Tapasimme mieheni kanssa toisemme 6½ vuotta sitten, ystäväni välityksellä (Siitä olemme kiitollisia ja hän on lastemme kummi, onhan hän saanut tämän kaiken tavallaan aikaan =D).
Ehdimme olla n. kolme kuukautta yhdessä kun mieheni kosi ensimmäisen kerran. Oli kaunis, lämmin kesäinen ilta. Olimme kävelyllä Helsingin malminkartanossa (jos joku sattuu tietämään). Kävelimme Jättärinharjun päälle (Nimi saattaa kuulostaaa kauhealta, mutta paikka on ihana!) Sen ison mäen päältä näkee selkeällä säällä Tallinnaan asti, niin korkealla se on, upeat maisemat. Siellä ylhäällä puhalsi lämmin kesätuuli kun mieheni laittoi minut seisomaan keskelle tasannetta, muita ihmisiä ei ollut siellä, olimme kahden. Siinä hän polvistui eteeni ja otti kädestäni kiinni ja kysyi sen, mitä jokainen nainen joskus elämässään odottaa: Olet elämäni rakkaus, elämäni valo, elämäni ilo, En sinua halua menettää... Tuletko vaimokseni? Kainon hymyni takaa sanoin hiljaa ja onnellisena: tulen. Mieheni pyörittää minua tuulen kanssa kilpaa, hiukset hulmuten nauran ja ilon kyyneleitä vuodatan mieheni kanssa.
Aika kuluu hieman eteenpäin, opiskelemme opiskelut loppuun ja aloimme suunnittelemaan perheenlisäystä, jota ei saapunut kuuluvaksi ihan helpolla... ja tulevia häitäkin vähän jo mietimme... Mieheni teki jymy-yllätyksen, joka sulattaisi varmasti kylmimmänkin sydämen. Hän oli varannut syntymäpäiväkseni matkan Egyptiin...
Matkalle hän pakkasi minun tietämäti shampanjalasit ja kuohuviiniä sekä timanttisormuksen.
Alla Egyptin tumman tähtitaivaan, meren rannalle palmujen alle hän oli piilottanut yllätyksensä kun hän kutsui minut paikalle. Kuuma elokuinen yö, jota aavikon viilentävä tuuli hiveli. Astun rannalle tietämättömänä yllätyksestä. Ihailimme sitä karua kauneutta, joka ympärillämme oli ja sitä laguuninsinistä merta, joka kuunvalossa hohti, taustalla soi hiljalleen egyptiläinen musiikki. Kuulen vaimean poksahduksen ja pian eteeni ojennetaan lasi kuohuvaa, olen mykistynyt mieheni kekseliäisyydestä luoda ensimmäisestä illastamme ja yöstämme ikimuistettava. Juon lasista kylmänä säilynyttä huumaavaa juomaa, nojaamme toisiimme ja katselemme kuuta... Aallot lipuva rannalle ja rauhoittavat mieltä sekä sielua. Arki unohtuu. Mieheni pyytää muutaman kerran ihailemaan tuota poreilevaa juomaa kuuta vasten, ihailen ja ihailen kerta toisensa jälkeen... juon kulauksen ja ihailen vielä kerran... Käteni lennähtää suulleni, huomasin sen. Shampanjalasin pohjassa kimaltelee timanttisormus, jota olen salaa katsellut koruliikkeistä. Sattuipa vielä, että sormuksen nimi on Tähtitaivas.Mitään romanttisempaa en olisi osannut toivoa, ja mitä tekeekään yllätetty nainen... kysyy sormuksen hintaa=)
Kului noin vuosi eteenpäin tästä tapahtumasta kun vietimme esikoisemme ristiäisiä, samassa juhlassa äiti ja isi sanoivat "Tahdon" toisilleen. Kuopus harjoittelee ensiaskeleitaan nyt ja kolmas on jo pilkkeenä isin silmäkulmassa =D Elämme onnellista, normaalia elämää. Välillä on mäkiä, joista olemme selvinneet hienosti. Muistelemme näitä monia elämämme huippuhetkiämme lämmöllä ja suunnittelemme näitä lisää. Näin huolehdimme rakkaudestamme ja onnestamme.
Lisää näitä vuosia toivon monia, monia. Kiitos Rakas sinulle!
Ehdimme olla n. kolme kuukautta yhdessä kun mieheni kosi ensimmäisen kerran. Oli kaunis, lämmin kesäinen ilta. Olimme kävelyllä Helsingin malminkartanossa (jos joku sattuu tietämään). Kävelimme Jättärinharjun päälle (Nimi saattaa kuulostaaa kauhealta, mutta paikka on ihana!) Sen ison mäen päältä näkee selkeällä säällä Tallinnaan asti, niin korkealla se on, upeat maisemat. Siellä ylhäällä puhalsi lämmin kesätuuli kun mieheni laittoi minut seisomaan keskelle tasannetta, muita ihmisiä ei ollut siellä, olimme kahden. Siinä hän polvistui eteeni ja otti kädestäni kiinni ja kysyi sen, mitä jokainen nainen joskus elämässään odottaa: Olet elämäni rakkaus, elämäni valo, elämäni ilo, En sinua halua menettää... Tuletko vaimokseni? Kainon hymyni takaa sanoin hiljaa ja onnellisena: tulen. Mieheni pyörittää minua tuulen kanssa kilpaa, hiukset hulmuten nauran ja ilon kyyneleitä vuodatan mieheni kanssa.
Aika kuluu hieman eteenpäin, opiskelemme opiskelut loppuun ja aloimme suunnittelemaan perheenlisäystä, jota ei saapunut kuuluvaksi ihan helpolla... ja tulevia häitäkin vähän jo mietimme... Mieheni teki jymy-yllätyksen, joka sulattaisi varmasti kylmimmänkin sydämen. Hän oli varannut syntymäpäiväkseni matkan Egyptiin...
