Hesari 13.4
Ruotsalaistutkimuksen mukaan (aloitettu 70-l) alle 1v päiväkotihoitoon laitetut lapset menestyvät 70% elämässään hyvin tai erittäin hyvin. Seuranta tehty 25v asti. Vain 15% menestyi huonosti. Kouluikäiseksi asti kotona olleiden menestymisprosentti oli vain 38%.
"Tulokset täytyy suhteuttaa ruotsalaisen päiväkodin korkeaan tasoon. Suomessa se on samantasoista."
Eikö tästä voi vetää johtopäätöksen, että vain 15% lapsista tarvitsee kotilapsuuden? Vai voiko olla kyse siitä 15%:sta, joka on lahjatonta?
Ruotsalaistutkimuksen mukaan (aloitettu 70-l) alle 1v päiväkotihoitoon laitetut lapset menestyvät 70% elämässään hyvin tai erittäin hyvin. Seuranta tehty 25v asti. Vain 15% menestyi huonosti. Kouluikäiseksi asti kotona olleiden menestymisprosentti oli vain 38%.
"Tulokset täytyy suhteuttaa ruotsalaisen päiväkodin korkeaan tasoon. Suomessa se on samantasoista."
Eikö tästä voi vetää johtopäätöksen, että vain 15% lapsista tarvitsee kotilapsuuden? Vai voiko olla kyse siitä 15%:sta, joka on lahjatonta?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Näkeehän tuon jo kuka tahansa tätä palstaa lukeva, että kotihoito altistaa lapsen sairaalloisen narsististen, työtävieroksuvien ja tunnevammaisten äitiliinien armoille. Tuloksena on toimeentulotuella eleleviä puttepossuja.
Oliko Hesarissa määritelty se mitä tässä tutkimuksessa menestyä-verbiin sisällytettiin? Siis onko siinä katsottu mitä paremmin koulutettu on ja enemmän tienaa, sitä menestyneempi on, vai oliko siinä otettu huomioon myös tunnepuoli; onnellisuus, ihmissuhteet jne.?
Keskisuomalaisessa (9.4.) myös uutisoitiin tätä tutkimusta. Suora lainaus lehdestä: "Kasvatustieteen professori Patrik Scheinin Helsingin yliopistosta pitää ruotsalaistutkimuksen johtopäätöksiä liian rohkeina. Tutkimuksessa mukana olleilla lapsilla on väistämättä monenlaisia eroja kotitaustoissaan, eikä niiden vaikutusta mitenkään voi raivata tutkimusasetelmasta pois. Tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa sen, että ainakaan kaikki ei mene pieleen jos lapset menevät varhain päivähoitoon. Mutta en silti tämän pohjalta sanoisi suoraa päätä, että se on hyväksi heille, sanoo Scheinin."
Menestystä mitattiin koulutodistuksella, sopeutumiskyvyllä ja sosiaalisilla taidoilla. Tutkimuksen mukaan 70 prosenttia varhain päivähoidon aloittaneista menestyi hyvin, kun taas kotona olleista menestyi hyvin 38 prosenttia.
Tutkimuksen perusteella ei tosiaankaan voi sanoa muuta kuin että joillekin päivähoito sopii, joillekin taas kotihoito.
...suurimmalle osalle lapsista päivähoito on parempi ratkaisu. Voisikohan asiaa mitata niin, että jos lapsella on sopeutumisvaikeuksia päiväkodissa, niin kotihoito on silloin ainoa vaihtoehto lapsen etua ajatellen?
Ihmisen sosiaalisuutta voi mielestäni mitata ihmissuhteiden määrällä tai laadulla (muutama läheinen). Itsetuntoa voi myös mitata.
Onnellisuus on väliaikainen olotila elämässä, joka voi toistua. Siihen ei voi yksiselittesesti pyrkiä. Monet ulkoiset asiat vaikuttavat ihmisen elämään. Elämää on mahdotonta elää "varman päälle."
Minä en tekisi edes tuollaista tulkintaa, että suurin osa lapsista hyötyy päiväkodista, koska kotitaustoja ym. tekijöitä ei ole suljettu tutkimuksesta pois. Vaikea asia, täytyy myöntää. Itse kannatan kotihoitoa ja meillä se on toiminut.
