yhtiön seuraava konsoli Sega Saturn julkaistiin, ei uutta Sonic-peliä ollutkaan näköpiirissä. Saturnin myyntiluvut olivat shokeeraavan huonoja, eikä ihme: surkea ajoitus, korkea hinta ja Sonic X-tremen jymähtäminen kehityshelvettiin.

Paniikissa Sega kääntyi englantilaisen Traveller's Tales -studion puoleen, mutta tuloksena oli vain kaksi aliarvoista peliä, Sonic 3D ja Sonic R.

Dreamcastin kaatumisen jälkeen Sonic jäi vapaille markkinoille etsimään identiteettiään 3D-grafiikan jälkeisestä maailmasta. Etsintä ei ole nyt kymmenen vuotta myöhemminkään ohi. Viime vuosikymmen oli vaikea Sonicille. Ensimmäinen majapaikka Segan konsoleiden ulkopuolelta löytyi entiseltä verivihollisen Nintendon uudelta GameCubelta.

Sonic Riders, Sonic Rivals ja Shadow the Hedgehog saivat aikaan kuitenkin lähinnä vastenmielisiä reaktioita faneissa. Myyntiluvut olivat silti kohtalaisia, joten touhun annettiin jatkua laadullisen tason ollessa täydellisessä syöksykierteessä. Pelattavuus fragmentoitui entisestään, ja uudet ideat tuntuivat aina vain väkinäisemmiltä kikkailuilta.

jatkuu...