Matkalle hän pakkasi minun tietämäti shampanjalasit ja kuohuviiniä sekä timanttisormuksen.
Alla Egyptin tumman tähtitaivaan, meren rannalle palmujen alle hän oli piilottanut yllätyksensä kun hän kutsui minut paikalle. Kuuma elokuinen yö, jota aavikon viilentävä tuuli hiveli. Astun rannalle tietämättömänä yllätyksestä. Ihailimme sitä karua kauneutta, joka ympärillämme oli ja sitä laguuninsinistä merta, joka kuunvalossa hohti, taustalla soi hiljalleen egyptiläinen musiikki. Kuulen vaimean poksahduksen ja pian eteeni ojennetaan lasi kuohuvaa, olen mykistynyt mieheni kekseliäisyydestä luoda ensimmäisestä illastamme ja yöstämme ikimuistettava. Juon lasista kylmänä säilynyttä huumaavaa juomaa, nojaamme toisiimme ja katselemme kuuta... Aallot lipuva rannalle ja rauhoittavat mieltä sekä sielua. Arki unohtuu. Mieheni pyytää muutaman kerran ihailemaan tuota poreilevaa juomaa kuuta vasten, ihailen ja ihailen kerta toisensa jälkeen... juon kulauksen ja ihailen vielä kerran... Käteni lennähtää suulleni, huomasin sen. Shampanjalasin pohjassa kimaltelee timanttisormus, jota olen salaa katsellut koruliikkeistä. Sattuipa vielä, että sormuksen nimi on Tähtitaivas.Mitään romanttisempaa en olisi osannut toivoa, ja mitä tekeekään yllätetty nainen... kysyy sormuksen hintaa=)
Kului noin vuosi eteenpäin tästä tapahtumasta kun vietimme esikoisemme ristiäisiä, samassa juhlassa äiti ja isi sanoivat "Tahdon" toisilleen. Kuopus harjoittelee ensiaskeleitaan nyt ja kolmas on jo pilkkeenä isin silmäkulmassa =D Elämme onnellista, normaalia elämää. Välillä on mäkiä, joista olemme selvinneet hienosti. Muistelemme näitä monia elämämme huippuhetkiämme lämmöllä ja suunnittelemme näitä lisää. Näin huolehdimme rakkaudestamme ja onnestamme.
Lisää näitä vuosia toivon monia, monia. Kiitos Rakas sinulle!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos joku ihmettelee miksi kaksi kosintaa niin mieheni halusi vain kosia toistamiseen, romantisoida, tavallaan muistuttaa minua siitä, että nyt olisi sopiva hetki mennä naimisiin, mielessä pyöri jo oma koti ja perhe. Koulut ohi ja työpaikat alla. Elämä edessä.
Huh huh...
mä varmaan heittäisin laattaa tossa kohtaa! Parasta romantiikkaa on pienet teot arkisessa elämässä. toi on tollasta liian pitkälle vietyä lässyn lässyä... ei ollenkaan todellista. mä en ainakaan voisi edes ottaa todesta tuollasta. olette kummatkin lukeneet liikaa romaaneja tai kattelleet kaunareita.
ei kannattaisi liikaa rakennella tollasta yltiöromantiikkaa... alkaa tuntua, että se olis niinkuin jotain kulissia. romantiikkaa pitää elämässä olla, vähän väliä, mutta rajansa kaikella. mä haluan nostaa kunniaan arkielämän pienet teot... se on paljon arvokkaampaa ja enemmän kuin tuo! anna esim. kunnon kokovartalohieronta rakkaallesi tms. "pientä".
lukea liikaa Reginaa!!
En ole koskaan välittänyt koko lehdestä. Enkä ole kovinkaan romanttinen, mieheni taas on=)
Olen pahoillani jos oma tosikertomukseni sai sinussa kateellisuuden pintaa, ei ollut tarkoitus. Halusin vain kertoa oman kokemukseni lämmöllä muille ja jakaa muistoni.
kateutta aikaan. Moinen hössötys ei ole ikinä kiinnostanut meitä kumpaakaan. Kiitos kuitenkin siitä että niin ystävällisesti tuhlasit kaksi minuttia ajastani.
ilo on puolellani
joka ehkä on todellakin tarina, jos totta niin nauti sinä, jos tuollaista arvostat.
Vähän hehkutuksen meininkiä mutta saa kai sitä hehkutella! Masta mielestäni vähän lipevää...
Aivan ihanat muistot sinulla! Tuollaiset teot jaksavat kantaa läpi elämän, silloinkin kun on sitä arjen myrskyä. Onnea teille. Mutta kuten huomasit ihmisten asenteen, pidä se onni piilossa, koska ihmisten kateudesta saat vain Itsellesi pahan mielen. Ollaan me onnelliset aivan hiiren hiljaa siitä... =D Romanttista kesää kaikille!
Onnea teille Onnellisille!
On hienoa, että olette löytäneet toisenne. Huomaa, että olet yhä Rakastunut.
En ymmärrä noita katkeria aikaisempia viestejä. Miksi ei voi iloita toisten onnesta?
Me menimme kihloihin kotona omalla sohvalla ja silti se oli ihanan romanttista ja ainutlaatuista. Ihanaa kuulla, että muitakin onnellisia on. :)
tämä on kuitenkin keskustelupalsta, joten odotitkin ehkä mielipiteitä. Tuskin siis aiemmista viesteistä loukkaannuit:) Ihanaa, että on tyytyväisiäkin ihmisiä, mutta jokainen tavallaan ja tavoist avoidaan olla eri mieltä.