Ne eivät todellakaan ole synonyymejä, menestys ja onnellisuus. Mutta menepä se ääneen sanomaan jollekin ura-pariskunnalle niin silmille tulee!
En todellakaan usko, että kukaan täysjärkinen nyt sentään yksittäisten tutkimusten perusteella omia valintojaan tekisi. Toivottavasti...
Mutta toisin kuin on annettu ymmärtää, niin kyllä tässä tutkimuksessa oli huomioitu myös mm. lasten vanhempien sosioekonominen asema ja lasten sukupuolesta johtuvat kehityserot. Ja siis siitä huolimatta tulokset puhuivat vahvasti päivähoidon puolesta. Pointtihan tässä kuitenkin oli, että suinkaan kotihoito ei ole PARAS vaihtoehto, kuten monet mustavalkoisesti kuvittelevat. Minusta tämä on ollut tervetullut poiristysruiske ainaiseen väittelyyn siitä, kuinka hyvät äidit (huom! siis äidit, ei isät) jäävät kotiin ja huonot menevät töihin...
Kunpa elämä olisikin niin yksinkertaista, että lapselleen voisi taata onnen ja menestyksen vain päivähoitomuodon oikein valitsemalla ;) Ei se nyt kuitenkaan ihan niin taida mennä.
tai kenekään muunkaan silmille... Se ei kuulu sivistyneen ihmisen käytöstapoihin ;-) Itse olen päinvastoin 100% samaa mieltä siitä, etteivät onnellisuus ja menestys ole synonyymeja. Mutta eivät ne myöskään ole toisensa kumoavia sanoja, molemmat voivat parhaimmillaan vahvistaa toisiaan.
Ja tuota tutkimusta olen mieheni kanssa lukenut lähinnä huvittuen, koska meillä on vakaa usko siihen, että lasten menestys ja onnellisuus ovat molemmat jostain ihan muusta kuin hoitomuodon valinnoista kiinni.
Tosin olihan se hauskaa saada toisenlaistakin sävyä tähän iänikuiseen "hyvä äiti = kotiäiti, huono äiti = uraäiti" -keskusteluun :D
jos tutkimustulos olisikin ilmaissut asian toisinpäin?
päiväkotilapsilla onneton lapsuus?
vanhemmat miettimään kuumeisesti, miten jäädä pois töistä ja hoitaa lapsensa itse. päiväkodit tyhjenisivät ja hoitajat, keittäjät yms. jäisivät työttömiksi. kalliit rakennukset jäisivät tyhjilleen.
eihän tutkimustulos tuollaista voi kertoa. tottakai lapsilla on onnellinen lapsuus päiväkodissa, jotta ihmiset entistä enemmän laittaisivat lapsensa hoitoon.
tämähän on jo yhteiskunnallisesti merkittävä asia työttömyyden hoidon kannalta, näin äiditkin saadaan työelämään takaisin, kun ei kotona ole hoidettavia lapsia.
hoidon kannalta päin vastoin olisi parempi, jos äidit hoitaisivat lapsia kotona? Ainakin alle 3-vuotiaiden lasten hoitotukea saavat äidit pysyisivät pois rumentamasta työttömyystilastoja. Ja muutenkin reippaille miehille riittäisi enemmän rahakkaita työpaikkoja. Outo logiikka sulla!
Niitä "tutkimustuloksia"han me kaikki kotiäidit olemme jo kautta aikojen toitottaneet, eivätkä päiväkodit silti ole mihinkään autioituneet ;) Eiköhän ne hyvän elämän eväät voi lapsi saada oikeasti hoitomuodosta riippumatta, vaikka siihen kyllä itsekin uskon, että HYVÄ päivähoito voi vaikuttaa koulumenestykseen. Tuskinpa kukaan nyt tämän tutkimuksen takia lastaan vie päiväkotiin alle 1-vuotiaana, eli enpä jaksa uskoa moiseen taustavaikuttimeen...
Mutta virkistävä se kyllä oli!
Mutta kuka on ONNELLISEMPI?? :-)
Päiväkodin hoitajana tiedän, että varmasti päiväkotilapset menestyvätkin paremmin. Oppivathan he jo päiväkodissa laumaeläimiksi, joilla on ainainen kiire, kiire, kiire. Kysymys kuuluukin onko sitten uraihmisen kiireinen elämä tavoiteltava päämäärä? Vai olisiko mielekkäämpää tavoitella onnellista lapsuutta ja elämää?
"Oppivathan he jo päiväkodissa laumaeläimiksi, joilla on ainainen kiire, kiire, kiire."
Kumma juttu muuten, että jotkut ovat täälläkin palstoilla valittaneet, että lapset eivät tee päiväkodissa mitään. Ei ole siis mitään ohjelmaa, ollaan vaan ja ja lapset saavat itse keksiä leikkinsä...
Kumpaa väitettä uskoa? Vai uskoisinko kumpaakaan?
Niin, ja niitä tutkimuksia joissa todetaan aikainen päivähoito vähintäänkin riskiksi lapselle, on lukuisia.
Varhaisen aikuisiän masennusongelmat ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet, kouluikäisten ongelmista puhumattakaan. Ovat juuri sitä ikäluokkaa jossa on yleistynyt päivähoito näiden ollessa pikkulapsia.
Monen kiltin ja sopeutuvaisen koululaisen ongelma on sitten aikuisiässä selittämätön masennus.
No, vihdoinkin tämä asia on tieteellisesti todistettu. Itsehän olen tästä elävä esimerkki. Äidilläni oli 2 kk äitiyslomaa (70-luvun alussa) ja sen jälkeen olin päivähoidossa. Nyt kolmikymppisenä olen todella onnellinen ja hyvin menestynyt: avioliittoon menossa, ihana paritalo pk-seudulla, hyväpalkkainen ja mielekäs työ, paljon kavereita (osa päiväkodista asti ollut kavereinani) ja ihana, rakastava mies. Nytpä tiedän, mitä teemme omien lastemme kohdalla.
mitä teet lastesi kanssa !! toivottavasti lapset eivät ole vielä vanhoja etteivät ole paljon joutuneet kärsimään tietämättömyytesi takia. Jos lapset on vielä tekemättä, pitää muistaa että tulee jatkuvasti uusia tieteellisiä tutkimuksia, jotka kumoavat edellisten tutkimusten tulokset.
Eiköhän kasvateta niitä lapsia vain kuten ennenkin, terveellä maalaisjärjellä ajatellen sitä mikä on lapsille parasta.
"Eiköhän kasvateta niitä lapsia vain kuten ennenkin, terveellä maalaisjärjellä ajatellen sitä mikä on lapsille parasta."
Näin aion tehdäkin eli lapset menevät päiväkotiin.
On siis vielä perheitä, jotka eivät osaa itse kasvattaa kunnollisia ihmisiä. huoh..............
Meidän lapsemme ovat menestyneet, tosin ilman pakollista päiväkotihoitoa, kaikki kolme ovat insinööriä ja myös hyväpalkkaisissa hommissa, siksi on ikävää saada lukea että joku ei osaa itse kasvattaa lapsiaan. Me , veronmaksajat kuitenkin maksamme että nuo turhat päiväkodit pysyy pystyssä ja työllistävät ihmisiä jotka eivät muuten työllistyisi.
Millä perusteella päiväkodit ovat turhia? Etkö ymmärrä, ettei kaikilla ole varaa pitää lapsia kotihoidossa, vaikka haluaisivat? Jos päiväkodit ovat turhia, niin luovutaan vain niistä. Tilalle vain kunnon korvaus kotihoidosta eli saman mitä äiti saisi "oikeassakin työssä".
Menestyneitä?Insinöörejä?Miten nämä mahtuvat samaan lauseeseen?Älä nyt naurata!
Meidän päiväkotipoloiset ovat diplomi-insinöörejä. Siinäs näit, kyllä kannatti! ;D
Kiva, kun arvostat meitä TURHISSA päiväkodeissa työssä olevia ihmisiä, jotka eivät ilman päiväkoteja TYÖLLISTYISI! Tiedoksi myös sinulle, että minäkin maksan veroja pienestä palkastani.
En ole lukenut ko. kirjoitusta, mutta tiesitkö että otoksessa oli vain 128 lasta? Näin vähästä määrästä ei voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Olin eilen ja tänään luennolla, jossa keskusteltiin tästä aiheesta ja luennoiva psykologi lähes nauroi tälle "tutkimukselle".
Kyllä se kotihoito on parasta ainakin alle 3v. lapselle.
"Luennoiva psykologi" ei tainnut tietää, mistä luennoi. Mitä se sellainen lähes nauraminen on? 128 lasta on tällaisissa tutkimuksissa kelvollinen otos JOS ja kun tässä tutkimuksessa aikaseurantaa pidennettiin. Tässä seurattiin 25 vuotta. 128 ihmisellä ei tietenkään voi tehdä galluptyyppistä selvitystä, jossa ei liikuta ajassa.
Tämä se kuitenkin on kaikkein murheellisinta, johon tekstisi päätät. Esität tietona mututuntumaa ja käytät energiasi kumoamaan tutkimuksen. Eipä silti, alkukin oli aika murheellinen: "En ole lukenut ko. kirjoitusta, mutta..."
Miksi aloitus oli mielestäsi murheellinen? Meille ei tule HS:a, vaan Aamulehti, enkä tiennyt ko. kirjoituksesta ennenkuin täältä muutaman päivän päästä luin. Yritin kysellä lehteä vielä kaupasta, mutten löytänyt. Viittasinkin tietämisellä tuohon pieneen otos-määrään.
Olen käynyt paljon luennoilla ja koulutuksissa, joissa puhutaan juuri lasten kasvattamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Sekä varsinkin sellaisiin koulutuksiin, joissa puhutaan lasten ongelmista ja kuinka niitä vältettäisiin. En esittänyt mitään mutu-tuntumaa, valitettavasti(monen mielestä valitettavasti, ei minun) ammattipiireissä kotihoitoa arvostetaan todella korkealle.
Väitän tietäväni kasvatusalasta jonkin verran, enkä kyllä menisi yleistämään yksittäisten kurssien saati ihmisten mielipiteitä totuuksiksi. Pääaineenani on ollut varhaiskasvatus. Mitkään niistä kymmenistä tutkimuksista, jotka olen kahlannut läpi, eivät ole osoittaneet suinkaan aukottomasti, että alle 3-vuotiaiden tulisi olla kotihoidossa. Viesti on itse asiassa todella ristiriitainen (tämä ruotsalainen tutkimus ei ole suinkaan ensimmäinen laatuaan, jossa osoitetaan päiväkodista olleen hyötyä).
Sen tutkimukset ovat osoittaneet jokseenkin kiistattomasti, että lapsen perusturvallisuus rakentuu ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana. Mutta kotihoito ei todellakaan ole ainoa tapa tämän mahdollistamiseen. Toki se on monille perheille hyvä valinta, mutta ei aina sitäkään. Itse en kuitenkaan halunnut laittaa omia lapsiani suureen päiväkotiin ennen kuin he olivat oppineet puhumaan, vaan perhepäivähoito tuntui paremmalta ratkaisulta (etenkin kun hän oli hyvä tuttumme). Kaikilla ei kuitenkaan tätä mahdollisuutta ole, joten heitä varmasti lohduttaa tieto (huom! ei mutu vaan todellakin tutkittu tieto), ettei HYVÄ päivähoito tee lapsesta onnetonta reppanaa.
Tärkein kriteeri on hoidon ja läsnäolon laatu sekä ensimmäisten elinkuukausien aikana myös vauvan tarpeisiin vastaaminen riittävän nopeasti. Mikään tutkimus ei vahvista sitä, että yksinään päivähoitomuodon valinta tuottaisi joko hyvää tai huonoa menestystä ja/tai elämänlaatua. Siksi tämä tutkimus ravisteli ihmisiä, vaikka lähinnä siitä voidaan saada vahvistusta jo olemassaolevalle tiedolle: päiväkoti ei tuhoa lasta. Vanhemmat voivat sen kyllä tehdä, jos eivät välitä lapsensa hyvinvoinnista... Tasapainoinen koti on kaiken perusta, jota eivät hetkauta isotkaan muutokset lapsen elämässä.
Minä tiesin. Ja tiedän myös sen, että kyllä tuostakin määrästä voi yhden johtopäätöksen tehdä: kymmenet päivähoidossa olleet lapset menestyivät hyvin elämässä, heille ei ollut jäänyt päivähoidosta mitään traumoja. Uskalla väittää, että samaa voi väittää tuhansista suomalaisista, jotka ovat päivähoidossa olleet pienestä asti. Ja myös toki tuhansista kotona hoidetuista. Mutta ei kaikista kummassakaan ryhmässä.
Kotihoito ei ole parasta edes kaikille alle 3 v. lapsille! Olen nähnyt liian monta oirehtivaa kouluikäistä lasta, joiden ongelmien taustalla ei suinkaan ole päivähoito vaan omat vanhemmat. Jopa sellaiset periaatteessa hyvät vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lapsensa kouluikään asti kotona ja siloitelleet lasten taivalta loputtomiin, ettei vain tulisi eteen vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Sitä sanotaan curling-vanhemmuudeksi... Lapsesta huolehtiminen on hyvästä, mutta liika paapominen pahasta. Onneksi tunnen niitäkin lapsia, joiden vanhemmat ovat osanneet käyttää järkeään, vaikka eivät lapsiaan ole päivähoitoon vieneetkään. Ja tunnen myös kasapäin sellaisia äitejä ja isiä, joiden lapset ovat nyt tasapainoisia, onnellisia aikuisia, vaikka(/koska?) ovat olleet pienestä asti päivähoidossa.
Keittiöpsykologi vauhdissa.
Tämä on taas ruotsalainen tutkimus. Pitää muistaa et jos lapsissa ei olis mitään vikaa esim. kehityksessä
tai psykoloogiseti tutkimuksia ei tehtäisi. Minun mielestä on turha kirjoittaa tänne tutkimuksia jotka ei käsittele suomea. Huomaahan sen jo nuorista et jotain mättää. Olen ollu hätäpuhelimessa vapaehtoistyöntekijänä ja pitäisi jo sekin kertoa jotain kun pienet koululaiset soittavat ja kysyvät montako minuuttia saarioisten pizzaa lämmitetään mikrossa. Missä heidän vanhemmat ovat? töissä.
Hoidin naapurin poikaa kun minun lapsi ja hän oli kavereita. Poika haettiin joka arkipäivä kl.21 joten minkälaista laatuaikaa hänsai?
Lapset ei tänä päivänä osaa kävellä, hiihtää, luistella, uida koska heillä ei ole ketään jolla olisi aikaa sille. Vanhemmat aina töissä.
Olen kotiäiti ja ylpeä siitä! Ei tarvii kantaa syyllisyyttä mistään ja ei tarvii nousta töihin!
> Ei tarvii kantaa syyllisyyttä mistään ja ei tarvii nousta töihin!
Sinäpä sen sanoit ;) Eipä sulle töitä taitaisi ollakaan sen lusitun kymppiluokan jälkeen.
Älä välitä ilkeistä kommenteista! Minäkin olen ylpeä kotiäiti, tiedän että olen etuoikeutettu kun saan tehdä maailman tärkeintä "työtä". Kaikilla ei ole tähän varaa, mutta ymmärrän jos jonkun on PAKKO mennä töihin.
Halusin sulle kertoa et jos joku hakee syyllisyyttä urastaan niin ne ovat ne jotka käyvät töissä. Kaivavat tällaisia tutkimuksia vaikka kiven alta.
Ensinäkin tämä tutkimus ei koske suomea ja toiseksi sille annettiin jo kritiikkiä Opettaja lehdessä ja kolmanneksi minä olen se joka hoitaa sinun räkänenä lapsia jotka ovat hoidossa vaikka meteoriitti tippuisi taivaalta. Sairaana, likaisina, huonot vaatteet, kaikki lomat jopa vanhempien lomat, vanhempien sairaslomina vaikka ois oksennustauti ja ajomatkaa päiväkotiin 45min. Otetaan mielummin riski paskoa housuun kun pitää lapsi kotona. Mieluiten hoidossa vielä 6.30-17.00.
Nämä niin sanotut uranaiset on ne jotka eniten laiminlyövät lapsiaan. Työväen naiset tulevat heti kun työaika päättyy hiki hatussa hakemaan lapsensa. Laatuaikaa on uranaisilla max.2h/päivä (isät myös).